Francis Galton (2. osa)
”Paras sivilisaation muoto rodun kehittymisen kannalta olisi sellainen, jossa yhteiskunta ei olisi kallis; jossa tulot tulisivat pääasiassa ammatillisista lähteistä, eivätkä juurikaan perinnön kautta; joissa jokaisella nuorella olisi mahdollisuus näyttää kykynsä ja, jos hän olisi erittäin lahjakas, hän voisi saavuttaa ensiluokkaisen koulutuksen ja päästä työelämään varhaisnuoruudessaan saamiensa näyttelyiden ja apurahojen avulla; jossa avioliittoa pidettäisiin yhtä suuressa kunniassa kuin muinaisena juutalaisena aikana; jossa rotuylpeydellä kannustettaisiin (en tietenkään viittaa nykyajan järjettömään mielipiteeseen, joka kulkee tuon nimen alla); jossa heikot voisivat löytää tervetulleita ja turvapaikan selibaatissa elävistä luostareista tai sisarkunnista, ja lopuksi, jossa parempilaatuiset siirtolaiset ja pakolaiset muista maista kutsuttaisiin ja otettaisiin vastaan ja heidän jälkeläisensä kansalaistettaisiin.”
Vuonna 1883 Francis Galton julkaisi kirjan, Tutkimuksia ihmisen kyvystä ja niiden kehityksestä, jossa hän käyttää ensikerran termiä eugeniikka, vaikka hän oli ajatusta viljellyt jo monen vuoden ajan. Tässä kirjassaan Francis Galton käsittelee monia psykologisia ilmiöitä ja niiden myöhempää mittaamista. Oman kirjansa johdannossa Francis Galton kirjoittaa: ”Tämän kirjan tarkoituksena on käsitellä erilaisia aiheita, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän rodun viljelyyn tai, kuten voisimme sitä kutsua, eugeniikkaan, ja esitellä useiden omien erilaisten tutkimusteni tuloksia. Yksi koskee kysymyksiä, jotka liittyvät kreikan kielessä sanaan eugenes, nimittäin hyvää kantaa, perinnöllisesti jaloilla ominaisuuksilla varustettua. Tämä ja siihen liittyvät sanat eugeneia jne. soveltuvat yhtä lailla ihmisiin, eläimiin ja kasveihin. Tarvitsemme kipeästi lyhyen sanan ilmaisemaan kannanparannuksen tiedettä, joka ei suinkaan rajoitu harkittuun paritteluun, vaan joka, erityisesti ihmisen tapauksessa, ottaa huomioon kaikki vaikutukset, jotka pyrkivät, vaikka kuinka etäisessä määrin, antamaan sopivammalle rodulle tai verikannoille paremmat mahdollisuudet voittaa nopeasti vähemmän sopivia kuin niillä muuten olisi ollut. Sana eugeniikka ilmaisi ajatuksen riittävästi; se on ainakin siistimpi ja yleisempi sana kuin viriculture, jota kerran uskalsin käyttää.”
Francis Galton uskoi, että perheen ansioille tulisi määritellä ”pistejärjestelmä” ja että korkeassa asemassa olevien perheiden välisiä varhaisia avioliittoja tulisi kannustaa tarjoamalla rahallisia kannustimia. Hän toi esiin joitakin brittiläisen yhteiskunnan suuntauksia, kuten merkkihenkilöiden myöhäiset avioliitot ja heidän lastensa niukkuuden, joita hän piti dysgeenisinä. Ddysgeenisyydellä tarkoitetaan sosiaalisesti toivottavien tai yleisesti ympäristöönsä sopeutuvien ominaisuuksien esiintyvyyden vähentämistä lisääntymistä haittaavan valintapaineen vuoksi. Francis Galton kannatti eugeenisten avioliittojen kannustamista tarjoamalla kyvykkäille pariskunnille kannustimia lasten hankkimiseen. Francis Galton piti 29.10.1901 eugeenisia kysymyksiä käsittelevässä toisessa Huxley -luennossaan Royal Anthropological Institutessa. Vuonna 1909 alkoi ilmestyä eugeniikkaseuran aikakausilehti, Eugenics Review, joka ilmestyi aina vuoteen 1968 saakka. Seuran kunniapuheenjohtajana Francis Galton kirjoitti esipuheen ensimmäiseen lehteen. 24.-29.1912 järjestettiin Lontoon yliopistossa ensimmäinen kansainvälinen eugeniikan kongressi foorumiksi tiedemiehille, poliitikoille sekä yhteiskunnallisille johtajille. Viisipäiväisen kongressin puheenjohtajana toimi majuri, poliitikko, taloustieteilijä ja eugeenikko Leonard Darwin (s. 15.1.1850 Down House, Kent, Englanti ja k. 26.3.1943 Forest Row, Englanti), Charles Darwinin neljäs poika ja kahdeksas lapsi. Kongressiin osallistuivat mm. Sir Winston Leonard Spencer Churchill (s. 30.11.1874 ja k. 24.1.1965), lordi Richard Everard Webster Alverstone (s. 22.12.1842 ja k. 15.12.1915) sekä korkeimman oikeuden puheenjohtaja Arthur James Balfour.
Francis Galtonin regressiomuoto ja sen yhteys kaksimuuttujaiseen normaalijakaumaan voidaan jäljittää hänen yrityksiinsä kehittää matemaattinen malli populaation vakaudelle. Vaikka Galtonin ensimmäinen yritys tutkia darwinistisia kysymyksiä, Hereditary Genius, herätti tuolloin vain vähän innostusta, kirjoitus johti kuitenkin hänen jatkotutkimuksiinsa 1870-luvulla. Nämä tutkimukset koskivat fyysisten ominaisuuksien periytymistä. Esimerkiksi hän kirjoitti koirista: ”Jos ihminen jalostaa vahvoista, hyvänmuotoisista koirista, joilla on sekarotu, pennut ovat joskus, mutta harvoin, vanhempiensa veroisia. Ne ovat yleensä sekarotuisia, mitäänsanomattomia, koska esi-isien erityispiirteet ovat alttiita ilmenemään jälkeläisissä.”
Tämä aihe aiheutti ongelmia Galtonille, koska hän ei kyennyt sovittamaan yhteen populaation taipumusta ylläpitää ominaisuuksien normaalia jakaumaa sukupolvelta toiselle periytymisen käsitteen kanssa. Vaikutti siltä, että suuri määrä tekijöitä vaikutti itsenäisesti jälkeläisiin, mikä johti ominaisuuden normaalijakaumaan kussakin sukupolvessa. Tämä ei kuitenkaan selittänyt sitä, miten vanhemmilla voi olla merkittävä vaikutus jälkeläisiinsä, mikä on periytymisen perusta.
Francis Galton esitteli oman ratkaisunsa tähän ongelmaan puhuessaan Englannin tieteen edistämisyhdistyksen (British Association for the Advancement of Science) kokouksessa syyskuussa 1885, koska hän toimi tuolloin antropologian H-osaston puheenjohtajana. Puhe julkaistiin syksyllä 1869 Norman Lockyerin ja Alexander MacMillanin perustamassa Nature -tiedelehdessä; Francis Galton kehitteli edelleen teoriaa artikkeleissaan Regression towards mediocrity in hereditive stature ja Hereditary Stature. Vuonna 1889 tämän teorian tarkempi kuvaus julkaistiin Natural Inheritance -lehdessä. Francis Galton kehitti teoriaa kolmella keskeisellä tavalla: virhelain kehittäminen vuosina 1874-1875, empiirisen palautumislain muotoileminen vuonna 1877 ja matemaattisen viitekehyksen kehittäminen, joka kattoi regression käyttämällä ihmispopulaatiotietoja vuonna 1885.
Francis Galton piti luennon perjantaina 19.2.1877 Lontoon Royal Institutionissa aiheesta, Tyypilliset perinnöllisyyslait; luennossaan hän esitti, että populaation vakauden ylläpitämiseksi on oltava vastakkainen voima. Tämä malli vaati kuitenkin paljon suurempaa sukupolvien välistä luonnonvalintaa kuin oli edes uskottavissa. Galton kasvatti vuodesta 1875 lähtien makeita herneitä ja hän esitteli löydöksensä 9.2.1877 Royal Institutionille. Francis Galton havaitsi nimittäin, että jokainen jälkeläissiementen ryhmä noudatti normaalia käyrää ja käyrät olivat tasaisesti hajaantuneet. Kumpikaan ryhmä ei keskittynyt emokasvin painoon, vaan pikemminkin painoon, joka oli lähempänä populaation keskiarvoa. Galton kutsui tätä käänteiseksi muutokseksi, sillä jokainen jälkeläisryhmä jakautui arvoon, joka oli lähempänä populaation keskiarvoa kuin emokasvi. Poikkeama populaation keskiarvosta oli samaan suuntaan, mutta poikkeaman suuruus oli vain kolmanneksen siitä. Näin tehdessään hän osoitti, että jokaisen perheen välillä oli vaihtelua, mutta perheet yhdistyivät tuottaen vakaan, normaalisti jakautuneen populaation. Puhuessaan British Association for the Aadvancement of Sciencelle vuonna 1885 Galton sanoi makeiden herneiden tutkimuksestaan: ”Olin silloin sokea sille, mitä nyt pidän ilmiön yksinkertaisena selityksenä.”
Galton kykeni kehittämään regressioteoriaansa keräämällä ja analysoimalla tietoja ihmisen pituudesta. Francis Galton pyysi skotlantilaiselta matemaatikko James Douglas Hamilton Dicksonilta (s. 1.5.1849 ja k. 6.2.1931) apua tietojen geometrisen suhteen tutkimisessa. Hän totesi, että regressiokerroin ei varmistanut populaation vakautta sattuman kautta, vaan että regressiokerroin, ehdollinen varianssi ja populaatio olivat toisistaan riippuvia suureita, jotka olivat yhteydessä toisiinsa yksinkertaisen yhtälön kautta. Näin ollen Francis Galton havaitsi, että regression lineaarisuus ei ollut sattumaa, vaan pikemminkin välttämätön seuraus populaation vakaudesta.
Populaation vakauden malli johti Francis Galtonin muotoilemaan perinnöllisyyslain. Tämä laki, joka julkaistiin Natural Inheritance -lehdessä, kertoo jälkeläisen kahden vanhemman yhdessä muodostavan puolet jälkeläisen perimästä, kun taas toiset, kauempana olevat esi-isät muodostavat pienemmän osan jälkeläisen perimästä. Francis Galton piti palautumista jousena, joka venytettynä palauttaisi ominaisuuksien jakauman takaisin normaalijakaumaan. Hän päätteli, että evoluution täytyisi tapahtua epäjatkuvien vaiheiden kautta, koska palautuminen neutraloisi kaikki pienet vaiheet. Kun Gregor Johann Mendellin (s. 20.7.1822 Heinzendorf bei Odrau, Sleesia ja k. 6.1.1884 Brno, Määri, Itävalta-Unkari) periaatteet löydettiin uudelleen vuonna 1900, se johti kiivaaseen taisteluun Galtonin perinnöllisyyslain kannattajien, biometriikan asiantuntijoiden ja Mendelin periaatteiden kannattajien välillä.
Francis Galton teki laajoja perinnöllisyystutkimuksia, jotka johtivat hänet kyseenalaistamaan Charles Darwinin pangeneesiohypoteesin. Darwin oli osana tätä mallia ehdottanut, että tietyt hiukkaset, joita hän kutsui ”gemmuleiksi”, liikkuivat koko kehossa ja olivat myös vastuussa hankittujen ominaisuuksien periytymisestä. Galton yritti Darwinin kanssa neuvotellen ottaa selkoa, kulkeutuvatko ne veren mukana. Pitkässä koesarjassa vuosina 1869-1871 hän siirsi verta erilaisten kanirotujen välillä ja tutki niiden jälkeläisten piirteitä. Hän ei löytänyt todisteita siirretyssä veressä periytyvistä ominaisuuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti