Olli Antero Ahvenlahti (15. osa)
Porin Jazzissa Olli Ahvenlahti soitti jo toistamiseen heinäkuussa 1974. Kokoonpanon nimi oli Helsinki Septetti, jossa Ollin lisäksi soittivat Juhani Aaltonen, Kaj Backlund, Teppo Hauta-aho, Paroni Paakkunainen, Mircea Stan ja Edward Vesala. Olli oli bändin nuorin soittaja, joka elokuussa täyttäisi vasta 25 vuotta. Jazztrumpetisti, säveltäjä, sovittaja ja opettaja Harry Kaj Olof Backlund (s. 24.2.1945 Helsinki ja k. 25.12.2013 Helsinki) aloitti seitsemänvuotiaana trumpetinsoiton oman isänsä johtamassa Paavalin seurakunnan nuorten puhallinorkesterissa Helsingin Vallilassa. Backlund meni 11-vuotiaana mukaan oppikouluun perustettuun swing-tyyliseen big bandiin. Kolme vuotta myöhemmin hän perusti jo oman yhtyeen, jossa soittivat mm. Paroni Paakkunainen, basisti Teppo Olavi Hauta-aho (s. 27.5.1941 Janakkala ja k. 26.11.2021 Helsinki), jazzpianisti Eero Kaarle Ojanen (s. 3.1.1943 Helsinki), Pekka Pöyry ja Juhani Aaltonen. Kaj Backlundilla oli päivätyö pankissa, mutta hän osallistui jäsenten tavoin kesinä 1966 ja 1967 Jyväskylän Kesän työpajoihin, joissa opetti yhdysvaltalainen George Russell. Kaj Backlund alkoi saada työtilaisuuksia Yleisradion silloisesta Radion tanssiorkesterista, studiomuusikkona sekä UMOsta, jonka perustajajäseniin Backlund kuului. Kaj Backlund teki 1970-luvun alussa sovituksia säveltäjä ja tuottaja Toivo Kärjen kappaleisiin. Kaj Backlund oli myös mukana perustamassa Oulunkylän pop-jazz-opistoa ja suunnittelemassa Sibelius-Akatemian jazzosaston ensimmäistä opetusohjelmaa. Backlundin pojista Jari on rumpali, Jukka musiikkituottaja ja Tapio basisti.
Kaj Backlund johti Helsingin Kulttuuritalolla syksyllä 1974 big bandia konsertissa, jonka ohjelmassa oli suomalaisten säveltäjien uutta musiikkia. Tässä konsertissa Olli Ahvenlahti toimi ensimmäisiä kertoja big bandin pianistina. Olli oli mukana samoin Kaj Backlundin johtaman yhtyeen äänittämällä LP-levyllä, No Comments, josta levystä on tullut eräs Suomen kalleimmista jazzmusiikin keräilylevyistä. Jo hieman aikaisemmin keväällä Ollin opiskelukaveri Toni Edelmann järjesti Ollille ensimmäisen teatterikiinnityksen teatterimuusikoksi. Toni Edelmann sävelsi musiikin Tikapuuteatterin Faust-näytelmään ja Edelmann tarvitsi näytelmään kvartetin, jonka pianistiksi Olli pääsi. Toni Edelmann johti Koiton Laulu -kuoroa ja hän toi Teatterikoulun musiikin lehtorina. Jo tuolloin Edelmann sävelsi lyriikkaa ja teatterimusiikkia.
Olli Ahvenlahdesta ei koskaan tullut varsinaista studiosoiton ammattilaista, jotka tekivät vain studiosoittoa virka-aikana käymättä juurikaan keikoilla soittamassa. Olli teki siitä huolimatta verrattain usein studiosoittoja vaihtuvien kapellimestareiden, solistien ja kokoonpanojen kanssa. Pianisti oli sellainen yleissoittaja, jota tarvittiin melkein kaikilla levytyksillä mukana. Love Records-levy-yhtiön yksi omistaja ja tuottaja oli Henrik Otto Donner, joka tunsi paljon muusikota; heille hän soitti sen mukaan, millaista musiikkia tehtiin ja millaista soittajaa tarvittiin produktioon. Kaj Chydenius oli Love Recordsin myydyimpiä musiikintekijöitä tuohon aikaan. Studioina Love Records käytti joko Finnvoxin legendaarista studiota Pitäjänmäellä tai Alppi-studiota Kulttuuritalon alakerrassa, myöhemmin myös Tukholmassa sijaitsevaa Marcus Musicin -studiota. Monet nauhoitukset tehtiin yhtenä ottona, joten muusikoilla piti studiossa olla melko hyvä ammattitaito. Olli oli myös mielellään mukana säestämässä ajan muodikkaita poliittisia lauluja, koska ne keikat olivat hyviä ja niistä sai hyvän palkkion.
Olli Ahvenlahti oli paljon mukana samoin Yleisradiolle tehtävillä nauhoituksilla; kaikista YLE:lle tehtävistä nauhoituksista ei suinkaan tehty äänilevyjä, vaan osa nauhoituksista oli ns. kantanauhoituksia radion omaan käyttöön. Näille kantanauhoille taltioitiin musiikkia, joka ei ollut tarpeeksi kaupallista päätyäkseen äänilevylle. Näitä nauhoituksia tehtiin Liisankadun studiolla, jossa nauhoitettiin musiikkia myös YLEn ja MTV:n ohjelmiin. Yleisradio teki kantanauhoituksia aina 1980-luvulle saakka ja Olli Ahvenlahti oli kantanauhoitusten teossa mukana aivan loppuun asti. Liisankadun studioilta tehtiin myös pienilukuisen yleisön läsnä ollessa suoria radiokonsertteja.
Pianoa soittanut jazzmuusikko ja toimitta Matti Juhani Konttinen (s. 8.1.1938 Helsinki ja k. 30.7.2013 Helsinki) työskenteli vuodesta 1965 Yleisradion ensimmäisenä jazziin erikoistuneena radiotoimittajana ja hän kehitti samalla monipuolisesti Ylen jazzohjelmia ja tuotantoa. Matti Konttisen aikana alkoi mm. aktiivinen kotimaisten jazzyhtyeiden taltiointi ja näistä nauhoituksista muodostui sittemmin jazzmusiikin arkisto. Konttinen toimi myös aktiivisesti Yleisradion ulkopuolella. Hän on istunut Porin Jazzin hallituksessa ja hänellä oli merkittävä rooli Saariselällä pidettävän Kaamosjazz-tapahtuman aloittamisessa. Matti Konttinen toimi vuonna 2002 Suomen Jazzliiton puheenjohtajana. Konttinen on pianistina soittanut mm. Ossi Mäkelän, Rolf Kronqvistin, Wille Katzin ja Erkki Valasteen yhtyeissä. Eläkkeellekin siirryttyään hän keikkaili vielä taitavana amatööripianistina.
RTO eli Radion tanssiorkesteri oli suuri kokoonpano, joka oli koottu ammattimuusikoista. Radion tanssiorkesteri soitti paljon radion kantanauhoituksia sekä soitti satunnaisesti myös konsertteja. Orkesterin muusikot olivat jo vanhempaa ikäpolvea kuin Olli Ahvenlahti, jotka eivät myöskään soittaneet samoilla klubeilla kuin Olli kavereidensa kanssa. Usein RTO:a johtivat joko säveltäjä, sovittaja, kapellimestari ja multi-instrumenttalisti Rauno Väinämö Lehtinen (s. 7.4.1932 Tampere ja k. 1.5.2006 Helsinki) tai säveltäjä, sovittaja ja jazzmuusikko Pentti Kalevi Lasanen (s. 17.9.1936 Kotka ja k. 13.3.2021 Helsinki). Olli pääsi kuitenkin tuurauskeikoille RTO:n kanssa kiireisen Esko Linnavallin paikkaajaksi ja siellä hän sai tutustua vähän vanhempaan ja kokeneempaan soittajakuntaan, kuten esim. Kaj Backlundiin, Heikki Laurilaan ja Juhani Aaltoseen.
Rauno Lehtinen syntyi Pyynikintorin tienoilla Tampereella. Hänen isänsä oli kirjapainoalalla ja iltaisin harrasti näyttelemistä teatterissa. Rauno kävi koulunsa ”Klasussa”, klassillisessa lyseossa ja aloitti soittaharjoituksensa viululla musiikkiopistossa. Sodan jaloista perhe muutti kesämökille Lempäälän Kuljuun, joka sitten korjattiin perheen omakotitaloksi vakituiseksi asunnoksi. Rauno opetteli isänsä esimerkin mukaan kirjapainoalalle ammattitaidon, mutta työskennellessään Koskikadun Westerlundin musiikkikaupassa hän tutustui Jörgen Peterseniin (oik. Jørgen Petersen, s. 2.12.1931 Randers, Tanska ja k. 13.2.2009 Helsinki), joka oli soittamassa tanskalaisen Al Stefanon orkesterin kanssa Teatteriravintolassa. Rauno oli jo Tampereella soittanut mm. Sini-pojissa. Koesoiton kautta Rauno pääsi Lill-Jörgen Petersenin orkesteriin, joka soitti ensimmäiset kuukaudet Helsingissä ja orkesteri lähti sen jälkeen Tanskaan. Raunolla oli matkan aikana perhe mukana. Lehtiset palasivat Suomeen takaisin siinä vaiheessa, kun vanhin poika, Timo, tuli kouluikään.
Vuodesta 1962 lähtien Rauno Lehtisellä oli omia orkestereita ja hän soitti mm. Ronnie Franckin (s. 13.5.1931 Helsinki ja k. 1.1.2014 Porvoo) bändissä. Vuosina 1967-1977 Rauno Lehtinen toimi MTV:n kapellimestarina ja pelkästään tuon kymmenen vuoden aikana hän sävelsi 6 000 kappaletta. Paitsi säveltäjä Rauno oli myös ammattitaitoinen sovittaja, joka teki töitä mm. levy-yhtiöille. Myöhemmin hänellä oli oma pieni levy-yhtiö itselläänkin, Sauna Records.
Vuonna 1966 alkoivat Sävelsilta konsertit Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Olli Ahvenlahti osallistui soittajana Radion tanssiorkesterin vierailukonserttimatkalle, josta Olli muistaa hauskan tarinan, kun konsertin jälkeen orkesteri oli yöjunalla palaamassa Simferopolista takaisin Kiovaan ja Olli Ahvenlahti kastettiin junassa Suomi-Sevettijärvi -yhdistyksen jäseneksi: ”Rauno Lehtinen oli yhdistyksen itseoikeutettu puheenjohtaja, ja heräsin junassa joskus kolmelta yöllä, kun hän, Jussi Aalto ja Junnu Aaltonen tulivat makuuvaunuhyttiini ja tönivät minua. Rauno Lehtinen oli ehkä ottanut muutaman lasillisen vaaleanpunaista samppanjaa, koska sitähän Neuvostoliitossa juotiin, se oli sitä mitä helpoiten sai. Raunolla oli pullo kädessä, Jussi ja Junnu seisoivat hänen takanaan, juna kolisteli kohti Kiovaa ja Rauno piti minulle puheen. Hän kertoi, että olen oikeutettu Suomi-Sevettijärvi -yhdistyksen jäsenyyteen, koska olen ollut Radion tanssiorkesterin virallisella konserttimatkalla Neuvostoliitossa ja suorittanut osuuteni konsertissa hienosti. Puhe jatkui sillä, mitä jäsenyys edellyttää. Se oli raunolehtismäinen puhe, jossa kaikki oli erittäin virallista, ja silloin minulle vasta selvisi, mikä Suomi-Sevettijärvi -seura on. Rauno sanoi, että tämän juhlallisen jäsenyyden kunniaksi ehdotan, että otamme lasilliset venäläistä sampanjaa. Joimme lämpimän kuohujuoman käytävällä ja kävimme takaisin yöpuulle.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti