Pormestari Kalervo Juhani Kummola (4. osa)
René Fasel ja Kalervo Kummola yhdessä apujoukkojensa kanssa rakentelivat uutta EM-sarjaa maajoukkueille sekä uutta liigasarjaa sarjajoukkueille; tämän CHL-liigan suunnitelma julkaistiin joulukuussa 2013 ja uuden sarjan käynnistyminen oli ajoitettu syksyyn 2014. Valtavan suuri yllätys Kalervo Kummolalle oli, että hänen ”lempilapsensa” Jokerit ja kaikki KHL-joukkueet oli jätetty liigan ulkopuolelle. Pitkän uran Pohjois-Amerikan NHL:ssä tehnyt Jarmo Kekäläinen (s. 3.7.1966 Tampere) oli palannut vuonna 2010 takaisin Suomeen ja hänet oli nimitettiin Jokereiden toimitusjohtajaksi. Kalervo Kummola ja Harry Harkimo laskivat Jarmo Kekäläisen varaan paljon, jotta hän loisi Jokeriyhtiöille kansainvälistä menestystä. Jokereilla Jarmo Kekäläisen työ jäi silti kesken, kun hän vuonna 2013 palasi takaisin Yhdysvaltoihin. Kesäkuussa 2013 Jokereille ostettiin Helsinki Halli Oy:n äänienemmistön takaavat C-sarjan osakkeet, joilla lopulta yhtiötä ja jokeribisneksiä hallitaan.
Jääkiekkovalmentaja ja teatterinjohtaja Alpo ”Ape” Suhonen (s. 17.6.1948 Valkeakoski) oli aikanaan ensimmäinen eurooppalainen päävalmentaja NHL:ssä. Suhonen toimi samoin Suomen maajoukkueen päävalmentajana kausina 1982-1986. Alpo Suhonen pelasi SM-sarjassa itse vuosina 1965-1971 Karhuissa, Ässässä ja Jokereissa. Vuosina 1989-1990 ja 1992-1993Suhonen toimi Winnipeg Jetsin apuvalmentajana ja vuosina 1998-2000 Toronto Maple Leafsin apuvalmentajana. Vuonna 2000 Alpo Suhonen vaihtoi Torontosta Chicago Blackhawksin päävalmentajaksi. Tämän lisäksi Alpo Suhonen on valmentanut AHL:ssä ja IHL:ssä sekä useita kausia Sveitsissä. Viimeksi hän valmensi kauden 2011-2012 HC 05 Banská Bystricaa Slovakiassa. Suhonen toimi vuosina 2009-2011 Klotenin urheilutoimenjohtajana ja vuosina 2012-2017 hän toimi Itävallan jääkiekkojoukkueen urheilujohtajana.
Alpo Suhonen on toiminut samoin teatteriohjaajana sekä Teatterin teatterin johtajana vuosina 1991-1992 sekä Porin Jazzin toiminnanjohtajana vuosina 2003-2004. Myös Alpo Suhonen tunnetaan kirjailijana ja Suhonen pitää Forssassa taidegalleriaa nimeltä Galleria F. Maaliskuussa 2013 jääkiekkovaikuttaja Alpo Suhonen antoi Helsingin Sanomien kuukausiliitteelle haastattelun, jossa hän luonnehti Kalervo Kummolaa mm. näin: ”Kummola on viimeisiä vanhoja käskijöitä, mutta se on selvää, että Kummolaa vaikutusvaltaisempaa urheilujohtajaa ei Suomessa ole.” Samassa ns. Hymypoika-kirjoituksessa Kalervo Kummola pääsee kehaisemaan erinomaisia verkostoitumistaitojaan estoitta esimerkiksi näin: ””Olen ollut esimerkiksi politiikassa sen verran mukana, että mulla on siellä aika hyvät verkot.” Jo ennen eduskunnasta tipahtamistaan Kalervo Kummola oli sopinut Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Heimo Antero Itälän (s. 10.5.1959 Luumäki) kanssa Kummolan tulevasta joko liikenneministerin tai puolustusministerin paikasta. Sattui kuitenkin niin, että eduskuntavaaleissa Kummola ei saanut enää valtakirjaa.
Toimittaja ja tietokirjailija Pentti Sainio (s. 29.9.1950 Kuopio ja k. 23.4.2022) kirjoittaa kirjassaan, Kummolan kääntöpiiri, näin: ”Kummolan ja hänen kavereidensa henkilökohtaisen menestyksen ovat suurelta osin mahdollistaneet vuosien varrella pörssiyhtiö Sanoman rahat, valtion verovarat ja jääkiekon MM-kisojen tuotot. Bisnesverkoston ydin on Kummolan johtama Suomen Jääkiekkoliitto ry ja sen taloudellinen liittolainen Jääkiekkosäätiö. Jääkiekkoliitto on saanut ja saa valtionapumiljoonia liiketoimiinsa, joiden rahankäytöstä liiton johto haluaa olla erityisen vaitonainen.”
Toimittaja Sainio laskee valtionavun olleen eri kanavien kautta toimijajoukolle noin 150 miljoonan euron luokkaa parinkymmenen vuoden aikana. Varojen todellisesta käytöstä saajien sisäpiiri ei halua ulkopuolisille jakaa tietoa. Ruotsalaiset tutkijat taas ovat kuvanneet Kalervo Kummolan käyttämää johtamistapaa ”apinajohtamiseksi”, jossa lauman hallitsijauros palkitsee ja rankaisee muita näiden alistuessa täysin kohtaloonsa. Näin Kummolan valtaa perustuu hyvin pitkälle porkkanaan ja keppiin, joita Kalervo Kummola kumppaneilleen jakaa.
Johtoajatus Kalervo Kummolan luotsaamissa yhdistyksissä ja yhtiöissä näyttäisi olevan Euroopan laajuisen liigan perustamisessa se, että kassavirrat kasvavat maailmalla moninkertaisiksi pieneen Suomeen verrattuna. Samoin Kalervo Kummolan johtavissa liiketoimissa valtavat monitoimihallit, kuten Nokia Areena tai Hartwall Areena, näyttelevät suurta osaa. Jääkiekkoliitto jakaa monitoimihallien omistajatahoille ja heidän yhtiöilleen mahdollisuuden rahastaa jääkiekkobisnestä, sillä jääkiekkoliitolla on monopoliasema jääkiekkoviihteeseen. Hyvin merkittävä tulolähde liitolle on myös alkoholin myynti jääkiekko-otteluissa. Kalervo Kummola junaili tämänkin asian puolueystävänsä Ilkka Kanervan välityksellä; urheilumies Ilkka Kanerva ajoi alkoholimyynnin läpi Alkon hallintoneuvostossa istuessaan.
Näin jääkiekko-ottelua Kummolan kääntöpiirissä kuvataan: ”Jääkiekkotapahtuma on muokattu amerikkalaisen mallin mukaan yleisölle vuorovaikutteiseksi näytelmäksi. Varsinainen ottelu on enää yksi osa musiikin, melun ja muun lavaräiskeen, tuli-, savu- ja valotehosteiden, mainosesitysten, tanssien, seurustelun, syömisen ja juomisen lomaan tehosekoitettua viihdettä. Jääkiekkoviihteen, kuten muunkin urheiluviihteen suurin mullistus oli urheilun televisiointisopimukset. Tuon läpimurron jälkeen muuttui kaikki. Ennen televisioaikaa rikkaat katsoivat köyhien urheilua, nykyään köyhät katsovat rikkaiden urheilua. Jääkiekko-otteluissa monitoimihalli on valtava ravintola, jonne ihmiset vielä maksavat sisäänpääsystä. Samalla joku ulkopuolinen yhtiö tukee toimintaa rahallisesti maksamalla hallien seiniin ja muihin paikkoihin kiinnitetyistä mainoksistaan. Yhdysvalloissa NHL-jääkiekkohalleissa mainosten maksajia on saatu lähes kaikkiin mahdollisiin paikkoihin – vessanpöntöissä niitä ei vielä ole.”
Kun olemme jo luoneet katsauksen siihen, miten suomalainen jääkiekkoliiketoiminta yhytettiin yhteen venäläiseen liiketoimintaan, niin seuraavaksi Jääkiekkoliiton aluevaltaus oli tietysti Valko-Venäjän suuntaan. Valko-Venäjän diktaattori Aljaksandr Ryhoravtš Lukašenka (valkoven. Алякса́ндр Рыго́равіч Лукашэ́нка, ven. Алекса́ндр Григо́рьевич Лукаше́нко, Aleksandr Grigorjevitš Lukašenko, s. 30.8.1954 Kopys, Valko-Venäjä), joka on vuodesta 1994 yhtäjaksoisesti toiminut maansa presidentin virassa Venäjän tuella. Maailmalla aivan yleisesti pidetään Valko-Venäjän presidentinvaaleja vilpillisinä. Vuonna 1996 Lukašenkan ensimmäistä kautta presidenttinä pidennettiin seitsemään vuoteen ja hänet on sittemmin valittu uudelleen virkaansa viidesti.
Valko-Venäjää pidetään varsin yleisesti Euroopan viimeisenä diktatuurina. Kun Lukašenka pääsi valtaan, Valko-Venäjällä oli sangen heikko kansallisidentiteetti vailla mitään demokraattista perinnettä. Aljaksandr Lukašenkan mukaan Yhdysvallat on halunnut demokratisoida Valko-Venäjän, mutta ei esimerkiksi Saudi-Arabiaa. Syyksi Lukašenka näkee sen, että Saudi-Arabia on Yhdysvaltojen puolella. Lukašenka on sentään myöntänyt, että hänellä on paljon valtaa, mutta 1990-luvulla hänen mukaansa maalla ei ollut vaihtoehtoa, vaan sen täytyi yhdentyä jonkin tai jonkun ympärille selvitäkseen. Elokuun 2020 presidentinvaalien jälkeen Valko-Venäjällä puhkesi mellakoita ilmeisen väärennetyn vaalituloksen seurauksena. Syksyllä 2020 Lukašenka kertoi Venäjän valtiolliselle medialle antamassaan haastattelussa saattaneensa jatkaa presidenttinä hieman liian kauan. Hän kuitenkin väitti olevansa ainoa henkilö, joka toistaiseksi pystyy suojelemaan maata. Euroopan unioni ja Yhdysvallat eivät ole tunnustaneet Lukašenkaa Valko-Venäjän laillisena presidenttinä kiistanalaisten vaalien jälkeen.
Vuoden 1997 virallisessa elämäkerrassaan Lukašenkan väitetään syntyneen Kopysin kylässä Vitsebskin alueella. Hän itse kertoi vuoden 1994 presidentinvaalikampanjan aikana syntyneensä viereisessä kylässä, Aleksandriassa, Mahiljoun alueella ja kasvaneensa isättömänä saaden sukunimensä äidiltään. On arveltu, että hänen isänsä voisi olla alkuperältään romani. Lukašenka valmistui vuonna 1975 Mahiljoun pedagogisen instituutin historianlaitokselta. Hän avioitui opiskelutoverinsa Halinan kanssa ja heillä on kaksi poikaa.
Lukašenka työskenteli monissa valtion tehtävissä: kommunistisen nuorisojärjestön Komsomolin ohjaajana koulussa Škloussa vuosina 1975-1977, upseerinarvoisena poliittisen työn tekijänä rajavartiojoukoissa ja Neuvostoliiton armeijassa vuosina 1975-1977 ja 1980-1982, Komsomolin kouluttajana Mahiljoussa, kolhoosin varajohtajana Škloun piirissä vuosina 1983-1985, rakennusmateriaaleja tuottavassa tehtaassa varajohtajana ja puoluesihteerinä kollektiivitilalla vuosina 1985-1987. Vuonna 1985 Lukašenka valmistui Valko-Venäjän virallisesta maatalousakatemiasta Horkista kolmen vuoden kurssien jälkeen. Vuonna 1990 Lukašenka valittiin Valko-Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan korkeimpaan neuvostoon. Hän sanoi olleensa ainoa korkeimman neuvoston jäsen, joka äänesti joulukuussa 1991 Neuvostoliiton hajottavaa sopimusta vastaan. Neuvostoliiton hajottua Lukašenka palasi vähäksi aikaa valtion maatilan johtoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti