Milavida
Varmaankin yhdellä Tampereen kauneimmalla paikalla, kauniin vanhan puiston keskellä, sijaitsee kalliolla upea palatsi, joka tunnetaan sekä Näsilinnana että Milavidana. Palatsin tarina on samalla koskettava, mutta myös sen verran ainutlaatuinen, että tarina kannattaa kertoa aina uusille sukupolville. Mustanlahden kalliota voidaan pitää vielä 1800-luvun lopulle saakka puolivillinä laitakaupunkina Tampereella. Kallio rajautui Tammerkosken puolelta Finlaysonin tehdasrakennukseen ja 1800-luvun lopulla kallio oli melkein puuton; vain joitakin kituliaita mäntypuita kasvoi siellä. Kalliolta katsottuna maisemat yli kaupungin sekä Näsijärvelle olivat upeat. Näkymien vuoksi kallio veti puoleensa lauantai-iltaisin Finlaysonin tehtaan työmiehiä istuskelemaan.
Peter Burchard von Nottbeck (s. 15.9.1858 ja k. 28.5.1899 Pariisi) – hän lukeutui Finlaysonin tehtaan omistavaan von Nottbeckien sukuun ja oli tehtaan patruuna Wilhelm von Nottbeckin (s. 23.1.1816 Pietari ja k. 30.3.1890 Wiesbaden, Saksa) poika – teki Tampereen kaupungille tarjouksen vuonna 1891 Mustanlahden kallion alueesta, joka oli ollut vuokralla hänen isällään aikaisemmin. Noin puolentoista hehtaarin tontista syntyi kauppa kaksi vuotta myöhemmin. Tällä tontilla sijaitsi myös puuhuvila, ns. vanha Milavida, jonka patruuna Wilhelm von Nottbeck oli rakennuttanut lähinnä omien poikiensa käyttöön.
Peter von Nottbeck tahtoi rakennuttaa Mustanlahden kalliolle asuinpalatsin perheelleen. Palatsin piirustukset Peter von Nottbeck tilasi arkkitehti Karl August Wredeltä (s. 18.9.1859 Anjala ja k. 25.5.1943 Haagan kauppala). Wrede kuului vapaaherralliseen Wrede af Elimä -aatelissukuun ja hän syntyi Anjalan Wredebyn kartanossa. Hänen vanhempansa olivat kihlakunnantuomari ja monikertainen valtiopäivämies Henrik August Wrede (s. 3.5.1812 Anjala ja k. 27.10.1883 Anjala) ja Anna Wilhelmina Baeckman. Äidin varhaisen kuoleman jälkeen Wrede joutui asumaan koulukodissa Helsingissä. Hän kirjoitti vuonna 1877 ylioppilaaksi Helsingin ruotsinkielisestä normaalilyseosta ja opiskeli sen jälkeen vuoden Helsingin Keisarillisessa Yliopistossa. Sieltä hän siirtyi Dresdeniin Polyteksilliseen opistoon, josta valmistui arkkitehdiksi vuonna 1882. Vuosina 1885-1886 hän teki pitkän opintomatkan Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan, Belgiaan, Hollantiin, Ranskaan ja Italiaan. Wredellä oli monipuolinen kielitaito ja nuorena hän harrasti innokkaasti teatteria ja oopperaa. Hän oli avioliitossa vuodesta 1888 tupakkatehtailija Fredric von Rettigin tyttären, Gertrud Maria von Rettigin (1868-1943) kanssa.
Wrede koki vaimonsa innoittamana uskonnollisen herätyksen asuessaan Viipurissa. Tämän jälkeen Wrede alkoi mm. tukea innokkaasti lähetystyötä. Hän osallistui Helsingin Kaupunkilähetyksen toimintaan ja suunnitteli sille rukoushuoneen Helsingin Punavuoreen. Uuden Milavidan luonnokset valmistuivat marraskuussa 1896. Samana talvena Karl Wrede matkaili Keski-Euroopassa ja Etelä-Euroopassa. Näitä matkallaan keräämiä kokemuksia arkkitehti Wrede hyödynsi Milavidan suunnittelussa. Hämeen läänin kuvernöörinvirasto hyväksyi Milavidan piirustukset kesäkuussa 1897. Pian hyväksymisen jälkeen Milavidan rakentaminen alkoi.
Milavidan julkisivut ovat keskiakselin suhteen symmetriset ja ne ovat jatut vaakasuunnassa kerroslistoilla kolmeen osaan. Myös rakennuksen pohjakaava ja massoittelu noudattavat kolmijakoa. Milavidan keskikohta on päätyjä matalampi ja rungoltaan kapeampi. Ikkunita korostavat uusbarokin innoittamat katkaistut kaariaiheet, mikä antaa julkisivuun aaltomaista rytmiä ja liikettä. Sisätilaa hallitsee korkea eteishalli eli vestibule, jonka ympärille talon huoneet sijoittuvat. Rakennuksen ornamentiikka on pääasiassa kasviaiheista. Vesikattoa kiertää balusterikaide, jonka kulmissa sijaitsevat näyttävät koristeuurnat. Pohjaltaan suorakaiteen muotoisen Milavidan pitkä sivu on kolmekymmentä metriä ja lyhyt sivu kaksikymmentäkolme metriä pitkä.
Milavida suunniteltiin aikanaan yläluokkaista ylellistä elämää sekä suuria juhlia varten. Milavidan ensimmäinen kerros oli tarkoitettu lähinnä edustuskäyttöön ja toinen kerros perheen jäsenille ja heidän vierailleen. Talon ylimpään kerrokseen sijoitettiin palvelijoiden huoneet. Palatsi valmistui 1800-luvun kertaustyylien aikana, jolloin arkkitehtuurissa yhdisteltiin tyypillisesti monia eri tyylisuuntia. Palatsin runsaissa, mutta sävyltään keveissä muodoissa näkyvät wieniläis-saksalaisen barokin ja rokokoon vaikutteet. Kuitenkin on havaittavissa samoin uusrenessanssin piirteitä. Peter von Nottbeck ei sentään aikansa kansallisromanttiseen tyyliin halunnut uutta palatsiaan rakennuttaa.
Milavidan rakennusurakkaan valikoitui Carl Gustaf Hiort af Ornäsille, jonka rakennusyritys oli Suomen ensimmäisiä tehokkaasti järjestettyjä rakennusalan suuryrityksiä. Yrityksen ansiolistalla oli useita tunnettuja rakennuksia, kuten Ateneumin taidemuseo. Hänen rakennusliikkeensä nousu liittyi 1880-luvun vilkkaaseen rakentamiskauteen, jolloin urakointi siirtyi koulutettujen rakennusmestareiden käsiin. Työmaan organisaatiota ja ammatillista osaamista tehostamalla hän kykeni lyhentämään rakentamiseen kuluvaa aikaa tuntuvasti, millä oli huomattava taloudellinen merkitys suurilla luotoilla ja vuokratuloilla spekuloiville rakennuttajille. Milavidan rakennusmiehet tulivat Helsingistä ja työmaata valvoi Tampereen kaupunginarkkitehti Johan Lambert Petterson (s. 19.11.1864 Hausjärvi ja k. 27.9.1938 Helsinki).
Petterson valmistui vuonna 1885 arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta. Hän työskenteli opiskelun ohessa Carl Gustaf Nyströmin (s. 21.1.1856 Helsinki ja k. 30.12.1917 Helsinki) ja Frans Anatolius Sjöströmin (s. 3.7.1840 Turku ja k. 1.8.1885 Rönnskär) arkkitehtitoimistossa ja valmistuttuaan työskenteli arkkitehti Alexander Theodor Deckerin (s. 1.12.1838 Helsinki ja k. 3.4.1899 Helsinki) kanssa. Petterson jatkoi vielä vuodet 1887-1888 opiskeluaan Dresdenin Polyteknillisessä korkeakoulussa. Sen jälkeen hän toimi kolme vuotta lääninrakennuskonttorin vt. esimiehenä Hämeenlinnassa. Seuraavaksi Petterson muutti Tampereelle, missä hän toimi vt. kaupunginarkkitehtina Frans Ludvig Caloniuksen (s. 19.11.1833 Porvoo ja k. 8.12.1903 Tampere) jälkeen vuosina 1891-1900 ja vakinaisena kaupunginarkkitehtina vuosina 1902-1918. Tampereelta Petterson siirtyi Hämeenlinnan toiseksi lääninarkkitehdiksi ja yleisten rakennusten ylihallituksen piirustuskonttorin johtajaksi.
Pettersonin tullessa kaupunginarkkitehdiksi Tampereella alkoi voimakas rakentaminen ja kehityskausi sekä rakennustapain murroskausi. Hänellä oli valtava työtaakka johdettavanaan; siihen kuuluivat tontinmittaukset ja -paalutukset, asemakarttatyöt, rakennustarkastukset, viemärisuunnittelut sekä kaupungin omat rakennustyöt. Hänen osalleen lankesivat mm. kaupungin teurastuslaitoksen, sähkölaitoksen, tulli- ja pakkahuoneen, uimalaitoksen ja mielisairaalan rakennustöiden suoritus. 1890-luvulla hän uudisti Kyttälän ja Tammelan asemakaavoja ja suunnitteli kaupunkiin lukuisia uusrenessanssityylisiä rakennuksia, joista ensimmäisiä oli Ruuskasen talo, Hämeenkatu 14. Myöhemmässä tuotannossaan hän omaksui vaikutteita jugendtyylistä, mutta se jäi hänen töissään sivurooliin. Petterson oli erikoistunut tehdasrakentamiseen ja hän piirsi taloja lähes kaikille Tampereen teollisuuslaitoksille. Pettersonin töitä Tampereella ovat mm. Scheelen apteekki (1892, purettu 1940), Klingendahlin kehräämö, Finlaysonin pääkonttori (1895 yhdessä Jjosef Rengglin kanssa), Liljeroosin villankehruu- ja värjäystehdas (1897), Viikinsaaren ravintola (1900), Aleksanterin/Finlaysonin palatsi (1899), Marjatan sairaala (1912), Aaltosen kenkätehdas (1913-1928), Kattohuopatehtaan tehdasrakennus (1914), Mustanlahden sataman makasiinit (1915), Tampereen keuhkotautiparantola Kaupissa (1915) ja Ratinan voimalaitos (1917-1919).
Milavidan rakennusurakka jäi kuitenkin kesken, sillä rakennusyhtiö ajautui konkurssiin. Peter von Nottbeck vei rakennusurakan päätökseen omissa nimissään. Milavidassa käytetyt rakennusmateriaalit olivat parhaita mahdollisia; vestibulen graniittipylväät olivat Pyterlahden graniittia, samaa graniittia oli käytetty useissa Pietarin palatseissa. Rakennukselle aivan olennaisen ilmeen antavat valurautakaiteet tuotiin Saksasta Baden-Badenista, jossa Peter von Nottbeckin perhe oleskeli talon ollessa valmistumassa Tampereella.
Vuosina 1890-1905 ilmestyi Tampereella sanomalehti, Tampereen Uutiset, joka edusti elinkeinoelämää ja Tampereen Kauppaseuraa. Tampereen Uutiset ylisti rakenteilla olevaa Milavidaa 5.10.1898 mm. seuraavasti: ”Milavidan palatsi on tänä kesänä saatu muurattua ja rapattua niin, että fasaadi on muuten valmis, paitsi että maalaus puuttuu. Fasaadi on köykästä rokokootyyliä ja erottuu siinä kaupunginpuoleisesta osasta kaksi ulkonevaa osaa ja niitten välissä terassi. Vesikatto on aitauksella varustettu ja katto on sitä paitsi tasainen. Aikomuksena on siihen laittaa Babylonin puutarha. Sisältä tulee rakennuksesta todellinen palatsi, rakennustaiteen ihmeteos. Siellä ei ole säästetty työtä, aikaa, ainetta eikä rahaa. Ja siksipä saa sille vertaistaan hakea. Ylipäänsä on kaikissa töissä pienimmästä suurimpaan asti käytetty uusimpia rakennusalan keksintöjä, sellaisiakin, joita ei maassamme ole tähän asti tunnettu. Työ puhuu joka paikassa tekijäinsä kunniaksi. Olkoonpa sitten kysymyksessä kauneus eli lujuus.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti