ECT-sähköšokkihoito (2. osa)
Psykiatrit uskovat sangen yleisesti, että ECT:llä voidaan pelastaa ihmishenkiä, mutta valitettavasti mikään olemassa oleva data ei vakuuttavasti tue tätä psykiatrien uskomusta. Sen sijaan tiedetään, että ECT-sähköšokkihoito voi tappaa. Isossa-Britanniassa tehtyyn tiedekatsaukseen sisältyi neljä havainnointitutkimusta kokonaiskuolleisuudesta, mutta katsauksen tulokset eivät olleet kylläkään selviä. Toisessa, laajemmassa systemaattisessa katsauksessa saatiin kuolleisuudeksi lähes yksi tuhannesta, mikä on kymmenen kertaa korkeampi kuin mitä Yhdysvaltain psykiatriyhdistys väittää. Koska saattaa vaikuttaa yllättävältä, että ECT aiheuttaa kuolemia, kertoi eräs äiti luennoitsijalle ennen Brisbanen luentoa seuraavaa: Psykiatrit tappoivat hänen poikansa ECT:llä mutta lääkärit onnistuivat elvyttämään hänet. Kun poika sitten heräsi, hänellä oli toimenpiteen jäljiltä pahoja palovammoja eikä hän pystynyt seuraavan kahden, kolmen kuukauden aikana sanomaan yhtään ymmärrettävää sanaa. Hänellä on pysyvä aivovaurio, ja koska hänen sosiaaliset taitonsa jäivät hyvin heikoiksi, hän ei pysty elämään omillaan.
Potilaat eivät ole aina psykiatrien kanssa samaa mieltä varsinkaan ECT:n pitkällä aikavälillä aiheuttamista haitoista. Vuonna 2003 Iso-Britannian psykiatrikollegion (Royal College of Psychiatrists) tiedotuslehdessä luki, että yli kahdeksan kymmenestä ECT:llä hoidetusta masennuspotilaasta reagoi sähköšokkihoitoon hyvin eikä heidän muistinmenetys ollut kliinisesti merkittävää. Systemaattisissa katsauksissa potilaat kuitenkin vastasivat myöntävästi väitteeseen ”sähköšhokkihoidosta on apua” tutkimuksesta riippuen vain 29-83 %:ssa tapauksia, ja niissä tutkimuksissa, jotka olivat potilas- eikä psykiatrilähtöisiä, tyytyväisyystaso oli kaikkein matalin.
Neuropsykologisia rutiinitestejä käyttävissä ECT-tutkimuksissa saatiin tulokseksi, ettei pysyvästä muistinmenetyksestä ole näyttöä, mutta niissä mitattiin tyypillisesti kykyä synnyttää hoidon jälkeen uusia muistoja (anterogradinen amnesia). Anterogradisesta amnesiasta kärsivän uudet muistot eivät tallennu pitkäaikaismuistiin. Potilaiden raportoima muistinmenetys on omaan elämään liittyvien muistojen häviämistä eli retrogradista amnesiaa, mikä on musertavaa. Jos muistinmenetyksen määrittelee suppeasti, siitä kärsii 29-55 %% potilaista ja väljemmillä kriteereillä vaihtelu on 51-79 %. Myös muut tutkimukset viittaavat siihen, että ECT saattaa aiheuttaa potilaille pysyviä aivovaurioita. 1940-luvulla ECT:n havaittiin tehoavan, koska se vahingoittaa aivoja ja aiheuttaa muistinmenetystä, ja ruumiinavaustutkimuksissa löydettiin johdonmukaisesti aivovaurioita, mukaan lukien kuolioita.
Masentuneista vanhuksista tehdyn Cochrane-raportin kirjoittaneet psykiatrit sanoivat: ”Tällä hetkellä ei ole näyttöä, joka viittaisi siihen, että ECT aiheuttaisi minkäänlaisia aivovaurioita, vaikka väliaikaista kognitiivista heikkenemistä raportoidaankin usein” ja että ”ECT vaikuttaa olevan turvallinen toimenpide”. Tämä on yksinkertaisesti väärää tietoa. Tanskassa yleislääkäreille masennuksen hoidosta annetut viralliset ohjeet ovat vielä pahemmat. Niissä lukee: ”Monilla on perusteeton pelko ECT-hoitoa kohtaan vaikka ei ole näyttöä, että sähköšokkihoito aiheuttaisi aivovaurioita; itse asiassa on vahvaa näyttöä siitä, että hoidon seurauksena syntyy uusia hermosoluja.” Oikeastaan yleislääkäreille annetussa ohjeissa siis sanotaan ECT:n aiheuttavan aivovaurioita, koska uusia hermosoluja syntyy aivovaurion seurauksena!
Jotkut johtavat psykiatrit kyllä myöntävät, että ECT-hoito on yksi lääketieteen kiistanalaisimmista hoitokeinoista, ja Ison-Britannian NICE-instituutti (National Institute for Health and Care Excellence) suosittelee ECT:tä käytettäväksi ainoastaan vakavien oireiden nopeaksi ja lyhytaikaiseksi avuksi kun muut hoidot ovat varmuudella osoittautuneet tehottomiksi tai kun potilaan tilaa pidetään mahdollisesti hengenvaarallisena vakavan masennushäiriön, katatonian tai pitkittyneen tai vakavan maanisen jakson ollessa kyseessä. Britannian psykiatrikollegio valitti tästä päätöksestä sillä perusteella, että se estäisi ECT:stä mahdollisesti hyötyviä potilaita saamasta hoitoa, mutta valitus hylättiin.
ECT-hoidoilla ei näytä olevan pitkäkestoisia hyötyjä, mutta se voi aiheuttaa pysyvää ja vakavaa haittaa hoidetuille potilaille. Se ”tepsii” aiheuttamalla sekavuutta ja tuhoamalla muistoja, jotka tekevät meistä ihmisiä.
Psykiatrikollegion tarkastuksessa kävi ilmi, että monet sairaalasäätiöistä eivät täyttäneet kollegion laatuvaatimuksia. Yhdessä tarkastuksessa esimerkiksi kävi ilmi, että vain kolmannes ECT-klinikoista vastasi standardeja. Myös kliinisissä käytännöissä ja käyttömaksuissa oli suuria eroja. Tanskassa pakkohoito ECT:llä nelinkertaistui 1990-luvulla vain seitsemässä vuodessa, vaikka pakkohoito on suunnattoman epämiellyttävää, hoito voi pelottaa potilaita, herättää usein hoidettavissa potilaissa valtavaa katkeruutta sekä vihaa ja potilaat näkevät hoidon käytön luottamuksen rikkomisena.
Perustellusti ECT-hoito pitäisi kieltää psykiatriassa, koska se voi tuhota ihmisen persoonan ja sitä käytetään laajamittaisesti väärin pakkohoitona. Ennen kuin täyskielto toteutuu, vähintä mitä voimme tehdä on varmistaa, ettei ketään hoideta pakolla.
Tanskan eduskunnassa esitettiin kerran hyvin koskettavan dokumentin sairaanhoitajasta nimeltä Mette, joka oli kuullut ääniä kahdeksanvuotiaasta lähtien ja hän oli ollut psykiatrinen potilas 15 vuotta. Elokuva voitti parhaan ulkomaisen elokuvan palkinnon Mad in America -järjestön kansainvälisillä elokuvajuhlilla vuonna 2014. Mettellä oli diagnosoitu paranoidinen skitsofrenia ja hänelle oli määrätty suuret määrät lääkkeitä, hän oli saanut 150 kertaa sähköšokkeja ja hän oli samoin sairauseläkkeellä. Mettellä oli mielenterveyspotilaan stigma ja häntä ympäröivät ennakkoluulot, mutta sen jälkeen kun hän päätti ottaa elämänsä omiin käsiinsä ja jättää psykiatrian, hän saavutti monet suurimmista tavoitteistaan. Yleisössä oli mukana Mette ja elokuvaohjaaja, useita nykyisiä ja entisiä potilaita, psykologeja ja psykiatreja. Paikalla olijat kysyivät heiltä, miksi ihmeessä psykiatrit olivat jatkuvasti altistaneet Metten sähköšokeille vaikka niistä ei selvästikään ollut hänelle mitään apua. Kukaan ammattiauttaja ei pystynyt antamaan tyydyttävää vastausta.
Metten tarina havainnollistaa, mitä tarkoitetaan pakkohoidon väärällä käytöllä. Vaikka hoito ei ilmeisesti tehoa hoidettaviin potilaisiin psykiatrit jatkavat epätoivoisia yrityksiä loputtomasti, mikä vahingoittaa potilaiden aivoja ja persoonallisuutta.
On kuitenkin olemassa psykiatreja, jotka eivät ole koskaan käyttäneet sähköšokkia. Yksi heistä oli irlantilainen Eastern Health Boardin pääpsykiatri ja University Collegen psykiatrian emeritusprofessori William Ivory ”Ivor” Browne (s. 18.3.1929 Dublin ja k. 24.1.2024 Dublin), josta piti tulla aikoinaan jazztrumpetisti. Psykiatri Browne varasi hoidon hengenvaarassa oleville potilaille, joita ei kuitenkaan koskaan pitkän uransa aikana kohdannut. Se vääjäämätön tosiseikka, ettei ECT:tä ole koskaan käytetty myöskään Italian Triestessä, todistaa, että ECT:tä ei välttämättä tarvita.
On vaikea kuvitella toista yhtä primitiivistä ja epämääräistä ”hoitoa” kuin ECT. Kukaan ei varmasti uskaltaisi lähettää vialliseen tietokoneeseen sähkövirtaa, joka vaikuttaa siihen, mitä koneelle on tallennettu ja miten ohjelmistot toimivat. Aivomme ovat ihmeellisin kuviteltavissa oleva ”tietokone” ja ECT-hoito aiheuttaa niihin varmasti muutoksia, sillä juuri siihen koko sähköšokkihoidon vaikutus perustuu. Ei ole ihme, jos kummastuttaa, miten kukaan uskaltaa käyttää ECT:tä hoitokeinona ”mielensä pahoittaneisiin” potilaisiin.
Saatat hyvinkin ajatella tämän jälkeen, että on helppo vastustaa sekä ECT:tä että lääkkeitä masennuksen hoitokeinoina, varsinkin, jos ei ole itse sen enempää psykiatri kuin hoitoja tarvitseva masentunut potilaskaan. Tuoreisiin Käypä hoito -suosituksiin on monien hoitoalan ammattilaisten ihmetykseksi tullut suositus sähköšokkihoidon käyttämisestä vaikeissa tapauksissa jopa 12-13 -vuotiaiden hoitomuotona. Psykologiliiton puheenjohtajana vuosina 1994-2015 toiminut erikoispsykologi ja psykoterapeutti Tuomo Tikkasen mukaan modernista sähköšokkihoidosta ei ole olemassa pitkältä aikaväliltä vielä tutkimuksia. Hän pitää ihmeellisenä, että nuorille puberteetti-iässä määrättäisiin tällaisia hoitoja, sillä keskushermosto on vielä siinä iässä hyvin muovautuvassa ja kehittyvässä tilassa. Tikkasen mukaan olisi huomattavasti turvallisempaa, jos näitä hoitoja ei käytettäisi lainkaan nuorilla ihmisillä. Hoidot myös vaativat potilaan suostumuksen ja Tuomo Tikkasen mukaan on vähintäänkin epävarmaa, pystyvätkö lapset tai nuoret päättämään sähköšokkihoidosta.
Auvoisaksi lopuksi hiljennymme kuulemaan vielä erästä sähköšokkihoitoja saavaa potilasta, joka haastattelua tehtäessä oli jo kolmannella hoitojaksollaan avohoidossa. Tämä sähköhoitoja saava kolmekymmentävuotias potilas pitää hoitoja pelottavina, vaikka sanookin hoidoista olleen itselleen hyötyä. Ensimmäisen hoitojaksonsa hän sai sairaalahoidossa ollessaan pari vuotta aikaisemmin. Ensimmäisen kuukauden aikana hän sai sähköšokkihoitoja kolme kertaa viikossa. Parhaillaan hän käy avohoidossa saamassa hoitoja kerran viikossa sairaalassa. Jokaisen hoitokerran jälkeen hänen lähimuistinsa hoitojen jälkeen häviää.
Haastattelussa potilas pitää pelottavana edelleen useiden hoitokertojen jälkeenkin varsinkin lähimuistin katoamista, joka kuitenkin tähän asti on vähitellen palautunut takaisin. Hoidot aiheuttavat hänelle myös joka kerta kovan päänsäryn, jota hän yrittää lieventää etukäteen ottamalla särkylääkettä ennen sähköšokkihoidon antamista. Hoitojen jälkeen hän vetäytyy heti kotiinsa lepäämään, eikä yritäkään tehdä mitään muuta. Potilas on juuri edeltävänä päivänä ollut hoidossa ja kaikki hoitoa edeltävätkin tapahtumat ovat hävinneet hänen muististaan. Tiiviiden hoitojaksojen ajan potilaan täytyy käytännössä varautua jatkuviin muistikatkoksiin.
Koululääketiede ei ole pystynyt potilaan kärsimää sairautta täysin diagnosoimaan. Potilaan mukaan hänellä on vaikean masennuksen lisäksi myös psykiatrinen sairaus. Kuitenkaan skitsofreniaa hänellä ei ole todettu, mutta hänen mukaansa jokin sen tapainen tauti hänellä olisi. Haastatteluhetkellä hän käy kerran viikossa myös terapiassa, jota hoitoa voidaan myös tarvittaessa tiivistää. Näiden hoitojen lisäksi hänellä on samoin aika paljon lääkkeitä käytössä. Aikaisemmin hänellä oli myös itsetuhoisia ajatuksia ja sen vuoksi aikanaan sähköšokkihoidot hänen kohdallaan alotettiin. Potilaan mukaan sähköšokkihoito auttaa nopeammin ja tehokkaammin kuin lääkkeet. Potilas itse kertoo, että saamiensa hoitojen jälkeen itsetuhoiset ajatukset ovat vähentyneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti