Markku Johansson (29. osa)
Markku Johanssonia on jälkeenpäinkin vetänyt moni asia elokuvamusiikin ääreen uudelleen. Markku Johansson toteutti kaksituhattaluvun alussa Lahden kaupunginorkesterille kaksi laulaja ja vuoden 1992 Seinäjoen Tangomarkkinoiden tangoprinssi Hannu Lehtosen (s. 19.2.1963 Kalvola) kanssa tehtyä Olavi Virta -konserttia, joiden teema oli rakennettu aiheeseen: Olavi Virta elokuvissa. Nämä konsertit koostuivat sellaisista tunnetuista sävellyksistä, joita laulaja ja näyttelijä Oskari Olavi ”Ola” Virta (vuoteen 1926 Ilmén, s. 27.2.1915 Sysmä ja k. 14.7.1972 Tampere) omissa elokuvarooleissaan esitti. Tämän lisäksi konserttiohjelmassa oli myös useita ulkomaisiakin elokuvasävelmiä, joita Olavi Virta ennätti uransa aikana taltioida levyille. Olavi Virta levytti 601 kappaletta vuosien 1938-1966 aikana.
Markku Johansson toimi kapellimestarina useissa elokuvahistorioitsija Karl Peter Conrad von Baghin (s. 29.8.1943 Helsinki ja k. 17.9.2014 Helsinki) ideoimissa elokuvakonserteissa. Heidän yhteistyönsä lähti liikkeelle, kun Helsingin kaupunginorkesteri tilasi Peter von Baghilta elokuvakonsertin, jonka kapellimestariksi Markku Johansson tuli. Kunnianhimoisessa projektissa haluttiin esitellä mm. elokuvaohjaaja Aldred Joseph Hitchcockin (s. 13.8.1899 Lontoo ja k. 29.4.1980 Los Angeles, Kalifornia) ohjaamien elokuvien musiikkia. Yhdysvalloista tilattiin konserttia varten elokuvien alkuperäisiä orkesterisovituksia, jotta esitettävä musiikki kuulostaisi mahdollisimman paljon elokuvaesitysten kaltaiselta. Markku Johansson jäljitti ja soitinsi ainoastaan kuulonvaraisesti elokuvamusiikkikonserttiin eräässä elokuvassa esitetyn harvinaisen valssin, jonka Peter von Bagh halusi välttämättä mukaan konserttiin. Myöhemminkin Markku Johansson ja Peter von Bagh toteuttivat yhdessä elokuva-aiheisia konsertteja sekä Lahdessa, Oulussa ja Vantaalla Vantaan Viihdeorkesterin kanssa.
Peter von Baghin isä oli pietarsaarelainen lääkäri, neurofysiologian ja neuropatologian tutkija Konrad Ernst von Bagh (s. 10.2.1908 Pietari ja k. 13.1.1982 Lahti) ja äiti sairaanhoitaja Aino Salome Tuomala. Peter von Bagh suoritti ylioppilastutkinnon Oulun lyseossa vuonna 1961. Vuonna 1970 hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi aineyhdistelmällä teoreettinen filosofia, sosiologia, estetiikka ja kirjallisuus. Laudaturtyö Elokuvalliset keinot ja niiden käyttö: Alfred Hitchcockin Vertigo julkaistiin myöhemmin kirjana (Helsingin yliopisto, 1979). Vuonna 2003 Peter von Bagh valmistui valtiotieteiden tohtoriksi. Väitöskirja (2002) Peili jolla oli muisti – elokuvallinen kollaasi kadonneen ajan merkityksien hahmottajana (1895-1970) (SKS, 2002) tutkii elokuvailmaisun perusyksikköjä, montaasia ja kollaasia. Peter von Bagh toimi opettajana ja luennoitsijana monissa koti- ja ulkomaisissa oppilaitoksissa ja yliopistoissa, mm. Taideteollisen korkeakoulun elokuvahistorian ja -teorian professorina vuodesta 2000 alkaen. Korkeakoulu liitettiin osaksi Aalto-yliopistoa, jossa Peter von Bagh työskenteli professorina vuoteen 2014 saakka. Hän laati myös kouluille suunnatun elokuvaoppikirjan Salainen muisti (Sanoma Pro, 2009).
Muutaman vuoden kuluttua Markku Johansson ja Peter von Bagh järjestivät lisäksi suomalaista elokuvamusiikkia esittelevän konsertin. Elokuvamusiikkikonsertin laulusolisteina esiintyivät mm. näyttelijä ja laulaja Leena Sinikka Sokka (s. 27.8.1948 Helsinki), laulaja ja näyttelijä Sakari ”Saku” Kuosmanen (s. 6.9.1956 Helsinki), laulaja ja näyttelijä Kai Ahti Rainer ”Kuju” Hyttinen (s. 7.1.1947 Mikkeli) ja rockmuusikko Hannu Juhani ”Tuomari” Nurmio (s. 21.11.1950 Helsinki). Tilauksesta Markku Johansson ja Peter von Bagh tekivät samoin teleyhtiö Nokialle elokuva-aiheisen konsertin. Markku Johansson oppi arvostamaan suurestu näiden elokuvakonserttien tekoprosessin aikana Peter von Baghin tarkkaan jäsentyneitä ja kiteytyneitä elokuviin liittyviä mielipiteitä. Peter von Bagh oli hyvin avulias ja luova persoona, jonka seurassa Markku Johansson työskenteli mieluusti. Näissä elokuvakonserteissa Peter von Bagh osasi kertoa elokuvista niin kiehtovasti, hauskasti ja mukaansatempaavasti, että itse elokuvakonsertti musiikkeineen uhkasi Markku Johanssonin mielestä joskus jäädä Peter von Baghin innostuneiden juonto-osuuksien katveeseen.
Markku Johansson oli mukana kaksituhatluvulla elokuvatuottaja, -ohjaaja ja -käsikirjoittaja, laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä Timo Johannes Koivusalon (s. 31.10.1963 Pori) ohjaamien elokuvien musiikin tekoon. Ensimmäisen kerran Markku Johanssonin sovittamia sävelmiä kuultiin Timo Koivusalon ohjaamassa Irwin Goodmania käsittelevässä elokuvassa, Rentun ruusu (2001), koska tässä elokuvassa Timo Koivusalo käytti elokuvan taustalla Irwin Goodmanin alkuperäislevytyksiä, joiden joukossa oli useita Markku Johanssonin 1970-luvulla sovittamia lauluja. Samoin Markku Johansson oli mukana tekemässä musiikkia Timo Koivusalon ohjaamaan Sibelius-elokuvaan. Valta osa Koivusalon Sibelius-elokuvan musiikista muodostui Sibeliuksen omista sävellyksistä, jotka Sinfonia Lahti oli levyttänyt kapellimestari ja kalrinettitaiteilija Osmo Antero Vänskän (s. 28.2.1953 Sääminki) johdolla. Timo Koivusalon Sibelius-elokuvassa oli mukana myös Jaakko Kuusiston ja Folke Gräsbergin soittamia Sibeliuksen sävellyksiä sekä kaksi kuoronjohtaja, musiikin tohtori ja kuoronjohdon emeritusprofessori Matti Anton Hyökin (s. 8.6.1946 Helsinki) johtamaa Ylioppilaskunnan laulajien esitystä. Koivusalon Sibelius-elokuvaan Markku Johansson sovitti lopulta viisi teosta, joista kolme oli Johan Strauss Juniorin sävellyksistä tehtyä sovitusta. Nämä Markku Johanssonin sovittamat teokset soivat taustalla elokuvan ravintolakohtauksissa, joissa kuvailtiin Sibeliuksen eleskelua Saksassa. Markku Johanssonin sovituksia käytettiin ravintolakohtausten taustamusiikkina, joissa soitettiin salonkiorkesterimusiikkia. Yhden Sibeliuksen varhaistuotannon sävellyksen Markku Johansson sovitti myös jousikvartetille elokuvaa varten.
Ohjaaja Timo Koivusalon kanssa Markku Johanssonin yhteistyö sai jatkoa vuonna 2005 elokuvassa, Kaksipäisen kotkan varjossa. Timo Koivusalon käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, Kaksipäisen kotkan varjossa, on historiallinen fiktio, joka kertoo 1900-luvun alussa eläneestä runoilijasta, joka joutuu vainotuksi puolustaessaan suomalaisten vapaudenhaaveita ja noustessaan vastustamaan venäläistämissuunnitelmia. Koivusalon elokuva tehtiin musikaalin muotoon elokuvan historiallisesta aiheesta huolimatta. Elokuvassa oli paljon Timo Koivusalon säveltämää ja sanoittamaa sekä hänen puolisonsa Susanna Palinin säveltämää musiikkia. Lopulta Kaksipäisen kotkan varjossa -elokuva sai monilta kriitikoilta murska-arvostelut. Kriitikoiden mielestä elokuvasta ei oikein saanut selkoa, oliko se draamaa, musikaalia vai satuelokuvaa. Samoin kriitikoita suuresti ihmetytti, miksi elokuvan näyttelijät laulavat iskelmiä sortovuosia kuvailevassa elokuvassa.
Filosofian tohtori ja emeritusprofessori Claudia Gorbman on katsonut, että elokuvamusiikin tulisi olla hyvin tuttua ja mielleyhtymien tulisi syntyä refleksinomaisesti, jotta musiikki elokuvassa toimisi mahdollisimman huomaamattomalla tavalla. Perinteisestä elokuvamusiikin käytöstä jotenkin poikkeava musiikillinen kerronta voi häiritä elokuvan vastaanottamista. Kaksipäisen kotkan varjossa -elokuvan musiikkina on perinteistä iskelmää. Elokuvan loppupuolella esitettävä Miespolvien marssi – sävellys Timo Koivusalon - on mahtipontinen ja kansallisromanttinen marssi. Timo Koivusalon sävellykseen, Kaksipäisen kotkan varjossa overture, päättyy em. elokuva ja sen Markku Johansson selkeästi sovitti perinteiseen suuren orkesterin elokuvamusiikkityyliin. Monessa mielessä elokuvan musiikki kuulostaa merkittävän paljon Vantaan Viihdeorkesterin perinteistä ohjelmistoa.
Timo Koivusalon musikaalityyliin valmistetussa elokuvassa on huomattavasti varsinkin laulettua musiikkia, joita elokuvassa esittävät mm. näyttelijät ja laulajat Vesa-Matti Loiri (s. 4.1.1945 Helsinki ja k. 10.8.2022 Helsinki) sekä Terttu Anneli Orvokki Saaristo (s. 15.2.1949 Jokioinen). Varmasti katsojat muistivat näiden artistien edelliset vahvat roolitehtävät, joka saattoi vaikuttaa katsojien samaistumiseen roolihahmojen uskottavuuteen. Uskottavuutta saattoi syödä myös katsojien havainto, että historialliset roolihahmot lauloivat päivän tuoretta iskelmämusiikkia. Oliko todella elokuvan tekijöillä tarkoitus olla johdattamatta musiikin siivin katsojia historiallisiin tapahtumiin? Iskelmällinen elokuvamusiikki särki varmaankin perinteisiä tottumuksia historialliseen elokuvaan sopivasta musiikista. Tämä ristiriita saattoi olla katsojien silmissä kohtuuttoman suuri. Sitä vastoin Vantaan Viihdeorkesterin huolellisesti ja taidolla soittama elokuvan musiikki ansaitsi kuitenkin osakseen hyvin positiivista huomiota. Elokuvan musiikista julkaistiin soundtrack-CD. Levyllä laulavat Nina Tapio ja Mikko Leppilampi, joiden yhdessä laulama Sanna Palinin säveltämä, Jotain jää-kappale, oli vuonna 2005 Radio Suomen suosituin kappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti