Markku Johansson (30. osa) 

Markku Johansson.

Elokuvissa musiikilla voidaan luonnehtia roolihenkilöiden sosiaalista taustaakin. Aina 1950-luvulle saakka jazzmusiikilla kuvattiin usein elokuvissa peheellisuutta sekä dekadenssia. Tämän jälkeen jazzmusiikki on vakiinnuttanut hiljalleen paikkansa elokuvissa kerronnan yhtenä keinona täysin normaaliksi taustamusiikiksi. Timo Koivusalon ohjaamassa Kaksipäisen kotkan varjossa -elokussa jazzmusiikkia käytetään kapakkalaulukohtauksen kuvauksessa aivan perinteisessä traditionaalisessa merkityksessä. Kapakkalaulajatar Saara laulaa elokuvan alkupuolella nähtävässä kohtauksessa ravintolassa jazzlaulun, Mikä kerran ollut on, minkä jälkeen santarmikomentaja muistuttaa Saaraa tämän menneisyydestä huonomaineisena naisena. Tässä yhteydessä jazzmusiikkia käytettiin perinteisesti kertomaan paheellisuudesta.

Timo Koivusalo.

Claudio Gorbmanin mukaan perinteisessä elokuvamusiikissa yleensä tavoitellaa muodon yhtenäisyyttä, jota rakennetaan käytännössä johtoaiheiden käytöllä ja teemojen toistolla sekä niiden vuorovaikutuksella ja varioinnilla. Kaksipäisen kotkan varjossa -elokuvan alkumusiikin avulla elokuvan katsoja viedään elokuvan tunnelmaan ja samalla katsojalle esitellään ainakin osa elokuvan musiikillisista teemoista. Kaksipäisen kotkan varjossa -elokuva alkaa overturella, jonka alussa esitellään samoin Kuule kun pyydän -kappaleen teema. Myöhemmässä kohtauksessa elokuvan roolihenkilöt Ella ja Saara laulavat Kuule kun pyyhän -kappaletta sanoilla elokuvan juonen kannalta hyvin keskeisessä kohdassa. Elokuva myös päättyy Kaksipäisen kotkan varjossa overtureen; teos alkaa Kuule kun pyydän -kappaleella, jonka jälkeen seuraa overturen teema sekä viittauksia Kuule kun pyydän ja Monta syytä jatkaa -kappaleisiin. Sävelmän lopussa Monta syytä jatkaa -sävelmä tulee esitykseen vielä aiempaa hitaammassa tempossa. Lopuksi palataan vielä kerran hitaasti ja mahtipontisesti esitettyyn overturen teemaan.

Kaksipäisen kotkan varjossa -elokuvan musiikki toteutettiin ohjaaja Timo Koivusalon suunnitelman mukaisesti. Markku Johansson ja Timo Koivusalo katsoivat musiikin työstämisvaiheessa valmiiksi leikattua elokuvaa ja kävivät läpi elokuvan kohtauksia, joihin he olivat tekemässä musiikkia. Timo Koivusalo oli miettinyt jo valmiiksi, millä lailla musiikkia käytettiin kussakin kohtauksessa. Koivusalo oli suunnitellut, mikä kappale tulisi soimaan missäkin kohtauksessa sekä milloin kunkin kohtauksen pitää alkaa. Timo Koivusalo saattoi esimerkiksi pyytää Markku Johanssonia sovittamaan johonkin tiettyyn kohtaukseen tietystä elokuvan laulusta 52 sekuntia kestävän kauniin ja hempeän version. Markku Johansson piti sovittajana siitä, että hän sai miettiä, millä instrumentilla musiikki soitettiin ja miten sovitettuna ohjaajan toivoma tunnelma saatiin mahdollisesti aikaan.

Timo Koivusalon itse säveltämiä lauluja käytettiin musiikkinumeroissa sekä elokuvan juonta eteenpäin vievänä taustamusiikkina. Elokuvan sävellyksissä tietyt kappaleet kuvasivat elokuvan päähenkilöitä ja tiettyjä elokuvan tapahtumia. Elokuvan musiikissa käytetään viittauksenomaisesti pieniä pätkiä muista elokuvan kohtauksissa esitetyistä lauluista; esimerkiksi Jotain jää -kappaleen alkusoitossa eli introssa hyödynnettiin Elonkorjuu -kappaleen kertosäettä. Musiikki luo tarinaan tottuuden ja harmonisuuden tunnetta sekä yhtenäistää elokuvan äänimaailmaa.

Markku Johansson oli samoin mukana tekemässä Timo Koivusalon ohjaamaa ja käsikirjoittamaa elokuvaa, Kalteva torni, joka on kertomus hyväntahtoisesta miehestä, jolla on tiedostamaton sivupersoona. Elokuvassa näyttelijä Martti Juhani Suosalon (s. 19.7.1962 Oulu) esittämä Johannes, mieleltään järkkynyt, skitsofreniaa sairastava mies, matkustaa Suomesta Italiaan katsomaan Pisan kaltevaa tornia. Kaltevan tornin käsikirjoitus perustui käsikirjoittaja-ohjaaja Timo Koivusalon omiin kokemuksiin 1980-luvun alusta, jolloin hän työskenteli mielisairaanhoitajana ja kriisipuhelintyöntekijöiden kouluttajana. Elokuvan Johanneksen mielessä elää kaksi persoonaa, jotka eivät ole tietoisia toistensa olemassaolosta; Johanneksen toinen persoona on selvästi rohkeampi ja maanisempi, toinen persoona on taas arempi ja pelokkaampi. Kalteva torni -elokuvassa musiikilla luodaan Johanneksesta sympaattinen ja helposti lähestyttävä vaikutelma.

Martti Suosalo.

Timo Koivusalon Kalteva torni -elokuvassa on käytetty ainoastaan kolmea sävellystä. Elokuvan melko verkkaisella tempolla etenevä aloituskappale The Leaning Tower soitetaan elokuvan alussa pianolla säestyksen kera. Pianon jälkeen teeman soittaa sähkökitara sitten flyygelitorvi ja lopuksi vielä kerran sähkökitaralla soittaen. Johanneksen johtoaiheena käytettyä The Leaning Tower -kappaletta soitetaan elokuvassa monin eri tavoin. Eräässä elokuvan kohtauksessa Italiaan matkustanut Johannes tulee ulos hotellista muistamatta minne hän on joutunut. Kohtauksen taustalla soi Markku Johanssonin flyygelitorvella soittama The Leaning Tower -kappaleen melodia.

Kalteva torni -elokuvan toinen keskeinen kappale, Ei tuumaakaan löysää, esiintyy ensimmäisen kerran kohtauksessa, jossa avohoidossa oleva Johannes muuttaa yhteiseen asuntoon toisen mielenterveyspotilaan kanssa. Optimistisessa ja valoisassa kohtauksessa miehet kantavat Johanneksen tavaroita kerrostaloasuntoon. Tämä jälkeen lääkäri ja Johanneksen omaishoitaja kättelevät Johanneksen ja taputtavat tätä rohkaisuksi olkapäälle. Laulaja Matti Esko laulama kappale soi elokuvassa tässä kohtaa. Elokuvan musiikki ei mitenkään korosta Johanneksen mielenterveysongelmaa vaan päinvastoin arkipäiväistää sitä.

Kolmas elokuvassa esiintyvä kappale on Susanna Palinin englanniksi laulama Story of My Life. Laulu tulee elokuvassa ensikerran esitetyksi pianolla kohtauksessa, jossa Johannes aterioi sairaalan ruokalassa. Laulu lauletaan ensimmäisen kerran sanojen kanssa, kun Johannes ja hänen omaishoitajansa Lauran anoppi sekä tämän pojantytär tapaavat Johanneksen Italiassa. Kohtauksen aikana kappale vaihtuu The Leaning Tower -kappaleeseen, jota käytetään kohtauksessa jälleen Johanneksen johtoaiheena. Pehmeällä äänellä laulettua rakkausballadin tyylistä laulua säestetään pianon säestyksellä. Kertosäkeessä toistuu sanoituksen avainfraasi ”story of my life”. Story of My Life -kappale kuvailee toiveikkuutta ja uskoa Johanneksen parempaan tulevaisuuteen. Myöhemmin tätä samaa kappaletta soitetaan elokuvassa sähkökitaralla. Elokuvan viimeisessä kohtauksessa ja samoin lopputekstien aikana soi myös Story of My Life -laulu.

Timo Koivusalon Kalteva torni -elokuva pitää sisällään myös taustamusiikkia ja egektinomaisesti maalailevaa musiikkia. Venetsian kaupunkimiljöötä kuvitetaan mm. hiljaisella harmonikkamusiikilla ja kitaransoitolla, jota komppiryhmä säestää. Markku Johanssonin soittamat flyygelitorviosuudet kuvaavat Italian tunnelmaa elokuvan taustalla. Elokuvan eräässä kohtauksessa Johannes vierailee katusoittajien kommuunissa. Varsin eksoottista kokemusta kuvaillaan intialaistyylisellä rumpujen soitolla. Johannes ei aina muista menneitä tapahtumia, koska hän ei ole tietoinen sivupersoonansa teoista ja ajatuksista. Ristiriita aiheuttaa hänelle siksi ahdistusta.

Elokuvan kaikki laulut korostavat tarinan sanomaa. Timo Koivusalon humaanissa elokuvassa korostetaan, että jokainen ihminen on sairauksistaan ja ongelmistaan huolimatta arvokas yksilö omana itsenään. Elämä voi mennä eteenpäin ja kohti paremoia aikoja vaikeistakin lähtökohdista huolimatta. Tarinan ydinajatus kulminoituu elokuvan lopussa, jossa Johanneksen omahoitajan anoppi, entinen balettitanssija Elsa toteaa symbolisesti, että Pisan torni yritettiin aluksi oikaista, mutta lopulta siihen päätettiin valaa betonia, jotta se pysyy pystyssä vinoudestaan huolimatta. Elokuva sai Kaksipäisen kotkan varjossa -elokuvaa suopeammat arviot ja Veli-Pekka Lehtonen piti Helsingin Sanomien Nyt-liitteen arviossa elokuvaa Timo Koivusalon parhaana elokuvana siihen saakka.

Jarmo Nikku.

Jari Nieminen.

Markku Johanssonilta ei tärveltynyt Kalteva torni -elokuvan musiikin tekoon niin paljoa aikaa kuin Kaksipäisen kotkan varjossa -elokuvan musiikin tekoon. Jälleen Markku Johansson kävi Timo Koivusalon kanssa musiikin työstövaiheessa elokuvan kohtauksia läpi, jotta haluttua musiikkia saatiin elokuvassa sinne, mihin sitä haluttiin. Timo Koivusalo oli hyvin tarkka juuri siitä, että musiikkiosuudet elokuvassa olivat kohtauksiin nähden juuri oikean pituisia. Markku Johansson sovitti elokuvan kohtauksissa käytetyt laulut ja suunnitteli, millä instrumentilla elokuvan teemoja eri kohtauksissa soitettiin. Markku kirjoitti samoin tarinan taustalle elokuvan juonen kannalta tärkeisiin kohtiin Timo Koivusalon toiveiden mukaista pelottavaa taustamusiikkia. Koivusalon Kalteva torni -elokuvan musiikki toteutettiin pienimuotoisesti yhtyekokoonpanolla. Markku Johanssonin lisäksi musiikkia soittivat hänen orkesterikonserttien tuttu komppiryhmä: kitarassa Jarmo Nikku ja Jari Nieminen, koskettimissa Seppo Helin, rummuissa Miri Miettinen, bassossa Jari Heino ja perkussioissa Mongo Aaltonen. Muita muusikoita olivat harmonikassa Jarmo Tinkala, pianossa Lasse Hirvi, laulussa ja pianossa Susanna Palin sekä laulussa vielä Jore Marjaranta.

Jore Marjaranta.

Markku Johansson (29. osa)

Markku Johansson.

Markku Johanssonia on jälkeenpäinkin vetänyt moni asia elokuvamusiikin ääreen uudelleen. Markku Johansson toteutti kaksituhattaluvun alussa Lahden kaupunginorkesterille kaksi laulaja ja vuoden 1992 Seinäjoen Tangomarkkinoiden tangoprinssi Hannu Lehtosen (s. 19.2.1963 Kalvola) kanssa tehtyä Olavi Virta -konserttia, joiden teema oli rakennettu aiheeseen: Olavi Virta elokuvissa. Nämä konsertit koostuivat sellaisista tunnetuista sävellyksistä, joita laulaja ja näyttelijä Oskari Olavi ”Ola” Virta (vuoteen 1926 Ilmén, s. 27.2.1915 Sysmä ja k. 14.7.1972 Tampere) omissa elokuvarooleissaan esitti. Tämän lisäksi konserttiohjelmassa oli myös useita ulkomaisiakin elokuvasävelmiä, joita Olavi Virta ennätti uransa aikana taltioida levyille. Olavi Virta levytti 601 kappaletta vuosien 1938-1966 aikana.

Olavi Virta.

Markku Johansson toimi kapellimestarina useissa elokuvahistorioitsija Karl Peter Conrad von Baghin (s. 29.8.1943 Helsinki ja k. 17.9.2014 Helsinki) ideoimissa elokuvakonserteissa. Heidän yhteistyönsä lähti liikkeelle, kun Helsingin kaupunginorkesteri tilasi Peter von Baghilta elokuvakonsertin, jonka kapellimestariksi Markku Johansson tuli. Kunnianhimoisessa projektissa haluttiin esitellä mm. elokuvaohjaaja Aldred Joseph Hitchcockin (s. 13.8.1899 Lontoo ja k. 29.4.1980 Los Angeles, Kalifornia) ohjaamien elokuvien musiikkia. Yhdysvalloista tilattiin konserttia varten elokuvien alkuperäisiä orkesterisovituksia, jotta esitettävä musiikki kuulostaisi mahdollisimman paljon elokuvaesitysten kaltaiselta. Markku Johansson jäljitti ja soitinsi ainoastaan kuulonvaraisesti elokuvamusiikkikonserttiin eräässä elokuvassa esitetyn harvinaisen valssin, jonka Peter von Bagh halusi välttämättä mukaan konserttiin. Myöhemminkin Markku Johansson ja Peter von Bagh toteuttivat yhdessä elokuva-aiheisia konsertteja sekä Lahdessa, Oulussa ja Vantaalla Vantaan Viihdeorkesterin kanssa.

Peter von Bagh.

Peter von Baghin isä oli pietarsaarelainen lääkäri, neurofysiologian ja neuropatologian tutkija Konrad Ernst von Bagh (s. 10.2.1908 Pietari ja k. 13.1.1982 Lahti) ja äiti sairaanhoitaja Aino Salome Tuomala. Peter von Bagh suoritti ylioppilastutkinnon Oulun lyseossa vuonna 1961. Vuonna 1970 hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi aineyhdistelmällä teoreettinen filosofia, sosiologia, estetiikka ja kirjallisuus. Laudaturtyö Elokuvalliset keinot ja niiden käyttö: Alfred Hitchcockin Vertigo julkaistiin myöhemmin kirjana (Helsingin yliopisto, 1979). Vuonna 2003 Peter von Bagh valmistui valtiotieteiden tohtoriksi. Väitöskirja (2002) Peili jolla oli muisti – elokuvallinen kollaasi kadonneen ajan merkityksien hahmottajana (1895-1970) (SKS, 2002) tutkii elokuvailmaisun perusyksikköjä, montaasia ja kollaasia. Peter von Bagh toimi opettajana ja luennoitsijana monissa koti- ja ulkomaisissa oppilaitoksissa ja yliopistoissa, mm. Taideteollisen korkeakoulun elokuvahistorian ja -teorian professorina vuodesta 2000 alkaen. Korkeakoulu liitettiin osaksi Aalto-yliopistoa, jossa Peter von Bagh työskenteli professorina vuoteen 2014 saakka. Hän laati myös kouluille suunnatun elokuvaoppikirjan Salainen muisti (Sanoma Pro, 2009).

Alfred Hitchcock.

Muutaman vuoden kuluttua Markku Johansson ja Peter von Bagh järjestivät lisäksi suomalaista elokuvamusiikkia esittelevän konsertin. Elokuvamusiikkikonsertin laulusolisteina esiintyivät mm. näyttelijä ja laulaja Leena Sinikka Sokka (s. 27.8.1948 Helsinki), laulaja ja näyttelijä Sakari ”Saku” Kuosmanen (s. 6.9.1956 Helsinki), laulaja ja näyttelijä Kai Ahti Rainer ”Kuju” Hyttinen (s. 7.1.1947 Mikkeli) ja rockmuusikko Hannu Juhani ”Tuomari” Nurmio (s. 21.11.1950 Helsinki). Tilauksesta Markku Johansson ja Peter von Bagh tekivät samoin teleyhtiö Nokialle elokuva-aiheisen konsertin. Markku Johansson oppi arvostamaan suurestu näiden elokuvakonserttien tekoprosessin aikana Peter von Baghin tarkkaan jäsentyneitä ja kiteytyneitä elokuviin liittyviä mielipiteitä. Peter von Bagh oli hyvin avulias ja luova persoona, jonka seurassa Markku Johansson työskenteli mieluusti. Näissä elokuvakonserteissa Peter von Bagh osasi kertoa elokuvista niin kiehtovasti, hauskasti ja mukaansatempaavasti, että itse elokuvakonsertti musiikkeineen uhkasi Markku Johanssonin mielestä joskus jäädä Peter von Baghin innostuneiden juonto-osuuksien katveeseen.

Susanna Palin ja Timo Koivusalo.

Markku Johansson oli mukana kaksituhatluvulla elokuvatuottaja, -ohjaaja ja -käsikirjoittaja, laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä Timo Johannes Koivusalon (s. 31.10.1963 Pori) ohjaamien elokuvien musiikin tekoon. Ensimmäisen kerran Markku Johanssonin sovittamia sävelmiä kuultiin Timo Koivusalon ohjaamassa Irwin Goodmania käsittelevässä elokuvassa, Rentun ruusu (2001), koska tässä elokuvassa Timo Koivusalo käytti elokuvan taustalla Irwin Goodmanin alkuperäislevytyksiä, joiden joukossa oli useita Markku Johanssonin 1970-luvulla sovittamia lauluja. Samoin Markku Johansson oli mukana tekemässä musiikkia Timo Koivusalon ohjaamaan Sibelius-elokuvaan. Valta osa Koivusalon Sibelius-elokuvan musiikista muodostui Sibeliuksen omista sävellyksistä, jotka Sinfonia Lahti oli levyttänyt kapellimestari ja kalrinettitaiteilija Osmo Antero Vänskän (s. 28.2.1953 Sääminki) johdolla. Timo Koivusalon Sibelius-elokuvassa oli mukana myös Jaakko Kuusiston ja Folke Gräsbergin soittamia Sibeliuksen sävellyksiä sekä kaksi kuoronjohtaja, musiikin tohtori ja kuoronjohdon emeritusprofessori Matti Anton Hyökin (s. 8.6.1946 Helsinki) johtamaa Ylioppilaskunnan laulajien esitystä. Koivusalon Sibelius-elokuvaan Markku Johansson sovitti lopulta viisi teosta, joista kolme oli Johan Strauss Juniorin sävellyksistä tehtyä sovitusta. Nämä Markku Johanssonin sovittamat teokset soivat taustalla elokuvan ravintolakohtauksissa, joissa kuvailtiin Sibeliuksen eleskelua Saksassa. Markku Johanssonin sovituksia käytettiin ravintolakohtausten taustamusiikkina, joissa soitettiin salonkiorkesterimusiikkia. Yhden Sibeliuksen varhaistuotannon sävellyksen Markku Johansson sovitti myös jousikvartetille elokuvaa varten.

Osmo Vänskä.

Ohjaaja Timo Koivusalon kanssa Markku Johanssonin yhteistyö sai jatkoa vuonna 2005 elokuvassa, Kaksipäisen kotkan varjossa. Timo Koivusalon käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, Kaksipäisen kotkan varjossa, on historiallinen fiktio, joka kertoo 1900-luvun alussa eläneestä runoilijasta, joka joutuu vainotuksi puolustaessaan suomalaisten vapaudenhaaveita ja noustessaan vastustamaan venäläistämissuunnitelmia. Koivusalon elokuva tehtiin musikaalin muotoon elokuvan historiallisesta aiheesta huolimatta. Elokuvassa oli paljon Timo Koivusalon säveltämää ja sanoittamaa sekä hänen puolisonsa Susanna Palinin säveltämää musiikkia. Lopulta Kaksipäisen kotkan varjossa -elokuva sai monilta kriitikoilta murska-arvostelut. Kriitikoiden mielestä elokuvasta ei oikein saanut selkoa, oliko se draamaa, musikaalia vai satuelokuvaa. Samoin kriitikoita suuresti ihmetytti, miksi elokuvan näyttelijät laulavat iskelmiä sortovuosia kuvailevassa elokuvassa.

Filosofian tohtori ja emeritusprofessori Claudia Gorbman on katsonut, että elokuvamusiikin tulisi olla hyvin tuttua ja mielleyhtymien tulisi syntyä refleksinomaisesti, jotta musiikki elokuvassa toimisi mahdollisimman huomaamattomalla tavalla. Perinteisestä elokuvamusiikin käytöstä jotenkin poikkeava musiikillinen kerronta voi häiritä elokuvan vastaanottamista. Kaksipäisen kotkan varjossa -elokuvan musiikkina on perinteistä iskelmää. Elokuvan loppupuolella esitettävä Miespolvien marssi – sävellys Timo Koivusalon - on mahtipontinen ja kansallisromanttinen marssi. Timo Koivusalon sävellykseen, Kaksipäisen kotkan varjossa overture, päättyy em. elokuva ja sen Markku Johansson selkeästi sovitti perinteiseen suuren orkesterin elokuvamusiikkityyliin. Monessa mielessä elokuvan musiikki kuulostaa merkittävän paljon Vantaan Viihdeorkesterin perinteistä ohjelmistoa.

Vesa-Matti Loiri.

Timo Koivusalon musikaalityyliin valmistetussa elokuvassa on huomattavasti varsinkin laulettua musiikkia, joita elokuvassa esittävät mm. näyttelijät ja laulajat Vesa-Matti Loiri (s. 4.1.1945 Helsinki ja k. 10.8.2022 Helsinki) sekä Terttu Anneli Orvokki Saaristo (s. 15.2.1949 Jokioinen). Varmasti katsojat muistivat näiden artistien edelliset vahvat roolitehtävät, joka saattoi vaikuttaa katsojien samaistumiseen roolihahmojen uskottavuuteen. Uskottavuutta saattoi syödä myös katsojien havainto, että historialliset roolihahmot lauloivat päivän tuoretta iskelmämusiikkia. Oliko todella elokuvan tekijöillä tarkoitus olla johdattamatta musiikin siivin katsojia historiallisiin tapahtumiin? Iskelmällinen elokuvamusiikki särki varmaankin perinteisiä tottumuksia historialliseen elokuvaan sopivasta musiikista. Tämä ristiriita saattoi olla katsojien silmissä kohtuuttoman suuri. Sitä vastoin Vantaan Viihdeorkesterin huolellisesti ja taidolla soittama elokuvan musiikki ansaitsi kuitenkin osakseen hyvin positiivista huomiota. Elokuvan musiikista julkaistiin soundtrack-CD. Levyllä laulavat Nina Tapio ja Mikko Leppilampi, joiden yhdessä laulama Sanna Palinin säveltämä, Jotain jää-kappale, oli vuonna 2005 Radio Suomen suosituin kappale.

Markku Johansson (28. osa) 

Markku Johansson.

Vuonna 1999 ilmestyneessä Blue Dreams -levyn Markku Johanssonin sävellysten aiheissa on joitakin Markun kotikaupunkiin, Heinolaan, liittyviä kappaleita. Tällä levyllä niitä löytyy kolmen kappaleen verran: Konnevesi-valssi, Tähtisilta-marssi ja Tanssit Casinolla. Konnevesi on Heinolan ja Iitin kuntien alueilla Heinolan kaupunkiin rajautuva vesistö. Heinolan kaupungista löytyy myös Tähti-vinoköysisilta, joka on Suomen toiseksi pisin silta. Heinolan Casino taas viittaa satamarannan tunnettuun ravintolaan.

Markku Johansson toimi yhtäjaksoisesti Vantaan Viihdeorkesterin kapellimestarina ja taiteellisena johtajana kahdenkymmenenyhden vuoden ajan. Orkesterin sanelemin ehdoin toimiminen oli tietysti hyvin sitovaa; jos kapellimestari ei olisi joutanut johtamaan konserttia, olisi koko orkesterin työtilaisuus jouduttu perumaan. Markku Johansson sovitti kapellimestarikaudellaan suurimman osan viihdeorkesterin käyttäistä orkesterisovituksista. Hän uhrasi paljon omaa aikaansa myös viihdeorkesterin tulevan toiminnan suunnitteluun. Markku Johanssonista alkoi lopulta tuntua siltä, että orkesterin asiat pyörivät hänen ajatuksissaan melkein kaiken aikaa. Uupumuksen kuormaa lisäsivät monet suuren orkesterin johtamiseen nivoutuvat käytännön asiat sekä jatkuva suuri työmäärä.

Nick Davies.

Aivan toimikautensa lopussa Markku Johanssonista alkoi tuntua, että orkesterin kapellimestarin vaihdos olisi ajankohtaista ja se edistäisi viihdeorkesterin kehitystä eteenpäin. Hän jopa toivoi, että Vantaan Viihdeorkesterille löytyisi uusi kapellimestari, joka uudistaisi omalla tuoreella työpanoksellaan sekä uusitulla ohjelmistollaan viihdeorkesterin toimintaa; hän voisi hankkia viihdeorkesterin konsertteihin uusia solisteja sekä musiikintekijöitä. Markku Johansson jätti Vantaan Viihdeorkesterin kapellimestarin työsaran vuonna 2009 muiden hoitoon. Walesilainen Nick Davies aloitti Vantaan Viihdeorkesterin kapellimestarin työt tammikuun alussa vuonna 2011. Nick Davies aloitti kapellimestariuransa vuonna 1986 musiikkiteatterissa West Endissä, Lontoossa. Seuraavaksi musiikki vei hänet Saksaan, Suomeen ja Belgiaan. Hän on johtanut oopperaesityksiä Surreyssa Grange Park Operassa Lontoon lähellä sekä sekä Prince Edward -teatterissa Lontoossa ja Evitan johtajana Adelphi -teatterissa Lontoossa.

Nick Davies on säännöllinen vieraileva kapellimestari Norjan radion orkesterissa ja hän on työskennellyt heidän kanssaan useilla kiertueilla sekä useilla palkituilla levytyksillä. Norjan radion orkesterin kanssa hänellä on ollut kunnia johtaa Nobelin rauhanpalkinnon konserttia Oslossa vuosittain aina vuodesta 2007 lähtien. Vierailevana kapellimestarina Nick Davies on työskennellyt mm. Göteborgin sinfoniaorkesterin, The Hallén, Royal Scottish National Orchestran, City of London Sinfonian, Royal Philharmonic Concert Orchestran, Northern Sinfonian, Teneriffan sinfoniaorkesterin, Royal Liverpool Philharmonic Orchestran, Kungliga Filharmonikernan, Stavangerin sinfoniaorkesterin, Trondheimin sinfoniaorkesterin, Kristiansandin sinfoniaorkesterin, Bergenin sinfoniaorkesterin, Orchestra della Toscanan ja Orchestra di Toscaninin, BBC:n orkesterin, Birminghamin sinfoniaorkesterin, Sinfonia Lahden, Helsingin kaupunginorkesterin, Tampere Filharmonian, Turku filharmonian, Oulun kaupunginorkesterin ja Kuopion kaupunginorkesterin kanssa.

Kapellimestari Nick Davien on myös työskennellyt Pekingin Central Opera Companyn orkesterin, Hongkongin filharmonian ka Hongkongin Sinfoniettan kanssa. Vuonna 2009 Nick Davien debytoi Australiassa Melbournen sinfoniaorkesterin johtajana ja on myöhemminkin palannut johtamaan Sydneyn sinfoniaorkesteria Sydneyn oopperatalossa, Adelaiden sinfoniaorkesteria ja Länsi-Australian sinfoniaorkesteria Perthissä. Nick Davien toimi musiikillisena johtajana New York City Operan vieraillessa Japanissa ja hän johti Garbo -musikaalin maailman ensi-illan Oscars -teatterissa Tukholmassa. Helsingin Kaupunginteatterin musiikkijohtajana hän on toiminut Miss Saigonin, Evitan, Kolmen pennin oopperan, Kaunottaren ja hirviön sekä Tuottajat -musikaaleissa.

Markku Johansson on itse pitänyt Vantaan Viihdeorkesterin johtamista varsinaisena elämäntyönään, koska hänellä oli yli kahden vuosikymmenen ajan mahdollisuus kehittää tätä orkesteria sangen pitkäjänteisesti kohti uusia ja mielenkiintoisia haasteita. Vantaan Viihdeorkesteri nimesi Markku Johanssonin kunniakapellimestarikseen vuonna 2010. Oman toimikautensa päättymisen jälkeenkin kapellimestari Markku Johansson on monesti vieraillut johtamassa Vantaan Viihdeorkesteria konserteissa.

Jerry Lewis.

Jo omina teinivuosinaan Markku Johansson innostui pysyvästi elokuvamusiikista. Häntä kiinnosti suunnattomasti varsinkin suurille orkestereille perinteiseen tyyliin kirjoitettu elokuvamusiikki, joka piti sisällään paljon mieleenpainuvia ja hyvin tunnistettavia melodioita. Häntä viehätti vallan paljon Hollywood -elokuvien musiikin mahtipontinen kieli ja usein hän onkin leikkimielisesti sanaillut pudonneensa jo nuorena poikana ”Hollywood-pataan”. Jo nuoruusvuosinaan Markku Johansson kävi elokuvateattereissa katsomassa ajan hengen mukaisesti tehtyjä ja usein jopa neljän tunnin pituisia historiallisia elokuvia; hän eli hyvin vahvasti elokuvan tarinoissa mukana. Hän piti kyllä paljon myös koomikko Jerry Lewisin ja ohjaaja (oik. Joseph Levitch, s. 16.3.1926 Newark, New Jersey, Yhdysvallat ja k. 20.8.2017 Las Vegas, Nevada) elokuvista. Jerry Lewisin komediat sisälsivät välillä jazzmusiikkia ja joissain hänen elokuvissaan oli mukana esiintymässä Count Basien orkesteri. Markku Johanssonia kiehtoivat toisaalta myös 1950-1960-lukujen romanttiset elokuvatkin. Erityisesti hän niissä kiinnitti huomionsa nuoruudessaan elokuvissa käytettyyn musiikkiin. Innokkaana elokuvissa kävijänä Markku oppi pian kuulonvaraisesti elokuvamusiikissa tavallisesti käytettävät musiikilliset konventiot. Erityisesti Markkua kiinnosti, kuinka musiikin avulla filmeissä kuvattiin esimerkiksi romantiikkaa, jännitystä tai surua.

Leonard Bernstein.

Markku Johanssonin nuoruuden suurimpia elokuvakokemuksia oli Jerome Robbinsin (oik Jerome Wilson Rabinowitz, s. 11.10.1918 ja k. 29.7.1998) suunnittelema, Stephen Joshua Sondheimin (s. 22.3.1930 ja k. 26.11.2021) sanoittama ja Arthur Laurentsin (s. 14.7.1917 ja k. 5.5.2011) käsikirjoittama West Side Story, jonka musiikin sävelsi Leonard Bernstein (oik. Louis Bernstein, s. 25.8.1918 ja k. 14.10.1990). Ensimmäinen elokuvan versio julkaistiin vuonna 1961. West Side story -elokuva piti Markku Johanssonin otteessaan heti alkukohtauksista lähtien. Leonaed Bernsteinin säveltämä musiikki ei ollut jazzmusiikkia, mutta useissa musiikkiteemoissa oli jazzillisia piirteitä. Muutenkin West Side Storyn musiikki oli hyvin ennakkoluulotonta ja useista elokuvan sävellyksistä tuli menestyneitä kappaleita heti ilmestymisajankohtansa jälkeen. Elokuvan musiikkia alettiin hyvin pian soittaa myös Suomessa taidemusiikkikonserteissa muun musiikin mukana. Markku Johansson johti musiikkiuransa aikana elokuvan musiikkia useita kertoja. Tasajakoinen musiikki elokuvassa, kuten kappaleissa America ja Tonight, Tonight pystyttiin taidemusiikin soittajien toimesta vielä hyvin tulkitsemaan, mutta jazzrytmiikkaa hyödyntävää Cool -kappaleesta katosi soittajilta täysin kappaleen rytmi, koska muusikot soittivat kolmimuunteisen sävelmän kulmikkaasti tasaisessa rytmissä. Markun kuunnellessa elokuvan musiikkia taidemusiikin soittajien soittamana hän ensimmäisen kerran oivalsi, että sovittajan täytyy kirjoittaa taidemusiikin koulutuksen saaneille muusikoille sellaisia sovituksia, jotka he voivat toteuttaa oikeaoppisesti.

John Williams.

Myöhemmin vielä Markku Johansson alkoi opiskella elokuvamusiikkia myös sovitusten avulla. Markku tilasi Yhdysvalloista mm. John Towner Williamsin (s. 8.2.1932 Long Island, New York, Yhdysvallat) ja Henry Mancinin (oik. Enrico Nicola Mancini, s. 16.4.1924 ja k. 14.6.1994) tekemiä viihdemusiikkisovituksia ja hän myös kuunteli sovituksia levyjen kanssa. Markku Johansson oli jo nuorukaisena pitänyt erityisesti John Williamsin tekemästä musiikista Tähtien sota -elokuvaan. Jo 1980-luvulla Markku Johansson koetti ehdottaa, että Lahden kaupunginorkesteri ottaisi järjestääkseen John Williamsin musiikkiin perustuvan elokuvamusiikkikonsertin. Tuolloin vielä hänen ehdotuksensa ei saanut tarvittavaa kannatusta, varmaankin siksi, että John Williamsin tekemää musiikkia ei tunnettu vielä Suomessa tarpeeksi paljon. Nykyään kyllä lukemattomiin elokuviin musiikin säveltäneen John Williamsin musiikkia soitetaan melko runsaasti ja hänen sävellyksistään jopa kootaan omia konsertteja.

Henry Mancini.

Markku Johansson on vuosien saatossa toteuttanut useita elokuvamusiikkiaiheisia sinfoniaorkesterikonsertteja. Kolmena kesänä hän johti 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Lahden kaupunginorkesterin konsertteja; tuolloin Lahdessa järjestettiin useiden vuosien ajan kapellimestari Jaakko Elias Salon (s. 22.2.1930 Viipuri ja k. 13.6.2002 Helsinki) ideoimia Midnight Sun Festival -nimellä kansainvälisiä uusien kappaleiden sävellyskilpailuja, joissa ulkomaisten kilpailijoiden esityksiä säestivät mm. studioyhtyeet ja Finlanders-yhtye. Midnight Sun Festivaalin oheisohjelmana järjestetyt Lahden kaupunginorkesterin konsertiti olivat suuria tapahtumia, jotka televisioitiin ja näytettiin suorina lähetyksinä jopa TV1:ssä. Erään tällaisen Markku Johanssonin johtaman konsertin teema oli suomalainen elokuvamusiikki. Tässä konsertissa solisteina esiintyivät mm. Pirkko Martta Irmeli Mannola (s. 27.12.1938 Sääksmäki) ja Taneli Mäkelä (s. 10.3.1959 Espoo).

Pirkko Mannola.

Taneli Mäkelä.

Markku Johansson (27. osa) 

Markku Johansson.

Markku Johansson kohteli konserttimestari Seppo Rautasuon mielestä orkesterin muusikoita aina asiallisen ystävällisesti, ketään koskaan nolaamatta. Toisaalta Rautasuon mukaan Markku Johansson osasi orkesterinjohtajana olla myös vaativa ja sangen määrätietoinen; hänellä oli hyvin tarkka käsitys siitä, mitä hän kulloinkin halusi orkesterilta. Markku käytti aina orkesterille varatun harjoitusajan tarkasti hyväksi ja harjoitutti soittajille kaikki tärkeät seikat siten, että kaikki tärkeät kohdat ehdittiin katsoa kunnolla läpi. Markku Johansson piti selvänä asiana, että ammatistaan ylpeät soittajat huolehtivat siitä, jotta he harjoittelevat omat stemmansa jo ennen harjoituksia hyvään kuntoon. Markku Johanssonin antama oma esimerkki muusikkona sai muusikotkin tekemään parhaansa konserttien onnistumisekksi.

Konserttimestari Seppo Rautasuon mielestä Markku Johansson päätti siirtää kapellimestarikaudellaan orkesterin soinnista vastuuta instrumenttiryhmien äänenjohtajille. Nämä sitten huolehtivat siitä, että viihdeorkesterin soinnillinen kuulokuva oli sellainen kuin kapellimestari halusi. Toisaalta Markku Johansson myös uskalsi kysyä orkesterin muusikoilta neuvoa sekä ideoita esimerkiksi siitä, miten jokin musiikillinen asia olisi heidän mielestään parasta toteuttaa. Näin toimien Markku Johansson on Seppo Rautasuon mielestä tuonut omalla asennoitumisellaan orkesteriin täysin uutta johtamiskulttuuria. Yleensä taidemusiikin puolella kapellimestarit eivät ole kovin avoimia lähestymään orkesterisoittajia. Heitä ei useinkaan edes kiinnosta kuulla soittajien mielipiteitä jostakin musiikillisesta asiasta.

Kapellimestari Markku Johansson halusi, että viihdeorkesterilla olisi oma varsin tunnistettava sointi. Siksi hän piti tärkeänä, ettei Vantaan Viihdeorkesteri profiloituisi vain nimekkäiden solistien säestävääksi taustayhtyeeksi. Yleisö kuitenkin vaati saada kuulla myös solisteja, joten pelkkien orkesterikonserttien järjestäminen oli perin haasteellista. Joka konsertissa Markku Johansson nosti kuitenkin orkesterin instrumenttaalinumeroilla myös viihdeorkesterin profiilia tarkoituksellisesti.

Tarkkaan harkittiin samoin ne laulusolistit, jotka pääsivät työskentelemään Vantaan Viihdeorkesterin kanssa; solistien täytyi pystyä sopeutumaan sellaiseen työskentelyyn, että suuri viihdeorkesteri ei ole säestäjänä yhtä elastinen ja venyvä kuin jokin pienempi kokoonpano. Laulusolistin on tarkasti pysyttävä esitettävän kappaleen kokonaistempossa, jotta esitys pysyy kasassa ja kaikki soittajat ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Suuren viihdeorkesterin harjoituttaminen on taloudellisesti myös hyvin arvokasta puuhaa, joten konserttiohjelmistoa ei voida yleensä käydä ennen konserttia harjoituksissa läpi kuin pari kolme kertaa. Tästä johtuen Vantaan Viihdeorkesterin solistikunnaksi käytännössä valikoitui artisteja, joilla oli vuosien vankka kokemus alalta ja joille oli tuttu asia konsertoida suuren viihdeorkesterikokoonpanon kumppanina.

Martinus salista kotinsa löytänyt Vantaan Viihdeorkesteri on edelleen Suomen ainut viihdemusiikkiin keskittynyt ammattimainen suuri sinfoniaorkesteri. Markku Johanssonin kapellimestarikaudella orkesterin vahvuus oli noin kuusikymmentäviisi soittajaa, joista suurin osa soitti Radion sinfoniaorkesterissa, Helsingin kaupunginorkesterissa tai ammattimaisesti freelancer-muusikkona. Vantaan Viihdeorkesteri ei järjestänyt koesoittoja muusikoille, vaan kaikki orkesterin soittajat kutsuttiin tehtäviinsä. Näin orkesteri sai omasta mielestään käyttöönsä taitavimmat alan soittajat.

Vantaan Viihdeorkesteri käytännössä kaksinkertaisti soittajakuntansa kymmenen vuoden aikana ja vuonna 1999 orkesteri oli jo nykyisessä koossaan. Suurimmillaan Vantaan Viihdeorkesterissa soittaa puupuhaltimissa kaksi huilua, kaksi oboeta, kaksi klarinettia, kaksi fagottia ja vaskipuhaltimista eli neljästä cornosta, kolmesta trumpetista, kolmesta pasuunasta, yhdestä tuubasta, kolmesta lyömäsoittajasta, jousistosta eli kahdestatoista ykkösviulusta, kymmenestä kakkosviulusta, kahdeksasta alttoviulusta, kuudesta sellosta, neljästä kontrabassosta sekä harpusta. Näiden lisäksi orkesteriin liittyy komppiryhmä, johon kuului kitara, sähköbasso, piano tai keyboerd sekä rumpusetti.

Vantaan Viihdeorkesteri saa toimintansa rahoittamiseen valtionapua, tukea myös Vantaan kaupungilta ja osa rahoituksesta tulee orkesterin omalla varainhankinnalla. Vuodesta 1993 Vantaan Viihdeorkesteri on saanut lakisääteistä orkestereiden valtionapua toimintansa rahoittamiseen. Orkesterin käyttömenot pysyivät osittain siksi kurissa, että aivan kaikki soittajat sekä kapellimestari tekevät työtä keikkapalkkioilla. Orkesterin intendentti oli Markku Johanssonin kapellimestarikaudella ainoa kuukausipalkkaa saava työntekijä orkesterissa.

Markku Johanssonin kapellimestaritaidot samoin kehittyivät hänen Vantaan Viihdeorkesterin kauden aikana. Enimmäkseenhän orkesteri soitti Markku Johanssonin sovittamaa tai valitsemaa konserttiohjelmistoa, mutta erilaisissa juhlissa ja erikoistilaisuuksissa orkesteri esitti myös taidemusiikipuolen ohjelmistoa. Tällöin Markku Johansson pääsi itse harjoittelemaan taidemusiikin johtamista. Nähdäkseen erilaista johtamista Markku Johansson kävi omalla vapaa-ajallaan usein seuraamassa Radion sinfoniaorkesterin tai Helsingin kaupunginorkesterin vierailevien kapellimestareiden johtamistyyliä.

Kaksipäisen kotkan varjossa.

Vantaan Viihdeorkesterin levytyksiä ovat mm. Vantaan Viihdeorkesteri/Suosittuja suomalaisia sävelmiä (1992), Vantaan Viihdeorkesteri/Jealousy (1997), Jari Sillanpää/Varastetut helmet (1998), Vantaan Viihdeorkesteri/Blue Dreams (1999), Jorma Hynninen/Hurmio (2000), Vantaan Viihdeorkesteri/Tähtiä ja timantteja (2000), Pentti Hietanen/Joulun ihme (2001), Eija Kantola, Marita Taavitsainen ja Seija Varjus/Muistojen Bulevardi (2002), Mari Palo/Illan varjoon himmeään (2003), Mamba & The New Kallio Horns/Mamba & Vantaan Viihdeorkesteri konserttilavalla (2004), Vesa-Matti Loiri, Anneli Saaristo, Mikko Leppilampi, Nina Tapio/Kaksipäisen kotkan varjossa -elokuvan laulut (2005), Vantaan Viihdeorkesteri – Rumpuryhmä/Vantaa Pops Parade (2005), Eri esittäjiä/Joulun Tähdet (2005), Mari Palo, Petri Bäckström/Joulun hohde (2006), Kari Tapio/Kuin taivaisiin (2007), Vantaan Viihdeorkesteri, Mari Palo, Anneli Saaristo ja Jorma Hynninen/Tähtiä ja Timantteja ja Vantaan Viihdeorkesteri/Let’s Face the Music (2014).

Mari Palo.

Orkesterilla oli aina levytyksissä hillitön kiire, sillä levytysten tekeminen on kallista puuhaa. Vain muutamia päiviä varattiin aikaa äänitysten tekemiseen, silti äänitykset maksoivat soittajien palkkioina orkesterille yhtä paljon kuin yhden kokonaisen konserttiperiodin valmistaminen olisi maksanut. Kaikesta huolimatta kuitenkin katsottiin, että äänilevyjen tekeminen on tärkeä osa orkesterin toimintaa. Levyjen äänitysten ansiosta Vantaan Viihdeorkesterin yhteissoitto kohentui vielä entisestään huomattavasti, koska levytyksistä kaikki halusivat tehdä mahdollisimman hyviä. Levytysten aikana Markku Johansson vaati orkesterin muusikoilta millimetrin tarkkaa soitantaa. Siksi muusikot seurasivat kapellimestarin antamia merkkejä entistä tarkemmin ja intensiivisemmin kuin konsanaan koskaan aikaisemmin. Monille levyille saatiinkin taltioitua useita kohtia, jotka eivät koskaan edes harjoituksissa onnistuneet yhtä hyvin kuin juuri levytyksessä.

Usko Kemppi.

Vuonna 1992 valmistui Vantaan Viihdeorkesterin ensimmäinen äänilevy, Vantaan Viihdeorkesteri – Suosittuja suomalaisia sävelmiä. Levy koostettiin kahdestatoista kevyen musiikin säveltäjän tekemästä kappaleesta, jotka Markku Johansson sovitti noin viikon aikana kesämökillään. Levylle päätyneitä kappaleita olivat Kullervo Linnan säveltämä Kultainen nuoruus, Georg Malmsténin Erokirje heilille, Rauno Lehtisen On hetki, George de Godzinskyn Pohjolan yö, Eino Hurmen Valoa ikkunassa, Erik Lindströmin Armi (alunperin säveltäjä teki kappaleen vaimolleen nimellä Vuokko), Usko Kempin Vanhan merirosvon kapakassa, Unto Monosen Tähdet meren yllä, Kaj Chydeniuksen Sinua sinua rakastan, Veikko Samulin Mun sydämeni tänne jää ja Toivo Kärjen Ohi on. Levylle tuli lisäksi myös sikermä Juha Vainion säveltämiä lauluja nimellä Albatrossi matkassa.

Pekka Hartonen.

Vantaan Viihdeorkesteri tarjosi Markku Johanssonille mahdollisuuden tuottaa hänen omista viihdesävellyksistään kootun levyn, Blue Dreams -nimellä. Markku rakensi sävellyksistään hyvin melodisia, koska hyvät melodiat jäävät helposti mieleen ja melodisuus on hyvin tärkeä elementti musiikissa. Blue Dreams -levy julkaistiin MTV3:n taltioimassa Sinisiä unelmia -konsertissa, jossa samalla juhlittiin maaliskuussa 1999 Markku Johanssonin 50-vuotispäiviä. Juhlakonsertin solistina esiintyivät Paula Koivuniemi, Kai Hyttinen, Matti Korkiala, Pekka Pablo Seppä ja Pedro Hietanen, Pepe Willberg, Joel Hallikainen, Marika Krook, Pekka Hartonen sekä Pentti Lasanen, Markku Johansson ja Pekka Toivanen. Konsertissa kuultiin samoin Markku Johanssonin säveltämiä Blue Dreams -äänilevyn kappaleita.

Pekka "Pablo" Seppä.

 Markku Johansson (26. osa)

Kapellimestari Markku Johansson.

Vuonna 1948 perustettiin Vantaan orkesteri, joka käytännössä oli Vantaan Viihdeorkesterin edeltäjä; Helsingin Autokoritehdas Helkon johtaja suhtautui hyvin myötämielisesti musiikkiin ja hän osti työntekijöittensä käyttöön erilaisia orkesterisoittimia, jotta nämä saattoivat harrastaa musiikin soittoa. Vantaan orkesteri soitti Wilma-tehtaan tiloissa etupäässä perinteistä taidemusiikkia. Hyvin pian Vantaan orkesteriin alkoi liittyä musiikkia harrastavia ihmisiä samoin muista paikallisista yhdistyksistä. Autotehtaan työntekijät lopulta perustivat musiikkitoiminnan vakinaistamiseksi voittoa tavoittelemattoman Vantaan Orkesteri ry:n, joka toimikin niin kauan kunnes Tikkurilan Orkesteriyhdistys ry alkoi hallinnoida orkesteria vuonna 1950. Orkesterin taiteellinen taso alkoi hiljalleen nousta ja samoin kävi myös soittajiin kohdistuvalla vaatimustasolla, joka sekin alkoi kasvaa taitojen kehittyessä. Orkesterissa alkoi nuorien musiikkialalle aikoville suunnattu koulutustoiminta jo 1970-luvun alussa. Vantaan Orkesterin amatöörisoittajat jättäytyivät vähitellen orkesterin toiminnasta pois ja heidän tilalleen orkesteriin tuli nuoria musiikinopiskelijoita.

Vantaan orkesteri.

Alkuun Vantaan Orkesterin oli hyvin vaikea saada omiin konsertteihinsa yleisöä, sillä pääkaupunkiseudulla toimi aktiivisesti jo Radion sinfoniaorkesteri, Helsingin kaupunginorkesteri sekä Oopperaorkesteri lähinnä taidemusiikkia soittaen. Lisäksi Vantaan Orkesteri kärsi myös 1980-luvun loppupuolen murrosvaiheessa melkoisista taloudellisista vaikeuksista. Vain viihdemusiikin soittamiseen erikoistunutta orkesteria ei tuolloin enää ollut yhtään, koska satunnaisesti 1980-luvulle saakka toiminnassa ollut kapellimestari George de Godzinskyn (s. 5.7.1914 Pietari ja k. 23.5.1994 Helsinki) johtama Radion viihdeorkesteri lakkautettiin virallisesti jo vuonna 1966. Helsingin kaupunginorkesterin vuotuinen vappumatinea oli käytännössä ainut suuren orkesterin kevyttä musiikkia soittava säännöllinen konsertti, jossa soitettiin takuuvarmasti pääosin viihteellisempää ja kevyempää ohjelmaa.

Kapellimestari George de Godzinsky.

Markku Johansson aloitti työskentelynsä Vantaan orkesterin taiteellisena johtajana vuonna 1988. Orkesterin hallitus alkoi suunnitella orkesterin tulevaa toimintaa, kun Vantaan orkesteri oli jo tuottanut muutaman viihdemusiikkikonsertin. Yhdistyksen hallitus päätti, että Vantaan orkesteri tuottaisi jatkossa taidemusiikista sekä kevyemmästä musiikista koostettuja konsertteja; tämän vuoksi orkesterista pyydettiin Markku Johanssonia erään viihdekonsertin kapellimestariksi. Ensimmäinen Markku Johanssonin johtama Vantaan orkesterin konsertti järjestettiin Malmin yläasteen liikuntasalissa, sillä orkesterilla ei vielä ollut tuolloin omaa salia käytettävissään. Samoihin aikoihin Markku Johansson sekä Vantaan orkesterin intendentti Eeva Ilmarila esittivät, että orkesteri alkaisi tehdä viihdekonsertteja. Markku Johansson aloitti Vantaan orkesterin johtamisen ja harjoittamisen heti viihdeohjelmistolla, kun aiemmin sovitut orkesterin konsertit oli soitettu. Markku Johansson nimitettiin heti orkesterin taiteelliseksi johtajaksi ja hän aloitti toteuttaa järjestelmällisesti omaa suunnitelmaansa orkesterin kehittämiseksi.

Eeva Ilmarila.

Vantaan orkesterin työskentelytapa oli Markku Johanssonin kauden alkaessa vielä hyvin amatöörimäistä harrastustoimintaa; orkesteri harjoitteli ainostaan kerran viikossa, vaikka orkesterin soittajia oli aluksi vaikea sitouttaa järjestelmälliseen toimintaan. Markku Johanssonin johtamissa ensimmäisissä harjoituksissa oli soittajia paikalla kaksikymmentä henkilöä. Sama toistui viikon päästä sillä erolla, että nyt soittajissa ei ollut ainuttakaan, joka oli mukana edellisen viikon harjoituksissa. Kunnes eräissä harjoituksissa oltiin tilanteessa, että mikään asia ei ottanut onnistuakseen; läsnä oli vain puolet orkesterin vahvuudesta ja siksi eri instrumenttien osuuksia ei kyetty edes harjoitella. Markku Johansson sydämistyi soittajille lausuen: ”Tätä joko tehdään tai sitten ei tehdä. Minä en ryhdy täällä iltojani pilaamaan, jos tekään ette viitsi tehdä mitään!” Soittajakunta hyväksyi Markku Johanssonin määrätietoisen linjan, koska monet soittajatkin kärsivät aikaisemmasta leväperäisestä asenteesta.

Vantaan orkesterin ensimmäisen vuoden aikana viihdeorkesterin kokoonpanoa uudistettiin ja soittajistoon valikoitiin jatkossa ainoastaan ammattimuusikoita. Kun soittajat alkoivat saada palkkaa, alkoi myös orkesterin taso nousta, sillä rahalla saatiin myös soittajat sitoutettua mukaan harjoituksiin. Vantaan orkesteri sai lisäksi toiminta-avustusta Vantaan kaupungilta ja orkesterin soittajat sitoutuivat näillä avustuksilla toteutettaviin tavoitteisiin. Toiminta alkoi saada vakiintunutta muotoa ja orkesteriin alkoi valikoitua viihdemusiikin soittamisesta nauttivaa ja osaavaa muusikkojoukkoa. Määrätietoista työtä tehtiin yhdessä taiteellisen tason parantamiseksi. Näin Vantaan orkesteri profiloitui ja löysi oman paikkansa maamme musiikkielämässä.

Kun Vantaan Orkesteri keskittyi varsinkin viihdemusiikin soittamiseen, muutettiin orkesterin nimi muotoon Vantaan Viihdeorkesteri. Taidemusiikin konsertteja orkesteri antoi Vantaan Orkesterin nimellä. Orkesteri käytti myös englantilaista nimeä Vantaa Pops. Markku Johanssonin kauden aikana Vantaan Viihdeorkesteri esitti konsertteja kerran kuukaudessa kesää lukuun ottamatta. Myös pienemmillä orkesterin salonkiorkesterikokoonpanoilla sekä jousikvartetilla järjestettiin konsertteja, joten näin laskien orkesterin kokonaiskonserttien määrä saattoi kauden aikana yltää jopa 20-30 konserttiin vuodessa.

Kulttuuritalo Martinus.

Vuonna 1988 valmistui Vantaan Martinlaaksoon kulttuuritalo Martinus, jossa järjestetään mm. seminaareja, konsertteja, teatteriesityksiä sekä yksityistilaisuuksia. Martinuksen sali on Vantaan Viihdeorkesterin kotisali, mutta orkesteri esiintyy runsaasti myös monissa muissakin paikoissa. Martinuksen salissa on 437 istumapaikkaa ja lisäksi kuusi invalisipaikkaa. Martinuksen lämpiöön mahtuu noin 50-200 henkilöä riippuen tilaisuuden luonteesta ja kalustuksesta.

Martinus sali.

Markku Johanssonin johtamana Vantaan Viihdeorkesteri tuotti lukemattomia televisioituja konsertteja sekä monia erilaisia projekteja iskelmä- ja pop-konserteista aina tangokonsertteihin asti. Saksofonisti ja jazzmuusikko Jukka Tapani Perkon (s. 18.2.1968 Huittinen) Kaanaanmaa-levyn sovituksista Vantaan Viihdeorkesteri tuotti vuonna 2003 oman virsikonsertin. Kapellimestari Markku Johansson suunnitteli monia konserttikokonaisuuksia, jotka hän sovitti aina sävellajien myötä soveltumaan konsertin solistin äänialaan ja tyyliin istuvaksi. Markku Johanssonin mielestä orkesterin velvollisuutena oli esittää varsinkin suomalaista viihdemusiikkia.

Jukka Perko.

Markku Johansson itse halusi sitoutua Vantaan Viihdeorkesterin toimintaan hyvin vahvasti, sillä silloin hän koki työskentelevänsä koko orkesterin hyväksi. Hän otti osaa suunnitteluryhmän mukana konserttikokonaisuuksien sekä orkesterin toiminnan suunnitteluun. Perinteisten kapellimestarin työtehtävien lisäksi hän kasasi orkesterin konserttien ohjelmistoja sekä suunnitteli myös Vantaan Viihdeorkesterin tulevaakin toimintaa pitemmällä tähtäyksellä eteenpäin, jotta orkesterin toiminnalla olisi jatkuvuutta ja soittajaryhmä kehittyisi taidoiltaan. Markku Johansson otti kaudellaan tehtäväkseen usein myös ohjelmiston konserttikappaleiden sovittamisen. Vuonna 1999 Markku Johansson lausui jossakin lehtihaastattelussa: ”Meidän harjoitukset pidetään iltaisin, koska monet muusikot ovat päivisin töissä seudun sinfoniaorkestereissa. Se tarjoaa kovan haasteen, täytyyhän minun esittää heille jotain mielenkiintoista, että he jaksavat olla mukana.”

Markku Johanssonilla on sangen ainutkertainen kokemus ollut itselleenkin Vantaan Viihdeorkesterin johtaminen; hänellä on sovituksia silmällä pitäen ollut hieno ”laboratorio” käytössään, jossa hän on päässyt henkilökohtaisesti testaamaan henkilökohtaisia ideoitaan heti harjoitusvaiheessa. Jos jokin idea ei toimi, sitä voi vielä korjata ja jalostaa eteenpäin. Markku Johansson on aina halunnut kunnioittaa orkesterinsa musiikillisia vahvuuksia. Vantaan Viihdeorkesterille hän ei kirjoita koskaan kolmimuunteista soitettavaa eli ns. swing-fraseerattua soittotyyliä. Hän ei koskaan halunnut Vantaan Viihdeorkesterin kuulostavan Uuden Musiikin Orkesterilta eli UMO:lta. Yksi Vantaan Viihdeorkesterin vahvuuksia Markku Johanssonin mielestä on orkesterin täyteläinen sointi, joka kehittyi vähitellen yhteissoiton mukana.

Vantaan Viihdeorkesteri.

Vantaan Viihdeorkesterin konserttimestari Seppo Rautasuon mielestä Markku Johansson kirjoitti eri soittimille luontevasti ja hyvin kauniisti soivia musiikillisia linjoja, joita ammattimuusikoiden oli perin helppo myös käytännössä toteuttaa. Markku Johansson tunsi orkesterinsa niin hyvin, että hänen oli helppo tehdä Vantaan Viihdeorkesterille hyvin soivia sovituksia, jossa soittajat pääsivät näyttämään kykyjään. Seppo Rautasuona mielestä Markku Johanssonin tapa johtaa orkesteria on samoin hyvin selkeä ja hän osaa johtaa soittajia eleillään niin, että muusikot ymmärtävät johtajaansa. Seppo Rautasuo nostaa esille samoin Markku Johanssonin tärkeän roolin musiikillisten raja-aitojen kumoajana. Taidemusiikkia opiskelleella Markku Johanssonilla on myös kyky ymmärtää taidemusiikkisoittajien tapaa hahmottaa musiikkimaailmaa.

 Berndt Wilhelm Schauman

Liikemies, poliitikko, farmaseutti ja apteekkari Victor Leonard Schaumanin (s. 12.4.1822 Pietarsaari ja k. 3.2.1872 Vaasa) ja Elisa Wilhelmina Schaumanin poikana syntyi Pietarsaaressa Berndt Wilhelm Schauman (8.11.1857 Pietarsaari ja k. 14.11.1911 Berliini, Saksa). Turussa syntyneen Viktor Schaumanin vanhemmat olivat Naantalin ja Uudenkaupungin kaupunginviskaali Bernt Schauman (1786-1862) ja Anna Lovisa Wilhelms (1795-1866). Victor Schauman työskenteli apteekissa vuodesta 1834 ja hänestä tuli proviisori vuonna 1843; apteekkaritutkinnon hän suoritti vuonna 1845 ja samasta vuodesta lähtien hän toimi apteekkarina ostettuaan Pietarsaaresta apteekin.

Berndt Wilhelm Schauman.

Victor Schauman omisti myös vuodesta 1845 lähtien yhdessä pietarsaarelaisen kauppiaan ja laivanvarustaja Philip Ulric Strengbergin kanssa vuonna 1762 Pietarsaareen perustetun tupakkatehtaan (Jakobstads Tobakssinneri). Tehtaan uudeksi nimeksi omistajat antoivat Ph. U. Strengberg & Co Tobaks-Fabrik. Victor Schauman ja Philip Strengberg laajensivat tupakkatehdasta sekä koneellistivat tehdasta. Victor Schuman perusti myös tulitikkutehtaan sekä olutpanimon. Hänen perustama luujauhomylly oli menestys, sillä se tuotti maanparannusainetta. Victor Schauman oli kiinnostunut samoin puutarhanhoidosta ja Schaumanin pariskunnan muistoksi perustettiin Pietarsaareen Skolparkenin nimellä tunnettu 1,35 hehtaarin kokoinen kasvitieteellinen puutarha Schaumanin suvun varoin. Nykyisin kasvitieteellisessä puutarhassa Pietarsaaren keskustassa on lähes tuhat kasvilajia. Koulupuiston suunnitteli puutarha-arkkitehti Bengt Schalin ja se rakennettiin vuosina 1916-1932. Victor ja Elise Schaumanilla oli 13 lasta, joista monet lapset menestyivät elämässä merkittävästi, kuten teollisuusmies Wilhelm Schauman, Folkhälsanin perustaja lääkäri Julius Ossian Schauman (s. 30.3.1862 Pietarsaari ja k. 6.2.1922 Helsinki) ja liikemies, kauppaneuvos ja vaasalaisen varustamon toimitusjohtaja Axel Mortimer Schauman (s. 20.7.1855 Pietarsaari ja k. 6.11.1903 Vaasa).

Aatelismiehenä syntynyt Wilhelm Schauman valmistui insinööriksi vuonna 1879 Helsingin teknillisestä korkeakoulusta ja hän työskenteli aluksi eräässä metallitehtaassa Pietarissa oppipoikana. Vuonna 1882 Wilhelm Schuman meni avioliittoon Wilhelmina (Mimmi)Roosin kanssa. Hän palasi vaimonsa kanssa vuonna 1883 takaisin Suomeen ja asettui asumaan kotikaupunkiinsa Pietarsaareen. Wilhelm Schaumanille oli ensin luvattu teknillisen johtajan paikka tehtailija ja proviisori Gustaf Adolf Serlachiuksen (s. 5.11.1830 Ilomantsi ja k. 13.6.1901 Mänttä) Mäntän tehtailta, mutta tämä hanke ei kuitenkaan toteutunut, kun Serlachius palkkasikin tehtävään toisen ihmisen.

Wilhelm Schauman oli tutustunut sikurin valmistukseen Saksassa sekä Venäjällä, joten hän perusti vuonna 1883 sikuritehtaan Pietarsaareen Thodénin leipomon ulkorakennukseen. Sikuritehtaassa työskenteli 6-7 henkilöä. Tämä sikuritehdas menestyi hyvin ja Wilhelm Schauman perusti vuonna 1884 toisen tuotantolaitoksen Pietarsaaren ulkopuolelle. Muutamassa vuodessa hänestä tuli Suomen merkittävin sikurinvalmistaja. Wilhelm Schaumanin toinen sikuritehdas paloi tulipalossa vuonna 1892 ja hän rakennutti uuden sen tilalle vuonna 1893. Tehdas valmistui Alholmaan lähelle Pieratsaaren satamaa. Tässä tehdaskiinteistössä sijaitsee nykyisin sikurimuseo. Tämän tehtaan alkuperäiset koneet ovat säilyneet.

Wilhelm Schaumanin tehtaan valmistama sikuri oli hyvälaatuista ja edullista. Schuman kiinnitti myös markkinointiin huomiota ja hän suunnitteli sikurin myyntipakkaukset asiakkaita houkutteleviksi. Wilhelm Schauman matkusti itse ahkerasti pitkin Suomea jakaen kauppiaille tuotenäytteitä. Schaumanin sikurinvalmistus saavutti huippunsa vuonna 1903, jolloin hän tuotti vuodessa lähes 1 400 tonnia paahdettua ja jauhettua sikuria 60 työntekijän voimin. Schumanin sikurin raaka-aine tuotiin aluksi Saksasta ja myöhemmin Belgiasta, Venäjältä, Virosta ja Puolasta. Sikurin valmistus jatkui kannattavana, mutta sotavuosia lukuun ottamatta pienimuotoisena aina vuoteen 1960 saakka. Viimeinen sikurierä myytiin varastosta syyskuussa 1964.

Wilhelm Schauman alkoi laajentaa 1890-luvun puolivälistä alkaen liiketoimintaansa myös muille aloille. Schauman alkoi myydä puutavaraa ja hän omisti Alholmaan vuonna 1896 perustetun sahalaitoksen sekä satamahinaajan. Schauman perusti lisäksi sokeritehtaan Alholmenin niemelle lähelle Pietarsaarta. Wilhelm Schauman valittiin vuonna 1889 pietarsaarelaisen Strenbergin tupakkatehtaan johtokuntaan ja hänestä tehtiin vuonna 1896 tehtaan johtokunnan puheenjohtaja ja toimitusjohtaja. Strenbergin tupakkatehdas oli tuohon aikaan Pohjoismaiden suurin savukkeenvalmistaja.

Schumanin vaneritehdas Jyväskylässä.

Wilhelm Schauman osti vuonna 1910 Kokkolan Ykspihlajassa sijainneen höyrysahan ja Schuman perusti Suomen ensimmäisen kooltaan merkittävän vaneritehtaan Jyväskylään. Tämä Faneritehdas Osakeyhtiön omistama tehdas aloitti toimintansa Schaumanin kuoleman jälkeen vuonna 1912. Suomen ensimmäinen Wiikarin Oy:n perustama vaneritehdas toimi vuosina 1893-1899 Karkun Kiuralassa. Wilhelm Schauman kuoli äkillisesti liikematkallaan Berliinissä 54-vuotiaana marraskuussa 1911. Schaumanin omaisuuden arvo oli tuolloin noin kaksi miljoonaa markkaa. Wilhelm Schaumanin testamentin ehtojen mukaisesti hänen omistamansa yritykset siirrettiin uuden Oy Wilhelm Schauman Ab nimisen osakeyhtiön hallintaan.

Schumanin linna.

Schaumanin linna valmistui vuonna 1924 Jyväskylän Lutakon vaneritehtaan johtajan, diplomi-insinööri Bruno Gustaf Krookin (s. 20.9.1883 Tammisaari ja k. 17.6.1954 Bad Homburg, Länsi-Saksa), ja tämän perheen asuinsijaksi. Bruno Krook valmistui diplomi-insinööriksi Karsruhessa vuonna 1907. Hän toimi Wilhelm Schumanin vaneritehtaan teknillisenä johtajana vuodesta 1912 ja toimitusjohtajana vuosina 1917-1929, August Eklöf Ab:n johtajana vuosina 1933-1938 sekä Teijon Tehtaat Oy:n ja Svartå Bruk Oy:n toimitusjohtajana vuosina 1939-1944. Bruno Krookille myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi. Buno Krook toimi Wilhelm Schauman Ab:n hallituksen puheenjohtajana vuosina 1945-1953. Krook rakennutti linnan Schaumanin vaneritehtaan nimissä edustuskodikseen kysymättä edes lupaa tehtaan osakkeenomistajilta. Linnan on suunnitellut arkkitehti Gunnar Achilles Hermansson Wahlroos (s. 7.2.1890 Mouhijärvi ja k. 24.8.1943). Tunnetuimpia Wahlroosin suunnittelemia rakennuksia ovat funkistyyliset Turun Martinkirkko (1933) ja Tampereen piispantalo (1937).

Tampereen piispantalo.

Vaneritehdas käynnisti vuonna 1837 perustetun Jyväskylän kaupungin teollistumisen Lutakossa, kun se aloitti toimintansa vuonna 1911 pietarsaarelaisen vuorineuvos Wilhelm Schaumanin aloitteesta. Vaneritehdas nimettiin hänen mukaansa Wilh. Schaumans Fanerfabrik Ab:ksi, ja se jatkoi toimintaansa Jyväskylässä aina vuoteen 1995 saakka.

Schaumanin linna oli varsinkin ennen toista maailmansotaa varsin näyttävä ja porvarillinen rakennus kodiksi – niin kuin Bruno Krook sen tarkoittikin olevan. Jopa Pietarsaaressa asuvat ja tehtaan omistavat Schaumanit asuivat vaatimattomammin kuin itse tehtaanjohtaja Bruno Krook. Edustustilojen ylellisyyttä ja eleganttiutta rakennettiin uusbarokin ja uusrenessanssin tyyliin, ja taidetta ja huonekaluja linnaan haettiin Italiasta saakka. Suuren kokonsa vuoksi linna tarvitsi toimiakseen myös palvelusväkeä, joka asui linnassa Krookin perheen kanssa.

Edustustilojen suunnittelussa otettiin erityisesti huomioon se, että Krook majoitti usein luokseen vierailevia liikekumppaneita. Tämä asetti omat vaatimuksensa liikeneuvotteluille ja herrasmiesten viihdyttämiselle, joten linnasta löytyi niin tupakointisalonki, suuri ruokailusali, biljardisalina toimiva talvipuutarha kuin tenniskenttäkin linnan ylimmästä kerroksesta.

Schumanin linnaa sisältä.

Linnan edustustilat sijaitsivat ensimmäisessä kerroksessa ja ne oli erotettu visusti perheen arkitiloista. Perheen omat tilat sijaitsivat pääasiassa toisessa kerroksessa ensimmäisen kerroksen aamiaishuonetta lukuun ottamatta. Myös vierashuoneet perheen omille vieraille sekä tehtaan johtokunnalle ja liikekumppaneille sijaitsivat toisessa kerroksessa. Erityinen ylpeydenaihe linnassa olivat modernit saniteettitilat, joista löytyivät niin kaareutuvat suihkut, bidéet kuin modernit vesiklosetitkin.

Bruno Krook oli etevä ja aikaansaava työssään, joskin perso omaisuuden kasvattamiselle, vaikka sitten yhtiön kautta. Liiketoiminnallisen tehokkuuden vuoksi Bruno Krookin toimia katsottiin usein sormien välistä paheksuen. Erimielisyydet tehtaan osakkeenomistajien kanssa johtivat kuitenkin Bruno Krookin irtisanomiseen vuonna 1929.

Uudeksi tehtaanjohtajaksi valittiin Rafael Jaatinen (s. 21.10.1885 Turku), joka siirtyi perheineen Krookin jälkeen asuttamaan linnaa. Jaatisen aikakausi tehtaanjohtajana osoittautui sikäli haastavaksi, että sille osuivat sekä lama että toinen maailmansota. Jaatinen tunnettiin kuitenkin humaanina ja modernina johtajana, joka paransi merkittävästi tehtaan työntekijöiden oloja ja elintasoa mm. sosiaalihuollon kautta, sekä perusti henkilöstölehti Schaumanin Sauman.

Schaumanin linna säästyi sodan pommituksilta, mutta vaneritehdas sai kärsiä senkin edestä: pommin aiheuttama tulipalo saatiin sammutettua vasta kolmen päivän kuluttua. Sodan seurauksena linnaan rakennettiin väestönsuoja viinikellarin oheen.

Sodalla oli kuitenkin merkittävämpiäkin vaikutuksia linnaan. Yhteiskunta ja sen arvot alkoivat sodan jälkeen muovautua demokraattisemmiksi ja luokkaerot murentua. Yhteiskunnan modernisoituminen ja kaupungistuminen toki vaikuttivat arvoihin, mutta sota-ajan pula ja puute toivat selkeämmin yhteiskuntaluokkia lähemmäs toisiaan. Linnan edustustilat eivät enää istuneet yhteiskunnan ihanteisiin arkisemmista ja yksityisemmistä puitteista, joten linnan sisätiloja päätettiin uudistaa. Rafael Jaatinen ei tosin itse jäänyt näkemään linnan uudistusprojektia, joka sijoittui vuosille 1945–1946, sillä hän erosi tehtaanjohtajan paikastaan keväällä 1945.

Uudistunut linna jaettiin kolmeen osaan: kahteen erilliseen asuintilaan sekä edustustilaan vieraita varten, joka sisälsi edustus- ja neuvottelutilat sekä vierashuoneet. Suuria huoneita jaettiin pienempiin, seinien koristeelliset maalaukset jäivät tavanomaisemman värin alle, mutta toisaalta sähkötekniikkaa uusittiin päivitetympään tilaan. Linnaa on myöhemmin entisöity, mutta rakennuksen pohjaa ja huonejakoa ei ole sittemmin muutettu.

Rafael Jaatisen eron jälkeen linnassa ei enää nähty hänen ja Bruno Krookin kaltaisia isäntiä, sillä linnaa saattoi nyt asuttaa kaksi kotitaloutta. Lisäksi uudet asukkaat viipyivät kukin linnassa verrattain lyhyen aikaa.

Ensimmäinen uudistettuun Schaumanin linnaan muuttanut perhe oli Pehr-Ole Vilhelm Schauman (s. 13.3.1914 Pietarsaari ja k. 30.11.1947 Helsinki) eli Pelle Schauman perheineen Pietarsaaresta. He muuttivat linnan toisessa kerroksessa sijaitsevaan asuntoon, mutta Pellen kuoltua muutaman vuoden kuluttua hänen perheensä muutti pois vuonna 1948. Jaatisen jälkeen tehtaanjohtajana vuonna 1945 aloittanut kenraaliluutnantti Edvard Firtjof Hanell (s. 1.5.1894 Tornio ja k. 8.4.1947 Jyväskylä) muutti linnaan kesällä 1946 puolisonsa kanssa. Hanellin aikakausi tehtaanjohtajana jäi kuitenkin hyvin lyhyeksi, sillä hän menehtyi keväällä 1947 eikä hänen vaimonsa jäänyt asumaan linnaan tämän jälkeen.

Vasemmalla kenraaliluutnantti Edvard Hanell.

Schaumanien tilalle alakertaan muutti vuonna 1947 vaneritehtaan teknillinen johtaja Uno Eugen Savola (s. 23.9.1904 Maynard, Massachusetts, Yhdysvallat ja k. 5.11.1968), joka muutti kuitenkin jo seuraavana vuonna Viialaan astuakseen Viialan tehtaan johtajaksi. Johtajaksi Hanellin tilalle palkattiin Carl-Gustav Oskar Londen (s. 28.6.1914 Tukholma ja k. 23.7.1992 Helsinki), joka muutti perheensä kanssa linnan toiseen kerrokseen. Myöskään Londen ei tehtaanjohtajan pestissä tai linnassa kauaa viihtynyt, sillä hän erosi virastaan muutaman vuoden kuluttua vuonna 1951. Londenin jälkeen johtajaksi valittiin Viialaan aikaisemmin muuttanut Uno Savola, joka toimi johtajana aina kuolemaansa saakka vuoteen 1968. Savola ei kuitenkaan muuttanut enää linnaan, vaan rakennutti itselleen viereen oman talon, Villa Savolan, koska hän oli omaa rauhaa arvostava mies. Villa Savolaa on kutsuttu sittemmin Uunolaksi tai Pikkulinnaksi.

Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa XVI.

Schumanin linnaa asutti Savolan aikakauden alettua vain uusi emäntä Hilda Elviira Pylvänäinen, joka hoiti linnan ylläpidon usean vuosikymmenen ajan. Pylvänäisen tultua eläkeikään hänen tilalleen tuli klubiemännäksi Aino-Lotta Kinnunen vuonna 1982. Linna sen sijaan toimi lähinnä edustustilana vieraille, joihin lukeutuivat mm. presidentti Urho Kaleva Kekkonen (s. 3.9.1900 Pielavesi ja k. 31.8.1986 Helsinki), Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa XVI (Carl Gustaf Folke Hubertus, s. 30.4.1946), Monacon prinssi Albert II (Albert Alexandre Louis Pierre Grimaldi, s. 14.3.1958 Monaco) sekä presidentti Mauno Henrik Koivisto (s. 25.11.1923 Turku ja k. 12.5.2017 Helsinki) ja Taimi Tellervo Koivisto (o.s. Kankaanranta, s. 2.1.1929 Punkalaidun).

Monacon prinssi Albert II.

Vuonna 1988 Schauman-yhtymä fuusioitui Kymmene-konsernin (nykyinen UPM-Kymmene) kanssa, ja linnan omistajuus vaihtui Kymmenelle, joskin sen rooli edustustilana sekä tavallisemmille että erikoisemmille vieraille jatkui edelleen. Kun vaneritehdas lopetettiin vuonna 1995, etsittiin linnalle uutta omistajaa 13 vuotta.