Hillel Tokazier (27. osa)

Hillel Tokazier on esiintynyt lapsuudestaan asti. Nuorukaisena hänestä oli uskomattoman upeaa päästä oikeaan yhtyeeseen soittamaan ja vielä yleisön edessä; jo silloin hänen esiintymisensä tuntui mutkattoman luontevalta. Hänelle sanottiin jo nuorena, että hänellä oli luonnollinen lavapresenssi ja hän myös itsekin allekirjoitti tämän näkemyksen. Hänestä todella näkyy ulospäin se, että hän on tilanteessa esiintyessään läsnä ja samalla hän osaa myös nauttia soittamisestaan. Viihdyttäminen on hänelle nautintoa saadessaan olla kontaktissa yleisönsä kanssa. Soittamistaan hän usein kutsuu palveluammatiksi ja muusikkona oleminen on hänen kutsumustyönsä. Siksi hän ei tingi omista arvoistaan; hän haluaa esiintyä tyylikkäästi yleisölleen ja tarjota vain korkeatasoista musiikkia.

Kaikkein mieluisinta Hillel Tokazierille on rockin ja boogie woogien soittaminen pianolla. Yleisön välitön palaute esiintyjälle villistä pianonsoitosta sekä show’sta saa hänet aina lisäämään tempoa esitykseen, kunnes esitys on maalissaan. Energisen show’n jälkeen hänen istuessaan takahuoneessa kaikkensa antaneena, hän usein ajattelee, että kunpa tämä euforia vain jatkuisi iäisyyksiin. Kuitenkin arki jälleen palaa ja mielihyväkin tasoittuu viimein.

Elvis Aaron Presley (s. 8.1.1935 Tupelo, Mississippi ja k. 16.8.1977 Memphis, Tennessee) oli kerran karikatyyrina Aku Ankka -lehdessä. Lehdessä hänen nimi oli Melvis Pressula ja hän siinä: ”Rokkaa ja roiku aamusta iltaan, ketkuta ja keiku”. Samoin tällainen naivius on säilynyt Hillel Tokazierin pianonsoitossa sekä lavaesiintymisessä. Vilpitön intohimo verevään musiikkiin ja sen rytmiin saa hänet liikkeelle. Tämän intohimon ei suinkaan tarvitse päättyä gospelmusiikkikonserteissakaan, sillä Jumalalla vasta huumorintajua löytyykin. Sama villi ja vapaa meininki jatkuu edelleen Roosters -yhtyeessä, joka on soittanut housebändinä Back to the Sixties -konserteissa muutaman kerran vuodessa. Yhtyeen esiintymiset ovat The Beat Goes On -konsertissa Savoy -teatterissa marraskuussa sekä laivaristeily maaliskuussa. Muusikot ovat kuten veljekset, jotka elivät varsin hienon nuoruuden 1960-luvulla – aivan kuten konsertin yleisökin.

Rooster -yhtyeessä soittivat tuolloin Hillel Tokazierin lisäksi Lars ”Lasse” Magnus von Herzen (s. 26.5.1949 Helsinki) ja Hasse von Herzen (s. 1.12.1945 Helsinki), Cay Christer Gustaf Karlsson (s. 24.12.1945 Helsinki ja k. 19.11.2025 Raasepori) sekä Martin Simberg. Yhtyeen muusikoita yhdisti suomenruotsalainen tausta. Yhtyeen kaikki soittajat olivat älykkäitä sekä sivistyneitä herrasmiehiä, jotka pystyivät keskenään keskustelemaan monenlaisista asioista. Cay Karlssonin lopettaessa pitkää muusikonuraansa tuli hänen tilalleen yhtyeeseen nuori kitaristi, 12-vuotiaana soittonsa aloittanut Jussi ”Guitar” Hämäläinen (s. 1977). Jussi Hämäläinen toi yhtyeeseen mukanaan uutta näkemystä ja potkua. Yhtyeen jäsenet ovat luvanneet yleisölleen, että he soittavat tätä musiikkia kuuntelijoilleen niin kauan, kuin saavat elää. Bändi esitti 1960-luvun yhdysvaltalais- englantilaisyhtyeiden rhythm and bluesia, kuten Animalsin ja Canned Heatin musiikkia sekä Elviksen ja John Mayallin tutuksi tekemää musiikkia.

Sittemmin yhtye on esiintynyt yhä harvemmin ja varsinkin kiertueet ovat jääneet yhtyeeltä vallan pois. Hillel Tokazier jatkaa edelleen mykkäelokuvien säestämistä, sillä hän kokee niissä tehtävänsä hauskaksi sekä palkitsevaksi. Hillel Tokazierin talouttakin omalta osalta helpottaa hänelle myönnetty puolikas taiteilijaeläke. Ensin häntä pyydettiin soittamaan pianoa hengellisen musiikin esiintymisiin vain hyvin minimaalisella korvauksella, mutta sittemmin soittokorvauksia on korjattu paremmalle tasolle.

Monet esiintyvät taiteilijat ovat langenneet siihen ansaan, että menestyminen alkaa nousta päähän. Hillel Tokazier on aina ollut silti hyvin vaatimaton ja melko ujo ihmisenäkin. Kaikenlainen tähteys ja itsensä tärkeäksi korostaminen ulkopuolella musiikin on hänelle täysin vieras ajatus. Jotkut ovat toisinaan jopa sanoneet häntä turhankin vaatimattomaksi toimissaan. Itse hän kuitenkin katsoo pärjänneensä tällä asenteellaan kuitenkin vuosien saatossa tasaisella rutiinilla, vaikka viihdemaailmassa suhdanteetkin vaihtelevat tosi nopeasti. Pieteetillä ja rehellisyydellä tehty musiikki on hänen tavaramerkki ja se on aina puhunut puolestaan hänen musiikkiurallaan.