Markku Johansson (24. osa)
Muusikko Markku Johansson opiskeli perusteellisesti jazzpasunisti Donald Sebeskyn oppikirjan aiheesta, kuinka erikokoisille orkesterikokoonpanoille kirjoitetaan musiikkia. Jazzpasunisti, säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari Donald John Sebesky (s. 10.12.1937 Perth Amboy, New Jersey, Yhdysvallat ja k. 29.4.2023 Maplewood, New Jersey, Yhdysvallat) oli myös multi-instrumentalisti, joka soitti useita eri soittimia, kuten pianoa, urkuja, harmonikkaa ja klavinettia. Manhattan School of Musicissa Don Sebesky opiskeli pasuunansoittoa.
Jo nuoruudessaan Sebesky soitti tanskalaissyntyisen pasunisti ja jazzsäveltäjä Kai Chresten Windingin (s. 18.5.1922 Århus, Tanska ja k. 6.5.1983 Yonkesrs, New York), pianisti, sovittaja, säveltäjä ja orkesterinjohtaja Claude Thornhillin (s. 10.8.1908 Terre Haute, Indiana, Yhdysvallat ja k. 1.7.1965 Caldwell, New Jersey, Yhdysvallat), jazzpasunisti, säveltäjä ja orkesterinjohtaja Tom Francis Dorseyn (s. 19.11.1905 Shenandoah, Pennsylvania ja k. 26.11.1956 Greenwich, Connecticut, Yhdysvallat), pasunisti, sovittaja ja orkesterinjohtaja Warren Covingtonin (s. 7.8.1921 Philadelphia, Yhdysvallat ja k. 24.8.1999 New York, Yhdysvallat), kanadalaisen jazztrumpetisti ja orkesterinjohtaja Walter Maynard Fergusonin (s. 4.5.1928 Vendun, Quebec ja k. 23.8.2006 Ventura, Kalifornia) ja pianisti, säveltäjä, sovittaja ja orkesterinjohtaja Stan Newcomb Kentonin (s. 15.12.1911 Wichita, Kansas ja k. 25.8.1979 Los Angeles, Kalifornia) kanssa.
Don Sebesky omistautui vuodesta 1960 eteenpäin pääasiassa sovitusten tekemiseen ja orkesterinjohtamiseen. Eräs Don Sebeskyn tunnetuimmista sovituksista on John Leslie ”Wes” Montgomeryn (s. 6.3.1923 Indianapolis, Indiana, Yhdysvallat ja k.15.6.1968 Indianapoli, Indiana, Yhdysvallat) vuoden 1965 albumille tehty, Bumpin’. Muita Don Sebeskyn tunnettuja sovituksia ovat mm. jazz- ja fuusiokitaristi, laulaja ja lauluntekijä George Washington Bensonin (s. 22.3.1943 Pittsburg, Pennsylvania, Yhdysvallat) The Shape of Things to Come, jazzalttosaksofonisti ja säveltäjä Paul Desmondin (alk. Paul Emil Breitenfeld, s. 25.11.1924 San Francisco, Kalifornia ja k. 30.5.1977 New York, Yhdysvallat) From the Hot Afternoon ja jazztrumpetisti Frederick Dewayne Hubbardin (s. 7.4.1938 Indianapolis, Indiana, Yhdysvallat ja k. 29.12.2008 Los Angeles, Kalifornia) First Light.
Don Sebeskyn kappale, Memphis Two-Step, oli samannimisen jazzhuilisti, tenorisaksofonisti ja kalrinetisti Herbert Jay Salomon (s. 16.4.1930 Brooklyn, New York ja k. 1.7.2003 Pecos, New Mexico, Yhdysvallat) eli taiteilija Herbie Mannin vuoden 1971 albumin nimikkokappale. Vuonna 1973 julkaistiin Don Sebeskyn albumi Giant Box, joka saavutti 16. sijan USAn Bilboard Jazz Albums -listalla. Don Sebesky teki paljon yhteistyötä sellaisten orkestereiden kanssa, kuten Lontoon sinfoniaorkesteri, Chicagon sinfoniaorkesteri, Boston Pops, New Yorkin filharmonikkojen, Lontoon kuninkaallisen filharmonia ja Toronton Sinfoniaorkesterin kanssa. 31 kertaa Don Sebesky oli ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi ja 1990-luvulla hän voitti kolme Grammy palkintoa: paras instrumentaalisovitus teoksesta Waltz for Debby (1998), Chelsea Bridge (1999) sekä paras instrumentaalisävellys elokuvasta Joyful Noise Suite (1999). Sebesky voitti kaksi kertaa Drama Desk Award -palkinnon erinomaisista orkestraatioista kappaleisiin Parade (1999) ja Kiss Me, Kate (2000). Don Sebesky voitti Tony-palkinnon parhaasta orkestraatiosta elokuvan Kis Me, Kate (2000) elvyttämisestä. Sebesky kirjoitti oppikirjan, The Contemporary Arranger, vuonna 1975.
Don Sebesky kirjoitti musiikkia Broadwayn teattereille, kuten mm. Porgy ja Bess (Trevor Nunnin Lontoon tuotanto), Sinatra at the Palladium, Sweet Charity, Kiss Me, Kate, Bells Are Ringing, Flower Drum Song, Parade, Tje Life, Cyrano, The Goodbye Girl, The Will Rogers Joroe Follies ja Honeymoon In Vegas. Sebeskyn televisiolle tekemät työt keräsivät peräti kolme Emmy-ehdokkuutta. Don Sebesky sävelsi myös elokuvamusiikkia, kuten mm. The People Next Door (1970), F. Scott Fitzgerald and The Last of the Belles (1974) ja The Rosary Murders (1987).
Don Sebesky sovitti musiikkia sadoille taiteilijoille, kuten mm. näyttelijä ja laulaja Barbara Joan ”Barbra”Streisand (s. 24.4.1942 New York), Anthony Dominick Benedetto eli Tony Bennett (s. 3.8.1926 New York ja k. 21.7.2023 New York), Christina Maria Aquilera (s. 18.12.1980 New York), Britney Jean Spears (s. 2.12.1981 McComb, Mississippi, Yhdysvallat), jazzkitaristi ja laulaja John Paul Pizzarelli (s. 6.4.1960 Paterson, New Jersey Yhdysvallat), Michael Steven Buble (s. 9.9.1975 Burnaby, Brittiläinen Colombia), Liza May Minelli (s. 12.3.1946 Los Angeles, Kalifornia), Seal Henry Olusegun Olumide Adeola Samuel (s. 19.2.1963) ja Prince Rogers Nelson (s. 7.5.1958 Minneapolis, Minnesota, Yhdysvallat ja k. 21.4.2016 Chanhassen, Minnesota, Yhdysvallat). Don Sebesky solmi avioliiton vuonna 1986 Janine Serdenin kanssa heillä avioliitosta kaksi tytärtä, Olivia ja Elizabeth. Edellisestä avioliitosta Don Sebeskyllä on kaksi poikaa, Ken ja Kevin sekä kaksi tytärtä, Ali ja Cumbaline.
Suuri sinfoniaorkesteri on hyvin moni-ilmeinen kokoonpano, joka kykenee venymään useisiin erilaisiin tunnelmiin aina herkästä pianissimosta jykevään musiikilliseen riemuun asti. Jos tällaista instrumenttia kätetään taitavasti hyväksi, voidaan sen avulla lisätä viihdemusiikkikappaleisiin täysin uudenlaisia asioita esille. Tällaiselle sinfoniaorkesterille kirjoittavan sovittajan täytyy luonnollisesti osata käyttää orkesterin monipuolisia mahdollisuuksia, vahvuuksia sekä rajoituksia taitavasti hyväkseen, jotta musiikkiin saadaan jotakin lisäarvoa aikaiseksi. Markku Johanssonilla oli suunnaton onni omalla musiikkiurallaan saada johtaan pitkään Vantaan Viihdeorkesteria. Markku Johansson kutsui Vantaan Viihdeorkesteria omaksi laboratoriokseen, jolla hän pystyi kokeilemaan sangen erilaisia musiikillisia ideoitaan orkesterin harjoituksissa elävän suuren orkesterin edessä. Näin hän sai heti testattua käytännön tasolla, kuinka hänen ideansa toimivat.
Musiikin tyylilaji jo määrittää Markku Johanssonin mielestä käytettävää soitinkokoonpanoa teoksessa. Täydellä sinfoniaorkesterilla tavoitellaan jotain aivan muuta lpååutulosta kuin pienemmällä orkesterikokoonpanolla. Suuri etu musiikinsovittajalle on ehdottomasti siitä, jos hän tuntee jo entuudestaan kokoonpanon soittajat ja heidän soittotaitonsa. Kun sovittaja tietää kunkin soittajan parhaat puolet ja mahdolliset rajoitteet, hän voi heti kirjoittaa kullekin soittajalle heidä kykyihinsä ja ominaisuuksiin istuvaa musiikkia. Orkesterin heikoimmille ”lenkeille” ei tietenkään kannata kirjoittaa liian haastavaa soitettavaa ja vastaavasti orkesterin loistavimmille muusikoille täytyy saada myös tarpeeksi vaativaa soitettavaa. Kun sovittaja haluaa käyttää kirjoittamaansa sovitusta vaikkapa useimmissa muissakin konserteissa, silloin hänen ei kannata kirjoittaa sovitukseensa kovin eksoottisia soitinsooloja, koska kaikkia soittimia ei kuuluu kaikkiin orkesterikokoonpanoihin.
Markku Johansson ohjeisti aina, että työn alla olevasta sovitettavasta kappaleesta kannattaa sovittajan hankkia aina lähtökohtaisesti mahdollisimman originelli nuotti. Näin vältytään siltä mahdolliselta virheeltä, että sovittaja luulee muistavansa melodian ja alkuperäiset soinnut, mutta muistaakin jotakin väärin. Kun nämä seikat on tarkistettu, sovittaja valitsee sovitukseen sopivat soittimet ja kirjoittaaniille sopivat melodiat sekä säestävät äänet. Mikäli sovittaja päätyy tekemään sovituksensa oman muistikuvansa perusteella tai kappaleen levytysversion soivan kuulokuvan perusteella, voi uusi sovitus etääntyä liian paljon sävellyksen originaaliversiosta.
Markku Johansson hahmottelee aivan ensimmäiseksi sovitusta tehdessään uuden sovituksen perusrakenteen. Markun mielestä tehtävään sovitukseen täytyy ensiksi suunnitella dramaturgia todella huolellisesti; tärkeiden musikaalisten tapahtumien täytyy sijaita oikeissa kappaleen kohdissa, jotta kappaleen sovituksesta tulee tarpeeksi mielenkiintoinen. Markku Johanssonin mielestä jo kappaleen intron eli alkusoiton aikana on tarkoitus herättää kuuntelijan mielenkiinto kappaletta sekä esitystä kohtaan, ja siksi on tärkeää, että intro jo johdattelee kuulijan uuden sovituksen tunnelmaan. Usein Markku Johanssonin mielestä kappaleen tunnussävelmän teema kannattaa esitellä kuulijoille jo ensimmäisellä kerralla pelkistetyssä muodossaan. Tämän jälkeen sovittaja voi tehdä kappaleeseen mielikuvituksensa mukaan kiinnostavia musiikillisia tapahtumia hyvällä maulla. Tärkeimmät sovitukselliset ajatukset kannattaa orkesterikappaleissa usein kuitankin säästää kappaleen loppuun. Sovituksellisesti kappale voidaan saattaa kunnialla päätökseen sävellyksen tyylistä riippuen esimerkiksi mahtipontisesti suurella äänenvoimalla tai vaihtoehtoisesti hyvin herkästi sekä hiljaisuuteen häipyen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti