Markku Johansson (23. osa)
Kapellimestarin tehtäviä joskus Markku Johanssonin mielestä mystifioidaan turhaan, sillä orkesterinjohtaja on ennen muuta soittajakunnan työnjohtaja. Hän saapuu työmaalleen nimenomaan orkesterin vuoksi. Välistä taidemusiikin muusikoilla saattaa olla kapellimestareita kohtaan liian virheellisiä odotuksia. Jotkut muusikot voivat jopa odottaa että huippukapellimestarin ohjauksessa orkesteri voisi nousta aivan uudelle tasolle. Asiansa taitava ja osaava kapellimestari pystyy rohkaisemaan orkesteria ja saa orkesterin soittamaan asioita, joita ei ehkä muuten olisi tapahtunut. Tärkeimmän työn ja parhaan panoksen antaa kuitenkin itse orkesteri ja sen soittajat.
Johtaessaan suurta orkesteria Markku Johansson huomasi tavallisesti hyvin nopeasti, kuinka suuriin muutoksiin soittajakunta oli valmis taipumaan muutaman harjoituspäivän aikana. Soittajien ajatukset voivat olla vielä esimerkiksi edellisessä hienossa konsertissa. Kapellimestarin työsarkaa on auttaa soittajia ja ohjeistaa heitä uuteen produktioon mukaan. Vaikka joukossa olisi väsyneitä soittajia, on johtajan tärkeä tehtävä rakentaa tulevaa konserttia lähtien aivan konkreettisista käytännön asioista liikkeelle. Orkesterijohtajan tehtävä on saada koko orkesteri vakuuttuneeksi, että tehtävän alla oleva konsertti muodostuu vielä hienoksi yhteiseksi kokemukseksi. Vain motivoituneet soittajat voivat antaa parastaan ja siksi kapellimestarin tehtävä on poistaa muusikoitten joukosta turhia jännitteitä. Konsertin lähestyessä myös soittajien paineet yleensä tahtovat kasvaa.
Kapellimestarin vaativin työ tehdään juuri harjoituksissa. Kapellimestarin täytyy kyetä tarjoamaan ideansa orkesterisoittajille niin selkeästi, että kaikki muusikot ymmärtävät mitä tavoitellaan kyseisessä konsertissa. Johtajan on saatava muusikoihin hyvä kontakti. Kapellimestari viestittää johtaessaan orkesterin soittajille toiveitaan koko olemuksellaan. Suuressa sinfoniaorkesterissa jo soittajien fyysinen välimatka äärilaidasta toiseen voi muodostua todella suureksi haasteeksi, koska ääripäiden soittajien on joskus hyvin vaikea tai jopa mahdoton kuulla, mitä toinen muusikko soittaa. Big bandeissä tätä ongelmaa ei esiinny lainkaan niin usein, koska soittajia on paljon vähemmän ja he soittavat tiiviimmässä asetelmassa.
Joskus voi käydä niinkin, että jokin soitinryhmä ei osaa tulla oikeaan aikaan sisään kappaleeseen ja silloin Markun on täytynyt soitattaa tämän kohta yksityiskohtaisemmin ja tarkasti lävitse soittajien kanssa. Aina tarvittaessa Markku tiedustelee muusikoilta, voisiko hän tehdä jotakin auttaakseen muusikoita soittoon mukaan pääsyssä. Hän voi vaikka viittoa yhden edeltävän iskun vaikeassa kohdassa, jos siitä on muusikoille apua. Kun muusikot seuraavat tarkasti kapellimestaria, koko soittajisto tietää aina olevansa oikeassa kohdassa. Markku Johanssonilla on aina ollut tapana selostaa muusikoille tärkeimmät musiikilliset kohdat kappaleissa sekä myös kertoa heille, millaisia tulkinnallisia tavoitteita teokseen liittyy.
Orkestereiden taloustilanne saattaa vielä aiheuttaa käytännön työskentelyyn lisää rajoitteita. Joskus orkesteri on liian pieni kooltaan toteuttamaan valittua ohjelmistoa. Orkesterissa saattaa olla esimerkiksi liian vähän käyrätorvia tai pasuunoita. Taloustilanne orkesterissa voi myös estää ylimääräisten soittajien palkkauksen liian kalliina toimenpiteenä. Jos tämä tilanne tiedetään kuitenkin jo hyvissä ajoin, voidaan ohjelmistoa muuttaa tai Markku Johansson on joutunut rakentamaan sovituksen muokkauksen siten, että kyseisellä kokoonpanolla orkesteri pystyy sovituksen soittamaan.
Markku Johanssonin täytyy muusikkona ja sovittajana vain luottaa siihen, että hänen valitsemat musiikilliset ratkaisunsa kestävät kuuntelua ja puhuttelevat myös konserttien soittajia sekä yleisöä. Markku Johanssonin mukaan hänen musiikilliset aivoitukset ja ratkaisut täytyy olla niin laadukkaita, jotta ne voittavat myös yleisön puolelleen. Siksi hän on aina kirjoittanut yleisöä varten konsertteihin musiikillisesti mielenkiintoisia tapahtumia ja yllätyksiäkin. Varsinkin viihdekonsertti täytyy tuoda esille niin yleisölle kiinnostavana ja mieleenjäävänä kokemuksena, että yleensä sekä soittajat että konserttiyleisö tempautuvat toimintaan herkästi mukaan.
Saattaa toisinaan käydä uuden orkesterin kanssa niinkin, että varsinkin ensimmäiset yhteiset harjoitukset ovat vaisut tunnelmaltaan. Harjoitusten jälkeen tilanne yleensä kyllä korjaantuu. Markku Johansson mielellään tekee ensimmäisistä harjoituksista täysipainoiset ohjelmaltaan, jotta orkesterilaisille avautuisi mahdollisimman selkeästi tulevan konsertin kokonaiskuva. Harjoituskertojen myötä ja konsertin lähestyessä samoin intensiteetti kasvaa ja kenraaliharjoituksissa soittajat ovat jo innostusta täynnä tulevan konsertin suhteen. Huolellisesti valmistellussa konsertissa kaikki loputkin palaset loksahtelevat paikoilleen ja musiikkia tehdään niin innolla, että tunnelma tahtoo nousta välistä kattoon saakka. Markku on silloin tyytyväinen työhönsä, kun muusikot ovat tehneet parhaansa ja hän on nähnyt hymyileviä ja onnellisia muusikoita konsertissa soittamassa. Konsertin jälkeen yleensä vielä sekä muusikot että järjestäjät kiittelevät hyvästä konsertista.
Heikki ”Häkä” Atte Virtanen (s. 4.9.1953 Helsinki) on basisti ja Suomen kolmanneksi eniten studiomuusikkona levytyksillä soittanut muusikko Gramexin tilastojen mukaan. Vuoteen 2008 mennessä levytysmäärä ylsi 4 922 levytykseen. Vuonna 1968 Virtanen aloitti soiton Mosaic-yhtyeessä ollessaan vasta 14-vuotias. Topmostin basisti Heimo Juhani ”Holle” Holopainen (s. 27.9.1948 Helsinki) antoi Heikki Virtaselle lempinimen ”Häkä”. Heimo ”Holle” Holopaisen ansiosta Virtanen sai kiinnityksen Soulset-yhtyeeseen kesällä 1968 muusikko, säveltäjä ja sovittaja Matti Harri Björn Bergströmin (s. 17.2.1938 Helsinki ja k. 8.10.1994 Helsinki) lähdettyä yhtyeestä. Samana vuonna Virtanen soitti myös ensi kerran levyllä. Seuraava suvi meni Danny-show’ssa ja kaksi seuraavaa Markku Aron (oik. Markku Tuomas Puputti, s. 3.2.1950 Mouhijärvi) yhtyeessä.
Heikki ”Häkä” Virtasen varsinainen ammattimuusikon ura käynnistyi vuonna 1972 Tasavallan Presidentti-yhtyeessä, kuten myös kontrabasso-opinnot Helsingin konservatoriossa. Tasavallan Presidentin halottua vuonna 1975 Heikki Virtanen alkoi soittaa erityisesti iskelmämusiikkiartistien levytyssessioissa ja työskenteli tuon ajan keskeisten iskelmätuottajien seurassa. Heikki Virtanen suoritti vuonna 1986 musiikkitieteen loppututkinnon ja keskittyi entistä enemmän jazzmusiikkiin. Hän sai Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnon vuonna 1987. 1990-luvulla Heikki ”Häkä” Virtanen soitti mm. BumtsiBum!-ohjelman studio-orkesterissa. Heikki Virtanen on kuulunut mm. Aboriginal Pig Band -kokoonpanoon. Suomen Big Band -yhdistys, Suomen pop- ja jazzarkisto sekä Imatra Big Band Festival nimesivät Virtasen vuoden 2012 jazzlegendaksi numero 23. Heikki ”Häkä” Virtanen on ollut taiteilijaeläkkeellä vuodesta 2014 saakka.
Muusikko Heikki ”Häkä” Virtasen mielestä kapellimestari Markku Johansson on hyvin sosiaalinen, mutta tarvittaessa myös hyvin jämäkkä ja määrätietoinen orkesterinjohtaja. Johansson valmistelee oman osuutensa konsertista aina hyvin huolellisesti. Markku Johansson ohjeistaa soittajia tarvittaessa vielä käytännön kysymyksissäkin, mikäli soittaja tarvitsee ohjausta esimerkiksi kappaleen fraseerauksen suhteen tai jos joskus soittimen vireessä olisi korjattavaa. Markku Johansson tekee Virtasen mielestä mielellään yhteistyötä soittajien kanssa kaikissa teoksen toteutukseen liittyvissä seikoissa. Kapellimestarina Heikki ”Häkä” Virtanen pitää Markku Johanssonia vanhojen viihdeorkesterinjohtajien, kuten Rauno Väinämö Lehtisen (s. 7.4.1932 Tampere ja k. 1.5.2006 Helsinki) ja George de Godzinskyn (s. 5.7.1914 Pietari ja k. 23.5.1994 Helsinki), perinteen jatkajana.
Hyvä orkesterinjohtaja kykenee jakamaan rakentavaa palautetta orkesterin soittajille silloin, kun jokin kohta teoksessa ei tahdo luonnistua harjoituksissa toivotulla tavalla. Muusikko Heikki ”Häkä” Virtasen mukaan kapellimestari Markku Johansson osaa työssään pukea mahdollisen kritiikin kuitenkin kohteliaaseen muotoon. Johansson ei koskaan hermostu soittajille eikä myöskään moiti kenenkään soittajan heikkouksia; aina hän yrittää rohkaista soittajia tekemään parhaansa yhteiseksi hyväksi. Jos Markku Johansson esittää joskus kritiikkiä, hän tekee asian aina loukkaamatta yksittäisiä muusikoita. Virtanen näkee paljon yhtymäkohtia musiikintekemisen tavassa ja orkesterinjohtamisessa Markku Johanssonin ja hänen velipuolensa Paul ”Nacke” Johanssonin kesken. Heikki ”Häkä” Virtanen itse muistaa kuinka kapellimestari Paul ”Nacke” Johansson hienosti osasi Svenska Teatternin orkesterinjohtajana käyttäytyä diplomaattisesti aina silloinkin, kuin orkesterin soittaminen kaipasi korjausta ja ohjeistamista jossakin kohdassa. Kun Paul ”Nacke” Johansson halusi dynamiikkaa lisää soittoon, hän saattoi lausahtaa tälle soittajalle: ”Hyvä herra, soittakaa niin kuin sielussa soi!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti