Arthur Sackler

Arthur Mitchell Sackler (s. 22.8.1913 New York ja k. 26.5.1987 New York) oli yhdysvaltalainen psykiatri ja lääkkeiden markkinoija, joka keräsi valtavan omaisuuden lääkemainonnalla, lääkkeiden – kuten Valiumin – myynnistä saaduista voitoista sekä ammattijulkaisuista. Hän esittäytyi mielellään varsinkin taidekeräilijänä. Arthur Sackler keräsi maailman suurimman henkilökohtaisen kiinalaisen taiteen kokoelman. Sackler järjesti tarvittavat varat lukuisten taidegallerioiden ja lääketieteellisten koulujen rakentamiseen. Arthur Sacklerin omaisuuden arvoksi arvioitiin 140 miljoonaa dollaria.

Arthur Sackler.

Vuonna 1987 kuolleen Arthur Sacklerin maine on tahraantunut pahoin hänen vuonna 1952 ostamansa Purdue Pharma lääkeyhtiön valmistamien opioidilääkkeiden markkinoinnin vääristelyissä. Myöhemmin useat Arthur Sacklerin lahjoitusvaroin perustetuista museoista ja gallerioista ovat halunneet päästä hänen nimestään eroon opioidikriisin paljastuttua. Metropolitan Museum of Art New Yorkissa poisti 9.12.2021 virallisesti Arthur Sacklerin nimen gallerioista, jotka oli nimetty Sacklerin mukaan.

Arthur Sackler syntyi Brooklynissa, New Yorkissa, Abraham Sackler -nimisenä Isaac ja Sophie (o.s. Greenberg) Sacklerille. Vanhemmat olivat saapuneet New Yorkiin Itävalta-Unkarin Galiciasta. Arthur oli kolmesta perheen pojasta vanhin, kaksi muuta veljeä olivat Raymond ja Mortimer. Hänen vanhempansa pitivät juutalaista ruokakauppaa. Arthur Sackler valmistui vuonna 1786 perustetusta Erasmus Hallin lukiosta Brooklynista. Sackler opiskeli New Yorkin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja valmistui sieltä lääketieteen tohtoriksi. Arthur Sackler maksoi lukukausimaksunsa työskentelemällä copywriterina vuodesta 1942 William Douglas McAdamsin lääketieteeseen erikoistuneessa mainostoimistossa, jonka Sackler vuonna 1947 osti itselleen. Samoin Arthur Sackler opiskeli kuvanveistoa juutalaisten hyväntekijöiden vuonna 1889 perustamassa Educational Alliancessa sekä taidehistoriaa yksityisessä vuonna 1859 perustetussa Cooper Unionissa Lower Manhattanilla.

Arthur Sackler suoritti psykiatrian erikoistumiskoulutuksensa Creedmoorin psykiatrisessa keskuksessa Queensissa, New Yorkissa. Sairaala on saanut nimensä Creedin perheeltä, jonka viljapelloille sairaala aikoinaan rakennettiin. Arthur Sackler toimi vuosina 1949-1954 tutkimusjohtajana Creedmoorin psykobiologisten tutkimusten instituutissa; Sackler erikoistui biologiseen psykiatriaan. Arthur Sackler osallistui satojen neuroendokrinologiaan, psykiatriaan ja kokeelliseen lääketieteelliseen perustuvien artikkeleiden kirjoittamiseen. Sanotaan hänen olleen ensimmäinen lääkäri, joka käytti ultraääntä diagnostisena työkaluna. Kaikki kolme Sacklerin veljestä opiskelivat myös Skotlannissa psykiatriaa ja heistä tuli Creedmoorin sairaalan henkilökuntaa. Veljeksillä oli hyvä ystävä ja yhteistyökumppani, Johan HW Van Ophuijsen. Van Ophuijsen suoritti lääketieteen opintonsa Leidenin yliopistossa sekä kouuttautui psykiatriksi ja psykoanalyytikoksi Zürichissä, Sveitsissä. Vuonna 1913 hän avasi vastaanoton Haagissa. Vuoden 1935 lopulla hän asettui New Yorkiin, jossa hän toimi aktiivisena psykoanalyytikkona ja psykiatrina kuolemaansa saakka.

Vuonna 1951 Saclerin kolme veljestä ja Van Ophuijsen julkaisivat tutkimuksestaan yhteenvedon, joka tunnetaan nimellä ”Sacklerin menetelmä”. Toisen maailmansodan jälkeen ihmisillä tehdyt tutkimukset olivat lähes tyystin lopetettu; myöhemmin tulivat Nürbergin säännöstö (1947) ja Helsingin julistus (1964) sekä Belmontin raportti (1978). He halusivat löytää korvikkeen lääkkeille suhteellisen invasiivisesta sähkösokkihoidosta (ECT). He hoitivat skitsofreniaa, kaksisuuntaista mielialahäiriötä – heitä kutsuttiin tuolloin maanisesti masentuneiksi – ja involuutiopsykoosia sairastavia potilaita – psykiatrinen häiriö, jonka oletettiin tulevan lähinnä iäkkäille tai myöhäiskeski-ikäisiin ihmisiin, usein paranoiaan liittyen - histamiinilla. Potilaat saivat histamiini-injektioita, joiden tehoa voimistettiin 24 päivän ajan. Hoito aiheutti potilailla verenpaineen laskun; kun heidän verenpaineensa toipui, heille annettiin voimakkaampi annos histamiinia, kunnes verenpaine saavutti 60/0 mmHg. Toiset potilaat saivat yhdistelmähoitoa histamiinin ja insuliinin tai sähköhoidon kanssa.

Arthur Sackler aloitti 1940-luvun alussa lääkemainostoimisto William Douglas McAdams Inc:llä työskennellessään erittäin aktiivisen ja aggressiivisen lääkkeiden myyntitaktiikan, jota ennen ei lääkevalmistajien keskuudessa ennen harrastettu. Arthur Sackler oli hyvä suustaan ja mainio kirjoittaja, joka myi yhtiössä mainoksia ja mainostilaa. Sacklerit eivät toki itse keksineet suoraa myyntiä lääkäreille, mutta uraauurtavaa työtä he kyllä tekivät erittäin tehokkaalla myyntityöllä. Arthur Sackler markkinoi lääkkeitä suoraan lääkäreille suunnatuissa julkaisuissa, mikä auttoi ja nopeutti lääkäreiden saamaa tietoutta ja alan tuntemusta sekä lääkkeiden markkinoille tuontia. Arthur Sackler mainosti mm. Pfizerin antibiootteja mainoksissaan täysin tekaistujen lääkäreiden suosituksilla, lääkäreiden, joita ei ollut edes olemassa.

Arthur Sackler auttoi vuonna 1849 New Yorkissa perustettua lääkejätti Pfizeria – joka aikaisemmin valmisti kemikaaleja – tämä liiketoiminnan aloittamisessa reseptilääkkeiden parissa. Pfizerilla oli vuonna 1950 vain kahdeksan myyntimiestä, mutta vuonna 1957 myyntimiehiä oli tällä lääketehtaalla jo 2 000. 1950-luvulla lääkeyhtiö Pfizer kilpaili markkinoilla voimakkaasti mm. uusilla antibioottilääkkeillä, Terramycinillä. Lääketeollisuus teki voimakasta nousuaan toisen maailmansodan jälkeen; Yhdysvalloissa lääketeollisuus esitteli uusia lääkkeitä viikottain. Arthur Sackler oli Journal of Clinical and Experimental Psychobiology -lehden toimittaja vuosina 1950-1962. Vuonna 1958 Arthur Sackler perusti Laboratories for Therapeutic Research -laboratorion ja hän toimi sen johtajana vuoteen 1983 saakka. Sackler toimi samoin Medical Press, Ind:n hallituksen puheenjohtajana ja Physicians News Service, Inc:n sekä Medical Radio and TV Institute, Inc:n toimitusjohtajana. Hän toimi New York Medical Collegen hallituksessa, jossa hän toimi psykiatrian tutkimusprofessorina.

Arthur Sackler järjesti vuonna 1952 kahdelle veljelleen rahoituksen, jotta nämä pystyivät ostamaan Purdue Frederick lääkeyhtiön itselleen. Yhtiö myi aikaisemmin mm. ulostuslääkkeitä ja korvavahanpoistajaa. Kolmistaan veljekset omistivat lääkeyhtiön, mutta Arthur Sackler pysytteli kulisseissa taka-alalla keskittyen taiteen keräämiseen lääkkeiden markkinointiin. Raymond ja Mortimer Sackler johtivat Purdueta. 1960-luvulla Arthur Sackler teki kymmenistä lääkkeistä lääkäreille suunnatun suoramarkkinoinnin avulla hyvin tunnettuja, kuten mm. Betadine, Senaflaxin, Librium ja Valium. Arthur Sacklerista tuli kustantaja, joka perusti vuonna 1960 viikottaisen lääketieteellisen sanomalehden, Medical Tribunen, joka tavoitti jopa 600 000 lääkäriä 20 maassa. Sackler markkinoi Valiumia lehdessään ja auttoi näin tekemään siitä ensimmäisen lääkkeen, jonka myynti oli 100 miljoonaa dollaria ja vuoteen 1971 mennessä Librium ja Valium tienasivat kaksi miljardia dollaria Sacklerin asiakkaalle, lääkeyhtiö Hoffmann-La Rochelle. Arthur Sacklerin menestyksen seurauksena useat muut lääkeyhtiöt alkoivat markkinoida omia lääkkeitään samalla tavalla. Arthur Sacklerin kuoltua vuonna 1987 hänen kuolinpesä myi kolmanneksen Purdue-Frederickistä Sacklerin kahdelle veljelle, jotka muuttivat yhtiön Purdue Pharmaksi.

Arthur Sackler alkoi vaimonsa Elsan kanssa kerätä taidetta 1940-luvulla pian hänen valmistumisensa jälkeen. Aluksi Sacklereita kiehtoivat nykytaiteilijat, kuten Marc Chagallin (synt. Moishe Shagal, s. 6.7.1887 Liozna, Venäjä ja k. 28.3.1985 Saint-Paul-de-Vence, Ranska) taide, mutta myöhemmin he keräsivät myös renessanssin majolikaa sekä postimpressionistisia ja Pariisin koulukunnan maalauksia. Arthur Sackler piti itseään enemmän kuraattorina kuin keräilijänä, joka mieluummin hankki kokoelmia kuin yksityisiä teoksia. Hänen kokoelmansa koostui kymmenistä tuhansista teoksista, mukaan lukien kiinalaista, intialaista ja Lähi-idän taidetta sekä renessanssin ja esikolumbiaanisen ajan teoksia.

Pieni kiinalainen pöytä newyorkilaisen huonekaluliikkeen myymälässä herätti kiinalaisen taiteen Arthur Sacklerin mielenkiinnon kohteeksi. Sackler ajtteli, että kyseessä oli estetiikka, jota ei yleisesti arvostettu tai ymmärretty. Kiinan sisällissodan jälkeen tavarat löytäisivät taas ostajansa. Sackler keräsi elämänsä aikana kymmeniätuhansia esineitä, jotka edustivat laaja-alaisia ja monipuolisia kiinnostuksen kohteita – Shang-dynastian oraakkeliluita, iranilaisia Akhemenidien astioita ja Etelä-Aasian temppeliveistoksia 100-1300-luvuilta. Jotkut teokset olivat näyttelytasoa ja jotkut sopivat tutkielmiin.

Myöhemmin Arthur Sackler lahjoitti rahaa neljännesvuosittain psykiatri Paul Singerille, eräälle innokkaalle kiinalaisten teosten keräilijälle, jolla ei ollut varoja, jonka taidemakuun Arthur Sackler luotti. Lahjoitukseen liittyi vain yksi ehto, että Singerin kuoltua hänen kokoelmansa annettaisiin Sacklerin gallerialle. Smithsonian-museon henkilökunta luetteloi taidekokoelmaa hankintaa varten ja huomasi, että tohtori Singerin asunnosta puuttui 160 dokumentoitua esinettä hänen kuollessaan. Suurinta osaa kadonneesta kokoelmasta ei ole löydetty tähän päivään mennessä.