Markku Johansson (18. osa)
Säveltäjä ja kirjailija Eero Olavi Hämeenniemi (s. 29.4.1951 Valkeakoski) opiskeli musiikkia mm. professori, pianisti ja säveltäjä Paavo Johannes Heinisen (s. 13.1.1938 Helsinki ja k. 18.1.2022 Järvenpää), Boguslaw Schäfferin, italialaisen Franco Donatonin (s. 9.6.1927 Verona ja k. 17.8.2000 Milano) ja Josef Schwantnerin ohjauksessa. Eero Hämeenniemi valmistui ylioppilaaksi vuonna 1971 ja Sibelius-Akatemiasta hän valmistui diplomisäveltäjäksi vuonna 1978. Hämeenniemi jatkoi sävellysopintojaan Krakovassa, Italiassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Eero Hämeenniemi on imenyt sävelteoksiinsa vaikutteita Kaukoidästä, kuten mm. intialaisesta musiikista. Hämeenniemi on säveltänyt mm. neljä sinfoniaa, konserttoja, jousikvartettoja, mieskuoromusiikkia ja jazzia. Sibelius-Akatemiassa Eero Hämeenniemi on toiminut sävellyksen dosenttina ja hän on samoin perustamansa Nada-yhtyeen johtaja ja pianisti.
Radion sinfoniaorkesteri on levyttänyt Eero Hämeenniemen kolme sinfoniaa. Kerava-kvartetti on puolestaan levyttänyt kaikki Hämeenniemen jousikvartetot. Nada-yhtye on julkaissut kaksi levytystä. Eero Hämeenniemen kirjoittamia kirjoja ovat mm. ABO – johdatus uuden musiikin teoriaan (1982), Tekopalmun alla (1993), Missä sade leikkii (2004), Norsuilla etuajo-oikeus (2005), Tulevaisuuden musiikin historia (2007) ja Pyhän Calixtuksen lähde (2009). Hämeenniemen kirjoittamista kirjoista kolme käsittelee eteläaasialaista kulttuuria. Lisäksi hän on suomentanut tamilinkielistä runoutta. Eero Hämeenniemi on julkaissut samoin kaksi Italiaan liittyvää kirjaa: Napolista etelään (2021) ja Kulkija Venetsiassa (2022). Hän on kirjoittanut myös monodraaman Laura Maddaqlena (2019) näyttelevälle cembalistille. Sekä Kulkija Venetsiassa että Laura Maddalena kertovat mm. Venetsian musiikillisten orpokotien asukkaista.
Markku Johanssonin kapellimestarikaudella Uuden Musiikin Orkesteri UMO tuotti säveltäjä Eero Hämeenniemen konsertin. Hämeenniemi yhdisti säveltäjänä konsertissa taidemusiikin, jazzin ja intialaisen musiikin elementtejä. Eero Hämeenniemi katsoi taidemusiikin tradition haittapuolena olevan sen liiaksi sitouttavana puolena soittajan riippuvuus nuoteista. Yhteistyössä UMOn kanssa Eero Hämeenniemelle tarjoutui oiva tilaisuus käyttää ja kokeilla improvisointia big band orkesterille säveltäessään. UMOn konsertin eräässä teoksessa on sointumerkkeihin pohjautuvat harmoniat, mutta osassa konsertin kappaleissa oli myös osia, joissa rakennettiin improvisaatio perinteisestä sointuajattelusta poikkeavalla tavalla säveltäjä Hämeenniemen tarjoamaa materiaalia hyväksi käyttäen. Konsertin kappaleissa oli mukana esiintymässä monia artisteja. Heitä säesti joukko muusikkoja, jotka improvisoivat säestystä Eero Hämeenniemen laatimien ohjeistuksien mukaisesti.
Kapellimestari Markku Johansson sovitti UMOn ohjaajana materiaalia melko paljon big bandille soitettavaksi. Uuden Musiikin Orkesteri UMO levytti vuonna 1991 Helsingin laulu -nimisen levyn, joka sisälsi paljon Helsinki -aiheisia kappaleita. Tällä levyllä löytyy Markku Johanssonin laatimia ja UMOn soittamia instrumentaalisovituksia Erik Wilhelm Lindströmin (s. 29.5.1922 Helsinki ja k. 27.8.2015 Helsinki) säveltämästä Herrat Helsingin -kappaleesta sekä laulaja ja säveltäjä Matti Kalevi Siitosen (s. 23.7.1942 Mikkeli ja k. 23.4.2021 Helsinki) eli Fredin vuonna 1968 levylle laulamasta kappaleesta Kolmatta Linjaa takaisin (Beautiful In The Rain, sävellys Tony Hatch s. 30.6.1939 ja levytys Petula Sally Olwen Clark s. 15.11.1932 Epsom, Surrey), joka perustui Juha Vainion oivaan sanoitukseen. Juha Vainio lauloi omaan sanoitukseensa perustuvan Herrat Helsingin -kappaleen levylle vuonna 1966.
Markku Johanssonin sovittamana instrumentaaliversiona Herra Helsingin -kapple alkaa harmonisoidun orkesterin tempaisemalla introlla. Sambakarnevaalitunnelmaa luodaan kappaleeseen kohtuullisen pitkien taukojen aikana riettailla vihellyspilleillä. Kappale perustuu Markku Johanssonin käsittelyssä vahvaan lattarikomppiin, joka luo tunnelmaan vauhdikkuutta ja irtonaisuutta. Kappaleen sovitus kasvaa, kun sen teema soitetaan ensimmäisellä kerralla usisonossa ja toisella kerralla mukaan tulevat trumpettien ja pasuunoiden harkitut fillit täydentämään kappaleen melodiaa. Kertosäkeen lähteen kolmaskerta liikkeelle kitarasoololla ja kertosäkeen jälkeen jälleen palataan jälleen säkeistöön, tällä kerralla vaskien tulkitemalla melodialla stemmoissa. Urkupisteen lailla mukaillen pasuunat säestävät matalilla äänillä säestyksessä. Auvoiseksi lopuksi jälleen palataan alun tunnelmaan vihellyspilleineen. Markku Johanssonin ideoimassa sovituksessa kappale vahvistaa esivaltaa ja ”Herroja” vastaan Juha Vainion sanoituksessa tuntemaa tunnelmaa. Samalla kuitenkin Markku Johansson vie tietoisesti musiikkia rohkeasti kohti karnevaalisambaa ja vahvaa lattarimusiikkia.
Markku Johansson halusi vaalia Esko Linnavallin alkujaan visioimaa näkemystä UMOsta improvisoivana big bandinä. Tämä oli juuri se asia, jolla oli tarkoitus Uuden Musiikin Orkesterilla erottua vanhempien big bandien joukosta. Nyt UMOn kappaleiden sovituksiin rakennettiin vapaita osioita pienempiä kokoonpanoja varten, joissa oli yleensä joku solistinen puhallinsoitin, kuten mm. trumpetti, saksofoni tai pasuuna ja komppiryhmä (piano, basso ja rummut). Bändin soittoharjoituksissa toki aina sovittiin, kuka johti solistina pienempää bändiä ja missä vaiheessa improvisoitiin. Varsinaisessa esityksessä kapellimestari näytti bändille sovitun merkin, josta eteenpäin sovittu muusikko jäi soittamaan sooloa, kunnas sopivan tilaisuuden koittaessa bändi palasi alkuperäiseen kappaleeseen. Harjoituksissa katsottiin läpi kappaleiden eri osat ja improvisoitavat kohdat jäivät kyseisten soittajien vastuulle. Solistit haastoivat soittamissaan sooloissa muita soittajia kilvoitteluun siitä, kenen soolo nousisi illan huikeimmaksi. Sooloja kehiteltiin soittajien keskinäisellä kommunikoinnilla. Toisinaan soolot lähtivät eriytymään alkuperäisen kappaleen sävellajista aivan poikkeavaan suuntaan. Kaiken lopullisena päämääränä oli se, että improvisoinnin jälkeen bändi onnistuneesti palautui alkuperäisen sovituksen ääreen yhdessä.
Kapellimestari Markku Johanssonin kausi merkitsi UMOlle melkoista suunnan muutosta. UMO oli ollut kapellimestari Esko Linnavallin kaudella vankassa ohjauksessa ja erilaiset musiikilliset näkemyserot bändin sisällä olivat pysyneet peitossa. Esko Linnavallin kuoltua tilanne orkesterissa muuttui samalla; nuorempien ja vanhempien muusikoiden väliset näkemyserot musiikillisista asioista nousivat esille ja aiheuttivat samalla kitkaa yhtyeen sisäpiirissä. Samalla aikaa orkesterin soittajakuntaa uusittiin. Taloudelliset paineet olivat omalta osaa lisäämässä orkesterin paineita, koska tuolloin oltiin sukellettu myös syvään lamaan ja orkesterin saamat avustukset olivat tarkastelun alaisia. Itse orkesteri olisi kylläkin halunnut, että se olisi saanut konsertteihinsa enemmän nimekkäitä solisteja sekä vierailijoita.
Kapellimestari Markku Johansson vastasi UMOn johtamisesta yhden toimikauden ajan, joka kesti kaksi ja puoli vuotta. Toimikauden päättyessä Markku Johansson ei enää jaksanut kiinnostua suuren jazzbändin johtamisesta ja hän kaipasi välillä pienempiäkin kokoonpanoja. Samaan aikaan UMOn johtamisen kanssa Markku Johansson toki johti myös Vantaan Viihdeorkesteri, jonka perusta oli Tikkurilassa toimineen Helsingin autokoritehtaan henkilökunnan vuonna 1948 perustamassa Vantaan orkesteri ry:n orkesterissa. Nykyään Vantaan aviihdeorkesterin kotisali on vuonna 1987 valmistuneessa konserttitalo Martinuksessa. Markku Johanssonia työllisti myös samalla useat muut työt, kuten työt myös television parissa.
Markku Johansson ajoi tunnollisena, ahkerana ja vastuuntuntoisena ihmisenä itsensä ensimmäisen kerran ”piippuun” jo 1970-luvulla kiihkeän työtahdin vuoksi soittaessaan muiden töidensä lisäksi myös Pepe & Paradise -yhtyeen riveissä kiireisinä kiertuevuosina; samaan aikaan hän työskenteli täysiä päiviä studioissa muusikkona, sovittajana ja kapellimestarina. Sama hiipivä työmäärän lisääntyminen toistui jälleen 1990-luvun alussa. Hän on aina tottunut tekemään ahkerasti töitä, mutta hän ei välttämättä itse huomannut rajoittaa vapaaehtoisesti töidensä määräänsä. Usein hän luotti siihen, että pahimmat työkiiret tasattaisiin vastaavasti kesäisin pitkällä kesälomalla. Näin hän oli tottunut työskentelemään jo nuoruudestaan saakka. Markku Johansson oivalsi itse vasta paljon myöhemmin, että jos asiaa olisi tajuttu tutkia jo paljon aikaisemmin, hänellä olisi aivan varmasti todettu ainakin kolmeen otteeseen paha loppuunpalaminen.
Vuosina 1974-1990 Mainostelevisiossa tehtiin suosittua Toivotaan, toivotaa -viihdeohjelmasarjaa, jossa yleisön musiikkitoiveiden ja terveisten tuella kerättiin varoja eri avustusjärjestöille. Aluksi ohjelmaa juosivat toimittaja, kirjailija, sanoittaja, käsikirjoittaja, runoilija, suomentaja ja juontaja sekä ohjaaja Jukka Jalmari Virtanen (s. 25.7.1933 Jämsänkoski ja k. 1.9.2019 Helsinki) ja tuottaja sekä tv-ohjaaja Helena Kokko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti