Rakel Levin
Rakel Levin (Steinbock) syntyi 26.7.1908 Viipurissa ja kuoli 7.7.1990 Tampereella. Rakelin vanhemmat olivat liikemies ja tehtailija Ruben Meier Steinbock ((s. 31.10.1877 Polatsk, Vitebsk Oblast, Valko Venäjä ja k. 22.3.1967 Tampere) ja Ester Steinbock (o.s. Rosenberg, s. 19.9.1887 Viipuri ja k. 31.1.1959 Tampere). Rakel Levinin isän vanhemmat tulivat Viipuriin Valko-Venäjältä, josta Steinbockin perhe kuitenkin myöhemmin karkotettiin Pietariin. Perheen pojat lauloivat siellä synagogan kuorossa. Ruben Meier Steinbock, Rakelin isä, palasi 1800-luvun lopulla takaisin Viipuriin, vaikka muu perhe jäi Pietariin.
Rakel Levinin äidin vanhemmat olivat muusikko Abraham Movscha Hakohen Rosenberg (s. 10.2.1848 Novgorod) ja Rebekka Rosenberg (s. 18.1.1859 Viipuri ja k. 15.3.1911 Viipuri). Muusikko isoisä Abraham Rosenberg alkoi opettaa pianonsoittoa neljävuotiaalle Rakel Levinille. Abraham Rosenberg oli huilisti, joka soitti venäläisessä soittokunnassa ja välillä sijaisena jopa johti soittokuntaa. 25 vuotta kestäneen sotilaspalveluksensa suoritettua perhe sai luvan muuttaa Viipuriin, Suomen puolelle. Viipuriin rakentui vuosina 1889-1893 tiilestä rakennettu ja viipurilaisarkkitehti Carl Eduard Dippell (s. 10.10.1855 Viipuri ja k. 30.12.1912 Nizza) suunnittelema Viipurin tuomiokirkko, joka kärsi pahoin talvisodan aikaisissa pommituksissa ja myöhemmin purettiin kokonaan. Tuomiokirkko vihittiin käyttöön 3.12.1893 Viipurissa. Tuomikirkon urut olivat 52-äänikertaiset.
Pianisti, urkutaiteilija ja musiikkipedagogi Venni Kuosma (s. 14.6.1895 Sääminki ja k. 11.9.1953 Helsinki) toimi Viipurin tuomiokirkon urkurina vuosina 1930-1939 ja sen jälkeen Helsingin tuomiokirkon ja Vanhan kirkon urkurina kuolemaansa saakka. Kuosma oli opiskellut Viipurin kirkkomusiikkiopistossa vuosina 1910-1912, Helsingin konservatoriossa vuosina 1912-1918, Leipzigin konservatoriossa vuosina 1920-1922 ja 1929 sekä Pariisissa vuonna 1927. Vuosina 1915-1918 Kuosma opetti pianonsoittoa Helsingissä ja vuosina 1918-1920 Viipurissa, mutta hän opetti myös Viipurin kirkkomusiikkiopistossa vuodesta 1922. Rakel Levinin pianonsoiton opetuksesta Viipurissa vastasivat isoisän jälkeen emigranttirouva Paischeff ja Venni Kuosma, mutta myös pianonsoitonopettaja Sally Westerdahl.
Sally Westerdahl (s. 13.6.1894 Pietari ja k. 13.1.1983) oli lahjakas pianisti, joka aloitti pianonsoiton opintonsa vuonna 1905 Viipurissa ja suoritti pianonsoiton opettajan tutkinnon Helsingin musiikkiopistossa (nykyinen Sibelius-Akatemia). Vuonna 1919 hän aloitti työuransa pianonsoiton opettajana Viipurin musiikkiopistossa. Westerdahl nimitettiin vuonna 1940 opiston vararehtoriksi opiston siirryttyä Lahteen sodan jaloista. Vuosina 1963-1965 hän toimi myös opiston vt. rehtorina ennen siirtymistään eläkkeelle vuonna 1969. Sally Westerdahl teki 1920-luvulla opintomatkat Euroopan kulttuurikeskuksiin Berliiniin ja Pariisiin täydentääkseen opintojaan. Hän konsertoi myös uransa alkuvaiheessa mm. Helsingissä ja Viipurissa. Opettajana Westerdahl oli tarmokas ja hyvin arvostettu. Hän antoi oppilailleen yksityistunteja vielä 84-vuotiaana. Monista hänen oppilaistaan tuli kansainvälistä tunnustusta saaneita pianotaiteilijoita ja -pedagogeja. Sally Westerdahl lahjoitti huomattavan testamenttilahjoituksen rahastolle, joka perustettiin hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1984. Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahaston kautta Sally Westerdahlin nimikkorahasto tukee pianonsoiton kehittämistä koko Päijät-Hämeen maakunnassa.
Vanhemmat veivät Rakelin jo 10-11 -vuotiaana joululomilla Imatralle saamaan opetusta Euroopassa hyvin tunnetulta Maria Kaufmannilta. Kaufmann soitatti Rakelilla mm. Weberin Tanssiinkutsua ja Beethovenin Pathetique -sonaattia ja myöhemmin Rakel itse ihmetteli tuon ohjelmiston vaativuutta. Rakel Levin ihaili aina syvästi Maria Kaufmannin ihmeellistä pianonkosketusta, jota hän ei itse katsonut koskaan saavuttaneensa. Rakel Levinillä oli absoluuttinen sävelkorva.
Rakel Levin pääsi vuonna 1925 Saksan Leipzigiin huippuopettajien oppilaaksi. Rakelin ensimmäinen opettaja Leipzigissa oli pianisti ja pianopedagogi Robert Teichmüller (s. 4.5.1863 Braunschweig, Saksa ja k. 6.5.1939 Leipzig, Saksa), joka opiskeli Leipzigin konservatoriossa opettajinaan Bruno Zwintscher ja säveltäjä, pianisti ja kapellimestari sekä professori Carl Heinrich Carsten Reinecke (s. 23.6.1823 Altona, Tanska ja k. 10.3.1910 Leipzig, Saksa). Professori – vuodesta 1908 lähtien – Robert Teichmüller opetti Leipzigin konservatoriossa vuosina 1897-1939. Professori Teichmülleriä Rakelille lämpimästi suosittelivat pianisti ja säveltäjä Sergei Kulanko (vuoteen 1935 Kulikoff, s. 23.6.1902 Viipuri ja k. 7.5.1981 Helsinki) – opetti Rakelia Viipurissa jo tämän ollessa 13-vuotias – Venni Kuosma, pianopedagogi Kerttu Regina Veronica Bernhard (s. 29.12.1902 Kalvola ja k. 26.3.1944 Vihti) ja pianotaiteilija, -pedagogi ja kriitikko Martti Lauri Paavola (s. 20.7.1898 Janakkala ja k. 26.3.1990 Helsinki). Rakel Levin kuvaili itse Viipurin ja Leipzigin tasoeroa valtavaksi mm. näin: ”Viipuri toki oli ja sitä pidettiin musiikkikaupunkina, mutta Leipzigissa esiintyivät kaikki maailmankuulut piano- ja viulutaiteilijat. Se oli myös aikaa, jolloin Wilhelm Furtwängler ja Bruno Walter johtivat Gewandhaus -orkesteria. Opiskelijat olivat sen mukaisia. Oli se vaikeata.”
Siinä perheessä, jossa 18-vuotias Rakel asui, oli myös kaksi samanikäistä lasta. Rakelin yhteys tähän perheeseen säilyi koko hänen elämänsä ajan. Leipzigissa Rakel vietti kaksi vuotta vuoteen 1928 saakka ja sieltä hän siirtyi asumaan Berliiniin täysihoitolaan. Näin Rakel kertoi: ”Se oli sellainen vanhanajan huoneisto, jossa oli monta huonetta, monta pianoa, laulajattaria, pianisteja ja yksi näyttelijäoppilas.” Ensimmäinen Berliinin opettaja Rakelille oli konserttipianisti, säveltäjä ja musiikkipedagogi Sandra Droucker (s. 7.5.1875 Pietari ja k. 1.4.1944 Hamari, Oslon lähellä).
Rakelin kertoman mukaan Sandra Droucker ”halusi vähän muuttaa” teknisesti pitkällä olevan oppilaansa pianonsoittoa ilmaisemaan paremmin tunteita. Pianopedagogi Sandra Droucker järjesti oppilailleen kotikonsertteja, joissa nämä soittivat yleisönään aikansa kuuluisimpia muusikoita. Kesällä 1929 Rakel palasi takaisin Viipuriin. Kesäloman jälkeen Rakelin oli tarkoitus jatkaa jälleen opintojaan Berliinissä Sandra Drouckerin ohjauksessa, mutta maailman laajuinen lama seurasi New Yorkin pörssiromahdusta ja Ruben Steinbockin taloudellinen tilanne muuttui täysin; tytärtä ei enää voitu lähettää Berliiniin opiskelemaan pianonsoittoa. Rakel puki sen sanoiksi näin: ”Siihen aikaan ei stipendejä annettu sellaisille, joita ei ollut tunnettu.” Rakel siirtyi jälleen Viipurin musiikkiopistoon opiskelemaan Sergei Kulangon oppilaana pianonsoittoa.
Rakel Steinbock oli jo pitkään soittanut yhdessä juutalaisen viulutaiteilija Naum Levinin (s. 29.9.1907 Viipuri ja k. 5.6.1978) kanssa ja viulistin välityksellä Rakel samoin tutustui viulistin veljeen, Jakob Leviniin. Jakob Levin ei ollut muusikko ja siksi Rakel totesi: "Parempi näin. Ettei ollut kahta muusikkoa.” Nuoret kihlautuivat vuonna 1930 ja vielä samana vuonna menivät avioliittoon yhdessä. Ensimmäinen lapsi, poika Leo, nuorille syntyi vuonna 1932. Rakel Levinin oli haasteellista saattaa piano-opintonsa päätökseen perheenhoidon rinnalla.
Ahkera perheäiti Rakel Levin osallistui sinnikkäästi yhteissoittoihin kaksi kertaa viikossa; näissä toimi opettajana kapellimestari, pianisti ja musiikkipedagogi Andrej Dmitrijevitš Rudnev (s. 1.3.1878 Pietari ja k. 31.7.1958 Helsinki). Rakel Levin kuvailee itse: ”Hän sovitti kaikki mahdolliset sinfoniat 8-kätisiksi. Me soitimme niitä kahdella flyygelillä neljä henkeä. Siinä oppi prima vistaa. Ja opin myös tuntemaan ohjelmistoa.” Johannes Brahmsin (s. 7.5.1833 Hampuri ja k. 3.4.1897 Wien) ja Joseph Anton Brucknerin (s. 4.9.1824 Ansfelden, Itävalta-Unkari ja k. 11.10.1896 Wien) sinfoniat mm. olivat ohjelmistoa, joita vielä tuolloin tunnettiin Suomessa huonosti. Rakel Levin soitti yhteissoiton lisäksi veljensä bändissä, joka esiintyi koulun juhlissa ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa.
Kamarimusiikilla oli Rakel Levinin elämässä hyvin tärkeä merkitys: ”… soitimme melkeinpä hulluuteen asti. Kaikki kesät musisoimme lankoni (Naum Levinin) kanssa heidän huvilallaan Kannaksella. Siellä oli hyvin taiteellinen ilmapiiri. Aulikki Rautawaara oli siellä usein ja taiteilija Muhonen ja taiteilija Sam Vanni. Myös viulisti Irma Nissinen muutti Viipuriin sota-aikana; lisäksi siellä oli sellisti Georg Harpf ja hänen vaimonsa.”
Rakel Levin soitti mielellään nelikätisesti ”vähän kaikkien kanssa”, kuten lankojen, veljien ja kapellimestari ja sellotaiteilija Tauno Heikki Hannikaisen (s. 26.2.1896 Jyväskylä ja k. 12.10.1968 Helsinki) kanssa, joka oli Steinbockien perheystävä. Niinkin kävi, että Tauno Hannikainen houkutteli Rakel Levinin soittamaan Jacob Bruskin Gershowitz eli George Gershwinin (s. 26.9.1898 Brooklyn, Yhdysvallat ja k. 11.7.1937 Beverly Hills, Yhdysvallat) Sinisen rapsodian, jota vielä kukaan ei ollut soittanut Suomessa. Pianisti Rakel Levin soitti myöhemmin rapsodian ensimmäisen kerran Tampereella vuonna 1947 ja vielä kaksi tai kolme kertaa Tampereella uudestaan sekä kerran Turussa. Viimeisellä kerralla Turussa teos radioitiin Yleisradion toimesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti