Markku Johansson (20. osa)

1980-luvun alussa Europan Broadcasting Unioniin eli EBU:un kuuluvat jäsenvaltiot toteuttivat Nord Ring -konserttisarjan. Ensimmäisen konsertin toteutti Suomi vuonna 1980 järjestäjämaana. Helsingin Finlandia-talossa tallennettiin kaikki eri puolille Eurooppaa lähetetyt konsertit elokuussa 1980. Uuden Musiikin Orkesteri UMO säesti näissä konserteissa eri maista tulleita laulajia sekä soittajia. Konserttien ohjelmia harjoiteltiin kolmen päivän ajan, jonka jälkeen konsertit esitettiin Suomen Yleisradiossa ja vierailevien maiden radioissa. Markku Johansson soitti näissä konserteissa UMOssa trumpettia.

UMO otti osaa usein Helsingin Juhlaviikoilla järjestettyihin samoin eri Euroopan maissa taltioituihin EBU-maiden radioyhtiöiden järjestämiin konsertteihin. Ulkomaille suuntautuvien vierailukonserttien järjestäminen alkoi olla paljon helpompaa, kun UMOn toiminta vakiintui ja orkesterin soittajille alettiin maksaa säännöllistä kuukausipalkkaa. UMOn vakiintunut 16-henkinen kokoonpano oli näissä vierailukonserteiden järjestämisessä sangen sopivan kokoinen joukko. UMOn kokoonpanolla oli lisäksi jo hyvin laaja ja valmiiksi treenattu ohjelmisto, joten orkesteri saattoi lähteä varsin lyhyelläkin varoitusajalla matkalle ulkomaille saakka.

European Broadcasting Unioniin eli EBUun kuuluvien maiden konserttien eri esiintyjäryhmät suunniteltiin vastaamaan järjestettyjen tilaisuuksien tarpeita. EBUn konserttien ohjelma rakentui sekä suomalaisesta että ulkolaisesta musiikista. Konserttien sovittajille nämä esiintymiset tuottivat tietysti tavallista enemmän sovitustyötä, koska mm. BBC:n orkesterille tilatut sovitukset työllistivät sovittajaa muutamien viikkojen ajan. Tällaista konserttia varten harjoiteltiin kotimaassa muutamia päiviä ja paikallisessa maassa järjestettiin vielä yhdet harjoitukset ennen konserttia. Yleisölle konsertti esitettiin harjoituksia seuraavana päivänä. Suomalaiset muusikot esittivät yleensä näissä paikallisissa konserteissa kolme tai neljä kappaletta.

Dolf van der Linden.

Omien kapellimestarin töidensä ohella Markku Johansson on näissä konserteissa myös itse esiintynyt solistina. Markku Johansson on jonkin verran saanut esittää myös omia sävellyksiään sekä sovituksiaan näissä konserteissa. Markku Johansson esiintyi 1980-luvun alkupuolella hollantiaisen kapellimestari Dolf van der Linden (oik. David Gijsbert van der Linden, s. 22.6.1915 Vlaardingen, Alankomaat ja k. 30.1.1999 Hilversum, Alankomaat) vuonna 1945 perustaman Metropol Orchestran kanssa EBU. Metropol Orchestran kokoonpano vaihtelee joustavasti 52 soittajasta aina 97 soittajaan saakka ja orkesteri teki viikottain musiikkituotantoa Hollannin radiolle. Nauhoituksen yhteydessä yleensä myös toteutettiin julkinen konsertti yleisölle, jota oli mahdollista tulla kuuntelemaan paikan päälle.

Metropolitan Orchestra.

Markku Johansson esiintyi vuonna 1987 jälleen kerran Hollannin Metropol Orchestran solistina. Hän soitti tällä kertaa kymmenen kappaletta orkesterin nauhoituksessa. Markku Johanssonin ehdottamista kappaleista paikallinen radiotuotannosta vastaava sovittaja kirjoitti sovitukset suurelle orkesterille. Levytyssession alussa paikallinen äänittäjä kävi kaikki soitinryhmät sekä mikrofonit reippaasti läpi ja tarkisti, että kaikki äänet soivat halutulla tavalla. Vain muutamien minuuttien päästä kaikki oli valmista nauhoitukseen ja äänittäjä sanoi: ”Tape rolling!” Suuri orkesteri soitti solistin kanssa kaikki kappaleet yhteen menoon 100-prosenttisena ottona nauhurille. Kymmenen minuutin työskentelyn jälkeen nauhoituken ensimmäinen kappale oli jo taltioitu sisään. BBC, Hollanti ja monet muut Euroopan radiomaat olivat musiikkituotannossaan todella tehokkaita; musiikkia tehtiin taidolla nopeasti ja laadukkaasti.

Markku Johansson poikkesi 2000-luvun alussa johtamassa Metropol Orchestran äänityksiä. Tämä vierailusai alkunsa siitä, kun Markku Johansson johti Kulttuuritalolla Helsingissä Yleisradion järjestämän konsertin, jossa suomalaiset solistit ja hollantilainen trumpetisti ja flyygelitorven soittaja ja bändinjohtaja sekä pedagogi Jarmo Hoojendik (s. 28.3.1965 Den Helder, Alankomaat) soittivat UMOn ja Radion sinfoniaorkesterin jousiston kanssa. Konsertin päätyttyä menestyksellisesti Hollannin radion tuottaja kysyi Markku Johanssonia johtamaan hollantilaista levytyssessiota. Tässä nauhoituksessa tallennettiin tanskalaisen trumpetisti, sovittaja, bändijohtaja ja säveltäjä Jens Wintherin (s. 29.10.1960 Næstved, Tanska ja k. 24.2.2011) tilausteos, Pluto and Beyond, joka julkaistiin CD-levynä vuonna 2003. Laaja jazzteos osoittautui haastavaksi sekä soittajakunnalle että kapellimestarille, mutta tilaussävellys saatiin kuitenkin nauhoitettua kunnialla kolme päivää kestävien äänitysten aikana.

Markku Johansson aloitti jo 1970-luvun alussa työskentelyn studioissa. Studiokokoonpanojen johtaminen ja tuottajan tehtävät kuuluivat silloin sovittajan tehtäväkenttään, joten Markku Johansson oppi nopeasti orkesterinjohtamisen perusasiat Musiikki Fazerin levy-yhtiöllä työskennellessään. Markku Johansson eteni nopeasti pitkälle oman instrumenttinsa käsittelyssä ahkeralla harjoittelulla, koska hän oli ennättänyt toimia soittajana sekä tanssimuusikkona että pienyhtyeissäkin. Levyalalle tullessa Markku Johansson joutui heti studio-orkesterin eteen lähes valmistautumattomana. Soitettavan musiikin tasajakoiset rytmit kuitenkin helpottivat levytysmateriaalina käytetyn musiikin tekemisessä. Säestävän komppiryhmän johtaminen oli studiossa hyvin selkeää työsarkaa: sovittaja laski nauhoitettavan kappaleen käyntiin ja lopuksi huolehti siitä, että soittajaryhmä selvisi oikeassa rytmissä ja saivat kappaleen lopetettua yhtä aikaa. Kapellimestaria tarvittiin studiossa myös taidemusiikin soittajien soittaessa nauhoituksia, koska he olivat tottuneet orkestereissaan siihen, että kapellimestari näytti heille eri soitinten sisääntulot. Markku Johansson on kertonut selvinneensä erityiskohdistakin monasti kokemattomuudestaan huolimatta ”kuin ihmeen kaupalla”.

Vuonna 1973 Markku Johansson johti ensimmäistä kertaa sinfoniaorkesteria Lahden kaupunginorkesterin viihdekonsertissa. Konsertin solistina lauloi Pertti ”Pepe” Willberg. Konsertti esitettiin kaksi kertaa ja molemmat esitykset olivat loppuunmyytyjä Lahden konserttitalossa. Tätä aikaisemmin Markku Johansson oli johtanut eri kokoonpanoja vain studio-olosuhteissa. Lehtiartikkelissa Lahden kaupunginorkesterin viihdekonserttiin valmistautuvat 24-vuotias Markku Johansson sekä 26-vuotias Pepe Willberg kertoivat tunnelmistaan; heidän lisäkseen lavalla olivat esiintymässä Pepe & Paradise -yhtyeen rumpali Jarkko Matti Antero ”Ande” Päiväläinen (s. 19.5.1944), basisti Christer Gustaf ”Kicke” Bergholm (s. 21.9.1946 ja k. 14.2.2025 Espoo) sekä pianisti ”Pedro” Heikki Kalevi Hietanen (aik. Heikki Kalevi Hietanen, s. 5.5.1949 Jaala ja k. 6.12.2023 Vantaa). Pepe Willberg riemuitsi haastattelussa siitä, että ”konsertissa on mukana tuttuja poikia ikäänkuin tukena”. Willberg kertoi lisäksi esiintyneensä suuren orkesterin edessä ainoastaan Euroviisukarsinnoissa ja siten laulavansa ensikertaa kaupunginorkesterin säestyksellä. Seitsemän tai kahdeksan vuotta kitaraa haastattelua aiemmin soittanut Willberg paljasti, että laulaminen oli hänelle ollut aikaisemmin vain harrastus. Säveltämistä hän samoin piti edelleen vain harrastuksenaan, mutta smalla hän arveli, että siihen kuitenkin kannattaisi kiinnittyä aikaisempaa vakavammin.

Samaisessa lehtiartikkelissa toimittaja kertoi myös Markku Johanssonista ja tämän tulosta johtamaan Lahden kaupunginorkesteria ensimmäistä kertaa. ”Markku säveltää, sovittaa, harjoittelee, toimii studiomuusikkona, tekee ohjelmaa tv:hen ja soittaa joskus Radion tanssiorkesterissa sekä Paradisessa”, lehdessä tiedetään kertoa. Markku Johansson kertoi lehden haastattelussa olevansa innoissaan työtehtävistään, mutta mikään Markun mommenteissa ei vielä ennakoinut hänen tulevaa kehitystä musiikkiurallaan: ”Minä en ole mikään kapellimestari, olen soittaja”, hän kertoo lehdessä, mutta samalla myöntää silti, että ”kapellimestarina kokeileminen on mielenkiintoinen oppitunti hänelle itselleen”.

Linnanmäen Peacockin Uuden Iloisen Teatterin kahdeksannessa esityksessa kesällä 1986 Markku Johansson toimi kapellimestarina vahvistetulle Seitsemän Seinähullun Veljeksen orkesterille. Kapellimestari ja teatterin yleismies Jaakko Salo halusi sinä kesänä pitää kesälomaa teatterin toiminnasta, vaikka hän usean kerran katsomon puolella istuikin näytäntöjä seuraamassa. Esityksen sovituksen laativat Markku Johansson, Jaakko Salo sekä musiikinopettaja Olli Markus Heikkilä (s. 20.11.1942 Kuusankoski). Ohjelman käsikirjoittivat Seppo Ahti, Pentti Järvinen, Matti Kuusla, Jaakko Salo ja Jukka Virtanen. Esitys rakentui tyypilliseen tapaan Uudelle Iloiselle Teatterille tehdyistä musiikkinumeroista ja sketseistä, joissa pilailtiin ajankohtaisia aiheita. Jaakko Salo kiinnitti sovitusten lisäksi erityistä huomiota sanoituksiin. Näytöksissä käytettiin paljon tuttuja lauluja, joihin oli tehty uudet sanat. Erityisen paljon teatterin perustajahahmot käyttivät omaa aikaansa perehtymällä perusteellisesti varsinkin ruotsalaiseen revyyperinteeseen.

Markku Johansson (19. osa) 

Markku Johansson.

Toivotaan, toivotaan -ohjelman toiseksi juontajaksi Jukka Virtasen pariksi tuli syksyllä 1976 mallintöitä tehnyt Pia Christiansen. Ohjelman kapellimestareina toimivat kronologisessa järjestyksessä pianisti, säveltäjä ja sovittaja Antti Keijo Hyvärinen (s. 20.6.1946 Kuopio), Markku Johansson sekä Olli Ahvenlahti. Antti Hyvärinen perusti oman yhtyeensä jo vuonna 1963, jonka jälkeen hänellä on ollut paljon kysyntää kapellimestarina studioissa, viihdeorkestereiden edessä sekä televisiossa. Hyvärinen on ollut tuottelias myös säveltäjänä sekä sovittajana television viihdeohjelmissa sekä ravintolashowtoiminnassa. Kapellimestari Antti Hyvärinen on tuottanut ja sovittanut useille artisteille musiikkia, kuten mm. Aarne Tapani Kansalle (s. 9.3.1949 Hamina ja k. 25.3.2025 Kotka), Kirkalle (Kirill Babitzin, s. 22.9.1950 Helsinki ja k. 31.1.2007 Helsinki), Juha Harri Vainiolle (s. 10.5.1938 Kotka ja k. 29.10.1990 Gryon, Sveitsi), Matille ja Tepolle, Tarja Ylitalolle (o.s. Suhonen, s. 5.3.1951 Lieksa) sekä Marin Evi Rungille (s. 7.12.1945 Helsinki).

Antti Hyvärinen.

Toivotaan, toivotaan -ohjelman ideoivat MTV:ssä ohjelmapäällikkö Tauno Johannes Äijälä (s. 4.5.1941 Tyrvää), ohjelmapäällikkö Leo Ilmari Meller (s. 26.9.1915 Helsinki ja k. 25.6.1990 Helsinki), monitoimimies Jukka Virtanen sekä MTV:n perheohjelmien toimituspäällikkö Kyllikki Virolainen (ent. Stenros, o.s. Salojärvi, s. 6.2.1924 Asikkala ja k. 8.5.2009 Helsinki). Ohjelman 15 lähetysvuoden aikana ennätettiin kerätä varoja 56 eri järjestölle yhteensä 22 miljoonaa markkaa. Tunnin mittaiset jaksot nähtiin sunnuntai-iltaisin televisiossa ja ne koostuivat studiossa kuvatuista artistivieraiden musiikkiesityksistä. Syksyllä 1988 ohjelman kestoaika lyhennettiin tunnista puoleen tuntiin ja esitys siirrettiin sunnuntaista lauantain alkuiltaan. Viimeinen ohjelman jakso lähetettiin 13.1.1990.

Antti Hyvärisen jätettyä kapellimestarin tehtävät Toivotaan, toivotaan -ohjelmassa oli vuoro Markku Johanssonin astua kapellimestariksi ja muusikoksi peräti viiden vuoden ajaksi. Johansson soitti usein itse nauhoituksissa, koska ohjelmassa käytettiin suhteellisen pieniä kokoonpanoja. Markku Johanssonin jälkeen oli Olli Ahvenlahden vuoro johtaa ohjeman kapellimestarina ja tuolloinkin Markku Johansson soitti ohjelman orkesterissa trumpettia. Vielä myöhemminkin Markku Johansson toimi ohjelman kapellimestarina toistamiseen ja silloin oli taas Olli Ahvenlahti siirtynyt orkesterin pianistiksi.

Johansson ja Ahvenlahti molemmat tekivät ohjelman musiikkiesityksistä mielellään usein jazzvaikutteisia viihdekappaleita. Jazzvaikutteinen musiikki ujutettiin vähän joka puolelle, iskelmiäkin soitettiin jazzahtavina sovituksina. Kappaleita soitettiin yhdistelemällä erilaisia musiikillisia tyyjejä maukkaasti, mutta maltillisella sekä ennakkoluulottomalla otteella. Markku sovitti esimerkiksi Kirkalle laulettavaksi rockballadin Whel I Need You -kappaleesta, joka ohjelmassa sai jazzfraseerauksen Markun flyygelitorven ollessa soolosoittimena. Olli puolestaan sovitti mm. Eila Pienimäen (s. 18.2.1939 Töysä) esitettäväksi uuden version Toivo Kärjen sävellyksestä Vanhan veräjän luona, joka marinoitiin myös vahvasti jazzin maailmaan.

Eila Pienimäki.

Markku Johansson sommitteli ohjelmaa varten monia uusia sovituksia suosikkisävelmistä. Joskus hän etsi sovituksiin täysin uusia lähestymiskulmia mm. muuttamalla perinteistä soitinvalikoimaa. Säveltäjä Johannes Brahmsin (s. 7.5.1833 Hampuri ja k. 3.4.1897 Wien) Unkarilaisen tanssin nro. 5 solistiksi valikoitus viulisti Jari Pekka Lappalainen (s. 11.3.1948 Kuopio ja k. 16.6.2022 Helsinki), mutta Markun sovituksessa olivat hyvin vahvasti osallisena myös vaskisoittimet. Lappalainen oli mukana noin 1 700 levytyksessä ja viulun lisäksi hän soitti myös mandoliinia, kitaraa ja bassoa, myös laulajana hänet tunnettiin. Kuopion musiikkiopistossa Jari Lappalainen aloitti musiikinopiskelun 13-vuotiaana. 16-vuotiaana vuonna 1964 Lappalainen muutti Tampereelle, jossa hän jatkoi Tampereen konservatoriossa viuluopintoja ja liittyi Osvi Niemen (s. 30.7.1937) orkesteriin soittajaksi. Myöhemmin Jari Lappalainen soitti mm. Markku Aron, Kai Hyttisen, Viktor Klimenkon, Eino Grönin, Markus Allanin, M. A. Nummisen ja Reijo Taipaleen yhtyeissä sekä perusti Tampereelle omankin tanssiyhtyeen.

Jari Lappalainen.

Vuodesta 1976 Lappalainen asui Helsingissä ja hän soitti mm. Svenska Teaternin, Helsingin Kaupunginteatterin ja Uuden Iloisen Teatterin tuotannoissa. Lappalainen kuului samoin Vantaan Viihdeorkesteriin ja työskenteli Kansallisoopperan orkesterissa, Savonlinnan oopperajuhlilla ja Radion sinfoniaorkesterissa. Vuonna 1981 Lappalainen liittyi Cumulus-yhtyeeseen, joka esiintyi Pohjois-Amerikassa ja Afrikassa. Jari Lappalainen julkaisi omalla nimellään kaksi LP-levyä, viulualbumin Tuttuja tangoja (Scandia 1974) ja laulualbumin Luonto kutsuu (Discovox 1977. Jari Lappalaiselle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2009. Hänen viimeinen julkinen esiintyminen oli joulukuussa 2017 Suomen 100-vuotisjuhlan vastaanotolla Ukrainan Kiovassa. Hän kuoli 74-vuotiaana kesäkuussa 2022 ja hänet on haudattu Malmin hautausmaalle Helsingissä.

Paul "Nacke" Johansson.

Ohjelman kappaleet nauhoitettiin studiossa sataprosenttisena ottoina eli kaikki kappaleet lauluineen ja soittoineen nauhoitettiin yhdellä kertaa nauhalle. Nauhoituksissa käytetyt orkesterikokoonpanot olivat kooltaan viidestä viiteentoista muusikon kokoonpanoja. Ohjelman nauhoitukset tehtiin MTV:llä aina yhden päivän aikana. Laulunumeroiden ohella ohjelmassa näytettiin myös solistisia instrumentaalinumeroita. Tällainen oli esimerkiksi tanskalaissyntyisen trumpetistin Jörgen Petersenin upea tulkinta suositusta O Sole Mio -kappaleesta. Kappale toteutettiin Markun velipuolen, Paul ”Nacke” Johanssonin sovittamana versiona, jossa Jörgen Petersenin kanssa soitti viulua Jari Lappalainen. Toisessa jaksossa belgialainen kitaristi Francis Goya soitti kitarasoolon romanianjuutalaisen viulisti, säveltäjä ja kapellimestari Vladimir Cosman (s. 13.4.1940) sävältämästä kappaleesta Nadja. Melkein joka jaksossa ohjelman muusikot soittivat joitakin yleisön toivomia kappaleita instrumantaaliversioina. Kappaleet saattoivat olla esimerkiksi sellaisia, kuten Toivo Kärjen sävellys Why Nameless tai Ray Evansin ja Jay Livingtonen sävellys Mona Lisa.

Vladimir Cosma.

Markku Johansson työsti Toivotaan, toivotaan -ohjelman lisäksi Mainostelevisiolle ja Yleisradiolle sekä kapellimestarina että soittajana muitakin ohjelmia. Johansson oli soittajana mm. Hukkaputki-nimisessä ohjelmassa sekä Pentti Järvisen ja Kari Kyrönsepän ideoimassa esityksessä, Hepskukkuu -nimisessä viihdeohjelmassa vuonna 1979. Ohjelmassa tehtiin pilkkaa kansanvalistuksellisten televisio-ohjelmien tyylistä. Markku Johansson kirjoitti mielellään musiikkia telesisio-ohjelmiin. Yksi ohjelma, missä Markku Johansson oli mukana, oli koululaisten kulttuuriohjelma, jossa espoolaisen Kivenlahden Mainingin koulun oppilaat toteuttivat televisioidun kuorokonsertin. Tässä projektissa yhdistettiin musiikin, äidinkielen ja kuvataiteen oppiaineita. Aluksi oppilaat osallistuivat kirjoituskilpailuun, johon oppilaat saivat osallistua kirjoittamalla heitä läheisesti koskettavista aiheista kuten ystävistä, kesästä ja luonnosta. Kuvaamataidontunneilla oppilaat saivat tehdä teoksiin liittyviä vesiväritöitä. Markku Johansson sävelsi lasten laulettavaksi kappaleita ja sanoittaja Jorma Toiviainen riimitteli niihin lasten kirjoituksiin perustuvat laulujen sanat. TV1 teki projektista lasten kulttuuriohjelman, jossa kuvattiin hankkeeseen osallistuneiden lasten ja nuorten näkökulmaa. Ohjelman lopuksi oppilaiden joukosta koottu kuoro lauloi nämä sävellykset koulun pihalla konsertissa.

Kapellimestari Ossi Runne suunnitteli kahdeksankymmentäluvulla televisioon Minun lauluni-ohjelman, jossa Markku Johanssonista tehtiin yhden osan ajaksi päähenkilö. Ohjelmassa soitettiin Markku Johanssonin säveltämää ja esittämää musiikkia. Markku soitti vakavatunnelmaisessa ohjelmassa omia sävellyksiään trumpetilla ja flyygelitorvella. Useat ohjelman kappaleet olivat yhtyeen kanssa soitettua fuusiojazzia, mutta ohjelmassa oli myös Pepe & Paradisen levyttämä Markku Johanssonin sävellys Jukka Virtasen sanoitukseen, Lukkiutuminen. Ohjelman lopuksi Pepe Willberg lauloi Sanat rakkaat-nimisen laulun. Lyhyiden haastatteluosuuksien aikana rauhallinen ja hieman kaino Markku Johansson puhui musiikkiuransa alkuvaiheista haastattelijalle.

Erkki Rautio.

1970-luvun puolivälistä aina 1980-luvun alkupuolella saakka Yleisradio järjesti varsin säännöllisesti kulttuurivientikonsertteja suomalaisesta kulttuurista. Ohjelmavierailut suuntautuivat usein Neuvostoliittoon, mutta konsertteja tehtiin myös Itä-Euroopan maihin, kuten Itä-Saksaan. Matkat toteutettiin enimmäkseen Yleisradion ja Kulttuuriministeriön rahoituksella. Markku Johansson teki näitä vierailukonsertteja toistakymmentä kertaa Neuvostoliittoon, ensimmäinen niistä suuntautui Alma-Ataan. Matkalla oli mukan kuutisenkymmentä henkilöä; tanssiryhmä, sellosolisti Erkki Rautio säestäjänä Ralf Gothóni, popyhtye Pepe & Paradise ja paikalliseen taidehalliin vietiin nähtäväksi suomalaista lasimuotoilua Iittalasta.

Ralf Gothóni.

Markku Johansson (18. osa) 

Markku Johanssonin soololevy, Tenderly.

Säveltäjä ja kirjailija Eero Olavi Hämeenniemi (s. 29.4.1951 Valkeakoski) opiskeli musiikkia mm. professori, pianisti ja säveltäjä Paavo Johannes Heinisen (s. 13.1.1938 Helsinki ja k. 18.1.2022 Järvenpää), Boguslaw Schäfferin, italialaisen Franco Donatonin (s. 9.6.1927 Verona ja k. 17.8.2000 Milano) ja Josef Schwantnerin ohjauksessa. Eero Hämeenniemi valmistui ylioppilaaksi vuonna 1971 ja Sibelius-Akatemiasta hän valmistui diplomisäveltäjäksi vuonna 1978. Hämeenniemi jatkoi sävellysopintojaan Krakovassa, Italiassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Eero Hämeenniemi on imenyt sävelteoksiinsa vaikutteita Kaukoidästä, kuten mm. intialaisesta musiikista. Hämeenniemi on säveltänyt mm. neljä sinfoniaa, konserttoja, jousikvartettoja, mieskuoromusiikkia ja jazzia. Sibelius-Akatemiassa Eero Hämeenniemi on toiminut sävellyksen dosenttina ja hän on samoin perustamansa Nada-yhtyeen johtaja ja pianisti.

Eero Hämeenniemi.

Radion sinfoniaorkesteri on levyttänyt Eero Hämeenniemen kolme sinfoniaa. Kerava-kvartetti on puolestaan levyttänyt kaikki Hämeenniemen jousikvartetot. Nada-yhtye on julkaissut kaksi levytystä. Eero Hämeenniemen kirjoittamia kirjoja ovat mm. ABO – johdatus uuden musiikin teoriaan (1982), Tekopalmun alla (1993), Missä sade leikkii (2004), Norsuilla etuajo-oikeus (2005), Tulevaisuuden musiikin historia (2007) ja Pyhän Calixtuksen lähde (2009). Hämeenniemen kirjoittamista kirjoista kolme käsittelee eteläaasialaista kulttuuria. Lisäksi hän on suomentanut tamilinkielistä runoutta. Eero Hämeenniemi on julkaissut samoin kaksi Italiaan liittyvää kirjaa: Napolista etelään (2021) ja Kulkija Venetsiassa (2022). Hän on kirjoittanut myös monodraaman Laura Maddaqlena (2019) näyttelevälle cembalistille. Sekä Kulkija Venetsiassa että Laura Maddalena kertovat mm. Venetsian musiikillisten orpokotien asukkaista.

Markku Johanssonin kapellimestarikaudella Uuden Musiikin Orkesteri UMO tuotti säveltäjä Eero Hämeenniemen konsertin. Hämeenniemi yhdisti säveltäjänä konsertissa taidemusiikin, jazzin ja intialaisen musiikin elementtejä. Eero Hämeenniemi katsoi taidemusiikin tradition haittapuolena olevan sen liiaksi sitouttavana puolena soittajan riippuvuus nuoteista. Yhteistyössä UMOn kanssa Eero Hämeenniemelle tarjoutui oiva tilaisuus käyttää ja kokeilla improvisointia big band orkesterille säveltäessään. UMOn konsertin eräässä teoksessa on sointumerkkeihin pohjautuvat harmoniat, mutta osassa konsertin kappaleissa oli myös osia, joissa rakennettiin improvisaatio perinteisestä sointuajattelusta poikkeavalla tavalla säveltäjä Hämeenniemen tarjoamaa materiaalia hyväksi käyttäen. Konsertin kappaleissa oli mukana esiintymässä monia artisteja. Heitä säesti joukko muusikkoja, jotka improvisoivat säestystä Eero Hämeenniemen laatimien ohjeistuksien mukaisesti.

Kapellimestari Markku Johansson sovitti UMOn ohjaajana materiaalia melko paljon big bandille soitettavaksi. Uuden Musiikin Orkesteri UMO levytti vuonna 1991 Helsingin laulu -nimisen levyn, joka sisälsi paljon Helsinki -aiheisia kappaleita. Tällä levyllä löytyy Markku Johanssonin laatimia ja UMOn soittamia instrumentaalisovituksia Erik Wilhelm Lindströmin (s. 29.5.1922 Helsinki ja k. 27.8.2015 Helsinki) säveltämästä Herrat Helsingin -kappaleesta sekä laulaja ja säveltäjä Matti Kalevi Siitosen (s. 23.7.1942 Mikkeli ja k. 23.4.2021 Helsinki) eli Fredin vuonna 1968 levylle laulamasta kappaleesta Kolmatta Linjaa takaisin (Beautiful In The Rain, sävellys Tony Hatch s. 30.6.1939 ja levytys Petula Sally Olwen Clark s. 15.11.1932 Epsom, Surrey), joka perustui Juha Vainion oivaan sanoitukseen. Juha Vainio lauloi omaan sanoitukseensa perustuvan Herrat Helsingin -kappaleen levylle vuonna 1966.

Erik Lindström.

Matti Siitonen eli Fredi.

Markku Johanssonin sovittamana instrumentaaliversiona Herra Helsingin -kapple alkaa harmonisoidun orkesterin tempaisemalla introlla. Sambakarnevaalitunnelmaa luodaan kappaleeseen kohtuullisen pitkien taukojen aikana riettailla vihellyspilleillä. Kappale perustuu Markku Johanssonin käsittelyssä vahvaan lattarikomppiin, joka luo tunnelmaan vauhdikkuutta ja irtonaisuutta. Kappaleen sovitus kasvaa, kun sen teema soitetaan ensimmäisellä kerralla usisonossa ja toisella kerralla mukaan tulevat trumpettien ja pasuunoiden harkitut fillit täydentämään kappaleen melodiaa. Kertosäkeen lähteen kolmaskerta liikkeelle kitarasoololla ja kertosäkeen jälkeen jälleen palataan jälleen säkeistöön, tällä kerralla vaskien tulkitemalla melodialla stemmoissa. Urkupisteen lailla mukaillen pasuunat säestävät matalilla äänillä säestyksessä. Auvoiseksi lopuksi jälleen palataan alun tunnelmaan vihellyspilleineen. Markku Johanssonin ideoimassa sovituksessa kappale vahvistaa esivaltaa ja ”Herroja” vastaan Juha Vainion sanoituksessa tuntemaa tunnelmaa. Samalla kuitenkin Markku Johansson vie tietoisesti musiikkia rohkeasti kohti karnevaalisambaa ja vahvaa lattarimusiikkia.

Juha Harri Vainio.

Markku Johansson halusi vaalia Esko Linnavallin alkujaan visioimaa näkemystä UMOsta improvisoivana big bandinä. Tämä oli juuri se asia, jolla oli tarkoitus Uuden Musiikin Orkesterilla erottua vanhempien big bandien joukosta. Nyt UMOn kappaleiden sovituksiin rakennettiin vapaita osioita pienempiä kokoonpanoja varten, joissa oli yleensä joku solistinen puhallinsoitin, kuten mm. trumpetti, saksofoni tai pasuuna ja komppiryhmä (piano, basso ja rummut). Bändin soittoharjoituksissa toki aina sovittiin, kuka johti solistina pienempää bändiä ja missä vaiheessa improvisoitiin. Varsinaisessa esityksessä kapellimestari näytti bändille sovitun merkin, josta eteenpäin sovittu muusikko jäi soittamaan sooloa, kunnas sopivan tilaisuuden koittaessa bändi palasi alkuperäiseen kappaleeseen. Harjoituksissa katsottiin läpi kappaleiden eri osat ja improvisoitavat kohdat jäivät kyseisten soittajien vastuulle. Solistit haastoivat soittamissaan sooloissa muita soittajia kilvoitteluun siitä, kenen soolo nousisi illan huikeimmaksi. Sooloja kehiteltiin soittajien keskinäisellä kommunikoinnilla. Toisinaan soolot lähtivät eriytymään alkuperäisen kappaleen sävellajista aivan poikkeavaan suuntaan. Kaiken lopullisena päämääränä oli se, että improvisoinnin jälkeen bändi onnistuneesti palautui alkuperäisen sovituksen ääreen yhdessä.

Uuden Musiikin Orkesteri UMO.

Kapellimestari Markku Johanssonin kausi merkitsi UMOlle melkoista suunnan muutosta. UMO oli ollut kapellimestari Esko Linnavallin kaudella vankassa ohjauksessa ja erilaiset musiikilliset näkemyserot bändin sisällä olivat pysyneet peitossa. Esko Linnavallin kuoltua tilanne orkesterissa muuttui samalla; nuorempien ja vanhempien muusikoiden väliset näkemyserot musiikillisista asioista nousivat esille ja aiheuttivat samalla kitkaa yhtyeen sisäpiirissä. Samalla aikaa orkesterin soittajakuntaa uusittiin. Taloudelliset paineet olivat omalta osaa lisäämässä orkesterin paineita, koska tuolloin oltiin sukellettu myös syvään lamaan ja orkesterin saamat avustukset olivat tarkastelun alaisia. Itse orkesteri olisi kylläkin halunnut, että se olisi saanut konsertteihinsa enemmän nimekkäitä solisteja sekä vierailijoita.

Kapellimestari Markku Johansson vastasi UMOn johtamisesta yhden toimikauden ajan, joka kesti kaksi ja puoli vuotta. Toimikauden päättyessä Markku Johansson ei enää jaksanut kiinnostua suuren jazzbändin johtamisesta ja hän kaipasi välillä pienempiäkin kokoonpanoja. Samaan aikaan UMOn johtamisen kanssa Markku Johansson toki johti myös Vantaan Viihdeorkesteri, jonka perusta oli Tikkurilassa toimineen Helsingin autokoritehtaan henkilökunnan vuonna 1948 perustamassa Vantaan orkesteri ry:n orkesterissa. Nykyään Vantaan aviihdeorkesterin kotisali on vuonna 1987 valmistuneessa konserttitalo Martinuksessa. Markku Johanssonia työllisti myös samalla useat muut työt, kuten työt myös television parissa.

Markku Johansson ajoi tunnollisena, ahkerana ja vastuuntuntoisena ihmisenä itsensä ensimmäisen kerran ”piippuun” jo 1970-luvulla kiihkeän työtahdin vuoksi soittaessaan muiden töidensä lisäksi myös Pepe & Paradise -yhtyeen riveissä kiireisinä kiertuevuosina; samaan aikaan hän työskenteli täysiä päiviä studioissa muusikkona, sovittajana ja kapellimestarina. Sama hiipivä työmäärän lisääntyminen toistui jälleen 1990-luvun alussa. Hän on aina tottunut tekemään ahkerasti töitä, mutta hän ei välttämättä itse huomannut rajoittaa vapaaehtoisesti töidensä määräänsä. Usein hän luotti siihen, että pahimmat työkiiret tasattaisiin vastaavasti kesäisin pitkällä kesälomalla. Näin hän oli tottunut työskentelemään jo nuoruudestaan saakka. Markku Johansson oivalsi itse vasta paljon myöhemmin, että jos asiaa olisi tajuttu tutkia jo paljon aikaisemmin, hänellä olisi aivan varmasti todettu ainakin kolmeen otteeseen paha loppuunpalaminen.

Vuosina 1974-1990 Mainostelevisiossa tehtiin suosittua Toivotaan, toivotaa -viihdeohjelmasarjaa, jossa yleisön musiikkitoiveiden ja terveisten tuella kerättiin varoja eri avustusjärjestöille. Aluksi ohjelmaa juosivat toimittaja, kirjailija, sanoittaja, käsikirjoittaja, runoilija, suomentaja ja juontaja sekä ohjaaja Jukka Jalmari Virtanen (s. 25.7.1933 Jämsänkoski ja k. 1.9.2019 Helsinki) ja tuottaja sekä tv-ohjaaja Helena Kokko.

 Markku Johansson (17. osa)

Markku Johansson.

Radion tanssiorkesterin lakkauttaminen käynnisti käytännössä Uuden Musiikin Orkesteri UMO:n perustamisen. Muusikko, säveltäjä ja toimituspäällikkö Erkki Olavi Melakoski (s. 5.1.1926 Turku ja k. 6.4.1997 Helsinki) aloitteesta oli vuonna 1958 perustettu Radion tanssiorkesteri, joka oli Yleisradion alaisuudessa toimiva ja nauhoituksia tekevä big band. Todennäköisesti tunnetuin Erkki Melakosken sävellys on Balladi Olavinlinnasta. Erkki Melakoski vaikutti hyvin laajasti suomalaisessa viihdemusiikissa. Jo kouluaikanaan hän soitti tanssiyhtyeessä ja hän liittyi vuonna 1948 basisti, jazzmuusikko, musiikkikriitikko ja orkesterinjohtaja Olli Hämeen (s. 19.5.1924 Helsinki ja k. 11.6.1984 Tampere) orkesteriin, kun pianisti Valto Uolevi Laitinen (s. 23.11.1926 Helsinki ja k. 11.10.2004 Pariisi, Ranska) jätti yhtyeen. Melakoski soitti orkesterissa 1950-luvun puoliväliin saakka.

Vuosina 1959-1963 Melakoski soitti omaa nimeään kantaneessa Erkki Melakosken orkesterissa. Melakoski työskenteli kevyen musiikin parissa Yleisradiossa toimittajana vuosina 1953-1961, apulaisosastopäällikkönä vuosina 1961-1972 ja musiikkituotannon toimistopäällikkönä vuodesta 1972 lähtien. Erkki Melakoski vastasi uransa aikana Yleisradion laajan kantanauha-arkiston luomisesta. Melakoski toimitti mm. Sävelradiota ja sovitti kappaleita Kuukauden suositut -sarjaan, jossa hän toimi kapellimestarina.

Radion tanssiorkesteri soitti tyypillisesti ulkomaista big band -ohjelmistoa ja kotimaisin voimin sävellettyä ja sovitettua orkesterimusiikkia. Kokoonpanossa soitti ansioituneita kotimaisia kevyen musiikin ammattilaisia Ossi Runnesta ja Jörgen Petersenistä Rauno Lehtiseen ja Esko Linnavalliin. Radion tanssiorkesteria johtivat alkuvuosina Erik Lindström ja Olli Häme. Myöhemmin orkesteria johti kapellimestari Raimo Henriksson. Kun 1970-luvun alussa Radion tanssiorkesteri lopetettiin, pianisti ja kapellimestari Esko Linnavalli kehitti idean uudesta orkesterista, joka soittaisi modernimpaa kevyttä musiikkia big bandinä. Esko Linnavalli halusi tehdä uudesta orkesterista Radion tanssiorkesteria ja amerikkalaisia perinteisempiä big band-orkestereita kuten Duke Ellingtonin ja Count Basien orkestereita modernimman kokoonpanon. Uuden ryhmän musiikillinen esikuva tulisi olemaan Thad Jones ja Mel Lewisin Big Band.

Uutta orkesteria olivat perustamassa Esko Linnavallin lisäksi Heikki Sarmanto, Olli Ahvenlahti, Pekka Sarmanto, Pekka Pöyry, Eero Koivistoinen, Markku Johansson ja Esko Rosnell sekä Radio 2:n viihdepäällikkö Tapio Lipponen. Uuden ryhmän toiminta lähti käyntiin, kun jazzmuusikkojen ryhmä alkoi tehdä Esko Linnavallin ja Heikki Sarmannon johdolla äänilevyä, Our Latin Friends. Muusikot käyttivät ryhmästä levynteon aikana nimeä The Finnish Jazz Music Workshop. Tämän levytyksen jälkeen jazzmuusikkoryhmän toiminta alkoi vakiintua ja Esko Linnavalli kutsui ryhmän perustamiskokoukseen. Rahoitushakemuksia kokouksessa käsiteltäessä Esko Linnavalli kertoi muusikoille, että orkesterille täytyy keksiä jokin nimi, joka samalla kuvaisi yhtyeen toimintatapaa. Jos nimi olisi vielä käännettävissä helposti englanninkielelle ja siitä saisi muodostettua lyhenteen, se olisi täydellinen. Silloin muusikoiden joukosta Markku Johansson sanoi: ”Uuden Musiikin Orkesteri – UMO”. Johon Esko Linnavalli saman tien totesi: ”Siinä se on!” Asiasta ei käyty sen enempää keskustelua.

Uuden Musiikin Orkesteria aluksi johti säveltäjä Heikki Sarmanto, mutta pian hän kuitenkin luovutti ja keskittyi itse säveltämiseen. Tämän jälkeen vetovastuu siirtyi kapellimestari Esko Linnavallille. Linnavalli aloitti muusikonuransa työskentelyllä studioissa sekä Radion tanssiorkesterin kapellimestarina, mutta myös sovittajana Yleisradiossa sekä Scandia levy-yhtiöllä. Esko Linnavalli oli kovin työllistetty musiikkitöillään, minkä vuoksi hän joutui vähän väliä delekoida musiikkitöitä ystävilleen, kuten mm. Olli Ahvenlahdelle. Esko Linnavalli teki 1970-luvun alussa hyvin moderneja iskelmäsovituksia sen ajan pop- ja iskelmäartisteille, kuten Dannylle, Kirkalle ja Tapani Kansalle. Esko Linnavalli toimi lisäksi samoin Discophone levy-yhtiön tuotantopäällikkönä.

Uuden Musiikin Orkesteri UMO:n muusikot olivat yhtyeen kaikessa toiminnassa innolla mukana heti alusta lähtien; orkesterin harjoituksia järjestettiin kerran viikossa, jotta ohjelmistorunko saatiin kuntoon. Vaikka orkesterilaiset joutuivat tekemään alkuun palkatonta työtä, olivat soittajat siitä huolimatta hyvin sitoutuneita orkesterinsa toimintaan. Markku Johanssonkin joutui jonkin verran luopumaan omista esiintymisistään, jotta hän pääsi orkesterin kanssa tilaisuuksiin. Kun sitten UMO:n konsertteja Yleisradio alkoi taltioida, alkoivat orkesterin soittajatkin saada keikkapalkkioita esiintymisistään. Markku Johansson toimi UMO:n improvisoivana trumpetistina alusta alkaen. Vuonna 1984 Markku Johansson jätti orkesterin, kun orkesterin muusikoille alettiin maksaa luulausipalkkaa ja heistä tuli varkamiehiä. Markku Johansson ei olisi pystynyt hoitamaan omia töitään orkesterin virassa.

Uuden Musiikin Orkesterista tuli hyvin pitkälle Esko Linnavallin näköinen orkesteri; Linnavalli järjesteli ja ideoi orkesterin toiminnan, mutta myös kokosi orkesterin ohjelmiston kasaan. Paljolti Esko Linnavallin sosiaalisuuden ja toimeliaisuuden vuoksi Uuden Musiikin Orkesteri UMO pääsi soittamaan keikkoja hyvin nimekkäiden kansainvälisten jazzmuusikkojen kanssa, kuten mm. jazztrumpetisti John Birks ”Dizzy” Gillespien (s. 21.10.1917 ja k. 6.1.1993) kanssa. Yleisradioon samoin Esko Linnavalli loi hyvät yhteydet sekä Helsingin kaupunkiin ja Opetusministeriöön. Näistä tahoista vakiintuivat sittemmin UMOn toiminnan rahoittajat.

Hesperian yökerhossa UMO säesti vuonna 1977 yhdysvaltalaista laulaja, näyttelijä ja tanssija Lena Mary Calhoun Horne (s. 30.6.1917 ja k. 9.5.2010), joka ennätti jo 16-vuotiaana aloittamaan esiintymiset estradeilla. Lena Horne oli Yhdysvalloissa ensimmäisiä mustia näyttelijöitä ja laulajattaria, jotka hyväksyttiin 1940-1950-luvuilla esiintymään elokuviin. Tämä Lena Hornen show Hesperian yökerhosta esitettiin televisiossa suorana lähetyksenä. Hornen showssa säesti suuri orkesteri, jonka rungon muodosti Uuden Musiikin Orkesteri. Samaan aikaan Markku Johanssonin aviopuolison, Riitan, synnytys oli käynnistynyt Meilahden sairaalassa; perheeseen oli tulossa jo toinen lapsi, Janne Johansson, ja isät eivät vielä tuolloin olisi päässeetkään mukaan synnytykseen. Lena Horne kuulutti myös yökerhossa yleisölle, että trumpettisoolon soittaa Markku Johansson, jonka puoliso on parhaillaan synnyttämässä sairaalassa. Esityksen jälkeen Markku Johansson soitti sairaalaan ja sai kuulla Janne syntymästä puhelimessa.

Count Basien orkesterissa soitti aikoinaan jazztrumpetisti, säveltäjä ja bändijohtaja Thaddeus Joseph Jones (s. 28.3.1923 ja k. 20.8.1986), joka syntyi 10-henkiseen muusikkoperheeseen Pontiacissa, Michiganissa. Thad Jones vanhempi veli oli jazzpianisti Henry ”Hank” Jones Jr. (s. 31.7.1918 ja k. 16.5.2010) ja nuorempi veli rumpali Elvin Jones (s. 9.9.1927 ja k. 18.5.2004). Thad Jones teki orkesterinjohtamistaidoillaan Markku Johanssoniin lähtemättömän vaikutuksen lähinnä energisellä johtamistyylillään. Itseoppinut Thad Jones piti sitä tärkeänä, että orkesterimuusikot kuuntelivat tarkasti muun ryhmän soittoa ja kykenivät integroimaan oman soittonsa osaksi koko yhtyeen saundia. Thad Jones pystyi vapauttamaan orkesterin muusikot irti nuottien kahleista; hän toisinaan laajensi esitystilanteessa oman viisiminuuttisen kappaleensa kaksikymmentäminuuttia kestäväksi jammailuksi. Sävellykseen liitettiin soittamalla pitkä vapaa jakso, joka jatkui siihen saakka, kunnes nuotteihin palattiin sovitun merkin antamisen jälkeen.

Kapellimestari Esko Linnavalli johti Uuden Musiikin Orkesteri UMOa vuodesta 1975 aina vuoteen 1991 saakka. Esko Linnavalli kuoli yllättäen vain viisikymmentävuotiaana ja Markku Johanssonia pyydettiin Linnavallin jälkeen orkesterin kapellimestariksi. Markku Johansson otti tehtävän vastaan velvollisuudentuntoisena yhtenä orkesterin jäsenenä ja Esko Linnavallin hyvänä ystävänä. Markku Johansson johtikin UMOa yhden kauden ajan vuosina 1991-1993. Vastuu orkesterin musiikillisesta linjasta jaettii soittajien keskuudesta valitulle taiteelliselle toimikunnalle.

UMOa johtaessaan kapellimestari Markku Johansson katsoi tärkeäksi sen, että orkesteri toteutti perustamisen aikaan määriteltyä ajatusta ja siksi soittaisi uutta big band-musiikkia. Varsinkin Markku Johansson halusi esitellä orkesterin kanssa suomalaisten jazzsäveltäjien hengentuotteita. Siksi pian Markku Johanssonin aloituksen jälkeen tuotettiin konsertti, jossa esitettiin Jukka Linkolan, Kirmo Lintisen, Eero Koivistoisen ja Jarno Kokkosen sävellyksiä. Samoin Markku Johanssonin kapellimestarikaudella toteutettiin UMO Selected Standards -konsertti; samasta materiaalista äänitettiin myös samanniminen levytys, jossa oli suomalaisten sovittajien uusia sovituksia. Orkesterin vieraina kävivät monet ulkolaiset kapellimestarit ja solistit. UMO säesti konserteissaan mm. Joe Williamsia, Madeleine Eastmania, Georgie Famea ja Freddie Hubbardia.

Markku Johansson (16. osa) 

Markku Johansson.

Markku Johansson oli säännöllisesti seitsemänkymmentäluvun alusta aina kahdeksankymmentäluvulle saakka mukana Suomen Euroviisukarsintojen säestävässä orkesterissa. Vielä 1970-luvulla nämä Euroviisukarsinnat saatiin toteuttaa suurilla budjeteilla rahaa säästämättä. Orkesterille oli varattu tarpeellinen määrä aikaa harjoituksiin ja kilpailukappaleetkin tehtiin elävinä esityksinä suuren orkesterin säestyksellä. Vuodesta 1961 aina vuoteen 1985 saakka orkesterin kapellimestarina toimi Tv1:n kapellimestari, trumpetisti, säveltäjä, sovittaja, tuottaja ja musiikkineuvos Yrjö Osvald ”Ossi” Runne (vuoteen 1936 Rundberg, s. 23.4.1927 Viipuri ja k. 5.11.2020 Helsinki). Euroviisukarsintalähetykset nauhoitettiin joko Finlandia-talossa, Kulttuuritalossa tai Televisio 1:n studiolla Pasilassa. Kaikki levy-yhtiöt seurasivat tarkasti, kuinka kappaleet sijoittuivat kilpailussa. Kauppaneuvos Lindbergin johtamalla Musiikki Fazerilla haluttiin levyttää kilpailussa menestyneen artistin kilpailukappaleet jo heti seuraavan viikon aikana. Kilpailussa huonommin menestyneitä kappaleita ei välttämättä levytetty lainkaan.

Ossi Runne.

Ossi Runne aloitti musiikkiuransa viulunsoitolla, jota hän opiskeli Onni Suhosen johdolla Viipurin musiikkiopistossa kahdeksanvuotiaasta lähtien. Hänen perheensä joutui poistumaan Viipurista evakkoon talvisodan syttymisen vuoksi Ossin ollessa 12-vuotias. Uusi kotiosoite löytyi Helsingin Kalliosta. Ossi Runne liittyi 13-vuotiaana Suomen Valkoisen Kaartin soittokuntaan, jolloin hänen soittimekseen vaihtui trumpetti. Soittaessaan sotien jälkeen Ossi Aallon orkesterissa Ossi Runne tutustui säveltäjä Toivo Pietari Johannes Kärkeen (s. 3.12.1915 Pirkkala ja k. 30.4.1992 Helsinki). Ossi Runne soitti Toivo Kärjen kiertueorkesterissa sekä monissa levytyksissa vuodesta 1948 alkaen.

Toivo Kärjen orkesteri.

Ossi Runne toimi uransa alkuaikoina trumpetistina ja orkesterinjohtajana. Palattuaan Suomeen China Varieteen orkesterin kapellimestarin tehtävistä Tukholmasta vuonna 1957 Runne siirtyi Musiikki Fazerin studiopäälliköksi. Usean vuoden ajan Ossi Runne johti isoa orkesteria ja soitti trumpettia äänilevytyksillä, joista monet olivat Toivo Kärjen ja Reino Helismaan yhteistuotantoa. Ossi Runne oli samoin hyvin kysytty solisti muidenkin levy-yhtiöiden vaativissa trumpettiosuuksissa, kuten esimerkiksi Scandia levy-yhtiön tuottamalla Minka-levyllä, jonka laulusolistina lauloi Brita Koivunen (Brita Lemmikki Einiö, o.s. Koivunen, s. 31.8.1931 Helsinki ja k. 12.4.2014 Helsinki). Myöhemmin vielä Ossi Runne siirtyi Yleisradion palvelukseen. Siellä hän toimi ensin Radion tanssiorkesterin johtajana, sitten Yle TV1:n kapellimestarina. Eläkkeelle Ossi Runne jäi vuonna 1992. Vuonna 1995 Runne sai musiikkineuvoksen arvonimen. Ossi Runne toimi myös Puhallinorkesteri Karelian johtajana vuosina 1986-2003.

Klaus Järvinen.

Vuosina 1972-1983 Ossi Runne toimi trumpetinsoitonopettajana Klaus Untamo Järvisen (s. 24.12.1936 Pohjois-Pirkkala (Nokia) ja k. 17.1.2020 Helsinki) perustamassa Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa. Vuonna 1971 Ossi Runne julkaisi yhdessä Lauri Fritjof Ojalan (s. 22.9.1918 Kaustinen ja k. 6.7.2002 Helsinki) ja Uno Valfrid Koivun (s. 20.10.1912 ja k. 26.3.1982) kanssa oppikirjan, Trumpettikoulu. 1950-luvulla Ossi Runne toimi muutamia vuosia Niilo Erik Saarikon (s. 31.8.1898 Turku ja k. 27.1.1979 New York, Yhdysvallat) johtaman perheyhtiö, Levytukku-yhtiön, studiopäällikkönä. Tuona aikana Runne teki tiivistä yhteistyötä saman yhtiön tuotantopäällikkönä toimineen laulaja ja näyttelijä Oskari Olavi ”Ola” Virran (vuoteen 1926 Ilmén, s. 27.2.1915 Sysmä ja k. 14.7.1972 Tampere) kanssa. Ossi Runne valvoi monia Olavi Virran tunnetuimpien levytyskappaleiden äänityksiä ja Runne arvosti suuresti Olavi Virran ammattitaitoa ja korkeaa työmoraalia. Musiikki Fazerin studiopäällikkönä Ossi Runne valvoi Olavi Virran vuonna 1966 viimeiseksi jääneet levytykset, Nyt soita balalaikka ja Sateinen ilta.

Niilo Saarikko.

Kapellimestari Ossi Runne muistetaan hyvin Yleisradion pitkäaikaisena Euroviisukapellimestarina. Kapellimestarin työnsä lisäksi Ossi Runne toimi Yleisradion viisulähetyksen selostajana vuosina 1981 ja 1990. Ossi Runne myös sävelsi ja sanoitti Suomen vuoden 1966 edustuskappaleen Euroviisuihin; kappale oli Playboy ja sen lauloi kilpailussa ja levyllä Ann-Christine Nyström-Silén (o.s. Nyström, s. 26.7.1944 Helsinki ja k. 5.10.2022 Danderyd, Ruotsi).

Lauluyhtye Fyrkat.

Markku Johansson oli vuonna 1973 mukana Suomen Euroviisukarsinnoissa laulajatar Seija Saara Maria Simolan (s. 25.9.1944 Helsinki ja k. 21.8.2017 Vantaa) esitystä säestävässä Fyrkka -nimisessä kokoonpanossa, jossa lauloivat Pepe Willberg, Pave Maijanen, Kalle Fält ja Markku Johansson. Esitys sijoittui Suomen Euroviisukarsinnan toiselle sijalle. Vuotta myöhemmin Pepe Willberg osallistui Euroviisun Suomen karsintoihin Markku Johanssonin säveltämällä kappaleella Sinä ja minä. Pepe Willberg osallistui karsintoihin myös vuonna 1975, tuolloin hän sijoittui karsinnoissa neljännelle sijalle Markun säveltämällä kappaleella, Ovi elämään.

Seuraavan kerran Pepe Willberg oli mukana kilpailussa vasta vuonna 1979, jolloin hän sijoittui Markku Johanssonin ja Pepe Willbergin yhdessä tekemällä kappaleella, Päivä tuskin päättyis kauniimmin, karsintojen kolmannelle sijalle. Markku Johansson osallistui vielä vuonna 1980 Euroviisukarsintaan kutsuttuna säveltäjänä. Tuona vuonna Markku osallistui kisaan kappaleellaan, Romantiikkaa, jonka laulajatar Paula Kristiina Koivuniemi (s. 19.6.1947 Seinäjoki) lauloi ja joka eteni aina semifinaaliin saakka. Vuonna 1983 Markku Johansson otti osaa Euroviisukarsintoihin samoin kutsuttuna säveltäjänä. Nyt oli vuorossa Juha Harri Vainion sanoittama kappale, Muista mua musiikilla. Laulun kisassa esitti Opus 5. Tämä laulu sijoittui finaalissa kuudennelle sijalle.

Paula Koivuniemi.

Markku Johansson ja Juha Vainio voittivat vuonna 1989 vuonna 1954 Helsingissä perustetun Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n järjestämän big band -sävellyskilpailun. UMO eli Uuden Musiikin Orkesteri esitti omassa konsertissa voittaneet kilpailusävelmät. Markun ja Juhan yhdessä tekemä kappale julistettiin konserti päätteeksi kilpailun voittajaksi. Voittoisa kappale oli nimeltään, Mun lähelle jää, jonka tässä konsertissa lauloi Sonja Lumme. Sittemmin laulun ovat levyttäneet Sonja Lumme (1994), Pirjo Forsell ja Ville Vilén (1991) sekä Four Cats (1991).

Juhani Leinonen.

Jaakko Salo.

Vuonna 1999 Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry järjesti juhlavalssikilpailun, johon kaikkiaan osallistui 68 sävelmään. Nelihenkinen kilpailuraati valitsi juhlavalssikilpailun voittajan ja raatiin kuuluivat: Juhani Leinonen (s. 1948), Jaakko Elias Salo (s. 22.2.1930 Viipuri ja k. 13.6.2002 Helsinki), Raine Tapani Ampuja (s. 24.1.1958 Helsinki) ja Raimo Henriksson (s. 9.3.1938 Helsinki ja k. 10.10.2021 Vantaa). Kilpailuraati poimi kilpailuun lähetettyjen valssien joukosta 18 sävelmää tarkemman arvioinnin kohteeksi. Nelihenkinen kilpailuraati tarkasteli erityisesti kahta kilpailukappaletta, nimimerkki Pluppen säveltämään Juhlavalssi 2000:een ja nimimerkki Blue Noten sävelmään Tähtiä ja timantteja. Kilpailuraati lopulta valitsi Tähtiä ja timantteja -valssin yksimielisesti kilpailun voittajaksi. Juhlavalssi 2000:lle kilpailuraati pääti antaa tunnustuspalkinnon. Kun palkittavat valssit oli valittu, kilpailuraati avasi voittajakappaleiden tekijöiden nimet sisältävät kirjekuoret auki, jolloin kirjekuoresta paljastui voittajavalssin säveltäjä, Markku Johansson. Tunnustuspalkinnon saaja, nimimerkin Pluppen taakse taas kätkeytyi muusikko Pentti Kalevi Lasanen (s. 17.9.1936 Kotka ja k. 13.3.2021 Helsinki).

Raimo Ampuja.

Raimo Henriksson.

Juhlavalssikilpailun voittajakappaleesta tehtiin heti sinfoniaorkesterisovituksen lisäksi erilaisia sovituksia pienemmille kokoonpanoille. Kapellimestari, säveltäjä ja sovittaja Arthur Heinrich Fuhrmann (s. 11.3.1930 Hannover, Saksa ja k. 5.2.2013 Helsinki) sovitti sävelmän puhallinorkesterille, vaskikvintetille, puhallinseitsikolle, puhallinkvintetille, salonkiorkesterille ja klarinettiyhtyeelle. Veikko Huuskonen rakensi sovituksen erilaisille harmonikkakokoonpanoille, Pentti Lasanen arrasi kappaleen big bandille ja Olli Heikkilä sommitteli kappaleesta pianosovituksen. Yhdistys jakoi juhlavalssin nuotteja muusikoille ilmaiseksi, jos jäsenet vain sitoutuivat esittämään kappaletta sekä tekemään esityksistä ilmoitukset sekä Elvis ry:lle että Teostolle, missä ja milloin juhlavalssia on soitettu.

Arthur Fuhrmann.

Pentti Lasanen.

Markku Johanssonin säveltämä Juhlavalssi sai kantaesityksensä MTV:n uudenvuodenyön ohjelmassa. Sekä voittajakappale että tunnustuspalkinnolla sävellyskilpailussa palkittu Pentti Lasasen sävellys julkaistiin samoin äänitteenä, jossa oli mukana myös muusikko ja säveltäjä Timo Markku Forsströmin (s. 1961) puhallinorkesteriteos, Waiting for Spring. Vuonna 2002 Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n ja kapellimestari Arthur Fuhrmannin aloitteesta presidentinlinnan juhlien tanssit aloitettiin ensimmäistä ensimmäistä kertaa Georg Malmsténin säveltämällä suomalaisella Leila -valssilla. Vuotta myöhemmin vuonna 2003 presidentinlinnan juhlien tanssit sai vuoron aloittaa Markku Johanssonin säveltämä voittokappale, Tähtiä ja timantteja.

Timo Forsström.

Markku Johansson (15. osa) 

Markku Johansson.

Sävelteosten säveltäjien ja sovittajien keskeinen tehtävä ja selkeät ideat kantaen aina teoksen loppuun saakka ovat juuri niitä ammattilaismuusikoiden työsarkaa Markku Johanssonin mielestä. Musiikkikappaleen ei tulisi koskaan kuulostaa ikäänkuin sattumanvaraisesti kasaan koottujen palasten kollaasilta. Jos kappale sisältää jo hyvän melodian, se antaa jo paljon informaatiota samoin kappaleessa käytettävästä harmoniasta eli soinnutuksesta. Aina hyvä ja mieleenpainuva melodia ei edes tarvitse seurakseen täysin välttämättä säestävää soitinta. Usein kuitenkin kappaleen mieleenpainuvia elementtejä on kyllä hyvin rakennettu harmonia, joka sovittajan käsissä vielä kasvaa ja kappaleen edetessä myös muuntautuu. Onnistuneessa teoksessa on siis hyvä rakenne ja se tulee olla myös rytmiltään tarkasti harkittu. Sovittajan ammattitaitoa on upottaa kappaleeseen jokin musiikillinen ja kiinnostava ajatus.

Tekijöille itselleenkin ikivihreäksi soimaan jäävän sävelteoksen luominen on valtava arvoitus; lopulta ne kappaleet, jotka sitten jäävät kunkin artistin uralla elämään omaa elämäänsä suosikkikappaleina, eivät välttämättä kuitenkaan tosiasiallisesti suurestikaan poikkea artistin muusta, tuntemattomammasta levytystuotannosta. Tosiasia vääjäämättä kuitenkin on, että kaikista tuotetuista kappaleista enin osa joka tapauksessa ajan oloon unohtuu ja vain ne kappaleet, jotka ovat tarpeeksi omaperäisiä tai koskettavat kuulijoita vahvasti jäävät elämään omaa elämäänsä. Tietyn artistin levyttämänä jokin kappale nousee sattumanvaraisesti tunnetuksi ja joskus jopa sävelmä jää kestosuosikkina vuodesta toiseen elämään. Muinoin vuosikymmeniä sitten tällaisten kappaleiden löytäminen oli jopa helpompaa. Nykyään tuotannot ovat jakaantuneet niin paljon pienempiin musiikintyyleihin ja jokaiselle tyylilajille koitetaan löytää oma kuulijakuntansa. Ilman levy-yhtiöiden voimakkaita panostuksia kappaleiden markkinointiin ei nykypäivänä ole todellisia mahdollisuuksia edes nousta hittikappaleeksi.

Omalta osaltaan vahva vaikutus kappaleiden myynnissä on tapahtunut formaatin muuttusessa äänitemarkkinoilla. Ennen vanhaan singlelevylle mahtui vain muutama kappale, mutta isommalle vinyylilevylle sopi musiikkia noin kymmenen kappaleen verran. Kahdeksankymmentäluvulla tulleille CD-levyille taas mahtui musiikkia puolestaan noin kahdenkymmenen kappaleen verran. Tämän päivän tilanne on muuttunut siihen, että CD-levyjä myydään todella huonosti ja musiikin kuuntelijat ovat siirtyneet kuuntelemaan musiikkinsa lataamalle ne tietokoneellensa kuunneltaviksi. Näin kuuntelijan ei enää tarvitse ostaa kokonaiia levyjä, vaan hän voi ladata itselleen vain ne kqappaleet, jotka häntä sattuvat kiinnostamaan.

Markku Johansson & flyygelitorvi.

Kovin mielellään Markku Johansson näkisi uudelleen ajan, jolloin musiikin harrastajat ja todelliset kuuntelijat suhtautuisivat musiikin kuunteluun vakavammin ja käyttäisivät musiikin parissa myös enemmän aikaansa. Nykyaikaisessa mediakeskeisessä ja kiireisessä maailmassamme musiikista on tullut vain nopeasti kulutettavaa kertakäyttötavaraa, jonka elinkaari on huonoimmillaan todella hämmästyttävän lyhyt. Markun mielestä varsinkin aikaisemmin äänilevyt olivat hankittaessa kalliimpia eikä levyjä myöskään kukaan hankkinut vain hetken kuuntelun vuoksi. Äänitteet olivat aina - kuten kirjatkin parhaimmillaan – historiallisia dokumentteja syntymäajankohdastaan; äänitteiden tekemiseen todella paneuduttiin ja käytettiin aikaa ja vaivaa. Siksi oli vallan tärkeätä myös merkitä äänitteisiin kaikki tarvittavat tekijätiedot, jotta nämä tiedot olisivat tulevaisuudessakin tulevien sukupolvien käytettävissä.

Levy-yhtiöt olivat aikaisemmin paljon vartijoina, koska levyttämään päässeet artistit käytännössä poimittiin levy-yhtiöiden järjestämien koelaulutilaisuuksien tai laulukilpailujen osallistujien joukosta. Silloinkaan tuoreet laulajakyvyt eivät suorakseltaan suinkaan päätyneet levytyssopimuksen kautta levyttämään äänilevyä, vaan heitä voitiin ohjeistaa hiomaan ja kiinnittämään erityistä huomiota mm. laulun sanoitukseen tai tulkintaan; harvinaista ei myöskään ollut se, että artistia pyydettiin vuoden tai kahden kuluttua uudelleen osallistumaan koelaulutilaisuuteen. Viimeiset vuosikymmenet alalle ovat ilmestyneet omakustanneäänitteet, jotka ovat varsinkin digitaaliaikana tulleet niin edullisiksi tuottaa, että se ei ole enää kustannuksistakaan kiinni päästä levyttämään. Suuri ongelma on silti niiden valtava tarjonta markkinoilla. Vaikka äänilevyn tekeminen on tänä päivänä suhteellisen helppoa ja edullistakin, saattaa koko projekti kaatua jakelukanavan puuttumiseen.

Musiikin kaupallisuus ei ole Markku Johanssonille milloinkaan ollut kompastuskivenä; hän ei ole koskaan omissa töissään joutunut tekemään kaupallisuuden vuoksi taiteellisia kompromisseja. Niin pitkälle, kun hän itse muistaa, hän on itsekin ollut suurkuluttaja juuri kaupallisen musiikin suhteen. Hän on myös aina saanut tehdä sellaista musiikkia mihin hänellä on myös itsellään ollut tarpeeksi kiinnostusta. Kaupallisessa musiikissa on Markku Johanssonin mukaan paljon arvokasta mukana ja hän sen teossa aina itsekin viihtynyt ja ollut mielellään siinäkin mukana. Pelkästään rahan ansaitsemiseksi musiikkia ei pitäisi hänen mielestään koskaan tehdä, vaan äänitteestä pitäisi voida aistia myös siihen kulutettu intohimo ja musikaalisuus. Musiikki on siis jotakin suurempaa, kuin vain siitä saatu rahallinen korvaus. Hän itse osallistuu vain sellaisiin projekteihin, joissa musiikilla on ehdottomasti tärkein rooli.

Kuvassa toinen henkilö oikealta on Jaakko Borg.

Vuonna 1968 alkoivat Syksyn Sävel -kilpailut MTV3:n tuottamina. Syksyn Sävelen idea tuli Fazer Musiikin tuotantopäällikkö, tuottaja ja säveltäjä Jaakko Grels Borgilta (s. 20.9.1927 Helsinki ja k. 15.10.2005 Helsinki), joka 1950-luvun alusta lähtien toimi Musiikki-Fazerin studiopäällikkönä. Hän myös vastasi monien levytysten sovituksista. Jaakko Borgin sävellyksiä ovat mm. Kevätunta, Kuulen sydämen ääntä ja Uudelleen jos luokses tulla voisin (sanat Juha Vainio). Borg käytti usein salanimiä teoksissaan, mm. V Salanovia. 1970-luvulta alkaen Jaakko Borg alkoi keskittyä yhä enemmän taidemusiikkiin tuottaen mm. ensimmäiset kokonaiset suomalaiset oopperaäänitteet. Borg toimi silloin Finlandia Records -yhtiön taiteellisena johtajana ja jatkoi siinä tehtävässä aina 1980-luvun lopulle saakka. Jaakko Borgille myönnettiin valtion säveltaidepalkinto vuonna 1985, Suomen Leijonan ritarimerkki vuonna 1987, Sibelius-mitali vuonna 1988 ja levytuottajien kunniapalkintona Kultainen Emma vuonna 1997. Jaakko Borgin veljiä olivat oopperalaulaja Kim Borg (s. 7.8.1919 Helsinki ja k. 28.4.2000 Humlebæk, Tanska) ja arkkitehti Olli Borg (s. 18.1.1921 Helsinki ja k. 28.2.1979 Helsinki).

Kristian eli Bengt Huhta.

Ääniteteollisuuden lanseeraaman Syksyn Sävel -kilpailuohjelman tavoitteena oli virkistää äänilevyjen myyntiä alalla. Kilpailun esikarsintoihin osallistuneiden kappaleiden joukosta valittiin ääninauhoja kuuntelemalla lopulliseen kilpailun finaaliin päässeet kappaleet. Musiikki Fazerin studiomuusikot eivät studiossa soittaessaan edes tienneet, olivatko juuri heidän soittamansa tausta osallistumassa Syksyn Sävel -kilpailuun. Tämä johtui siitä, että levy-yhtiössä tehtiin päätös kilpailuun osallistumisesta vasta valmiiden nauhoitusten kuuntelun jälkeen. Itse kilpailussa jokainen kilpailija joutui laulamaan esityksensä valmiiksi nauhoitetun taustojen ja laulun päälle playback -esityksenä. Yleisön lähettämillä postikorteilla ratkaistiin kilpailun voittaja ja yleisö otti kilpailun heti omakseen. Syksyn Sävel -kilpailun ensimmäinen voittaja oli Kristian (Bengt Vilhelm Huhta, s. 8.11.1949 Kokkola ja k. 23.1.2019 Kruunupyy) vuonna 1968; Kristian lauloi kilpailussa Aarno Erik Ranisen (s. 27.4.1944 Kuhmoinen ja k. 3.9.2014 Jokela, Tuusula) säveltämän laulun, Näin on.

Aarno Raninen.

1970-luvun alussa kansantaiteilija Irwin Goodman (oik. Antti Yrjö Hammarberg, s. 14.9.1943 Hämeenlinna ja k. 14.1.1991 Hamina) voitti Syksyn Sävel -kilpailun kahtena vuotena peräkkäin. Irwin Goodman voitti kisan vuonna 1970 itse säveltämällään kappaleella, St. Pauli ja Reeperbahn, jonka Markun velipuoli, Paul ”Nacke” Johansson, sovitti. Vielä seuraavana vuonnakin Irwin Goodman uusi voittonsa omalla sävellyksellään, Poing poing poing, ja tämän kappaleen sovituksen teki Markku Johansson.

Irwin Goodman.

Paul Johansson ja Laila Halme.

Muusikot Pertti ”Pepe” Willberg ja Markku Johansson osallistuivat itsekin 1970-luvun alkuvuosina sekä Syksyn Sävel -kilpailuun että Euroviisukarsintoihin ”nuoruuden innolla”. Heidän vilpitön tarkoitusperänsä oli tehdä näihin kilpailuihin hyvältä kuulostavaa ja laadukasta musiikkia. He eivät liiemmin tärvelleet aikaansa miettimällä miltä heidän musiikkinsa tulisi kuulostaa menestyäkseen kilpailuissa. Markku Johansson oli Syksyn Sävel -kilpailun teossa mukana samoin paljon myöhemminkin, koska hän vuonna 1989, neljätoista vuotta myöhemmin, kilpailu toteutettiin suorana lähetyksenä. Silloin kilpailussa oli säestävä orkesteri, jota johti Markku Johansson. Markku Johansson toimi vielä muutaman vuoden ajan Syksyn Sävel -kilpailun orkesterin kapellimestarina.