Pormestari Kalervo Juhani Kummola (3. osa)
Tapani Yli-Saunamäki omisti samoin tamperelaisen vuonna 2003 toimintansa aloittaneen Soder Aviation (Söder Airlines) -halpalentoyhtiön, mutta hän luopui yhtiön toimitusjohtajuudesta ja hallituspaikasta helmikuussa 2006. Lentoliikenne yhtiöllä alkoi ensin lennolla Helsingistä Zürichiin, mutta alkujaan toiminta oli suunniteltu Tampereen ja Oulun väliseksi liikennöinniksi. Yhtiö käytti liikenteessään 50-paikkaista Saab 2000 -potkurikonetta. Hiihtokaudella yhtiö lensi myös Kittilään ja Ivaloon. Yli-Saunamäki valittiin Noba Groupin yhteiskuntasuhteista ja markkinoinnista vastaavaksi johtajaksi kesällä 2006. Nova Group Oy oli vuonna 2002 perustettu yritysryhmä, joka hoiti toimitilavälitystä sekä tarjosi maankäytön suunnitteluun ja rakentamiseen liittyviä konsulttipalveluja. Nova Group Oy ja Nova-Asunnot Oy LKV:n toimitusjohtaja Tapani Yli-Saunamäki vaikutti Kehittyvien maakuntien Suomi (KMS) -yhdistyksen puuhamiehenä ja vaalirahoituksen järjestelijänä yhdessä Arto Heikki Merisalon (s. 1.7.1965 Ruovesi) kanssa, jossa rahojaan sijoittivat mm. liikemiehet Kyösti Niilo Juhani Kakkonen (s. 7.12.1956 Kiihtelysvaara) ja Toivo Ilmo Kalevi ”Topi” Sukari (s. 8.4.1954 Karjala Tl).
Arto Merisalo toimi kiinteistökehittäjänä ja hän rakennutti vuosien 1998-2011 aikana runsaan 450 miljoonan euron arvosta yli 50 hehtaaria erilaisia kaupan, logistiikan ja tuotannon sektoreiden kiinteistökehityskohteita eri puolille Suomea. Syyskesästä 2008 huhtikuulle 2012 Aarto Merisalo toimi Suomen Toimitilapalvelut Oy:n toimitusjohtajana ja toimitilakonsulttina. Syksystä 2009 toukokuuhun 2010 Merisalo oli Motonetin perustajan, ekonomi Lauri Jantusen, Visseli Oy Toimitilapalveluissa kiinteistökehitysjohtajana. Toukokuusta 2010 huhtikuun alkuun 2011 Merisalo toimi Kanrak Oy:n senior partnerina ja huhtikuusta 2011 saman vuoden loppuun Hansa Deal Oy:sä kiinteistökehityspalvelut -sektorin toimialajohtaja. Arto Merisalo siirtyi tämän jälkeen STTP Oy:n toimitusjohtajaksi ja toimitilakonsultiksi, kunnes lähti 19.4.2012 suorittamaan saamaansa vankeusrangaistusta.
Yhteiskunnallisen vaikuttamisen osalta Arto Merisalo joutui julkisuuteen vaalirahakohun alettua toukokuussa 2008. Merisalo oli mukana muutamien julkisuudessakin esillä olleiden yrittäjäystäviensä – Kyösti Kakkonen, Lauri Juntunen, Seppo Saastamoinen, Toivo Sukari ja Harri Toivanen – kanssa Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n toiminnassa taustavaikuttajana. Merisalo aikaisemmin laajasti uutisoitu hanke oli yritysryhmä nimeltään SYL-yhtiöt. SYK-Yhtiöiden tarkoitus oli koota yhteen konsultteja, jotka eri puolilta maata toimivat yritysjärjestelyjen parissa. Kysymyksiä herätti kuitenkin se, että mukana oli samoin tuomittuja talousrikollisia ja Merisalolla oli itselläänkin maksuhäiriöitä. Yhtiöllä oli suuret toimitilat Tampereella Keskustorin varrella ja Helsingissä Forumin kauppakeskuksessa. SYK-Yhtiöitä rahoitti mm. Iisalmen Osuuspankki, joka välitti ulkomaista ns. interbankrahaa. Tämän tyyppiset lainat johtivat myöhemmin devalvaation myötä pankkikriisin syntyyn. SYK-Yhtiöt ajautui konkurssiin alkuvuonna 1987, jonka selvittelyn tuloksena Arto Tapani Merisalo ja hänen silloinen yhtiökumppaninsa Carl Waissi tuomittiin petoksista ja kirjanpitorikoksista ehdottomaan vankeuteen ja merkittäviin korvauksiin useiden vuosien oikeudenkäyntien jälkeen vuonna 1995.
Nova Groupin liikevaihto yhtiön viimeisenä täytenä toimintavuotena oli 13 miljoonaa euroa. Helsingin käräjäoikeus asetti 15.6.2009 yritysryhmän kaksi yritystä _ Nova Group Oy:n ja Nova Kiinteistökehitys Oy:n – konkurssiin. Arto Merisalo vangittiin 20.8.2009 epäiltynä törkeästä velallisen epärehellisyydestä liittyen hänen toimintaansa Nova Kiinteiskehityksen toimitusjohtajana. Arto Merisalo ja viisi muuta avainhenkilöä tuomittiin huhtikuussa 2012 Helsingin käräjäoikeudessa. Merisalon käräjäoikeudessa saama tuomio muodostui törkeästä velallisen epärehellisyysrikoksesta, törkeistä kirjanpitorikoksista, törkeästä lahjuksen antamisesta, lahjuksen antamisesta, rekisterimerkintärikoksesta sekä kirjanpitorikoksesta. Näistä alioikeuden tuomio oli kuusi vuotta ehdotonta vankeutta. Arto Merisalo valitti saamastaan tuomiosta hovioikeuteen ja kanteli vangitsemistuomiosta hovioikeuteen, mutta hovioikeus hylkäsi vangitsemiskantelun.
Sen sijaan Helsingin hovioikeus käsitteli ja hylkäsi kaikki Arto Merisalon, Ilkka Kanervan, Toivo Sukarin ja Kyösti Kakkosen saamat nk. poliittiset syytteet ja osan Merisalon talousrikossyytteistä kesäkuussa 2013 sekä alensi samalla Merisalon rangaistuksen neljän vuoden kuuden kuukauden tuomioksi, josta Arto Merisalo kärsi puolet eli kaksi vuotta kolme kuukautta. Arto Merisalo vapautui vankilasta sunnuntaina 22.12.2013 päästen kuuden kuukauden koevapauteen ja lopullisesti hän vapautui 22.6.2014, jolloin vankeusrangaistus oli sovitettu. Arto Merisalo vietti fyysisesti 21 kuukautta Vantaan ja Jokelan tutkintovankiloissa sekä Vanajan vankilan Ojoisten avovankilayksikössä.
Liikemies Mikko Vanni ideoi Museokortin lailla toimivan Urheilukortin syksyllä 2021 ja siitä odotettiin paljon. Urheilukorttiin sijoittavilta rahoittajilta odotettiin tulevan neljässä vuodessa noin 20 miljoonan euron lisärahoituksen suomalaiselle urheilulle ja liikunnalle. Tämä olisi edellyttänyt, että urheilukortteja kaupattaisiin 180 000 kappaletta neljän vuoden aikana. Kortin idean mukaan urheilukortin ostaja sai valita, mille seuralle osoittivat 10 prosentin lahjoituksen kortin hinnasta. Urheilukortin hinta oli 69 euroa. Vertailun vuoksi Museokortti toimii pääsylippuna 370 museoon ympäri Suomea ja tämä korttijärjestelmä on tulouttanut museoille 75 miljoonaa euroa varoja.
Pohjanmaan käräjäoikeus määräsi Suomen Urheilukortti Oy:n konkurssin rauenneeksi, sillä konkurssipesän varat eivät riittäneet konkurssimenettelyn kustannusten suorittamiseen. Pesän varat eivät riittäneet edes pesänhoitajan palkkioon, joten käräjäoikeuden päätöksellä valtion varoista maksettiin pesänjakajalle 1 240 euron palkkio; se oli vajaan neljännes käräjäoikeuden vahvistamasta palkkiosummasta. Kaikki Urheilukorttiin sijoittaneet menettivät rahansa. Sijoittajia olivat mm. kortin ideoija Mikko Vanni, kolme pääomasijoittajaa sekä viisi urheilun aluejärjestöä. Mikko Vannin mukaan kaikkiaan Urheilukortissa oli mukana noin 130 urheilukentän edunsaajaa, jotka pääsivät ilmaiseksi mukaan ja joiden uskottiin hyötyvän kortin tuotosta. Konkurssipesän pesänhoitajan mukaan yksikään velkoja ei vastustanut esitystä konkurssin raukeamisesta.
Kesällä 2023 Suomen Uurheilukortti Oy haettiin konkurssiin ja pesän varat olivat pesänselvittäjän mukaan noin 5 000 euroa. Yrityksen velat olivat puolestaan noin 258 000 euroa. Rahoitusvelkojen osuus oli kokonaisuudesta runsaat 243 000 euroa ja tilivelkoja oli runsaat 14 000 euroa. Pesän suurin velkoja oli Nordea Bank Oyj, jonka saatava oli 194 444 euroa. Finnvera Oyj:lle velkaa jäi 49 457 euroa. Nordean lainan vakuutena oli mm. yksi yrityskiinnitys. Tilivelkaa jäi kolmelle yritykselle, joista eniten tuotantoyhtiö Matheus Oy:lle, 12 400 euroa.
Kokeneen tapahtumajärjestäjä Mikko Vannin mukaan hankkeen ajoitus petti pahasti. Urheilukortin pääkampanja käynnistyi silloin, kun pandemia vielä sulki tapahtumia yleisöltä. Sellaista ei hänen mukaansa voitu etukäteen laskea. Eikä myöskään sitä, että Ukrainan sota aiheuttaisi talousdepression markkinoilla. Markkinoiden epävarmuus heijastui suoraan intoon sijoittaa Urheilukorttiin ja sen potentiaali jäi näin näkemättä. Mikko Vanni kuitenkin myöntää, että Urheilukortissa oli kaupallisesti Museokorttia enemmän haasteita. Museot ovat keskenään melko homogeenisiä, kun taas urheilutapahtumat poikkeavat melko lailla paljon toisistaan.
Andreas Wankum on toiminut vuodesta 1979 alkaen kiinteistöalalla Saksassa ja Pohjois-Amerikassa. Hampurissa Andreas Wankum oli mukana kehittämässä ja toteuttamassa erilaisia hallintorakennuksia, kuten maahanmuutto- ja ympäristöviranomaisille. 1990-luvun lopulla Andreas Wankum ja hänen yrityksensä Deuteron Development Projects (DDP) olivat mukana rakentamassa Volksparkstadionia, joka oli ensimmäinen yksityisesti aloitettu ja rahoitettu Saksan Bundesliigan ja FIFA Wold Cup -stadion. Rakennusvaiheessa joulukuussa 1998 Andreas Wankum kohtasi maksuvalmiusongelmia, jotka johtivat valmistuksen viivästymiseen, alihankkijoiden kuuden miljoonan Saksan markan maksuhäiriöihin sekä lopulta Andreas Wankumin henkilökohtaiseen maksukyvyttömyyteen. Andreas Wankum syytti tapahtumista Siegfield Greven johtamaa alihankkijaa VIP Concultia.
Andreas Wankum kykeni ylläpitämään korkean elintasonsa varakkaan vaimonsa avulla. Hän sai sopimuksen Wankumin Syltin huvilan kiinteistön pakkohuutokaupassa. Kaksi Andreas Wankumia vastaan stadionin rakentamiseen liittyvää tutkintaa keskeytettiin vuonna 2007 rikosprosessilain 170 §:n 2 momentin nojalla eli riittävän epäilyn puutteen vuoksi. 24.1.2014 Andreas Wankumin velkojat hyväksyivät maksukyvyttömyyssuunnitelman; tämä päätti maksukyvyttömyysmenettelyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti