Sacklerin lääketehtailijasuku
Voiko potilas aina luottaa lääkäri sanaan? Onko lääkäri lahjomaton aina? Seuraava tarina kertoo Yhdysvalloista liikkeelle lähteneen kummallisen tapauksen, jossa lääkärit lahjottiin kirjoittamaan reseptilääkkeitä ja terveysalaa valvova viranomainen ei puuttunut asiaan mitenkään. Hyvä on muistaa myös se, että Arthur Sacklerillä oli lääkärin koulutus itsellään. Lääketieteen opintoja rahoittaakseen Arthur Sackler aloitti 1940-luvun alussa copywriterina lääkealan mainostoimistossa William Douglas McAdams Inc:llä työskentelyn. Myöhemmin Arthur Sackler osti em. mainostoimiston itselleen. Arthur Sackler vaikutti satoihintuhansiin lääkäreihin aloittamalla todella tehokkaan suoramarkkinoinnin, joka kohdistettiin suoraan reseptejä kirjottaviin lääkäreihin. Markkinoinnin avuksi Arthur Sackler perusti lääketieteellisen julkaisun, jossa hän julkaisi itse tilaamiaan tutkimuksia sekä myi lehteen mainoksia lääkeyhtiöiltä.
Arthur Sackler auttoi lääketehdas Pfizeria kun antibioottilääke Sigmamysin tarvitsi myyntiapuja 1950-luvun lopulla ja Arthur Sackler tarjosi asiakkaalleen mainostoimistonsa apua lääkkeen markkinointiin. Vuonna 1950 Pfizerilla oli ainoastaan kahdeksan myyntimiestä käytössään, mutta Sacklerin neuvosta suoramarkkinointiin panostettiin niin, että vuonna 1957 lääketehtaalla oli jo 2 000 myyntimiestä. Arthur Sackler oli hyvä neuvottelija ja jo varhain hän neuvotteli asiakkaidensa eli lääketehtaiden kanssa itselleen hyvin rahakkaat sopimukset; niiden mukaan hänen palkkionsa vain nousivat, kun lääkkeiden myynti alkoi sujua. Vähitellen antibioottikauppa alkoi käydä aina vain kovemmilla kierroksilla ja Arthur Sackler huomasi sen omissa palkkioissaan. Arthur Sackler oli omalla työpanoksellaan vauhdittamassa sellaista kehitystä, että lääkärit kirjoittivat innolla liikaa – vailla lääketieteellisiä perusteita - antibioottireseptejä sillä seurauksella, että tänä päivänä olemme pulassa monien anbioottien kanssa, sillä olemme liiallisen käytön tuloksena immuuneja niille.
Opioidit ovat vahvoja kipulääkkeitä, joita tulisi käyttää ainoastaa suurien ja vaikeiden leikkauksien yhteydessä. Tyyppiaine opioidelle on morfiini, jota saadaan ooppiumunikosta (Papaver somniferum). On olemassa myös erilaisia synteettisiä ja puolisynteettisiä opioideja, joita käytännössä valmistetaan laboratorioissa. Opioideja on olemassa heikkoja, keskivahvoja sekä vahvoja opioideja. Heikkoja opioideja ovat mm. kodeiini eli metyylimorfiini ja Tramadoli. Tuttuja kodeiinia sisältäviä lääkkeitä ovat mm. kipulääke Panacod ja yskänlääkkeenä käytetty Codesan Comp. Keskivahvoja ovat mm. buprenorfiinit (Subutex, Temgesic) ja vahvoja ovat mm. morfiini, oksikodoni eli oksikoni (valmistettu tebaiinista), fentanyyli (noin sata kertaa morfiinia vahvempaa) ja heroiini. Jos otat tottumattomana ihmisenä opioideja, on seurauksena euforiaa, ahdistuksen lieventymistä, kivut helpottavat, väsymystä ja suolen toiminnan hidastumista, mutta jotkut voivat saada myös pahoinvointia ja oksentelua. Hiukan suuremmilla annoksilla voi hengitys ja sydämen toiminta hidastua ja sydämen toiminta voi lopulta pysähtyä.
Arthur Sacklerin noudattama toimintatapa oli: markkinoi lääkettä suoraan vaikutusvaltaisille lääkäreille, lääkkeiden haittavaikutuksista ei tule kertoa mitään ja sen sijaan vedotaan hienoihin tutkimustuloksiin, jotka on teetetty itse. Lääkealaa valvoviin viranomaisiin tulee luoda hyvät suhteet ja lahjoa virkamiehiä sekä palkkata virkamiehet myöhemmin oman yhtiön palvelukseen. Muista peittää eturistiriidat näkyvistä, kiistää kaikki syytökset ja palkkata parhaat asianajajat puolustukseen. Pidä ehdottomasti huolta hyvästä maineesta ja anna rahaa hyväntekeväisyyteen.
Yhdysvalloissa senaattori Carey Estes Kefauver (s. 26.7.1903 Madisonville, Tennessee ja k. 10.8.1963 Bethesda, Maryland) teki jo 1940-luvulla Mafiasta perusteellista selvitystyötä. Vuonna 1950 Kefauver johti Yhdysvaltain senaatin komiteaa, joka tutki järjestäytynyttä rikollisuutta. Komitea piti kuulemisia neljässätoista kaupungissa ja kuuli yli 600 todistajaa. Monet todistajista olivat korkean profiilin rikollispomoja, kuten Willie Moretti, Joe Adonis ja Frank Costello. Kefauver kiinnitti huomionsa 1950-luvun lopussa lääketeollisuuteen ja varsinkin lääketeollisuuden suoraan vaikutukseen lääketeollisuutta valvoviin viranomaisiin. Aikaisemmissa tutkimuksissaan Kefauver oli havainnut rikollisten tekevän yhteistyötä viranomaisten kanssa ja näin tehden samalla heikentävät valtion hallintoa. Hän näki selvää analogiaa rikollisten ja lääketeollisuuden toiminnassa.
Vuonna 1960 lääkeyhtiö Hoffman-La Roche lanseerasi uusimman lääkkeensä, Libriumin, joka kuului bentsodiatsepiineihin. Lääkkeen sisältämän klooridiatsepoksidin löysi vahingossa vuonna 1954 itävaltalainen tiedemies Leo Sternbach (s. 1908 Opatija ja k. 2005 Chapel Hill, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat). Jatkotutkimuksia tehdessään Sternbach havaitsi yhdisteen olevan hyvin tehokas rauhoittava lääke. Vielä myöhemmin Leo Sternbach kehitti entistä tehokkaamman rauhoittavan lääkkeen, joka sai nimekseen Valium. Libriumin tultua markkinoille, niin jo vuoden päästä lääkärit kirjoittivat 1,5 miljoonaa lääkereseptiä joka kuukausi. Viiden vuoden sisällä jo viisitoista miljoonaa amerikkalaista on käyttänyt Libriumia, suurin osa käyttäjäkunnasta oli naisia.
Arthur Sackler sai lääketehdas Hoffman-LaRochelta lääkkeen markkinoinnin jälleen tehtäväkseen. Libriumista tuli nopeasti siihen mennessä lääketeollisuuden menestynein lääke. Vuonna 1963 lääkeyhtiö Hoffman-LaRoche toi jälleen uuden, entistä tehokkaamman rauhoittavan lääkkeen markkinoille, se nimettiin Valiumiksi. Lääketehtaalla oli nyt edessään ongelma; uuden Valium-lääkkeen pelättiin haittaavan saman yhtiön yhä hyvin myyvän Librium-lääkkeen markkinoita. Jälleen lääkeyhtiö tarvitsi Arthur Sacklerin ammattitaitoa markkinoinnissa. Arthur Sackler sai kampanjallaan vakuutettua lääkkeiden käyttäjät siitä, että lääkkeet olivat eri käyttöön tarkoitettuja. Jälleen pian lääkärit kirjoittivat molempien lääkkeiden reseptejä useisiin eri vaivoihin, kuten lääkeyhtiö halusikin. Nyt Libriumia ja Valiumia markkinoitiin erityisesti naisten käyttöön.
Valium oli historian ensimmäinen lääke, jota myytiin yli 100 miljoonalla dollarilla. Hoffman-LaRochesta tuli nopeasti maailman johtava lääkeyhtiö. Samalla kun lääkeyhtiö menestyi taloudellisesti, alkoi myös ilmetä merkkejä Valiumin haittavaikutuksista. Paljastui paljon riippuvuutta ja sivuoireita lääkkeestä, vaikka mainoksissa oli luvattu toisin. Koska lääkeyhtiöillä on eri vaivoihin lääkkeet, täytyi heiltä löytyä myös selitys kaikkiin ongelmiinkin. Yhtiö oli itse tutkinut eri mahdollisuuksia käyttää lääkkeitä väärin, mutta nämä saadut tutkimustulokset päätettiin pimittää julkisuudelta. Tutkimukset paljastivat, että jos Librium lääkkeen suurempi annostus lopetettiin nopeasti, oli seurauksena käyttäjälle epämiellyttäviä ja voimakkaita vieroitusoireita. Lääkeyhtiöö käänsi asian siten, että lääkkeisiin ei välttämättä ole syntynyt riippuvuutta, vaan alkuperäinen vaiva – johon lääkettä oli syöty – onkin pahentunut. Tämä vuoksi potilas tarvitsikin vain lisää lääkettä.
Jos voimakasta opioidia käyttää säännöllisesti, tottuu elimistömme siihen verrattain nopeasti ja siksi ainetta on saatava koko aika lisää. Kun tällainen aineiden käyttö päättyy, siitä seuraa aina voimakkaita vieroitusoireita. Jos käytät tällaisia voimakkaita opioideja muutamankin viikon ajan, sinulle kehittyy aivan varmasti aineisiin fyysinen riippuvuus. Se ilmenee mm. toleranssin eli sietokyvyn nousuna. Kun tilanne muodostuu psyykkiseksi riippuvuudeksi, on kyseessä päihderiippuvuus. Silloin käyttö on jo pakonomaista ja käytön kontrollointi on mennyttä. Aineen käytöstä tulee tässä vaiheessa elämäntarkoitus, jolloin kaikki pyörii vain aineen ympärillä. Aineen käyttö vain jatkuu, vaikka ihminen itse huomaisikin, että se aiheuttaa hänelle vakavia terveyshaittoja.
Hoffman-LaRoche ei ollut ainut lääkeyhtiö, joka kävi puolustustaisteluun rauhoittavien lääkkeiden puolesta; myös Pfizer joutui puolustelemaan lääkkeitään. Samaan aikaan Arthur Sackler teki sopimuksillaan näiden hyvin myyneiden kahden lääkkeen avulla valtavan omaisuuden. Samoin hän keräsi suunnattomasti taidetta varoillaan, jota sitten myös lahjoitti eri gllerioille ja lääketieteen opetukselle. Omaa osaansa lääkkeiden markkinoinnissa Arthur Sackler ei halunnut milloinkaan tuoda esille. Omille lapsilleen Arthur Sackler neuvoi ennen kuolemaansa jättämään maailma paremmaksi paikaksi, kun mitä se oli sinne saapuessa.
Arthur Sackler kuoli vuonna 1987 ja hänen perikuntansa myi Mortimer ja Raymond Sacklerille osuuden lääkeyhtiö Purdue-Frederickistä ja veljekset muuttivat yhtiön nimeksi Purdue Pharma. Raymond Sacklerin poika, Richard Sackler, oli aloittanut työskentelyn suvun lääkeyhtiössä jo vuonna 1971 isänsä avustajana valmistuttuaan lääkäriksi. Myöhemmin hänestä tuli yhtiön tutkimus- ja kehityspäällikkö sekä markkinointipäällikkö. Richard Sackler oli pitkälti vastuussa suvun lääkeyhtiön markkinoille tuomasta OxyContin -lääkkeestä, jolla Sacklerin suku tahkoi uskomattomia rikkauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti