Hillel Tokazier (25. osa)

Saaristolaiselämä toi kaupunkilaispoika Hillel Tokazierille kosolti uusia elämyksiä. Vähitellen hän tutustui kalastuksen nikseihin ja hänestä kasvoi innokas haukien pyydystäjä. Vain kalan päästäminen hengiltä tuntui hänestä vaikeammalta; puukalikalla kalan tappaminen ei ottanut onnistuakseen, jolloin vaimo huudahti lyömään kovempaa. Onneksi kalojen paisto sujui huomattavasti helpommin. Maaseudulla nikkarointitaidoista olisi ollut aina käyttöä, mutta puutöissä Hillel Tokazier keskittyi ainoastaa puiden pilkkomiseen antaen vaimonsa kätevämpänä hoitaa muut enemmän taitoa vaativat tehtävät.

Saaristolaista Hillel Tokazierista ei varsinaisesti koskaan tullut, mutta meri-ilmasto rikastutti hänen luovuuttaan musiikillisesti. Hän nautti paljon aavasta merestä ja hän saattoi istua tunteja vain katsellen merta rantakalliolta. Kaupunkiin taas palattuaan hänen pianonsoittonsa tuntui jälleen saaneen aivan uutta potkua. Avioparin elämä kaupungissa muuttui, kun Johanna avasi oman lahjatavaraliikkeen. He ostivat myös vuonna 2000 Helsingin Punavuoresta isomman asunnon, johon Hillel Tokazierkin sai oman työhuoneen Yamaha-flyygelilleen. Asunnon remontoitiin kului rahaa kovin, mutta lopputuloskin oli mainio ja hyvin käytännöllinen. Johanna lopetti kuitenkin pian lahjaliikkeensä ja hän kiinnostui luontaistuotteista, joiden verkostomarkkinointiin hän keskittyikin. Tämän lisäksi hän teki edelleen puutarhatöitä sukulaistensa puutarhoissa Tammisaaressa.

Johanna-vaimo rikastutti Hillel Tokazierin elämää tuomalla siihen paljon opiskelemaansa taidehistoriaa; yhteisillä ulkomaanmatkoilla hän opetti aviomiehelleen kuvataiteen saloja perusteellisesti. Näin tulivat tutuiksi muun muassa Joan Miró i Ferrá (s. 20.4.1893 Barcelona, Espanja ja k. 25.12.1983 Palma de Mallorca, Espanja), Henri Émile Benoīt Matisse (s. 31.12.1869 Le Cateau-Cambrésis, Nord, Ranska ja k. 3.11.1954 Nizza, Alpes-Maritimes, Ranska), Vincent Willem van Gogh (s. 30.3.1853 Zundert, Pohjois-Brabant, Alankomaat ja k. 29.7.1890 Auvers-sur-Oise, Val-d’Oise, Ranska), Fernand Leger (s. 4.2.1881 Argentan, Ome, Ranska ja k. 17.8.1955 Gif-sur-Yvette, Essonne, Ranska) ja Henri de Toulouse-Lautrec (s. 24.11.1864 Albi, Tarn, Ranska ja k. 9.9.1901 Château Malromé, Saint-André-du-Bois, Gironde, Ranska). Seuraus tästä oli, että Hillel Tokazier innostui kuvataiteista niin kovin, että hän alkoi käydä taidenäyttelyissä itsekseen.

Omaan työhuoneeseensa Hillel Tokazier rakensi musiikin äänityksiä varten studion Cubase -äänitysohjelman varaan; hän opiskeli asiantuntijan ohjauksessa laitteiston käytön. Vuoden päivät hän jaksoi työstää ja käsitellä koneella musiikkia, kunnes hän kyllästyi ja palasi perinteisempään musiikkimaailmaan. Aito ja oma soittaminen flyygelin ääressä oli hänelle kuitenkin luontevampi tapa luoda musiikkitunnelmia. Työhuoneessaan Hillel Tokazier antoi myös muutamille nuorille pianotunteja.

Aivan uutena aluevaltauksena Hillel Tokazier alkoi 2000-luvun alussa säestää mykkäelokuvia. Hänet kutsuttiin säestämään ensin Forssan mykkäelokuvafestivaaleille sekä Espoo Ciné -elokuvajuhlille. Hän on sittemmin soittanut pianoa Forssan mykkäelokuvafestivaaleilla useita kertoja. Alkuun hänen säestämät mykkäelokuvat olivat komedioita, kuten Majakka ja perävaunu, Ohukainen ja Paksukainen, Charles Chaplinin, Buster Keatonin ja Harold Lloydin elokuvia. Näissä elokuvissa pärjäsi improvisoidulla musiikilla. Myöhemmin tuli tehtäväksi useita pitkiä elokuvia, kuten Oopperan kummitus sekä joitakin merirosvoelokuvia, joiden säestämiseen täytyi valmistautua huolellisemmin. Näissä jälkimmäisissä tapauksissa Hillel Tokazier teki elokuvasta itselleen tarkat muistiinpanot, jonka mukaan laati elokuvan säestyksen. Toisinaan kävi kuitenkin niin, että pianistin heikko pianovalo syystä tai toisesta sammui, joten käsikirjoituksen lukeminenkin loppui ja loppu elokuvan säestys täytyi tehdä täysin improvisointiin perustuen.

Hillel Tokazierille improvisaatio oli tuttua jo hänen lapsuudestaan saakka; improvisoidessaan hän antaa tajuntansa virrata vapaasti ja hän ottaa ikäänkuin kaikki keinot käyttöönsä. Impulsseja hän saa elokuvan kohtauksen yksittäisistä kuvista, ihmishahmoista, erilaisista tunteista ja jopa jonkun hahmon kävelyrytmistä. Välillä hänen soitto voi suurieleistä, jolloin hän käyttää käsiään näyttävästi. Toisinaan hän otti säestäessään huuliharppunsa käyttöön, joskus ostamiaan torvia, pillejä tai erilaisia lyömäsoittimia. Elokuvan väliajalla hän saattoi yleisölle kertoa, kuinka säestystorkesterit otettiin elokuviin ja millaisia ääniefektejä elokuvissa on käytetty.

Marraskuussa 1999 Hillel Tokazier piti 30-vuotistaiteilijajuhlakonsertin Helsingin Savoy-teatterissa. Konsertissa olivat omalla esityksillään mukana taiteilijat, kuten Lasse Mårtenson, Pekka Helin, Eero ja Jussi & The Boys, Marion Rung ja André Zweig. Konsertin musiikki oli monipuolista rockista aina juutalaiseen musiikkiin saakka. Savoy-teatterin sali oli loppuunmyyty ja konsertin tuotti Niklas Rosström, joka osasi taitavasti markkinoinnin.

Savoy-teatterissa Hillel Tokazier konsertoi seuraavan kerran vuonna 2002. Konsertin teema oli Rokista etnorytmeihin ja tämän konsertin Hillel Tokazier tuotti itse yhdessä musiikkitoimittaja, levytuottaja ja tietokirjailija Matti Laipion (s. 25.2.1944 Helsinki) kanssa. Suomen Jazzliitto palkitsi Matti Laipion vuonna 2020 elämäntyöstä Andania -palkinnolla. Palkinnon perusteluissa todettiin hänen tehneen jazzmusiikin eri vaiheita tunnetuksi varsinkin toimittajana ja kirjailijana. Matti Laipiolla on ollut samoin merkittävä rooli Jazzliiton puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä 1970- ja 1990-luvuilla. Vanhemmat jazzharrastajat saattavat muistaa Matti Laipion yhtenä ”jazzin äänistä” Ylen radio-ohjelmissa. Tässä Savoyn -konsertissa oli yleisölle tarjolla mykkäelokuvamusiikkia, tanssiesityksiä, monipuolista estradiviihdettä sekä parhaita paloja tulossa olevalta Lauluja elämästä -levyltä. Konsertin vierailijoina olivat sopraanolaulajatar Angelika Klas ja Doina Klezmer -yhtye. Myös Hillel Tokazierin sisar Ruotsista miehensä kanssa saapui täyteen teatterisaliin konserttia kuuntelemaan.

Vuonna 2004 Hillel Tokazier kiersi Suomea laajasti soittamassa omaa musiikkiaan. Koulukonserteissa hän esitti ohjelman Pianon rooli kevyessä musiikissa ja lukioissa hän esitti paljon etnistä juutalaista musiikkiperinnettä, kuten klezmermusiikkia. Rhythm & Roots -konsertti oli vuorossa vuonna 2005. Konsertin vierailevana solistina lauloi Laura Garam jazzia sekä juutalaismusiikkia. Hillel Tokazier lauloi omia kappaleitaan ja orkesteri esitti myös hupailun piiroselokuvien maailmasta.

Eero Raittisen kanssa Hillel Tokazier esitti maaliskuussa 2007 Good Rockin’ Tonight -konsertin. Konsertissa esiintyivät heidän lisäkseen rocklegenda Rock Ragge ja kitaristi Red Hot Max Ruotsista. Tämän konsertin yhteydessä vuonna 1976 tallennettu Eero Raittisen ja Hillel Tokazierin LP-levy Good Rockin’ Tonight julkaistiin uudelleen CD -levynä. Jokaisessa Hillel Tokazierin konsertissa soitti orkesteri, jonka hän oli koonnut muusikkoystävistään, kuten Jari ”Kepa” Kettunen (s. 3.5.1962), Kaarle Mannila, Hannu Rantanen (s. 1962), Antero Jakoila, Ykä Putkinen, Jari Antero "Heinä” Nieminen (s. 1962), Bruno Korpela, Markku Luuppala ja Mervi Multamäki (ent. Hiltunen, s. 1963).

Hannu Rantanen ja Jari "Kepa" Kettunen.

Vuosinan 2005-2007 hän piti Helsingin Lilla Teaternissa neljän konsertin sarjan, kun teatterinjohtaja Pekka Strang halusi laajentaa teatterinsa tarjontaa. Näissä konserteissa oli tarjolla ensin klezmeriä ja juutalaista musiikkia, sen jälkeen mykkäelokuvamusiikkia orkesterin kanssa soitttuna ja elokuvien kanssa sekä kaksi Good Rockin’ Tonight -iltaa. Kaikki neljä konserttia olivat loppuunmyytyjä Lilla Teaternissa. Hillel Tokazier järjesti Lilla Teaternissa vuonna 2008 konsertin Hillel med vänner – klezmer och mycket mer. Konsertti tarjosi läpileikkauksen juutalaisesta musiikista. Konsertti toteutettiin orkesterin kanssa ja mukana oli viisi nuorta naissolistia. Konsertti oli kaikkiaan suuri ponnistus, joka kyllä herätti myös hyvin laajaa huomiota jopa televisiotuottajissa. Kun lopulta televisiolähetystä päästiin suunnittelemaan, havaittiin, että televisiointi tulisi liian kalliiksi ja laulusolistitkin olivat jo toisaalla. Hillel Tokazier oli kovin pettynyt, kun konsertin televisioinnista ei tullut mitään.

Kesällä 2008 Hillel Tokazier teki onnistuneen konserttikiertueen Eero Raittisen yhtyeen kanssa. Hänellä oli sen jälkeen perhe- ja lähipiirissä ihmissuhdeongelmia, jotka rasittivat hänen mieltään päivittäin. Hän koetti olla monin tavoin avuksi ja ratkoa ongelmia, mutta hän ei onnistunut toimimaan toisia tyydyttävin tavoin. Ongelmista oli seurauksena mitätöintiä sekä hylätyksi tulemisen tunnetta. Kohtuuttomuudet saivat hänet surulliseksi ja ahdistuneeksi. Sen jälkeen alkoi hänen sairastelunsa; myöhemmin hän on miettinyt, että fyysiset vaivat olivat ainakin osin psykosomaattisia vaivoja, jotka vain pahenivat stressin kasvaessa. Ensimmäisenä vaivana hänellä oli polvi, joka kyllä leikattiin. Operaation jälkeen polveen jäi hermopaine ja hermokivut, mutta hän kärsi myös vakavasta unettomuudesta.