Koneteknikko ja kveekari James Finlayson (2. osa)
Tuolloin elettii Napoleon Bonaparten (s. 15.8.1769 Ajaccio, Korsika ja k. 5.5.1821 Longwood, Saint Helena) aikaa ja Englanti oli sodassa Ranskaa vastaan – sotia myös kutsutaan Napoleonin sodiksi. Toukokuussa 1803 Britannia julisti sodan Ranskaa vastaan, josta alkoi pitkä ja monimutkainen sotien sarja useaksi vuodeksi. Siksi Englannin Itä-Intian kauppaseura ei suostunut ottamaan laivoihinsa ketään muita kuin omia työntekijöitään. John Paterson kuuli, että Tanskasta pääsi laivalla Intiaan, mutta Kööpenhaminassa hän huomasi, että laiva oli jo täynnä; olisi odotettava seuraavaan kevääseen seuraavaa vapaata laivamatkaa, joten hän päätti käyttää aikansa tehokkaammin.
John Paterson toimi Edinburghin kongregationalististen seurakuntien lähetystyöntekijänä vuosina 1805-1806 ja lähetys- ja raamatunlevitystyöntekijänä Tanskassa vuosina 1806-1807, Ruotsissa vuosina 1807-1812, Suomessa vuosina 1811-1812 ja Venäjällä vuosina 1812-1827. Suomen Pipliaseura perustettiin Patersonin ollessa Suomessa, maaliskuussa 1812 ja seuran puheenjohtaja oli kenraalikuvernööri Fabian Gotthard von Steinheil (s. 14.10.1762 Haapsalu, Viro ja k. 23.2.1831 Helsinki). John Paterson oli Lontoon lähetysseuran Skotlannin asiain sihteeri Edinburghissa vuosina 1827-1850. Skotlannin kongregationalististen seurakuntien unionin puheenjohtaja hän oli vuodesta 1827 lähtien. Teologian kunniatohtorin arvon Turun akatemiasta John Paterson sai vuonna 1817 ja Venäjän keisarin myöntämän elinikäisen eläkkeen John Paterson sai vuonna 1826.
Skotti ja teologian tohtori John Paterson tuli vuonna 1812 valituksi Englannin raamattuseuran yliasiamieheksi sekä Venäjälle että Suomeen. Patersonin tulo heinäkuussa 1812 Tampereelle johtui alkujaan Pipliaseurasta. Seuran tehtävä oli painattaa ja levittää raamattuja ja sitä varten tarvittiin paperia, jota tuolloin Suomessa valmisti vain yksi tehdas, kupariseppä ja tehtailija Abraham Häggmanin (s. 28.11.1733 Kruunupyy ja k. 20.11.1810 Tampere) perustama Tampereen paperitehdas. Häggman oli ensimmäinen, joka tajusi Tammerkosken tarjoavan vesivoiman mahdollisuudet teollisuudelle. Häggman saapui Tampereelle vuonna 1780 ja hän osti tontin Tammerkosken länsirannalta. Hänen tarkoitus oli käyttää vesivoimaa useissa tehdaslaitoksissaan. Parhaiten niistä menestyi vuonna 1783 toimintansa aloittanut lumppuja raaka-aineena käyttänyt paperitehdas. Hänellä oli myös tekstiili- ja kuparituotteita valmistuksessa sekä tiiliä ja saviruukkuja. Hänen laitoksensa olivat kuitenkin kooltaan pieniä ja enimmillään hänen työntekijämääränsä oli vuonna 1790: 15 henkilöä. Paperitehtaan vuosituotanto oli vain noin tuhat riisiä eri paperilaatuja.
Abraham Häggman myi paperitehtaansa vuonna 1808 Hatanpään kartanon omistaneelle maisteri Lars Gustaf Lefrénille (s. 12.3.1778 Turku ja k. 19.4.1825 Messukylä). Lars Gustaf Lefgrénin vanhemmat olivat Turun akatemian teologian professori Lars Lefgrén ja Johanna Sofia Leijonancker. Lars Gustaf pääsi ylioppilaaksi Turussa vuonna 1791. Lars Gustaf Lefgrén osti 1.11.1797 Turussa perustetulta Suomen Talousseuralta Hatanpään kartanon vuonna 1805. Turun piispa Jakob Gadolin (s. 13.10.1719 Strängnäs, Ruotsi ja k. 26.9.1802 Turku) oli Suomen Talousseuran ensimmäinen puheenjohtaja. Hatanpään kartanolle kuului silloin saha ja kaksi myllyä Tammerkoskessa, 38 sivutilaa ja 42 torppaa. Maisteri Lefgrénin paperitehtaasta tuli vuonna 1820 Suomen suurin ja siellä työskenteli 44 työntekijää. Paperi valmistettiin lumpusta arkki kerrallaan. Lars Gustaf Lefgrénin aviopuoliso oli Catharina Juliana o.s. af Ekenstam (k. 1845). Heidän kotinsa Hatanpäällä oli ajan merkittävä sivistyskeskus. Lefgrénit olivat uskonnollisia ja Catharina oli osallistunut Ruotsissa Evankelisen Seuran toimintaan ja siellä tutustunut myös John Patersoniin. Siksi oli aivan luonnollista, että John Paterson asui vaimonsa kanssa Tampereella viikon ajan Hatanpään kartanossa ja tutustui paikkakuntaan melko hyvin.
Paterson matkusti Pietariin, tulevaan uuteen asuinpaikkaansa, Suomen kautta ja matkallaan tutustui ja ilmeisesti myös ihastui Tampereen seutuun ja varsinkin Tammerkoskeen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Päiväkirjaansa hän merkitsi varsinkin kosken, joka oli ”tehdaslaitoksia varten oivallisimpia paikkoja, mitä ikinä olen nähnyt”. Turussa John Paterson sai arkkipiispa Jakob Tengströmin (s. 4.12.1755 Kokkola ja k. 26.12.1832 Turku) innostumaan Suomen raamattuseuran perustamiseen kirjoittamalla: ”Olen tarkastanut Lefgrénin paperitehtaan ja havainnut sen olevan todella hyvässä kunnossa. Hän jatkaa sen laajentamista, jotta pystyisi valmistamaan niin paljon paperia kuin hänellä on kysyntää.” Omissa matkakuvauksissaan tohtori John Paterson paljastaa kertoneensa hyvin lämpimästi Tampereesta hyvälle ystävälleen James Finlaysonille Pietarissa ja jopa houkutelleensa Finlaysonia perustamaan tehdasta tämän kosken rantaan Tampereen kaupunkiin.
Vuonna 1858 John Paterson kirjoitti julkaisemissaan matkamuistelmissa: "Saavuimme ensin Tampereelle, jonka kaupungin äärellä on suurenmoinen vesiputous, mistä kaupunki on saanut nimensä. Minua hämmästyttivät paikan tarjoamat mahdollisuudet vesivoimaiseen konekäyttöön ja monta vuotta myöhemmin huomautin siitä eräälle maanmiehelleni, joka hallituksen tuen turvin perusti paikalle puuvillatehtaita, jotka nykyään ovat uljaimmat koko Venäjän valtakunnassa. Käyntini siellä koitui siis ajallisessa katsonnassa sattuman kautta Suomen hyödyksi." Asian muhittua tarpeeksi ystävykset päättivät tehdä yhdessä matkan kesällä 1819 Suomeen ja Tammerkosken törmälle. Tässä vaiheessa kveekari James Finlayson oli jo jättänyt konemestarin toimensa Venäjällä terveydentilansa vuoksi.
Teologian kunniatohtori John Paterson kirjoittaa matkasta edelleen: "Kun ystäväni Mr. James Finlayson, joka Sir Alexander Wilsonin alaisena oli ollut valmistamassa koneistoa Aleksanterin tehtaita varten, oli luopunut tästä toimestaan ja oli terveydeltään heikko, ehdotin, että hän seuraisi minua matkallani Suomeen. Olen aikaisemmin maininnut, että vuonna 1812 vietin muutamia päiviä Tampereella siinä maassa sekä kiinnitin huomioni paikan ihailtaviin edellytyksiin kaikenlaisen konevoiman käyttöön. Kaupunki sijaitsi ihastuttavalla paikalla hedelmällisessä maakunnassa suunnattomin, niin tyhjentymättömin vesivoiman saantimahdollisuuksin. Olin kuvaillut tätä suurta etua ystävälleni, joka innostui näkemään paikan. Jos se miellytti häntä ja hän onnistui saamaan hallitukselta edulliset ehdot, hän aikoi rakentaa vesilaitoksen ja muita tehtaita sen välittömään läheisyyteen. Siksi hän suostui matkatoverikseni tuolle pitkälle matkalle."
Paterson oli yllyttänyt suomalaisia perustamaan Pipliaseuralle paikallisia apuseuroja ja pian hän kuulikin, että Suomeen oli eri puolille perustettu seitsemän apuseuraa. Britannian Raamattuseura lähetti 1 100 puntaa suomalaisille apuseuroille ja Paterson lähti sen vuoksi tarkastusmatkalle kaikkiin apuseuroihin, paitsi Oulun apuseuraan. Tällä matkalla oli mukana James Finlayson, joka oli jättänyt työnsä Kolpinassa. Koneteknikko James Finlayson oli vielä alle 50-vuotias ja hän oli kovin kiinnostunut näkemään Tampereen ja varsinkin paljon kehutun Tammerkosken.
Matkamiehet lähtivät Pietarista matkaan 22.7.1819 Karjalan kannaksen kautta ensin Savonlinnaan ja Kuopioon, josta matka jatkui Vaasan kautta Tampereelle. John Paterson ja James Finlayson saapuivat Tampereelle 18.8.1819 ja majoittuivat Hatanpään kartanoon asumaan Tampereella olon ajaksi. Lars Gustaf Lefrénin perhe vanhoina John Patersonin tuttavina toimi heidän isäntinä vierailun aikana. Lefrénin perhe kuului herrnhutilaiseen herätysliikkeeseen ja heidän Hatanpään kartanonsa oli heidän aikanaan herännäisyyden keskus sekä kiertävien saarnamiesten tukikohta.
Lähetyssaarnaaja John Paterson kuvailee vielä: "Täällä vietimme kolme onnellista päivää. Ystäväni Finlayson iloitsi näkemästään. Hän huomasi heti, etten ollut liioitellut kuvaillessani paikkaa hänelle, ja ystäväni Lefrén antoi hänelle kaikki hänen toivomansa tiedot maan olosuhteista." Myös keisari Aleksanteri I vieraili saman vuoden syyskuun alussa katsastamassa Tamperetta ja keisari piti Tammerkosken valjastamista teollisuuden käyttöön hyvin tärkeänä asiana. Keisari seurasi Tammerkosken yläjuoksulla tapahtuvaa koskenperkausta. Vielä samana syksynä James Finlayson teki päätöksensä vahvistukseksi uuden matkan Tampereelle ja tämän matkan jälkeen hän oli valmis tietyin ehdoin siirtymään Tampereelle ja hän selvästi näki myös Tammerkosken antamat mahdollisuudet teollisuuden tarpeisiin.
Finlaysonin oma varallisuus tehtaan rakentamiseen oli liian pieni ja hän päätti yrityksensä perustamislupaa anoessaan hakea myös valtion tukea hankkeelleen. Anomuksessaan – jonka James Finlayson jätti loka-marraskuun vaihteessa samana vuonna Pietarissa toimivaan Suomen ministerivaltiosihteerivirastoon - Finlayson erityisesti korosti, kuinka suuressa määrin tämän suunnitelman toteutus edistäisi Suomen käsi- ja tehdasteollisuutta. Keisari Aleksanteri I oli hyvin kiinnostunut tästä hankkeesta, mutta hänkin halusi ennen päätöstä asiasta saada Suomen senaatin lausunnon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti