Francis Galton
Polymaatti ja eugeniikan alkuunpanija Francis Galton (s. 16.2.1822 Birmingham, Englanti ja k. 17.1.1911 Haslemere, Surrey, Englanti) tuotti eläessään yli 340 artikkelia tai kirjaa. Galton kehitti tilastollisen korrelaation käsitteen sekä edisti laajasti regressiota kohti keskiarvoa. Hän sovelsi ensimmäisenä tilastollisia menetelmiä ihmisten välisten erojen ja älykkyyden periytymisen tutkimiseen ja esitteli kyselylomakkeiden ja tutkimusten käytön ihmisyhteisöjä koskevan tiedon keräämiseen, mitä hän tarvitsi sukututkimus- ja elämäkerrallisissa töissä sekä antropometrisissä tutkimuksissaan. Francis Galtonin kirja, Hereditary Genius (1869) oli ensimmäinen yhteiskuntatieteellinen yritys tutkia neroutta ja suuruutta.
Francis Galton perusti ihmismielen tutkijana psykometrian ja differentiaalipsykologian sekä persoonallisuuden leksikaalisen hypoteesin. Hän kehitti samoin menetelmän sormenjälkien luokitteluun, joka osoittautui hyödylliseksi oikeuslääketieteessä. Hän tutki myös rukouksen voimaa todetakseen, ettei sillä ole vaikutusta rukouksen kohteiden elinikään. Hänen pyrkimyksensä havaita erilaisten ilmiöiden tieteelliset periaatteet ulottuivat jopa optimaaliseen teenkeittomenetelmään. Francis Galton laati ensimmäisen sääkartan tieteellisen meteorologian alullepanijana, hän esitti antisykloniteorian ja oli ensimmäinen, joka loi täydellisen historian lyhytaikaisista ilmastollisista ilmiöistä Euroopassa. Hän kehitti Galtonin pillin differentiaalikuulokyvyn testaamiseen. Vuonna 1909 hänet aateloitiin tieteellisen työnsä ansioista. Hän oli Charles Robert Darwinin (s. 12.2.1809 Shrewsbury, Shropshire, Englanti ja k. 19.4.1882 Down House, Down, Kent, Englanti) pikkuserkku.
Francis Galton syntyi The Larchesin suuressa talossa Sparkbrookin alueella koillis-Birminghamissa. Talo oli rakennettu Fair Hillin, kemisti, unitaristi Joseph Priestleyn entisen kodin, paikalle, jonka kasvitieteilijä William Withering nimesi uudelleen. Charles Darwinin ja Francis Galtonin yhteinen isovanhempi oli lääkäri, vapaamuurari ja orjakaupan lakkauttaja Erasmus Darwin (s. 12.12.1731 ja k. 18.4.1802). Francis Galtonin isä oli kveekari, liikemies sekä tiedemies Samuel Tertius Galton (s. 23.3.1783 Duddeston ja k. 23.10.1844), joka avioitui 30.3.1807 Erasmus Darwinin tyttären, Violettan, kanssa. Niin Galtonin kuin Darwinin perheisiin kuului Royal Societyn jäseniä sekä amatöörikeksijöitä. Galtonin täti, Mary Anne Galton, kirjoitti estetiikasta ja uskonnosta ja hänen omaelämäkertansa kuvaili sangen yksityiskohtaisesti Galtonin lapsuuden ympäristöä.
Francis Galtonia pidettiin ihmelapsena, joka luki jo kahden vuoden iässä; viisivuotiaana Galton osasi jo jonkin verran kreikkaa ja latinaa sekä jakolaskua. Kuusivuotiaana hän alkoi lukea aikuisten kirjoja, kuten mm. William Shakespearea. Francis Galton kävi King Edward’s Schoolia Birminghamissa, mutta hän turhautui liian kapeaan klassiseen opetussuunnitelmaan ja jätti lopulta koulun 16-vuotiaana. Hänen vanhempansa halusivat hänestä lääkäriä ja siksi hän opiskeli kaksi vuotta Birminghamin yleissairaalassa sekä King’s College Londonin lääketieteellisessä tiedekunnassa. Myöhemmin hän jatkoi matematiikan opintojaan Trinity Collegessa Cambridgessa vuosina 1840-1844.
Asiakirjoista selviää, että Francis Galtonista tuli helmikuussa 1844 vapaamuurari loosissa, joka kokoontui Red Lion Innissä Cambridgessa. Hermostollinen romahdus esti Francis Galtonin alkuperäisen aikomuksen pyrkiä kunniamaininnoilla suoritettaviin opintoihin. Sen sijaan hän päätti suorittaa kandidaatin tutkinnon serkkunsa Charles Darwinin tavoin. Vuonna 1847 hänestä tuli maisteri Cambridgessä ilman jatko-opintoja. Hän jatkoi lyhyesti vielä lääketieteen opintojaan, kunnes hänen isänsä kuoli vuonna 1844. Perintö jätti hänet taloudellisesti riippumattomaksi ja hän luopui lääketieteen opinnoista keskittyen ulkomaanmatkoihin, urheiluun ja teknisten keksintöjen tekemiseen.
Nuori Francis Galton matkusti innokkaasti; yksin hän matkasi Itä-Euroopan halki Istanbuliin saakka. Vuosina 1845-1846 Galton matkusti Niiliä pitkin Sudanin Khartumiin ja sieltä Beirutin, Damaskokseen sekä Jordaniaan. Galton liittyi vuonna 1850 Royal Geographical Societyyn ja teki seuraavien kahden vuoden kuluessa pitkän sekä vaikean tutkimusmatkan tuolloin sangen vähän tunnettuun Lounais-Afrikkaan, nykyiseen Namibiaan. Francis Galton kirjoitti kokemuksistaan kirjan nimeltä Narrative of an Explorer in Tropical South Africa. Galtonille myönnettiin Royal Geographical Societyn perustajamitali vuonna 1853 sekä Ranskan Geographical Societyn hopeamitali uraauurtavasta kartografisesta tutkimuksesta alueella. Nämä palkinnot vakiinnuttivat hänen maineensa maantieteilijänä sekä tutkimusmatkailijana. Hän jatkoi työtään kirjoittamalla menestysteoksen The Art of Travel, joka sisälsi käytännön neuvoja käsikirjan muodossa viktoriaaniselle matkailevalle ihmiselle. Kirjasta otettiin useita painoksia. The Times -lehteen Francis Galton laati ensimmäisen julkaistun sääkartan 1.4.1875.
Francis Galtonista tuli hyvin aktiivinen jäsen Englannin tieteen edistämisyhdistyksessä (British Association for the Advancement of Science) ja hän piti monia esitelmiä useista eri aiheista yhdistyksen kokouksissa vuosina 1858-1899. Hän oli yhdistyksen pääsihteeri vuosina 1863-1867, maantieteellisen jaoston puheenjohtaja vuosina 1867 ja 1872 sekä antropologisen jaoston puheenjohtaja vuosina 1877 ja 1885. Galton oli aktiivinen Royal Geographical Societyn hallituksessa yli neljänkymmenen vuoden ajan, Royal Societyn eri komiteoissa ja meteorologisessa neuvostossa.
Professori Wilhelm Maximilian Wundtin (s. 16.8.1832 Neckarau, Mannheim ja k. 31.8.1920 Großbothen, Saksa) oppilas, James McKeen Cattell (s. 25.5.1860 Easton, Pennsylvania ja k. 20.1.1944 Lancaster, Pennsylvania), joka oli mielenkiinnolla lukenut Francis Galtonin artikkeleita, päätti lopulta hakeutua Galtonin oppiin. James McKeen Cattell loi ammatillisen suhteen Galtoniin, mittasi koehenkilöitä sekä teki yhteistyötä tutkimuksen parissa. Francis Galton perusti vuonna 1888 laboratorion South Kensington Museumin tiedegalleriaan. Galtonin laboratoriossa tutkimuksiin osallistujia voitiin mitata heidän vahvuuksiensa ja heikkouksiensa selvittämiseksi. Francis Galton käytti näitä tietoja samoin omissa tutkimuksissaan. Hän veloitti tavallisesti ihmisiltä pienen maksun palveluistaan.
Francis Galton oli hyvin kiinnostunut serkkunsa, Charles Darwinin, vuonna 1859 julkaisemasta teoksesta, Lajien synty, ja varsinkin teoksen ensimmäisestä luvusta, joka käsittelee eläinten jalostusta. Galton omisti suuren osan loppuelämästään ihmispopulaatioiden vaihtelun ja sen seurausten tutkimiseen. Francis Galton perusti tutkimusohjelman, joka käsitteli useita ihmisen vaihtelun osa-alueita, henkisistä ominaisuuksista pituuteen; kasvokuvista sormenjälkikuvioihin. Tämä kaikki edellytti uusien ominaisuuksien mittareiden keksimistä, laajamittaisen tiedonkeruun suunnittelua näitä mittareita hyödyntäen ja lopulta uusien tilastollisten tekniikoiden löytämistä tiedon kuvaamiseksi ja ymmärtämiseksi.
Francis Galton oli aluksi kiinnostunut juuri siitä, olivatko ihmisen kyvyt perinnöllisiä; hän ehdotti siksi eriasteisten huomattavien miesten sukulaisten lukumäärän laskemista. Jos ominaisuudet olisivat perinnöllisiä, hän päätteli, että sukulaisten joukossa täytyisi olla enemmän huomattavia miehiä kuin väestössä yleensä. Tämän testaamiseksi hän keksi historiometrian menetelmän. Francis Galton hankki laajan valikoiman elämäkerrallisia lähteitä, jotka hän taulukoi ja vertasi eri tavoin. Tätä uraauurtavaa tutkimustyötä kuvattiin yksityiskohtaisesti hänen kirjassaan Hereditary Genius, vuonna 1869. Kirjassaan hän osoitti mm., että huomattavien sukulaisten määrä laski siirryttäessä ensimmäisestä asteesta toiseen asteeseen ja toisesta kolmanteen asteeseen. Galton piti tätä todisteena kykyjen periytymisestä.
Francis Galton tunnisti menetelmiensä rajoitukset näissä kahdessa teoksessa ja uskoi, että kysymystä voitaisiin tutkia paremmin vertailemalla kaksosia. Hänen menetelmänsä käsitteli testaamista sen selvittämiseksi, erosivatko syntymässä samankaltaiset kaksoset toisistaan erilaisissa ympäristöissä ja konvergoivatko syntymässä erilaiset kaksoset toisiaan, kun niitä kasvatetaan samanlaisessa ympäristöissä. Hän käytti jälleen kyselylomakemenetelmää kerätäkseen erilaisia tietoja, jotka taulukoitiin ja kuvattiin vuonna 1875 julkaistussa artikkelissa The history of twins. Näin tehdessään Galton ennakoi modernia käyttäytymisgenetiikan alaa, joka nojaa vahvasti kaksostutkimuksiin. Hän päätteli, että todisteet puolsivat luontoa eikä kasvatusta. Galton ehdotti samoin adoptiotutkimuksia, mukaan lukien rotujen välisiä adoptiotutkimuksia, perinnöllisyyden ja ympäristön vaikutusten erottamiseksi.
Francis Galton tunnusti kyllä, että tietyt kulttuuriset olosuhteet vaikuttavat sivilisaation kansalaisten kykyihin ja heidän lisääntymismenestykseensä. Kirjassaan Hereditary Genius Galton kuvaili tilannetta, joka olisi suotuisa joustavalle ja kestävälle sivilisaatiolle, seuraavalla tavalla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti