Benito Mussolini
Italialainen Benito Amilcare Andrea Mussolini (s. 29.7.1883 Predappio ja k. 28.4.1945 Giulino di Mezzegra) oli poliitikko ja fasismin perustaja maassaan. Hän muutti demokratian diktatuuriksi. Hänessä oli kaikki menestyvän mahtimiehen ominaisuudet; hänellä oli aggressiivista temperamenttia, opportunismia ja hän oli taitava sanankäyttäjä. Mussolini oli nimellisesti Italian pääministeri vuosina 1922-1943. Käytännössä hän perusti Italiaan valtaan päästyään yksipuoluediktatuurin. Benito Mussolini käytti arvonimeä II Duce, johtaja.
Benito Mussolini syntyi Predappio -nimisessä pikkukylässä Bolognan ja Riminin lähellä Forlin maakunnassa. Benito nimettiin Meksikon presidentin Benito Juárezin sekä kahden italialaisen sosialistin mukaan. Mussolinin perhe oli köyhä ja asui ahtaasti. Isä Alessandro Mussolini oli ammatiltaan seppä ja myöhemmin ravintoloitsija, joka oli myös tunnettu innokkaana sosialistina. Äiti Rosa (o.s. Maltoni) oli harras katolilainen opettaja. Benito jälkeen perheeseen syntyivät vielä Arnaldo ja Edvige. Nuorena poikana Benito Mussolini auttoi pajassa isäänsä. Isänsä vaikutuksesta Benito Mussolini tutustui 1800-luvun italialaisiin nationalisteihin, kuten Carlo Pisacaneen (1818-1857), Giuseppe Mazziniin (s. Kesäkuu 1805 ja k. 10.3.1872) ja Giuseppe Maria Garibaldiin (s. 4.7.1807 ja k. 2.6.1882). Giuseppe Garibaldin kuoleman vuosipäivänä vuonna 1902 Benito Mussolini piti julkisen ylistyspuheen republikaanisesta nationalistista.
Mussolini itse kertoi olleensa lapsena ja nuorena kuriton ja väkivaltainen niin koulussa kuin kotioloissakin. Yhdeksänvuotiaana Benito Mussolini lähetettiin salesiaaniveljeskunnan ylläpitämään uskonnolliseen sisäoppilaitokseen opiskelemaan. Sisäoppilaitoksesta hänet erotettiin kaksi kertaa käytöksen vuoksi. Mussolini siirtyi sisäoppilaitoksesta kahden vuoden jälkeen maalliseen kouluun jatkamaan opintojaan Forlimpopoliin. Seitsemän vuoden jälkeen hän sai päästötodistuksensa vuonna 1901. Hänellä oli erinomaiset arvosanat kasvatusopissa, kielissä sekä italialaisessa kirjallisuudessa. Benito Mussolini harrasti myös kirjallisuutta ja musiikkia; hän oli taitava amatööriviulisti, joka pitkään elättelikin toiveita joko kirjailijan, muusikon tai säveltäjän työurasta. Talvella 1901 Mussolinia kutsuttiin ”toveri opiskelijaksi” sosialistilehdessä, Avanti!.
Kiinnostus kasvatustieteisiin ja oman äidin antaman esimerkin viitoittamana Benito Mussolini lähti aluksi opettajan uralle. Sosialistien johtamassa Gualtierin kunnassa Mussolini sai alakoulun opettajansijaisuuden. Tämä opettajan työ kesti yhden lukukauden ja sen jälkeen Benito Mussolini lähti 19-vuotiaana Sveitsiin heinäkuussa 1902; osasyy Sveitsiin lähtöön oli Mussoliinilla se, että hän halusi näin välttää asepalvelukseen joutumisen. Sveitsissä Benito Mussolini työskenteli jonkun aikaa kivenhakkaajana, kun hän ei saanut pysyvää työpaikkaa.
Sveitsissä Benito Mussolini käytti aikaansa opiskelemalla esimerkiksi sosiologiaa ja filosofiaa; hän tutustui mm. filosofi Friedrich Wilhelm Nietzen (s. 15.10.1844 ja k. 25.8.1900), sosiologi Vilfredo Federico Damaso Pareton (s. 15.7.1848 ja k. 19.8.1923) ja Georges Eugéne Sorelin (s. 2.11.1847 ja k. 29.8.1922) ajatuksiin. Myöhemmin Mussolini sai vaikutteita vielä mm. runoisti, esseisti ja toimittaja Charles Pierre Péguyn (s. 7.1.1873 ja k. 5.9.1914) ja syndikalisti Hubert Lagardellen (s. 8.7.1874 ja k. 20.9.1958) teoksista. Erityisesti Sorelin ajatuksen tarpeesta kaataa dekadentti liberaali demokratia ja kapitalismi väkivallalla ja suorilla toimilla, yleislakolla sekä uusmachiavellistien lailla tunteisiin vetoamalla kiehtoivat Benito Mussolinia kovasti.
Benito Mussolini aktivoitui italialaisessa sosialistisessa liikkeessä Sveitsissä ja alkoi kirjoittaa propagandaa sekä ehdottaa lakkoja ja väkivaltaisia toimia. Sveitsin poliisi pidätti Mussoliinin useita kertoja. Lausannessa Mussoliini kirjoitti artikkeleita italiankieliseen sosialistilehteen, L’Avvenire del lavoratore. Mussolini osallistui samoin tämän lehden toimittamiseen. Sveitsissä Benito Mussolini oli ollut paossa Italian asepalvelusta, mutta hän pala vuoden 1904 lopussa takaisin Italiaan, kun Italiassa julistettiin joukkoarmahdus. Veronan tarkka-ampujarykmentissä Mussolini suoritti vajaan kahden vuoden asepalveluksen. Tämän jälkeen Benito Mussolini työskenteli jälleen opettajana. Hän joutui jälleen vaikeuksiin, koska oli levittänyt uskonnonvastaista propagandaa sekä aloittanut suhteen naimisissa olevan naisen kanssa. Ensimmäisen lukuvuoden jälkeen hänen viransijaisuuttaan ei haluttu jatkaa. Benito Mussolini jatkoi opettajan työnsä ohessa kirjoittamista sosialistilehtiin. Hänen ajamansa äärimmäinen politiikka johti pian uusiin pidätyksiin.
Benito Mussolini lähetettiin helmikuussa 1909 Itävallan Trenton maakuntaan johtamaan sosialistipuolueen toimintaa sekä puolueen viikkolehteä. Kaiken muun ohella Benito Mussolini kirjoitti samoin lehtiartikkeleja muihin lehtiin, mutta myös hän kirjoitti kaksi romaania. Syksyllä 1909 Itävallan viranomaiset karkottivat Benito Mussolinin Italiaan syytettynä pankkiryöstöön sekaantumisesta. Palattuaan Forliin Benito Mussolini kohtasi 19-vuotiaan tytön, Rachele Guidin (s. 11.4.1890 Predappio ja k. 30.10.1979 Forli), jonka kanssa hän muutti yhteen asumaan ja he saivat pian ensimmäisen viidestä lapsestaan.
Rachele Guidi syntyi talonpoikaisperheeseen, mutta hänen koulunkäyntinsä keskeytyi toiseen luokkaan isän kuoleman vuoksi. Rachelen täytyi mennä töihin. Rachele tutustui jo varhain lapsena Benito Mussoliniin, koska Mussolinin Rosa-äiti oli Rachelen opettaja. Heidän ensimmäinen tytär, Edda, syntyi aviomattomana vuonna 1910. Benito ja Rachele menivät myöhemmin naimisiin ensimmäisen maailmansodan aikana joulukuussa 1915. Tuolloin Benito oli haavoittuneena sotasairaalassa. Rachele käytti tämän jälkeen mieluummin tyttönimeään Guidi. Mussolini oli jo nuorena puukottanut luokkakaveriaan sekä tyttöystäväänsä. Benito Mussolinin raivokkaat puheet ja kehotukset ryhtyä sosialistikapinaan saivat Rachelen pelkäämään. Mussolinin kirkonvastaisten näkemysten ansiosta heidän avioliittonsa siunattiin vasta vuonna 1925. Eddan lisäksi avioliitosta syntyi lisäksi neljä lasta: Vittorio (s. 1916), Bruno (s. 1918), Romano (s. 1927) ja Anna Maria (s. 1929).
Benito Mussolini taisi ovelasti esiintymisen herrasmiehenä seurueissa, joiden hän koki madollisesti edistävän hänen omaa uraansa. Samoin eräs Benito Mussolinin nopeaa nousua selittävä tekijä lienee ollut hänen henkilökohtainen kykynsä lumota tärkeitä konservatiivimiehiä sekä vaikutusvaltaisia naisia, jotka sitten opettivat hänelle, kuinka täytyy esiintyä poliittisen elämän ratkaisevissa käänteissä. Eräs esimerkki tällaisesta henkilöstä oli venäläissyntyinen Italian sosialistisen puolueen PSI:n virkailija, Angela Balabanoff (s. 4.8.1878 ja k. 25.11.1965), joka ohjaili Benito Mussolinia eteenpäin Italian elinvoimaisessa vasemmistossa.
Benito Mussolini sai tammikuussa 1910 toimittajan tehtävät sosialistipuolueen paikallislehdessä, La lotta di classe. Vuonna 1912 Mussolini toimi jo PSI:n vallankumouksellisen siiven johdossa ja sosialistisen Avanti! -sanomalehden päätoimittajana. Mussolini alkoi järjestää agitaatiotoimintaa ja kokoustilaisuuksia, joissa hän pääsi esittelemään vaikuttavia puhujanlahjojaan. Benito Mussolinilla oli maine yhtenä Italian lahjakkaimmista sekä vaarallisimmista nuorista sosialisteista. Mussolini ei hyväksynyt vuonna 29.9.1911-18.10.1912 käytyä Italian sotaa Turkkia vastaan eli Tripolin sotaa. Sota alkoi, koska Italian hallitus alkoi valloittaa Tripolitaniaa eli nykyistä Libyaa. Benito Mussolini alkoi Forlin työläisten johtajana protestoimaan tätä sotaa vastaan pysäyttämällä ammuksia ja sotilaita kuljettaneita junia. Tämä vuoksi Benito Mussolini vangittiin neljän kuukauden ajaksi. Maaliskuussa 1912 vapauduttuaan Mussolinista tuli vasemmiston sankari ja sosialistipuolueen jyrkimmän siiven johtohahmo. Benito Mussolini sai puolueen erottamaan jäsenistöstään sotaa kannattaneita reformisteja ja Mussolini sai myös paikan puolueen hallituksessa.
Sanomalehti Avanti!:n päätoimittajana Benito Mussolini alensi omaa palkkaansa ja hän onnistui pääkirjoitustensa ansiosta nostamaan lehden levikkiä varsin lyhyessä ajassa 40 000:stä 100 000:een. Vuonna 1914 ensimmäisen maailmansodan alkaessa Benito Mussolini kannatti useiden muiden sosialistien tavoin Italian puolueettomuutta. Hän julkaisi myös sotaa vastustavia kirjoituksia. Kuitenkin yhtäkkiä Mussolinin mielipide sodasta muuttui jyrkästi: Benito Mussolini hylkäsi entiset pasifistiset mielipiteensä ja alkoi vaatia Italian osallistumista sotaan. Mussolini oli lukenut Karl Marxin (s. 5.5.1818 Trier ja k. 14.3.1883 Lontoo) kirjoituksia, joiden mukaan vallankumous seuraa usein sotaa ja Benito Mussolini uskoi, että Ranskan tappio olisi Euroopan vapauden kuolema. Benito Mussolini lausui, ettei ”ihminen tai sosialisti” voi jäädä sivustakatsojaksi, vaan hänen on asetuttava oikean puolen tueksi. Siksi sota taantumuksellista Saksan keisarikuntaa ja Itävalta-Unkaria vastaan olisi oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti