Rakel Levin (2. osa)
Rakel Levinin setä, lääketieteen ja kirurgian tohtori Aleksanteri "Sasha" Steinbock (s. 2.11.1894 Pietari ja k. 1.4.1975 Helsinki) piti vuonna 1937 sukulaiselleen kovan puhuttelun mm. näin sanoen: ”Tähänkö sinun opintosi nyt jäävät? Soitat bändissä ja kamarimusiikkia, eikä sinulla ole mitään papereita ja yleensä koko soitto on niin huonossa kunnossa…” Sasha Steinbock jopa lupasi tarvittaessa maksaa Rakelin opinnot. Siksi Rakel Levin nousi poikansa Leon kanssa Helsingissä Viipuriin vievään junaan saattaakseen piano-opintonsa päätökseen Viipurin musiikkiopistossa, vaikka asia oli oman aviopuolison mielestä ”ihan hullua”.
Naisten ja lasten käskettiin syksyllä 1939 poistua Viipurista ja sen vuoksi Rakel Levin viittä vailla valmis loppututkinto pianonsoitossa jäi suorittamatta. Koko talvisodan ajan Rakel Levin asui oman poikansa kanssa opettajaperheessä Pohjois-Iissä. Rakel Levinin aviopuoliso oli sodassa ja samoin opettajaperheen isä, mutta opettajaperheen äiti odotti neljättä lasta. Annetaan Rakelin itse jatkaa: ”Siellä jouduin sitten olemaan lastenhoitaja ja esiinnyin toki myös soittajana esimerkiksi maanpuolustusjuhlissa.”
Levinin perhe muutti sodan jälkeen Tampereelle; kaupunkiin olivat jo aikaisemmin asettuneet Steinbockit. Elettiin hyvin epävarmoja aikoja. Rakel Levini isä Ruben Meier Steinbock ehdotti tyttärelleen, että Rakel opiskelisi modistiksi. ””Ei tuosta musiikista ole sinulle leiväksi”, sanoi isä tyttärelleen. Vuosien takainen perheen tuttava ja kotiompelijana toimiva henkilö virkkoi siihen: ”Rouva Levinillä ei ole pienintäkään taipumusta ompelemiseen. Antaa hänen soittaa vaan.”
Tampereella Rakel Levin tapasi ja tutustui pian lukuisiin henkilöihin, joiden kautta ja ystävällisellä avustuksella Rakel sai töitä pianistina. Samassa talossa asuva kanttoriurkuri, laulaja ja kuoronjohtaja Heikki Miikael Kuusniemi (s. 24.2.1869 Teisko ja k. 21.2.1946 Tampere) sattumalta kuuli Rakel Levinin soittoa ja hän suositteli Rakelia eteenpäin. Heikki Kuusniemen vanhemmat olivat maanviljelijä Juuse Kuusniemi ja Maria Taulaniemi ja kanttorin aviopuoliso oli vuodesta 1919 lähtien Fanny Johanna Jokinen. Kuusniemen veljekset perustivat mm. oman torvisoittokunnan. Nuorena Heikki Kuusniemi harrasti urheilua, voimailua sekä hiihtoa. Heikki Kuusniemi suoritti Viipurin lukkarikoulun vuonna 1901 ja valmistui vuonna 1904 Helsingin musiikkiopistosta. Vuonna 1904 Kuusniemi opiskeli samoin vuonna 1850 perustetussa yksityisessä Sternin konservatoriossa Berliinissä. Koulu toimi tuolloin Berliinin filharmonikkojen konserttisalin yhteydessä Bernburger Strassella Berlin-Kreuzbergissa.
Hoidettuaan virkaatekevänä kanttoriurkurin tehtäviä Teiskossa ja Kuopiossa – Kuopiossa aloittaessaan vuonna 1906 hän otti ensimmäisenä käyttöönsä virsiläksyn kinkereillä - Heikki Kuusniemestä tuli Tampereen tuomiokirkon lukkari vuonna 1907 kirjon valmistuttua samana vuonna. Vielä samana vuonna Heikki Kuusniemi aloitti Tampereen jäämien sekakuoron johtajana, mitä johtajuutta hän piti hallussaan aina vuoteen 1933 saakka. Tampereen tuomiokirkon kuoron johtajana Heikki Kuusniemi toimi vuoteen 1946 saakka. Vuonna 1922 Kuusniemi sai director cantus -arvonimen. Heikki Kuusniemi tuli tunnetuksi paitsi laulajana niin myös laulujen säveltäjänä ja laulunopettajana. Hän sävelsi sekä yksinlauluja että teki kuorosovituksia. Tämän lisäksi Heikki Kuusniemi toimi Tampereen kaupungin musiikkilautakunnan jäsenenä.
Kapellimestari Ole Höckert tarjosi Rakel Levinille töitä hotelli Tammerissa kolmena iltana viikossa. Hotelli Tammerin tarina alkoi Tampereen teknillisen seuran kokouksessa, jossa kaupunginarkkitehti E. Graeffe ehdotti, että teknilliselle seuralle rakennettaisiin talo. Tähän tulevaan taloon haluttiin ehdottomasti myös tuottavia tiloja. Kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer suunnitteli Tammerin talon ja talo edustaa tyyliltään pohjoismaista klassismia. Alusta alkaen oli tarkoitus rakentaa kansainvälisen vertailun kestävä hotelli sekä Tampereelle uusi maamerkki. Talon rakennuskustannukset nousivat lähes kahdeksaan miljoonaan markkaan. Tammerin valmistumisvuosi 1929 – Tampereen 150. juhlavuosi – oli kuitenkin traaginen, sillä Kuru -höyrylaiva upposi myrskyssä 7.9.1929 Näsijärven Siilinkarin lähellä. Kaupungin suunnittelemat juhlallisuudet peruttiin suruajan vuoksi ja hotellin avajaisetkin siirtyivät kuukaudella eteenpäin pidettäväksi lokakuussa 1929. Myös suuret lamavuodet koettelivat Tammerin hotellitoiminnan alkuaikoja, mutta talous elpyi kohti 1930-luvun loppupuolta.
Kapellimestari ja pianisti Eero Kosonen (s. 12.1.1906 Tampere ja k. 4.11.2002 Tampere) kuuli Rakel Levinin soittoa Hotelli Tammerissa ja Kosonen tarjosi Rakel Levinille kuoron ääntenharjoittajan tehtävää. Eero Kosonen syntyi Tampereella toimittaja, kustantaja ja vapaa-ajattelija Vihtori Kososen (s. 6.11.1873 Kesälahti ja k. 23.6.1934 Helsinki) perheeseen, mutta hän vietti lapsuutensa ja opiskeluvuotensa Helsingissä. Eero Kosonen opiskeli pianonsoittoa ja musiikin teoriaa Helsingin konservatoriossa (nyk. vuodesta 1939 Sibelius-Akatemiassa) opettajinaan Selim Gustaf Adolf Palmgren (s. 16.2.1878 Pori ja k. 13.12.1951 Helsinki), Erik ”Erkki” Gustaf Oskarsson Melartin (s. 7.2.1875 Käkisalmi ja k. 14.2.1937 Helsinki) ja Leo Funtek (s. 21.8.1885 Ljubliana, Itävalta-Unkari ja k. 13.1.1965 Helsinki). Kosonen toimi kapellimestarina Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa ja Helsingin Teatteriorkesterissa. Eero Kosonen aloitti vuonna 1926 Rauman Soitannollisen Seuran Orkesterin – perustettu vuonna 1897 - orkesterinjohtajana. Orkesterinjohdon lisäksi hän toimi Raunalla myös pianistina useiden taiteilijoiden, kuten laulajatar Aulikki Rautawaaran konserteissa. Kososen kausi jäi Raumalla lyhyeksi, sillä jo seuraavana vuonna vuonna 1927 Kosonen jätti tehtävänsä Raumalla.
Eero Kososelle tarjottiin 26-vuotiaana Tampereen orkesteriyhdistyksen hallinnoiman Tampereen orkesterin johtajan paikkaa vuonna 1932. Tampereen orkesteri oli perustettu kaksi vuotta aikaisemmin vuonna 1930. Samalla Eero Kosonen tuli muutamaksi vuodeksi – 1932-1937 – myös kapellimestariksi Tampereen Teatteriin, jonne hänen aviovaimonsa Helmi Carén oli saanut kiinnityksen operettiprimadonnaksi. Tampereen orkesterista tuli Tampereen kaupunginorkesteri, kun orkesteri tuli Tampereen kaupungin hallintaan vuonna 1947. Eero Kosonen oli orkesterin johtajana 37 vuoden ajan, aina vuoteen 1969 saakka, jolloin Kosonen jäi eläkkeelle.
Kapellimestari Eero Kosonen oli merkittävä suomalaisen musiikin esitaistelija ja Kosonen esitti ohjelmistossaan paljon suomalaista musiikkia. Hän ei rajoittunut pelkästään säveltäjä Johan Christian Julius Sibeliuksen (s. 8.12.1865 Hämeenlinna ja k. 20.9.1957 Järvenpää) sinfonioihin, vaan Kosonen poimi ohjelmistoon niin Leevi Antti Madetojan (s. 17.2.1887 Oulu ja k. 6.10.1947 Helsinki) ja Erkki Melartinin sinfoniat kuin Selim Palmgrenin musiikkia. Säveltäjä Sven Einar Englundin (s. 17.6.1916 Ljugarn, Ruotsi ja k. 27.6.1999 Visby, Ruotsi) tunnetuimpia sinfonioita Kosonen johti niiden heti niiden valmistuttua orkesterinsa kanssa Tampereella. Teoria-aineita ja pianonsoittoa Eero Kosonen opetti vuosina 1933-1946 Tampereen musiikkiopistossa. Vuonna 1946 perustettu Tampereen Kamarimusiikkiseuran orkesteri aloitti toimintansa vuonna 1953 kapellimestari Eero Kososen johdolla. Eero Kosonen johti myös Tampereen Oopperan esityksiä vuosina 1952-1972. Eero Kososen sävellystuotantoon kuuluu mm. pianokonsertto ja näyttämömusiikkia. Vuonna 1954 Eero Kososelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali ja vuonna 1969 hän sai professorin arvonimen.
Yksityisoppilaita pianonsoittoon Rakel Levin sai ilmoittamalla yksityisopetuksesta lehti-ilmoituksilla. Viipurista tuttu sopraanolaulajatar Hanna Lilian Granfelt (s. 2.6.1884 Sakkola ja k. 3.11.1952 Helsinki) tuli Tampereelle antaen laulutunteja, joihin Rakel Levin pääsi säestäjäksi. Hanna Granfelt sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1947 ja hän sai Suomen Kulttuurirahaston kunniapalkinnon vuonna 1952. Tyttökoulun käytyään Helsingissä Hanna Granfelt liittyi teatterinjohtaja ja näytelmäkirjailija Kaarlo Juhana Bergbomin (s. 2.10.1843 Viipuri ja k. 17.1.1906 Helsinki) johtamaan Suomalaiseen teatteriin – muuttui myöhemmin Suomen Kansallisteatteriksi - vuonna 1902 ja esiintyi se myötä monissa laulunäytelmissä. Samalla hän opiskeli laulua Helsingissä mezzosopraano Alexandra Ahngerin (s. 15.5.1859 Kuopio ja k. 9.9.1940 Helsinki) – joka opetti myös laulajatar Alma Johanna Kuulaa (o.s. Silventoinen, s. 5.2.1884 Pietari ja k. 8.10.1941), säveltäjä Toivo Timoteus Kuulan (s. 7.7.1883 Alavus ja k. 18.5.1918 Viipuri) vaimoa - johdolla ja vuodesta 1904 Pariisissa Edmond Duvernoyn konservatoriossa.
Granfelt harjoitteli myös näyttämöopintoja Louis Bremontin teatterikoulussa. Granfelt teki monia rooleja ulkomailla ja säveltäjä Richard Strauss kiinnitti hänet useiden oopperoidensa päärooleihin. Hän oli vuosina 1908-1910 kiinnitettynä Mannheimin hovioopperaan, vuosina 1910-1912 Berliinin Kurfüsten -oopperaan, vuonna 1913 Lontoon Covent Gardeniin ja vuosina 1915-1923 Berliinin kuninkaalliseen oopperaan. Hän esiintyi myös ulkomaisilla oopperanäyttämöillä, kuten mm. Yhdysvalloissa, Espanjassa, Alankomaissa ja Sveitsissä. Laulunopetusta hän antoi myös Saksassa ja Norjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti