Berndt Wilhelm Schauman
Liikemies, poliitikko, farmaseutti ja apteekkari Victor Leonard Schaumanin (s. 12.4.1822 Pietarsaari ja k. 3.2.1872 Vaasa) ja Elisa Wilhelmina Schaumanin poikana syntyi Pietarsaaressa Berndt Wilhelm Schauman (8.11.1857 Pietarsaari ja k. 14.11.1911 Berliini, Saksa). Turussa syntyneen Viktor Schaumanin vanhemmat olivat Naantalin ja Uudenkaupungin kaupunginviskaali Bernt Schauman (1786-1862) ja Anna Lovisa Wilhelms (1795-1866). Victor Schauman työskenteli apteekissa vuodesta 1834 ja hänestä tuli proviisori vuonna 1843; apteekkaritutkinnon hän suoritti vuonna 1845 ja samasta vuodesta lähtien hän toimi apteekkarina ostettuaan Pietarsaaresta apteekin.
Victor Schauman omisti myös vuodesta 1845 lähtien yhdessä pietarsaarelaisen kauppiaan ja laivanvarustaja Philip Ulric Strengbergin kanssa vuonna 1762 Pietarsaareen perustetun tupakkatehtaan (Jakobstads Tobakssinneri). Tehtaan uudeksi nimeksi omistajat antoivat Ph. U. Strengberg & Co Tobaks-Fabrik. Victor Schauman ja Philip Strengberg laajensivat tupakkatehdasta sekä koneellistivat tehdasta. Victor Schuman perusti myös tulitikkutehtaan sekä olutpanimon. Hänen perustama luujauhomylly oli menestys, sillä se tuotti maanparannusainetta. Victor Schauman oli kiinnostunut samoin puutarhanhoidosta ja Schaumanin pariskunnan muistoksi perustettiin Pietarsaareen Skolparkenin nimellä tunnettu 1,35 hehtaarin kokoinen kasvitieteellinen puutarha Schaumanin suvun varoin. Nykyisin kasvitieteellisessä puutarhassa Pietarsaaren keskustassa on lähes tuhat kasvilajia. Koulupuiston suunnitteli puutarha-arkkitehti Bengt Schalin ja se rakennettiin vuosina 1916-1932. Victor ja Elise Schaumanilla oli 13 lasta, joista monet lapset menestyivät elämässä merkittävästi, kuten teollisuusmies Wilhelm Schauman, Folkhälsanin perustaja lääkäri Julius Ossian Schauman (s. 30.3.1862 Pietarsaari ja k. 6.2.1922 Helsinki) ja liikemies, kauppaneuvos ja vaasalaisen varustamon toimitusjohtaja Axel Mortimer Schauman (s. 20.7.1855 Pietarsaari ja k. 6.11.1903 Vaasa).
Aatelismiehenä syntynyt Wilhelm Schauman valmistui insinööriksi vuonna 1879 Helsingin teknillisestä korkeakoulusta ja hän työskenteli aluksi eräässä metallitehtaassa Pietarissa oppipoikana. Vuonna 1882 Wilhelm Schuman meni avioliittoon Wilhelmina (Mimmi)Roosin kanssa. Hän palasi vaimonsa kanssa vuonna 1883 takaisin Suomeen ja asettui asumaan kotikaupunkiinsa Pietarsaareen. Wilhelm Schaumanille oli ensin luvattu teknillisen johtajan paikka tehtailija ja proviisori Gustaf Adolf Serlachiuksen (s. 5.11.1830 Ilomantsi ja k. 13.6.1901 Mänttä) Mäntän tehtailta, mutta tämä hanke ei kuitenkaan toteutunut, kun Serlachius palkkasikin tehtävään toisen ihmisen.
Wilhelm Schauman oli tutustunut sikurin valmistukseen Saksassa sekä Venäjällä, joten hän perusti vuonna 1883 sikuritehtaan Pietarsaareen Thodénin leipomon ulkorakennukseen. Sikuritehtaassa työskenteli 6-7 henkilöä. Tämä sikuritehdas menestyi hyvin ja Wilhelm Schauman perusti vuonna 1884 toisen tuotantolaitoksen Pietarsaaren ulkopuolelle. Muutamassa vuodessa hänestä tuli Suomen merkittävin sikurinvalmistaja. Wilhelm Schaumanin toinen sikuritehdas paloi tulipalossa vuonna 1892 ja hän rakennutti uuden sen tilalle vuonna 1893. Tehdas valmistui Alholmaan lähelle Pieratsaaren satamaa. Tässä tehdaskiinteistössä sijaitsee nykyisin sikurimuseo. Tämän tehtaan alkuperäiset koneet ovat säilyneet.
Wilhelm Schaumanin tehtaan valmistama sikuri oli hyvälaatuista ja edullista. Schuman kiinnitti myös markkinointiin huomiota ja hän suunnitteli sikurin myyntipakkaukset asiakkaita houkutteleviksi. Wilhelm Schauman matkusti itse ahkerasti pitkin Suomea jakaen kauppiaille tuotenäytteitä. Schaumanin sikurinvalmistus saavutti huippunsa vuonna 1903, jolloin hän tuotti vuodessa lähes 1 400 tonnia paahdettua ja jauhettua sikuria 60 työntekijän voimin. Schumanin sikurin raaka-aine tuotiin aluksi Saksasta ja myöhemmin Belgiasta, Venäjältä, Virosta ja Puolasta. Sikurin valmistus jatkui kannattavana, mutta sotavuosia lukuun ottamatta pienimuotoisena aina vuoteen 1960 saakka. Viimeinen sikurierä myytiin varastosta syyskuussa 1964.
Wilhelm Schauman alkoi laajentaa 1890-luvun puolivälistä alkaen liiketoimintaansa myös muille aloille. Schauman alkoi myydä puutavaraa ja hän omisti Alholmaan vuonna 1896 perustetun sahalaitoksen sekä satamahinaajan. Schauman perusti lisäksi sokeritehtaan Alholmenin niemelle lähelle Pietarsaarta. Wilhelm Schauman valittiin vuonna 1889 pietarsaarelaisen Strenbergin tupakkatehtaan johtokuntaan ja hänestä tehtiin vuonna 1896 tehtaan johtokunnan puheenjohtaja ja toimitusjohtaja. Strenbergin tupakkatehdas oli tuohon aikaan Pohjoismaiden suurin savukkeenvalmistaja.
Wilhelm Schauman osti vuonna 1910 Kokkolan Ykspihlajassa sijainneen höyrysahan ja Schuman perusti Suomen ensimmäisen kooltaan merkittävän vaneritehtaan Jyväskylään. Tämä Faneritehdas Osakeyhtiön omistama tehdas aloitti toimintansa Schaumanin kuoleman jälkeen vuonna 1912. Suomen ensimmäinen Wiikarin Oy:n perustama vaneritehdas toimi vuosina 1893-1899 Karkun Kiuralassa. Wilhelm Schauman kuoli äkillisesti liikematkallaan Berliinissä 54-vuotiaana marraskuussa 1911. Schaumanin omaisuuden arvo oli tuolloin noin kaksi miljoonaa markkaa. Wilhelm Schaumanin testamentin ehtojen mukaisesti hänen omistamansa yritykset siirrettiin uuden Oy Wilhelm Schauman Ab nimisen osakeyhtiön hallintaan.
Schaumanin linna valmistui vuonna 1924 Jyväskylän Lutakon vaneritehtaan johtajan, diplomi-insinööri Bruno Gustaf Krookin (s. 20.9.1883 Tammisaari ja k. 17.6.1954 Bad Homburg, Länsi-Saksa), ja tämän perheen asuinsijaksi. Bruno Krook valmistui diplomi-insinööriksi Karsruhessa vuonna 1907. Hän toimi Wilhelm Schumanin vaneritehtaan teknillisenä johtajana vuodesta 1912 ja toimitusjohtajana vuosina 1917-1929, August Eklöf Ab:n johtajana vuosina 1933-1938 sekä Teijon Tehtaat Oy:n ja Svartå Bruk Oy:n toimitusjohtajana vuosina 1939-1944. Bruno Krookille myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi. Buno Krook toimi Wilhelm Schauman Ab:n hallituksen puheenjohtajana vuosina 1945-1953. Krook rakennutti linnan Schaumanin vaneritehtaan nimissä edustuskodikseen kysymättä edes lupaa tehtaan osakkeenomistajilta. Linnan on suunnitellut arkkitehti Gunnar Achilles Hermansson Wahlroos (s. 7.2.1890 Mouhijärvi ja k. 24.8.1943). Tunnetuimpia Wahlroosin suunnittelemia rakennuksia ovat funkistyyliset Turun Martinkirkko (1933) ja Tampereen piispantalo (1937).
Vaneritehdas käynnisti vuonna 1837 perustetun Jyväskylän kaupungin teollistumisen Lutakossa, kun se aloitti toimintansa vuonna 1911 pietarsaarelaisen vuorineuvos Wilhelm Schaumanin aloitteesta. Vaneritehdas nimettiin hänen mukaansa Wilh. Schaumans Fanerfabrik Ab:ksi, ja se jatkoi toimintaansa Jyväskylässä aina vuoteen 1995 saakka.
Schaumanin linna oli varsinkin ennen toista maailmansotaa varsin näyttävä ja porvarillinen rakennus kodiksi – niin kuin Bruno Krook sen tarkoittikin olevan. Jopa Pietarsaaressa asuvat ja tehtaan omistavat Schaumanit asuivat vaatimattomammin kuin itse tehtaanjohtaja Bruno Krook. Edustustilojen ylellisyyttä ja eleganttiutta rakennettiin uusbarokin ja uusrenessanssin tyyliin, ja taidetta ja huonekaluja linnaan haettiin Italiasta saakka. Suuren kokonsa vuoksi linna tarvitsi toimiakseen myös palvelusväkeä, joka asui linnassa Krookin perheen kanssa.
Edustustilojen suunnittelussa otettiin erityisesti huomioon se, että Krook majoitti usein luokseen vierailevia liikekumppaneita. Tämä asetti omat vaatimuksensa liikeneuvotteluille ja herrasmiesten viihdyttämiselle, joten linnasta löytyi niin tupakointisalonki, suuri ruokailusali, biljardisalina toimiva talvipuutarha kuin tenniskenttäkin linnan ylimmästä kerroksesta.
Linnan edustustilat sijaitsivat ensimmäisessä kerroksessa ja ne oli erotettu visusti perheen arkitiloista. Perheen omat tilat sijaitsivat pääasiassa toisessa kerroksessa ensimmäisen kerroksen aamiaishuonetta lukuun ottamatta. Myös vierashuoneet perheen omille vieraille sekä tehtaan johtokunnalle ja liikekumppaneille sijaitsivat toisessa kerroksessa. Erityinen ylpeydenaihe linnassa olivat modernit saniteettitilat, joista löytyivät niin kaareutuvat suihkut, bidéet kuin modernit vesiklosetitkin.
Bruno Krook oli etevä ja aikaansaava työssään, joskin perso omaisuuden kasvattamiselle, vaikka sitten yhtiön kautta. Liiketoiminnallisen tehokkuuden vuoksi Bruno Krookin toimia katsottiin usein sormien välistä paheksuen. Erimielisyydet tehtaan osakkeenomistajien kanssa johtivat kuitenkin Bruno Krookin irtisanomiseen vuonna 1929.
Uudeksi tehtaanjohtajaksi valittiin Rafael Jaatinen (s. 21.10.1885 Turku), joka siirtyi perheineen Krookin jälkeen asuttamaan linnaa. Jaatisen aikakausi tehtaanjohtajana osoittautui sikäli haastavaksi, että sille osuivat sekä lama että toinen maailmansota. Jaatinen tunnettiin kuitenkin humaanina ja modernina johtajana, joka paransi merkittävästi tehtaan työntekijöiden oloja ja elintasoa mm. sosiaalihuollon kautta, sekä perusti henkilöstölehti Schaumanin Sauman.
Schaumanin linna säästyi sodan pommituksilta, mutta vaneritehdas sai kärsiä senkin edestä: pommin aiheuttama tulipalo saatiin sammutettua vasta kolmen päivän kuluttua. Sodan seurauksena linnaan rakennettiin väestönsuoja viinikellarin oheen.
Sodalla oli kuitenkin merkittävämpiäkin vaikutuksia linnaan. Yhteiskunta ja sen arvot alkoivat sodan jälkeen muovautua demokraattisemmiksi ja luokkaerot murentua. Yhteiskunnan modernisoituminen ja kaupungistuminen toki vaikuttivat arvoihin, mutta sota-ajan pula ja puute toivat selkeämmin yhteiskuntaluokkia lähemmäs toisiaan. Linnan edustustilat eivät enää istuneet yhteiskunnan ihanteisiin arkisemmista ja yksityisemmistä puitteista, joten linnan sisätiloja päätettiin uudistaa. Rafael Jaatinen ei tosin itse jäänyt näkemään linnan uudistusprojektia, joka sijoittui vuosille 1945–1946, sillä hän erosi tehtaanjohtajan paikastaan keväällä 1945.
Uudistunut linna jaettiin kolmeen osaan: kahteen erilliseen asuintilaan sekä edustustilaan vieraita varten, joka sisälsi edustus- ja neuvottelutilat sekä vierashuoneet. Suuria huoneita jaettiin pienempiin, seinien koristeelliset maalaukset jäivät tavanomaisemman värin alle, mutta toisaalta sähkötekniikkaa uusittiin päivitetympään tilaan. Linnaa on myöhemmin entisöity, mutta rakennuksen pohjaa ja huonejakoa ei ole sittemmin muutettu.
Rafael Jaatisen eron jälkeen linnassa ei enää nähty hänen ja Bruno Krookin kaltaisia isäntiä, sillä linnaa saattoi nyt asuttaa kaksi kotitaloutta. Lisäksi uudet asukkaat viipyivät kukin linnassa verrattain lyhyen aikaa.
Ensimmäinen uudistettuun Schaumanin linnaan muuttanut perhe oli Pehr-Ole Vilhelm Schauman (s. 13.3.1914 Pietarsaari ja k. 30.11.1947 Helsinki) eli Pelle Schauman perheineen Pietarsaaresta. He muuttivat linnan toisessa kerroksessa sijaitsevaan asuntoon, mutta Pellen kuoltua muutaman vuoden kuluttua hänen perheensä muutti pois vuonna 1948. Jaatisen jälkeen tehtaanjohtajana vuonna 1945 aloittanut kenraaliluutnantti Edvard Firtjof Hanell (s. 1.5.1894 Tornio ja k. 8.4.1947 Jyväskylä) muutti linnaan kesällä 1946 puolisonsa kanssa. Hanellin aikakausi tehtaanjohtajana jäi kuitenkin hyvin lyhyeksi, sillä hän menehtyi keväällä 1947 eikä hänen vaimonsa jäänyt asumaan linnaan tämän jälkeen.
Schaumanien tilalle alakertaan muutti vuonna 1947 vaneritehtaan teknillinen johtaja Uno Eugen Savola (s. 23.9.1904 Maynard, Massachusetts, Yhdysvallat ja k. 5.11.1968), joka muutti kuitenkin jo seuraavana vuonna Viialaan astuakseen Viialan tehtaan johtajaksi. Johtajaksi Hanellin tilalle palkattiin Carl-Gustav Oskar Londen (s. 28.6.1914 Tukholma ja k. 23.7.1992 Helsinki), joka muutti perheensä kanssa linnan toiseen kerrokseen. Myöskään Londen ei tehtaanjohtajan pestissä tai linnassa kauaa viihtynyt, sillä hän erosi virastaan muutaman vuoden kuluttua vuonna 1951. Londenin jälkeen johtajaksi valittiin Viialaan aikaisemmin muuttanut Uno Savola, joka toimi johtajana aina kuolemaansa saakka vuoteen 1968. Savola ei kuitenkaan muuttanut enää linnaan, vaan rakennutti itselleen viereen oman talon, Villa Savolan, koska hän oli omaa rauhaa arvostava mies. Villa Savolaa on kutsuttu sittemmin Uunolaksi tai Pikkulinnaksi.
Schumanin linnaa asutti Savolan aikakauden alettua vain uusi emäntä Hilda Elviira Pylvänäinen, joka hoiti linnan ylläpidon usean vuosikymmenen ajan. Pylvänäisen tultua eläkeikään hänen tilalleen tuli klubiemännäksi Aino-Lotta Kinnunen vuonna 1982. Linna sen sijaan toimi lähinnä edustustilana vieraille, joihin lukeutuivat mm. presidentti Urho Kaleva Kekkonen (s. 3.9.1900 Pielavesi ja k. 31.8.1986 Helsinki), Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa XVI (Carl Gustaf Folke Hubertus, s. 30.4.1946), Monacon prinssi Albert II (Albert Alexandre Louis Pierre Grimaldi, s. 14.3.1958 Monaco) sekä presidentti Mauno Henrik Koivisto (s. 25.11.1923 Turku ja k. 12.5.2017 Helsinki) ja Taimi Tellervo Koivisto (o.s. Kankaanranta, s. 2.1.1929 Punkalaidun).
Vuonna 1988 Schauman-yhtymä fuusioitui Kymmene-konsernin (nykyinen UPM-Kymmene) kanssa, ja linnan omistajuus vaihtui Kymmenelle, joskin sen rooli edustustilana sekä tavallisemmille että erikoisemmille vieraille jatkui edelleen. Kun vaneritehdas lopetettiin vuonna 1995, etsittiin linnalle uutta omistajaa 13 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti