Tuure Jaakko Kalervo Junnila (4. osa)
Nestori ja Selma Junnilan perheen kaikki lapset aloittivat koulutiensä kiertokoulussa, joka Kiikassa aloitti toimintansa jo vuonna 1872. Koulutusta järjestettiin yhdessä talossa noin seitsemän viikkoa ja sen jälkeen kiertokoulu siirtyi seuraavaan taloon. Junnilan perheen lapset tutustuivat näin Vakkalan, Leikkuun ja Kinnalan kylien taloihin opiskelun ohessa. Tuure Junnila kävi kiertokoulua kolmen vuoden ajan, syksystä 1916 kevääseen 1919. Lukutaito täytyi hallita, jotta pääsi kansakouluun jatkamaan opiskelua. Alkuvaikeuksien jälkeen Tuure Junnila oppikin varsin kelvollisesti lukemaan. Tavauksen arvosana nousi ensimmäisen syksyn kuutosesta jo kymppiin vuotta myöhemmin. Viitosesta yhdeksään nousi sisäluvun arvosana ja seiskasta yhdeksään luetun oivaltaminen. Lukemisen lisäksi kiertokoulun lyhyt oppimäärä sisälsi myös laskentoa, kirjoitusta sekä veisuuta. Kiertokoulun kuluessa Tuure Junnilan laskennon arvosana nousi kuutosesta kymppiin ja kirjoittaminen nousi nelosesta kahdeksaan. Veisuun kanssa Tuurella oli heikompaa, sillä kiertokoulussa hän yleensä sai nelosia, mutta kahdessa viimeisessä todistuksessa oli kuutosia.
Kiikan Vakkalan kylän lapset olisivat kuuluneet tuolloin Kiimajärven kansakoulupiiriin. Kiikassa oli 1910-luvun loppupuolella kaikkiaan viisi kansakoulua. Nestori ja Selma Junnila halusivat kuitenkin laittaa Tuure Junnilan Kiikan kirkonkylän kansakouluun, koska pitivät tätä laadukkaampana vaihtoehtona ja koulumatkakin oli sinne hieman lyhyempi. Taavi Kannari oli Kiikan kirkonkylän kansakoulun johtajaopettaja, joka tunnettiin hyvästä opetuksestaan, mutta myös armottomasta kurinpitäjän maineestaan. Hän käytti lujaa niskaotetta, jolla sai pahimmatkin niskoittelijat talttumaan. Taavi Kannari valvoi oppilaidensa menestymistä opinnoissaan ja rohkaisi heitä aina lukemaan läksyjään; parhaimmille oppilaille hän suositteli oppikouluun lähtöä.
Kansakoulun edetessä oli koulun todistuksen numeroista pian myös pääteltävissä, että Tuure Junnila on enemmän teoria-aineiden kuin käytännön kädentaitojen ihminen. Oppikoulu näytti hänestä aivan luonnolliselta jatkosuunnitelmalta. Vanhemmat ilmoittivat hänelle kuitenkin, että oppikouluhaaveet saisi jättää ja hänestä tulisi Vakkalan kylän Junnilan tilan seuraava isäntä. Vanhin veli Arvo oli jo vahvasti oppikoulussa ja Viljo-veli sairasti parantumatonta espanjantaudin jälkiseurausta. Tuure Junnila piti päänsä ja haki kaikessa hiljaisuudessa pappilasta papinkirjan, joka tarvittiin oppikoulun pääsytutkintoa varten. Tutkintopäivänä hän lähti vanhemmilta salaa polkupyörällä Tyrvään suomalaiselle yhteiskoululle pääsytutkintoon. Hän pääsikin tutkinnosta läpi ja tuli valituksi koulun oppilaaksi.
Kotona Junnilassa Nestori ja Selma eivät olleet Tuuri Junnilalle vihaisia, vaikka hän hakeutui opintielle määrätietoisesti; Nestorilla ja Selmalla oli vielä yksi poika, Martti, jonka varaan he laskivat maatilansa jatkuvuuden. Martti Junnila jäikin kansakoulun jälkeen Junnilan tilalle valmistautumaan maanviljelijän ammattiin. Hän suoritti vielä myöhemmin Kokemäen maamieskoulun ja kävi metsänhoitajakurssin.
Syksyllä 1904 oli Tyrvään suomalainen yhteiskoulu aloittanut toimintansa; koulu kuului ensimmäisiin suomenkielisiin maaseutuoppikouluihin. Maaseutujen lasten koulutusmahdollisuudet paranivat tuntuvasti, kun lapsia ei enää välttämättä tarvinnut lähettää kaupunkikouluihin opiskelemaan. Näin syntyi myös kustannussäästöjä, sillä lukukausimaksujen lisäksi täytyi kaupungissa maksaa myös asumisesta aiheutuneet kulut. Vakkalan Junnilasta Tyrvään koululle oli matkaa vain noin viisitoista kilometriä. Arkipäivät viikolla Tuure sai majoittua Tyrväällä Nestori Junnilan Hilda-sisaren luona.
Syksyllä 1923 Tuure Junnila otettiin lokakuun ensimmäisenä päivänä suoraan Tyrvään suomalaisen yhteiskoulun toisen luokan oppilaaksi. Koulussa noudatettiin käytäntöä, että jos oppilas läpäisi kunnialla ensimmäisen luokan ruotsinkielen oppimäärän tentin, hänet voitiin suoraan ottaa koulun toiselle luokalle. Tuure Junnila oli edellisenä kesänä ottanut ruotsinkielen tunteja, joten hän läpäisi ruotsinkielententin loistavasti. Tuure Junnilan luokalla oli 31 oppilasta. Koulussa Tuure Junnila pärjäsi arvosanojen mukaan ihan hyvin, mutta alemmilla luokilla hän sai jonkin verran rangaistuksia käytöksensä vuoksi. Yläluokille tultaessa numeron koko ajan paranivat, myös käyttäytymisen osalta. Yläluokilla nuoriso alkoi myös käydä lähiseudun tansseissa muita nuoria tapaamassa. Suosituin tanssipaikka paikkakunnalla lienee ollut Tyrvään Myllymaan suulitanssit.
Nuoriso harrasti 1920-luvulla mm. pesäpalloa, hiihtoa, yleisurheilua ja jopa nyrkkeilyä. Koulun oma urheiluseura oli vuonna 1926 perustettu ”Raju”. Tuure Junnila oli urheiluseuran varapuheenjohtaja vuonna 1929. Urheilukilpailuissa Tuure Junnila ei muuten pärjännyt. Koulun nimekkäin urheilusankari oli 1920-luvun lopulla Aatos Tala. Merkittävän osan koulupoikien ajasta vei 1920-luvun jälkipuoliskolla suojeluskuntatoiminta. Poikien keskuudessa oli jopa velvollisuus osallistua suojeluskunnan harjoituksiin. Tuure Junnilakin osallistui tähän toimintaan neljän vuoden ajan, vaikka ei ollut pojista kaikkein innostuneimpia.
Nestori ja Selma Junnila olivat hyvin uskonnollisia ja kasvattivat lapsensa kristillisten arvojen mukaisesti; he lukivat Raamattua ja kävivät säännöllisesti kirkossa kuuluen evankeliseen suuntaukseen. Vuonna 1901 Nestori Junnilasta tuli Junnilan tilan isäntä Kiikan Vakkalassa. Nestori oli poliittiselta mielipiteeltään nuorsuomalainen ja hänestä tuli vuonna 1918 vastaperustetun Kansallisen Kokoomuspuolueen kannattaja. Kuten Arvo-veli ja Aune-sisar myös Tuure Junnila lähti Tyrvään Yhteiskouluun Vammalaan opiskelemaan; Tuuresta tuli ylioppilas vuonna 1930. Tuuri Junnila sai ylioppilaskirjoituksissa laudatur-arvosanan äidinkielessä, reaalikokeessa, matematiikassa ja ruotsinkielessä. Vain saksankieli sujui heikommin, siitä arvosana oli cum laude approbatur. Tyrvään suomalaisen yhteiskoulun oppilaista osallistui 21 oppilasta kevään 1930 ylioppilaskirjoituksiin; osallistujista 15 läpäisi kirjoitukset.
Tuuri Junnila aloitti 12.6.1930 asevelvollisuutensa suorittamisen Kajaanin Sissipataljoonan konekiväärikomppaniassa. Asepalvelus kuitenkin keskeytyi ensimmäisen kerran jo kymmenen päivän jälkeen, sillä hän sai kaksi viikkoa sairaslomaa. Tuure Junnilan asepalvelus jatkui normaalisti heinäkuulta lokakuun alkuun. Sen jälkeen hän sairastui jälleen ja joutui kahdeksi kuukaudeksi sairaslomalle. Sairasloman jälkeen hän palasi varuskuntaan lähinnä luovuttamaan varusteensa, koska hänet vapautettiin 15.12.1930 terveydellisistä syistä vakinaisesta palveluksesta ja siirrettiin nostoväen II luokkaan.
Kovin kauaa aikaa Tuure Junnila ei kotonaan murehtinut asepalveluksen päättymistä, vaan hän muutti Helsinkiin, jossa odottivat yliopisto-opiskelut keväänkauden 1931 alussa. Junnila kirjautui Helsingin yliopistossa Satakuntalaisen osakunnan jäseneksi. Opiskelija-asunto oli ensin osoitteessa Katajanokan Kauppiaankatu 9 ja sitten Luotsikatu 6. Myöhemmin vielä Mariankatu 13 Kruunuhaassa ja viimeksi vuosina 1935-1936 Tuure Junnila asui Lähetyshotellissa Annankadun ja Ratakadun kulmatalossa. Satakuntalaiset fuksit toivotti tervetulleiksi osakuntaan tervetulotilaisuudessa Maila Mikkola, joka paremmin tunnetaan kirjailija Maila Talviona (oikea nimi Maria Mikkola, o.s. Winter, s. 17.10.1871 Hartola ja k. 6.1.1951 Helsinki). Mailan vanhempi veli oli kirkkoherra Hugo Winter (s. 3.7.1866 Hartola ja k. 23.4.1949 Saarijärvi), joka oli mm. kuuluisa maailmanmatkaaja.
Vuonna 1936 Tuure Junnila valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta. Hän opiskeli yliopistossa taloustieteitä. Arvo Junnilan kertomat tarinat silloisen Helsingin yliopiston finanssiopin professori ja poliitikko Ernst Fredrik Nevanlinnan (vuoteen 1906 Neovius, s. 10.5.1873 Pielisjärvi ja k. 7.9.1932 Helsinki) toiminnasta vaikuttivat ratkaisevasti Tuuri Junnilan alan valintaan. Tuure Junnila karsasti opiskeluaikoinaan niin 22.2.1922 perustetun Akateemisen Karjala-Seuran kuin 5.6.1932 perustetun Isänmaallisen kansanliikkeen toimintaa.
Varsinaisten opintojensa ohessa Tuure Junnila seurasi myös muiden oppiaineiden luentoja, erityisesti historia tuntui kiinnostavan häntä. Junnila kirjoitti: ”Mutta silloiset historian professorit, niin Jalmari Jaakkola kuin Arno Cederberg, vaikka kirjoittivatkin kumpikin varsin luettavia kirjoja, olivat kuivahkoja luennoitsijoina. Heitä ei pitkään jaksanut kuunnella.” Filosofian professori Eino Sakari Kailan (vuoteen 1906 Johansson, s. 9.8.1890 Alajärvi ja k. 31.7.1958 Kirkkonummi) luentoja Junnila jaksoi seurata mielenkiinnolla. Opiskelijoiden keskuudessa Kailan luennot olivat hyvin suosittuja ja niiden seuraaminen kuului Matti Klingen mukaan ”akateemisen nuorison eliitin välttämättömiin harrastuksiin, pääopintosuunnasta riippumatta.” Tuure Junnila seurasi uskollisesti Eino Kailan filosofian historian ja persoonallisuuden psykologian luentoja, mutta Junnila ei paljoa välittänyt Kailan tietoteorian luennoista. Professori Kailan älyllisyys, puhetaito sekä laaja-alainen sivistys vetosi Tuure Junnilaan kovin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti