Francis Galton (3. osa)

Charles Darwin kyseenalaisti Francis Galtonin testin pätevyyden ja puolusti omia näkemyksiään Nature-lehdessä ilmestyneessä artikkelissa. Näin hän kirjaili: ”Teokseni Variation of Animals and Plants under Domestication pangeneesiä käsittelevässä luvussa en ole sanonut sanaakaan verestä tai mistään verenkiertoelimistöön kuuluvasta nesteestä. On itse asiassa selvää, että gemmulien esiintyminen veressä ei voi muodostaa välttämätöntä osaa hypoteesistani; sillä viittaan havainnollistaakseni sitä alimpiin eläimiin, kuten alkueläimiin, joilla ei ole verta tai verisuonia; ja viittaan kasveihin, joiden verisuonissa olevaa nestettä ei voi pitää todellisena verenä. Kasvun, lisääntymisen, periytymisen jne. peruslait ovat niin samankaltaisia koko elollisessa valtakunnassa, että keinot, joilla gemmulit (olettaen hetkellisesti niiden olemassaolon) leviävät kehoon, olisivat luultavasti samat kaikilla olennoilla; siksi keino tuskin voi olla leviäminen veren kautta. Siitä huolimatta, kun kuulin ensimmäisen kerran herra Galtonin kokeista, en pohtinut asiaa riittävästi enkä nähnyt vaikeutta uskoa gemmulien esiintymiseen veressä.”

Francis Galton näin hylkäsi nimenomaisesti hankittujen ominaisuuksien periytymisen ajatuksen (lamarckismi) ja taipui varhaisen ”kovan perimän” kannattajaksi pelkästään valinnan kautta. Galton kehitti vielä myöhemmin biometrisen lähestymistavan perinnöllisyyden tutkimiseen, jolle oli ominaista tilastollisten tekniikoiden käyttö jatkuvien ominaisuuksien ja perimän populaatiomittakaavan näkökohtien tutkimiseen.

Matemaatikko Karl Pearson (s. 27.3.1857 Islington, Lontoo ja k. 27.4.1936 Coldharbour, Surrey) ja evoluutiobiologi Walter Frank Raphael Weldon (s. 15.3.1860 Lontoo ja k. 13.4.1906 Oxford) omaksuivat tämän lähestymistavan myöhemmin sangen innokkaasti; he perustivat yhdessä hyvin vaikutusvaltaisen Biometrika -lehden vuonna 1901. Sir Ronald Aylmer Fisher (s. 17.2.1890 Lontoo ja k. 29.7.1962 Adelaide, Australia) myöhemmin osoitti, että biometrinen lähestymistapa voitiin sovittaa yhteen Mendelin lähestymistavan kanssa.

Lontoossa järjestettiin vuonna 1884 kansainvälinen terveysnäyttely. Terveysnäyttelyssä korostettiin viktoriaanisen ajan sanitaatiota ja kansanterveyden kehitystä ja annettiin kansakunnalle mahdollisuus esitellä edistynyttä kansanterveystyötään verrattuna muihin maihin. Tuolloin Francis Galton käytti tilaisuutta hyväkseen perustaen antropometrisen laboratorionsa. Hän kertoi, että laboratorion tarkoituksena oli ”näyttää yleisölle niiden instrumenttien ja menetelmien yksinkertaisuus, joilla ihmisen tärkeimmät fyysiset ominaisuudet voidaan mitata ja tallentaa”. Laboratorion läpi käydessään jokaisesta ihmisestä mitattiin ominaisuudet, kuten pituus, paino ja näkö sekä kuulo. Tämä kaikki tapahtui sen jälkeen, kun henkilö oli maksanut sisäänpääsymaksun.

Sisään päästyään laboratorioon asiakas täytti ensin lomakkeen, jossa tiedusteltiin henkilötietoja ja sukuhistoria (ikä, syntymäpaikka, siviilisääty, asuinpaikka ja ammatti). Sen jälkeen asiakas siirtyi mittauspisteeltä toiselle laboratoriossa, jossa tallennettiin tiedot hiusten ja silmien väristä, näön terävyydestä, väriaisteista ja syvyysnäöstä. Jatkossa lisäksi tutkittiin kuulon tarkkuus sekä tuntoaistin herkkyys. Samoin heidän hengityskapasiteettinsa mitattiin sekä heidän lyöntivoimansa. Seuraavaksi vuorossa olivat veto- ja puristusvoimanmittaukset molemmista käsistä. Lopuksi mitattiin vielä asiakkaan pituus eri asennoissa (istuen ja seisten) sekä käsivarsien leveys ja paino.

Pään kokoa näissä Francis Galtonin tutkimuksissa ei kuitenkaan tutkittu. Itse Galton kertoi analyysissään tämän poisjäännin johtuneen varsinkin käytännön syistä. Pään mittauksesta ei olisi voinut tulla kovin tarkka toimenpide ja varsinkin naisilla olisi mennyt kohtuuttomasti aikaa hiustensa ja päähineidensä vapauttamiseen puhumattakaan niiden uudelleen kohentamiseen. Asiakkaat saisivat kuitenkin itselleen mukavan matkamuiston, jossa oli heistä itsestään paljon keskeistä tietoa omasta biologiastaan. Francis Galton myös säilytti keräämäänsä tietoa tilastollista tutkimusta varten.

Galtonin laboratoriossa ei käytetty kovin mullistavia mittaustekniikoita, silti siellä kerättiin tehokkaasti ja nopeasti sekä logistisesti yksinkertaista ja kuitenkin tarvittavaa tietoa. Fyysisesti Galtonin laboratorio oli läpinäkyvä, ristikkoseinäinen ja aidattu tila, jonka mitat olivat 11 metriä pitkä ja 1,8 metriä leveä. Galtonin täytyi tehdä laboratoriostaan mahdollisimman yksinkertainen, jotta kerättävät tiedot asiakkaista saataisiin tehokkaasti tietoon. Laboratoriossa koehenkilöt vietiin pareittain tutkimuksesta toiseen, jotta selitykset saatettiin antaa kahdelle ihmiselle kerrallaan. Koko tutkimuksen läpivienti asiakasta kohden kesti näin tehtynä noin neljätoista minuuttia.

Galtonin mielestä ihmisten ominaisuuksien mittaaminen muodostui hyödylliseksi lähinnä kahdesta eri syystä. Ensiksi hän mainitsi, että fyysisten ominaisuuksien mittaaminen on tarpeellista sen varmistamiseksi, että lapset kehittyivät oikein kotimaan tasolla. Tästä voisi esimerkkinä olla vaikka lapsen näön tarkistus säännöllisesti mahdollisten poikkeamien korjaamiseksi. Toinen syy mittauksiin oli hänen mukaansa tietojen kerääminen tilastollisia tutkimuksia varten. Galton itse kommentoi kerättyjen tietojen hyödyllisyyttä ominaisuuksien vertailussa eri ammattikuntien, asuinpaikan, rotujen jne. välillä. Galtonille kertyi Lontoon terveysnäyttelyn aikana suuri määrä raakatietoa, jota hän tutki myös jatkossa lisää. Hänellä oli 9 337 tutkitun ihmisen tiedot hallussaan, jotka kaikki mitattiin 17 eri kategoriassa. Näistä tiedoista koostui lopulta melko kattava tilastollinen tietokanta.

Kansainvälisen terveysnäyttelyn loputtua Galton käytti näitä keräämiään tietoja vahvistaakseen ihmisillä lineaarisen regression teoriaansa, jonka hän myös esitteli tutkittuaan makeita herneitä. Näistä ihmisitä kerätyistä tiedoista Galton kykeni havaitsemaan esimerkiksi kyynervarren pituuden sekä korkeuden. Kirjassaan Hereditary Genius Galtonin käyttämää menetelmää on sittemmin kuvailtu historiantutkimuksen ensimmäiseksi esimerkiksi lajissaan. Näiden tutkimustulostensa vahvistamiseksi ja pyrkiäkseen eroon luonteen ja kasvatuksen välisistä seikoista, Galton laati kyselylomakkeen, jonka hän sitten lähetti 190 Royal Societyn jäsenelle. Francis Galton taulukoi jäsenten perheiden ominaisuuksia, kuten syntymäajankohdat sekä vanhempien ammatit ja rodut. Galton halusi selvittää, oliko jäsenten kiinnostus tieteeseen synnynnäistä vai johtuiko kiinnostus lähinnä muiden kannustuksesta. Vuonna 1874 tutkimus julkaistiin kirjana English men of science: their nature and nurse.

Galton lienee ensimmäinen tutkija, joka tunnisti ns. leksikaalisen hypoteesin. Ajatus siitä perustuu siihen, että ihmisten elämässä merkittävimmät ja sosiaalisesti merkityksellisimmät persoonallisuuserot koodautuivat lopulta kieleen. Hypoteesi viittaa edelleen siihen, että kielen näytteiden avulla on mahdollista johtaa kattava taksonomia ihmisen persoonallisuuden piirteistä.

Francis Galtonin tutkimukset sisälsivät ihmisten subjektiivisten kertomusten yksityiskohtaisen tallentamisen siitä, käsittelivätkö heidän mielensä ilmiöitä, kuten mielikuvia, ja miten. Saadakseen paremmin selville nämä tiedot Francis Galton oli edelläkävijä kyselylomakkeen kehittelijänä. Eräässä tutkimuksessaan Galton pyysi Lontoon Royal Societyn jäseniä kuvailemaan itse kokemiaan mielikuvia. Toisessa tutkimuksessaan Francis Galton keräsi perusteellisia tietoja merkittäviltä tiedemiehiltä työtä varten, jossa tarkasteltiin luonnon ja kasvatuksen vaikutuksia taipumukseen tieteelliseen ajatteluun.

Francis Galton kirjoitti vuonna 1873 The Times -lehteen kirjeen otsikolla: ”Afrikka kiinalaisille”, jossa hän väitti, että kiinalaiset, jotka kykenevät korkeaan sivilisaatioon ja joita Kiinan dynastioiden viimeaikaiset epäonnistumiset ovat vain väliaikaisesti hidastaneet, tulisi kannustaa muuttamaan Afrikkaan ja syrjäyttämään alempiarvoiset mustat alkuperäisasukkaat. Nature -lehti kirjoitti pääkirjoituksessaan: ”Galton loi myös rotuhierarkian, jossa valkoisia pidettiin ylempiarvoisina. Hän kirjoitti, että neekerirodun keskimääräinen älyllinen taso on noin kaksi astetta omaamme (anglosaksista) alempi.” Encyclopedia of Genocide -tietosanakirjan mukaan Francis Galton oli lähellä kansanmurhan oikeuttamista todetessaan: ”On olemassa suuremmaksi osaksi melko kohtuuton mielipide alemman rodun asteittaista sukupuuttoa vastaan.”

Laajempaa yleisöä tavoitellessaan Galton työskenteli romaaninsa , Kantsaywhere, kimpussa toukokuusta joulukuuhun vuonna 1910. Hänen romaaninsa kuvasi eugeenisen uskonnon järjestämää utopiaa, jonka tarkoituksena oli kasvattaa sopusoinnussa olevia ja älykkäämpiä ihmisiä. Galtonin julkaisemattomat muistikirjansa osoittavat, että tämä romaani oli laajennus materiaalille, jota hän oli kirjoittanut ainakin vuodesta 1901 lähtien. Hän tarjosi romaaniansa Methuen kustantamolle julkaistavaksi, mutta he eivät osoittaneet juurikaan kiinnostusta romaaniin.

Louisa Jane Butler.

Francis Galton tapasi tammikuussa 1853 Louisa Jane Butlerin (1822-1897) oman naapurinsa kotona. Louisa ja Francis menivät naimisiin 1.8.1953, mutta 43 vuotta kestänyt avioliitto osoittautui lapsettomaksi. Francis Galtonista on kirjoitettu, että ”oman arvionsa mukaan hän oli äärimmäisen älykäs mies.”