Hillel Tokazier (26. osa)
Psykiatriystävä neuvoi Hillel Tokazieria hakeutumaan psykoterapiaan apua saamaan. Hän löysikin hyvän terapeutin, jonka vastaanotolla hän alkoi käydä kerran viikossa. Henkinen taakka alkoi hiljalleen kevetä ja hän alkoi olla jo paremmassa kunnossa. Lääke -levyn julkistamiskonsertti toteutui keväällä 2009, mutta seuraavan kesän Hillel Tokazier piti totaalisesti taukoa musiikkitöistä. Vasta elokuussa 2009 hän jatkoi keikkailuaan. Hän pääsi samoin muusikoiden kuntoutukseen, jossa ei ollut paljoakaan fyysistä kuntoutusta, mutta psyykkistä sitäkin enemmän. Samalla hän tapasi uusia muusikoita ja sai vaihtaa heidän kanssaan kokemuksiaan alalta.
Osa vanhoista kivuista palasi Hillel Tokazierille syksyllä 2009. Välittömästi hän hankkiutui etelään ja lämpimään, joka lievensikin hänen olotilaansa jonkin verran. Yksi syy kipuiluun oli varmasti hänen terapeuttinsa ilmoitus siitä, ettei terapeutti voisi enää hoitaa häntä sairastuttuaan vakavasti. Lisääkin tuli vastoinkäymistä, kun Hillel Tokazierin sisko kuoli vuonna 2010 syöpään. Nyt hän oli menettänyt koko lapsuuden aikaisen perheensä.
Nämä ajat olivat Hillel Tokazierille hyvin raskaita ja hän tunsi itsensä henkisesti maahan lyödyltä. Hän pelkäsi jotain uusia menetyksiä, vaikka hänellä oli tosin hyviäkin ystäviä, joiden kanssa saattoi keskustella asioista. Oli myös niitä ihmisiä, jotka arvostelivat hänen puheitaan kivuista sekä hänen lääkkeiden käyttöä. Hän alkoi kuitenkin etsiä myös uutta terapeuttia vaivoihinsa. Kesti jonkin aikaa löytää hänelle sopiva terapeutti; aluksi terapeutilla ei ollut antaa hänelle aikoja. Sitkeän odotuksen jälkeen hoitosuhde käynnistyi kuitenkin syksyllä 2010 terapeutin kanssa.
Ennen uuden terapeutin löytämistä itselleen Hillel Tokazier alkoi käydä keskustelemassa pastori Seppo Juntusen (s. 6.4.1949) kanssa hengellisistä asioista. Pastori Seppo Juntunen on tullut tunnetuksi karismaattisten rukous- ja parantamisiltojen järjestäjänä Suomessa. Hillel Tokazier koki saavansa vahvistusta ja apua näistä keskusteluista. Samalla hän alkoi käydä soittamassa Rukouspalvelu ry:n tilaisuuksissa, mutta tämä toiminta katkesi pitkäksi aikaa, kun hän kaatui lokakuussa 2011 ja loukkasi pahasti kätensä. Kaatumisen hän koki kohtuuttomana muiden oireidensa lisäksi.
Hillel Tokazier oli lähdössä kotoonsa eräisiin 50-vuotisjuhliin soittamaan, kun hän raitiotievaunupysäkille mennessää ylittäessään katua äkkiä liukastui ja kaatui selälleen kadulle. Vasen käsi otti kaatuessaan vastaan, kun oikea käsi ja oikea lonkka törmäsivät katukiveykseen. Kipu oli kova ja oikean käden peukalo oli veressä, mutta vasemman käden ranne tuntui oudolta. Vaikeuksista huolimatta hän soitti keikkansa juhlapaikalla, vaikka soittaminen oli tuskaista. Seuraavana aamuna hän meni taksilla klinikalle saamaan apua. Lääkäri laittoi hänet heti röntgenkuvaukseen. Kuvauksen mukaan hänen kehossaan oli useita murtumia; pahin vaurio oli vasemmassa ranteessa, jonka värttinäluu oli murtunut ja se vaati lääkärin mukaan leikkauksen.
Käsileikkaus suoritettiin jo kahden päivän päästä, mutta samassa yhteydessä hänellä havaittiin myös tehdyssä luutiheysmittauksessa paha osteoporoosi eli luukato. Lääkärin mukaan oli puhtaasti onnea, ettei hänelle ollut kaatuessa käynyt paljon pahemmin. Aluksi luonnollisesti Hillel Tokazier oli tilanteesta järkyttynyt ja peloissaan; voisiko hän vielä soittaa pianoa? Käsioperaatio onnistui kuitenkin hyvin. Vasemman ranteen värttinäluun murtuma korjattiin titaanilevyllä ja kahdeksalla ruuvilla. Vasen käsi sidottiin niin, että sormet jäivät vapaaksi ja niitä pystyi liikutella.
Sairaalassa vietetyn yön jälkeen Hillel Tokazier palautui taksilla suoraan terapeuttinsa luokse hoitoon. Siellä hänelle vasta todella selvisi, kuinka onnellisesti tässä lopulta oli käynyt. Nyt voitiin hänen osteoporoosiokin ottaa hoitoon lääkkeiden avulla. Silti hänet välillä valtasi suuri pelko siitä, pystyisikö hän enää koskaan soittamaan pianoa.
Hänen vasen kätensä oli soittokiellossa kaksi kuukautta. Kainalosauvojensa kanssa Hillel Tokazier samosi bussipysäkille ja sillä merenrantakahvilaan aikaansa kuluttamaan ihmisiä ja maisemaa katsomalla sekä lukemalla. Aina kulkiessaan hän kaduilla ja portaissa pelkäsi kaatumistaan. Kotona oli vaikea olla, koska ei päässyt soittamaan flyygeliä. Äänilevyiltä hän kuitenkin kuunteli paljon jazzmusiikkia toipilaana ollessaan.
Parin kuukauden jälkeen Hillel Tokazier sai jälleen luvan kanssa hiljalleen harjoitella pianonsoittoa. Oikea käsi oli tuolloin jo lähes terve, mutta vasemman käden lihakset olivat päässeet surkastumaan. Lihakset aiheuttivat kipua sekä vaikeuttivat pianonsoittoa. Hän sai Mikael Agricolan kirkon papilta ja suntiolta luvan päivittäin käydä harjoittelemassa kirkkosalissa flyygelillä. Toisinaan keskiviikkoisin nuorisomessun soittajien kanssa hän sai soittaa muutamia kappaleita. Samalla hän oppi nuorien kanssa toimiessaan paljon uusia asioita. Seitsemän kuukauden päästä onnettomuudesta hän pystyi esiintymään jo puolen tunnin ajan. Normaaliin soittokuntoon pääsy vei kuitenkin vuoden päivät. Varsinkin vasemman käden tekniikka täytyi hioa täysin uudestaan.
Luukatoa eli osteoporoosia alettiin myös hoitaa mahdollisimman hyvillä lääkkeillä. Kahden vuoden päästä luutiheysmittauksien mukaan osteoporoosi oli jo paremmassa mallissa. Vähitellen myös kaikki rajoitukset poistuivat ja elämä siltä osin normalisoitui. Soittaminen on Hillel Tokazierille tärkeä luomisen kanava, jonka avulla hän kommunikoi ihmisten kanssa. Siksi soittamisen menetys jo ajatuksena oli hänelle kammottava pelko. Hän päätti kuitenkin, että pitkät konserttikokonaisuudet saisivat jäädä ja hän keskittyisi jatkossa vain lyhyempiin esiintymisiin. Korvaavaksi toiminnaksi hän kehitti itselleen kirjoittamisen; hän alkoi kirjoitella lyhyitä kirjoitelmia, joita hän myös luki terapeutilleen. Terapeutti rohkaisi häntä jatkamaan kirjoittamistaan, koska se teki hänelle monin tavoin hyvää.
Lukioajoilta jäänyt väheksyntä hänen kirjallisesta ilmaisykyvystään alkoi myös murtua ja hän sai kirjoitettua vapautuneesti omista asioistaa; hän myös nautti suunnattomasti kirjoittaessaan. Kirjoittaminen on myöhemminkin auttanut monien kriisitilanteiden hoidossa. Hillel Tokazier on kokeillut myös moni muitakin hoitomuotoja, mutta parhaimman avun hän ehdottomasti on saanut terapiasta sekä kuntoutuksesta. Nykyään hän kestää kipujakin paremmin eikä kivut enää häiritse hänen soittoakaan.
Terapian avulla hän on hiljalleen oivaltanut aikaisemmin olleensa jo lapsena kiltti ja hyvin sopeutuvainen lapsi. Myöhemmin kiltteys on jatkunut vastuullisena aviomiehenä ja perheenisänä ollessa. Hän on pitkään vältellyt erimielisyyksiä ja vaikeita tilanteita. Hakiko hän hyväksyntää täyttämällä läheistensä toiveita sekä hoitamalla vaikeita käytännön toimia? Näin hän varmasti vältti konflikteja ja samalla tukahdutti omia tarpeitaan sekä tunteitaan. Lopulta hän pohti, oliko hän olemassa vain muita varten ja oliko olemassa ketään ihmistä, joka olisi olemassa häntä varten. Hän huomasi, että hyvin harvoin häntä ja hänen toiveitaan kuunneltiin. Erityisesti hänellä oli ollut vaikeuksia vahvojen naisten kanssa, joilla oli selvä näkemys siitä, mitä hän tarvitsi. Sellaisia naisia hänen elämässään olivat muun muassa hänen äitinsä ja sisarensa.
Hillel Tokazier joutui paljon mietiskelemään sitä, miksi hänen luonteessaan oli sellaisia piirteitä, että hän ei pystynyt laittamaan vastaan kohdatessaan vääryyttä. Miksi ihmeessä hän antoi sen tapahtua? Joissakin asioissa – esimerkiksi raha-asioissa – hän saattoi olla hyvinkin tiukka luultavasti ekonomikoulutuksensa vuoksi. Nykyään hän pystyy puolustautumaan ja huomauttamaan asianosaiselle, jos hän kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi. Väärää syyllisyyttä ei kannata ottaa kannettavakseen. Hän on oivaltanut oman neuroottisuutensa. Hän on aina ollut hyvin nopea toimija ja halunnut hoitaa ikävätkin asiat heti pian pois. Ihmissuhteissa hän on nyt oppinut suhtautumaan rauhallisemmin asioihin ja nykyään hän osaa antaa niillekin aikaa.
Tuon hankalan vaiheen aikana – kaatumisesta toipumisen sekä intensiivisen psykoterapian – laukesi myös Johannan ja Hillel Tokazierin välille aviokriisi. Tämä asia tuli Hillel Tokazierille suurena järkytyksenä. He olivat ajautuneet avioliitossaan toisistaan kauaksi useista eri syistä. He yrittivät myös käydä pariterapiassa saamatta siitä kuitenkaan merkittävää apua. Vaikka eropäätös ei missään tapauksessa ollut helppo, he päätyivät kuitenkin hyvin sopuisaan eroon vuonna 2014. He onnistuivat pysymään ystävinä ja vieläkin he tapailevat toisiaan silloin tällöin. Eron aikoihin Hillel Tokazier sävelsi laulun, Murheellinen mies.
Hillel Tokazier jatkoi edelleen terapiassa käyntiään, vaikka se välillä tuntuikin työläältä. Terapia oli ajan myötä muuttunut kahden ihmisen älylliseksi ja syvälliseksi keskusteluksi. Hillel Tokazier sai terapeutiltaan kaipaamaansa väittelyä, vastusta sekä tarvittavaa rohkaisua Asioihin hän säilytti tiukasti kuitenkin itse päätäntävallan oivaltavien keskustelujenkin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti