Otto Heinrich Warburg ja aneenvaihduntasairaudet
Fysiologi, lääkäri ja Nobel -palkittu Otto Heinrich Warburg (s. 8.10.1883 Freiburg im Breisgau, Saksa ja k. 1.8.1970 Berliini, Länsi-Saksa) toimi ratsuväkirykmentin upseerina ensimmäisessä maailmansodassa, jonka vuoksi hänelle myönnettiin Rautaristi urheudesta. Otto Warburg syntyi vuonna 1883 Freiburgissa lähellä Sveitsin rajaa. Hänen isänsä, Emil Gabriel Warburg (s. 9.3.1846 Altona, Holsteinin herttuakunta ja k. 28.7.1931 Bayreuth, Weimarin tasavalta) oli fyysikko ja fysiikan professori Strasburgin, Freiburgin ja Berliinin yliopistoissa. Äiti oli pankkiirisuvusta ja Badenista lähtöisin oleva Elisabeth Warburg (o.s. Gärtner, s. 11.2.1861). Perheeseen kuului Oton lisäksi kolme muuta lasta. Isän vanhemmat olivat ortodoksijuutalaisia, mutta Emil-isä kääntyi protestanttiseen uskoon aikuisiällään.
Otto Warburg opiskeli kemiaa Nobel -palkitus kemistin, Hermann Emil Louis Fischerin (s. 9.10.1852 Euskirchen, Preussi ja k. 15.7.1919 Berliini, Saksa) johdolla ja hän suoritti kemian tohtorin tutkinnon vuonna 1906 Berliinissä. Hän jatkoi vielä opiskelujaan Leipzigistä kotoisin olleen sisätautilääkäri ja fysiologi Ludolf von Krehlin (s. Albrecht Ludolf Krehl, 26.12.1861 ja k. 26.5.1937) ohjauksessa ja suoritti vuonna 1911 lääketieteen tohtorin tutkinnon Heidelbergissä. Otto Warburg työskenteli vuosina 1908-1914 Napolin meribiologisella asemalla Italian Napolissa tutkimuksia tehden. Myöhempinäkin vuosinaan hän palasi tälle meribiologiselle asemalle ja hän säilytti elinikäisen ystävyyden aseman johtaja Felix Anton Dohrnin (s. 29.12.1840 Stettin, Pommeri, Preussi ja k. 26.9.1909 München) perheen kanssa.
Otto Warburg ratsasti koko ikänsä ja hän palveli upseerina eliittiratsuväessä (ulaanit) rintamalla ensimmäisen maailmansodan aikana. Ensimmäisen maailmansodan lopussa – kun sodan lopputulos oli jo selvillä – Albert Einstein (s. 14.3.1879 Ulm, Saksan keisarikunta ja k. 18.4.1955 Princeton, Nnew Jersey, Yhdysvallat), joka oli Otto Warburgin isän Emilin ystävä, kirjoitti Otto Watburgille kirjeen ja pyysi tätä lähtemään armeijasta ja palaamaan akateemiseen maailmaan, sillä hänen kykyjensä menettäminen olisi ollut maailmalle suuri tragedia. Albert Einsteinista ja Otto Warburgista tuli myöhemmin hyviä ystäviä ja Albert Einsteinin fysiikan tutkimuksilla oli suuri vaikutus Otto Warburgin biokemialliseen tutkimukseen.
Napolin meribiologisella asemalla työskennellessään Otto Warbueg tutki merisiilien munien hapenkulutusta hedelmöityksen jälkeen ja hän osoitti, että hengitystiheys kasvaa jopa kuusinkertaiseksi hedelmöityksen jälkeen. Watburgin tekemät kokeet osoittivat, että rauta (ferro) on välttämätöntä toukkavaiheen kehitykselle. Otto Warburg nimitettiin professoriksi vuonna 1918 Kaiser Wilhelm -biologian instituuttiin Berliiniin, Dahlemiin. Hänet nimitettiin vuoteen 1913 mennessä Kaiser Wilhelm -solufysiologian instituutin johtajaksi. Instituutti perustettiin edellisenä vuonna Rockefeller -säätiön lahjoitusvaroilla Kaiser Wilhelm Gesellschaftille, joka myöhemmin vuodesta 1948 toimi Max Planck -seuran nimellä.
Otto Warburg tutki kasvainten aineenvaihduntaa sekä solujen – erityisesti syöpäsolujen – hengitystä ja hänelle myönnettiin vuonna 1931 Nobelin fysiologian palkinto ”hengitysentsyymin luonteen ja vaikutustavan löytämisestä”. Otto Warburg havaitsi erityisesti, että eläinten kasvaimet tuottavat suuria määriä maitohappoa. Nobelin -palkinto myönnettiin sen jälkeen, kun hän oli saanut 46 ehdokkuutta yhdeksän vuoden aikana vuodesta 1923 lähtien. Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinnolla palkittu George Wald (s. 18.11.1906 New York, Yhdysvllat ja k. 12.4.1997 Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat) – joka suoritti eläintieteen tohtorin tutkinnon Columbian yliopistossa – sai Yhdysvaltain kansalliselta tutkimusneuvostolta apurahan opiskeluun Otto Warburgin johdolla. Työskennellessään Otto Warburgin kanssa vuosina 1932-1933 George Wald löysi A-vitamiinin verkkokalvolta.
Kun natsit Saksassa nousivat 1930-luvulla valtaan, juutalaista syntyperää olevat ihmiset pakotettiin pois omista ammateistaan; natsit tekivät joskus myös harvinaisia poikkeuksia tästä käytännöstä. Otto Warburgilla oli protestanttinen äiti ja juutalaista syntyperää oleva isä, joka tosin kyllä kääntyi protestantiksi hänkin. Vuoden 1935 valtakunnanlain (Reichsbürgergesetz) mukaan Otto Warburgin katsottiin olevan ”puolijuutalainen”, jota kutsuttiin nimellä Halbjude tai Mischling (sekarotuinen, puolirotuinen). Otto Warburgilla oli myös toinen riski jäädä natsien homoseksuaalisuuden vastaisen politiikan kiinni suhteestaan Jakob Heissin kanssa. Jakob Heiss toimi vuodesta 1918 alkaen eri tehtävissä Otto Warburgin henkilökohtaisena avustajana, sihteerinä sekä hallintoassistenttina. Pari asui yhdessä hienossa huvilassa Dahlemissa, Berliinissä.
Otti Warburgilta natsihallinto kielsi opetustyön, mutta hän sai jatkaa tutkimustyötään. Natsihallintoa kritisoivien lausuntojensa vuoksi Otto Warburg menetti virkansa lyhyeksi hetkeksi vuonna 1941, mutta vain muutamassa viikossa Adolf Hitlerin (s. 20.4.1889 Braunau am Inn, Itävalta-Unkari ja k. 30.4.1945 Berliini, Saksa) kanslerinviraston henkilökohtaisesta määräyksestä Warburg sai jatkaa tutkimustyötään. Hermann Wilhelm Göring (s. 12.1.1893 Rosenheim, Saksa ja k. 15.10.1946 Nürnberg, Saksa) junaili suhuvasti Otto Warburgin luokittelun neljännesjuutalaiseksi. Otto Warburg esitti syyskuussa 1942 virallisen pyynnön saada tasavertainen asema (Gleichstellung) saksan arjalaisten kanssa, ja pyyntöön myös suostuttiin.
Natsit sallivat Otto Warburgin työskentelyn, sillä hän keskittyi tutkimaan aineenvaihduntaa ja syöpää. Adolf Hitlerillä oli pakkomielle syövästä, koska hän oli menettänyt oman äitinsä rintasyöpään ja nuorena. Lopulta hyvin ratkaiseva tekijä oli Otto Watburgin ansiokas asepalvelus ensimmäisen maailmansodan aikana; sillä asepalveluksella juutalaisia veteraaneja oli ennekin vapautettu Nürbergin lakien edellyttämästä kansalaisuuden menetyksestä. Otto Warburgin germaaninen fysiogenomia on hyvinkin voinut painaa hänen edukseen, koska Adolf Hitlerin kanslerin tiedetään ottaneen huomioon Otto Warburgin silmien värin ja kasvojen muodon arvioidessaan aryanisaatiohakemuksia.
Otto Warburg oli avoimen eri mieltä natsihallinnon kanssa monista asioista ja hän kieltäytyi natsien tervehdyksestä, jopa siinä määrin, että hän oli suuressa vaarassa joutua upseereiden kostotoimien kohteeksi. Historiankirjoittajat ovat myöhemmin ihmetelleet, miksi Otto Warburg jäi Saksaan natsien alaisuuteen. Warburgin oma itsekkyys on voinut johtaa hänet aliarvoimaan natsien aiheuttaman mahdollisen uhan. Sam Apple on muiden mukana arvellut, että Warburg ei kuvitellut, kuinka pahaksi tilanne Saksassa voisi mennä. Jotkut ovat taas esittäeet, että Otto Warburg oli tyystin omistautunut työlleen, ettei hän piitannut Saksaan jäämisestä. Norjalaisamerikkalainen biokemisti Birgit Vennesland (s. 17.11.1913 Kristiansand ja k. 15.10.2001), josta tuli solufysiologian instituutin johtaja Läni-Berliinissä vuonna 1968, kertoi mielenkiintoisen anekdootin. Hän kertoi, että Otto Warburg neuvoi emotionaalisista vaikeuksista kärsivälle tuttavalleen: ”Käske hänen olla ajattelematta mitään muuta kuin tiedettä – ei mitään muuta – vain tiedettä.”
Otto Warburg siirsi vuonna 1943 laboratorionsa Liebenburgin kylään Berliinin laidalle välttääkseen jatkuvat ilmapommitukset kaupungissa. Rockefeller -säätiö oli halukas jatkamaan Warburgin työn rahoitusta, jos hän vain muuttaisi pois Saksasta. Toisen maailmansodan päätyttyä Otto Warburg tiedusteli mahdollisuutta muuttaa Yhdysvaltoihin, mutta tuolloin hänet torjuttiin. Kolme Otto Warburgin laboratoriossa työskennellyttä tiedemiestä – mukaan lukien saksalaisenglantilainen biologi, lääkäri ja biokemisti Sir Hans Adolf Krebs (s. 25.8.1900 Hildesheim, Hannoverin maakunta, Preussi ja k. 22.11.1981 Oxford, Englanti) – voittivat myöhemmin Nobelin palkinnon. Muiden löytöjensä ohella Krebsille annettiin kunnia sitruunahappokierron (tai Szent-Györgyi-Krebs-kierron) tunnistamisesta.
Unkarilainen biokemisti ja vuonna 1937 Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinnon saaja Albert Imre Szent-Györgyi (s. 16.9.1893 Budapest, Itävalta-Unkari ja k. 22.10.1986 Woods Hoke, Massachusetts, Yhdysvallat) nimitti vuonna 1944 Otto Warburgin toiseksi Nobelin -palkinnon saajaksi työstään nikotiiniamidin, käymiseen liittyvän mekanismin ja entsyymien, sekä flaviinin (keltaisissa entsyymeissä) löytämisen parissa. Albert Szent-Györgyi muistetaan muun muassa ensimmäisenä C-vitamiinin eristäjänä. Vuonna 1937 Adolf Hitlerin hallinto antoi asetuksen, joka kielsi saksalaisia vastaanottamasta Nobel -palkintoja. Otto Warburgin yhdistetty työ kasvifysiologian, soluaineenvaihdunnan sekä onkologian parissa teki hänestä merkittävän henkilön systeemibiologian myöhemmässä kehityksessä. Warburg työskenteli yhdysvaltalaisen biokemistin, lääketieteen ja syöpätutkija Dean Turner Burkin (s. 21.3.1904 Oakland, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 6.10.1988 Washington, DC, Yhdysvallat) kanssa fotosynteesin kvanttisaannon parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti