Pormestari Kalervo Juhani Kummola (5. osa)
Heinäkuussa 1994 sitoutumaton Lukašenka voitti presidentinvaaleissa populistisella kampanjalla. Hänen voitto tuli monille yllätyksenä. Hän julisti puhdistavansa hallinnon korruptiosta ja yhteistyön vahvistamista Venäjän kanssa. Kahden ensimmäisen vuoden aikana Lukašenkan vastaiset äänet voimistuivat sekä koti- että ulkomailla. Vuonna 1995 Maailmanpankki ja Maailman kauppajärjestö (WTO) kieltäytyivät lainaamasta lisää rahaa Valko-Venäjälle talousuudistusten viipyessä.
Lukašenka oli NKP:n jäsen vuoteen 1991 ja Kommunistit demokratian puolesta -puolueen edustaja vuosina 1991-1992. Lukašenkan hallinnon Neuvostoaikaa muistuttava autoritaarinen tyyli valvoo maan median pääkanavia, ahdistelee ja pidättää poliittisia vastustajia ja marginalisoi riippumattomia ääniä. Maan voimakas salainen poliisi on nimeltään KGB. Se tarkkailee tiiviisti toisinajattelevia. Lukašenka vähäksyy valkovenäjän kieltä. Hän järjesti kansanäänestyksen, jonka tuloksena venäjästä tuli Valko-Venäjän toinen virallinen kieli. Hänen näkemyksensä mukaan ”valkovenäjällä ei voi ilmaista mitään suurta”. Hänen äitinsä oli valkovenäläinen ja hänen lapsuuden kotiseutunsa oli valkovenäläinen kylä. 25.2.2024 Lukašenka ilmoitti olevansa ehdolla vuoden 2025 presidentinvaaleissa. Hänet valittiin 26.1.2025 pidetyissä vaaleissa seitsemännelle kaudelle. Edellisten vaalien tapaan vaalit eivät olleet vapaat.
Presidentti Aljaksandr Lukašenkan rajuilla otteilla hallitsema Valko-Venäjä – maata voi kutsua myös Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi – on viime vuodet ollut suistumassa kohti poliittista ja taloudellista, hallitsematonta konkurssia. Maan epätoivoisiin pelastustalkoisiin ovat omilla omituisilla tavoillaan osallistuneet toimittaja Pentti Sainion mukaan niin Venäjä kuin myös Kansainvälinen Jääkiekkoliitto IIHF entinen puheenjohtaja René Faselin ja varapuheenjohtaja Kalervo Kummola avustamalla PR-kampanjalla. Presidentti Lukašenka on maansa olympiakomitean puheenjohtaja Hän ei kuitenkaan päässyt vuonna 2012 Lontoon olympialaisiin, sillä hän on kahden poikansa kanssa Euroopan unionin matkustuskiellossa. Laajojen ihmisoikeusrikkomusten vuoksi heille ei voida myöntää viisumia Euroopassa.
Siksi Lukašenkan ainoa keino päästä paistattelemaan kansainvälisiin valokeiloihin on järjestää omassa maassa urheilutapahtumia, jotka herättävät kansainvälistä kiinnostusta maailmalla. Samoin hän on myös niittänyt kansainväliseen julkisuuteen järjestämällä vilpillisiä vaaleja, poliittisten vastustajien katoamisella, hämärillä kuolemantapauksilla, kiduttamisilla sekä vankilaan passittamisilla. Tällaiset toimenpiteet ovat useita ihmisiä muistuttaneet Euroopan historia julmista kauhuhetkistä ja sellaisista hirmuhallitsijoista, kuten Benito Mussilini, Aadolf Hitler ja Josef Stalin. Nämäkin diktaattorit käänsivät vaikeina aikoina muinoin kansan huomion hirmuteoista järjestämällä urheilukisoja ja paraateja; leipää ja sirkushuveja kansalle, vanha hyväksi koettu kaava toimii aina. Myös diktaattori Lukašenka tukeutuu samoihin konsteihin johtamalla oman maansa urheilua kuin perheyritystä ja tämä toiminta pitkälti rahoitetaan valtion kassasta sekä presidentin suojelemien liikemiesten yrityksistä, varsinkin hyvin hämärillä rahavaroilla.
Venäjän presidentti Vladimir Putin tukee Aljaksandr Lukašenkan hallintoa rahavaroin ja näin hän yrittää varmistua omapäisen valkovenäläisen säilymisen edes jotenkin ruodussa entisen Neuvostoliiton muinaisen osan yksinvaltiaana. Kansainvälinen Jääkiekkoliitto puolestaan haluaa rahastaa Lukašenkaa tarjoamalla tälle vastineeksi kansainvälistä näkyvyyttä ja hyväksyntää Aljaksandr Lukašenkan epäinhimilliselle hallinnolle. Samaan aikaan on tarkoitus tukea Lukašenkan mainetta suurena urheilujohtajana, joka järjestää kansalaisilleen vain mukavia asioita, jännitystä, terveyttä ja iloa.
René Fasel ja Kalervo Kummola kykenivät tukemaan Aljaksandr Lukašenkaa sallimalla tämän isännöidä jääkiekon 2014 MM-kisoja Minskissä, Valko-Venäjän pääkaupungissa. Tämä on oikein hyvä esimerkki siitä, kuinka kansainväliset poliittiset johtajat ja urheiluviihteen johtomiehet järjestelevät kauppoja urheilun jalojen aatteiden taustalla. Heitä yhdistää urheiluviihde ja varsinkin jääkiekkobisnes, kuten myös sen ympärillä liikutellut rahat sekä poliittinen julkisuus jääkiekon liigojen ja suurkisojen kuvioissa. Tämän urheiluviihteen tuotteita ovat itse urheilijat sekä urheilutapahtumat, joilla rahastusta voivat Sainion mukaan harjoittaa urheilun viihdeyhtiöt, rakennusyhtiöt sekä veroparatiiseihin kätkeytyvät sijoittajat. Julkisivun takana piileskelevät monet ammattirikolliset ja erilaiset sisäpiiriläiset.
Kovin kummallisena piirteenä voidaan pitää samoin sitä, että jokin täysin yksityinen urheiluyhdistys, kuten Kansainvälinen olympiakomitea KOK kykenee vaikuttamaan siihen, kuinka joku kaupunki sijoittaa maantiensä, lentokenttänsä, satamat, rautatiet, hotellit, monitoimihallit, liikekeskukset tai monet muut julkiset rakennuskohteet kaupunkiin silloin, kun kaupunki on kilpailemassa kelpoisuudesta olla suuren urheilujuhlan järjestäjätahona. Näistä vaatimuksista seuraavia huikeita rakennuskustannuksia ei suinkaan ole maksamassa KOK, vaan kalliit kustannukset jäävät aina järjestäjävaltioiden maksettaviksi. Urheiluyhteisöt eivät tässä yhtälössä kanna lainkaan riskiä, mutta heille jää kisojen jälkeen paljon varallisuutta jaettavaksi. Monien suurkisojen jälkeen kenttätason varat on nyljetty niin totaalisesti, että urheilupaikat näivettyvät kisojen jälkeen. Rahat ilmeisesti korjataan poliitikkojen, urheilujohtajien ja liikemiesten taskuihin.
Juuri näin kävi esimerkiksi Sotšin vuoden 2014 talviolympialaisissa Venäjällä. Jonkin aikaa siitä, kun kisat päättyivät, autioituivat kaupungin urheiluareenat ja Sotši muistutti aavekaupunkia tyhjine katuineen. Uusien rakennusten tuhannet huoneistot ammottivat tyhjyyttään ja vain valtavat jätekasat olivat muistoina menneistä talviurheilukisoista. Monet lajiliitot, jotka ovat valtaurheilussa mukana, kietoutuvat useiden yhtiöiden verkostoksi, joita poliitikot tukevat ja kannattelevat sopivasti. Rahat aina liikkuvat suurelta ja maksavalta yleisöltä piilossa kulissien takana.
Urheiluliiketoiminnan varoja on pystytty jäljittämään jopa veroparatiisisaarille saakka. Usein jo urheilujärjestöt saattavat olla itse asiassa valtiovallan suojaamia veroparatiiseja, jotka voivat järjestää liiketoimintaansa verovapaasti. Näin on varsinkin silloin, jos luetaan voittoa tavoittelemattomaksi yleishyödylliseksi aatteelliseksi yhteisöksi. Venäjällä Sotšin talviolympialaisten yhteydessä olympiajärjestöille säädettiin omat erikoislait, jotka mahdollistivat tiettyjä verovapauksia järjestöille. Monille yhdistyksillekin suurin aate on kuitenkin raha.
Varsinkin vanhempi sukupolvi muistaa ja puhuu vielä ajoista, jolloin urheilukentilläkin vain jännitettiin ja urheiltiin pyyteettömästi jalon asian puolesta. Nykyään urheilusuorituspaikat ovat järjestään liikemiesten mainoskenttiä, jossa näkee urheiluakin. Entä sitten urheilijat? Heidät peitetään mainoksilla ja he ovat markkinointihenkilöitä. Joka puolelta maailmaa urheilumaailman kuvat näyttävät samanlaisilta, kun sponsorit ja mainoslakanat ovat niissä näkyvästi esillä.
Toimittaja Pentti Sainio kuvailee Kalervo Kummolaa vuonna 2014 ilmestyneessä kirjassaan – jonka kirjan julkaisua Kalervo Kummola ja Suomen Jääkiekkoliitto yrittivät käräjäoikeudessa estää – nällä sanpolla (suora sitaatti Pentti Sainion kirjasta): ”Epäilemättä Kummolasta olisi tullut Australiassakin jonkin lajin johtaja: hän osaa käskeä ja vaatia palveluksia.
Aikanaan nuori reservin upseeri K. Kummola aiheutti harmaita hiuksia esimiehilleen kertausharjoituksissa. ’Kummola oli jo harjoitukseen saapuessaan aivan mahdoton. Hänet piti panna heti kovalla kädellä ruotuun ja ojennukseen’, muistaa harjoitusta vetänyt eläkkeellä oleva esiupseeri.
Nykyään Kummola on Suomen urheiluviihteen näkyvin ja kuuluvin vaikuttaja. Hän on kokoomuslainen poliitikko, liikemies, yhden kauden kansanedustaja ja eläkkeellä oleva Tampere-talon toimitusjohtaja.
Kummola on tehnyt vähemmän tunnetun uran myös valtionyhtiö Finnairin palveluksessa. Tämä palvelu Finnairilla jäi tosin hyvin lyhyeksi, kun hänelle annettiin vain yhden lennon ajaksi firman henkilökortti ja titteliksi tekninen neuvonantaja.
Tuo erikoinen tilanne syntyi Kanadan Halifaxissa pelattujen jääkiekon MM-kisojen aikana keväällä 2008. Iltalehti kertoi (13.5.2008) Kummola saapumisesta yksin Halifaxiin reilun 200 matkustajapaikan lentokoneella Boeing 757:llä. ’Rautakanslerin lempinimeä kantavan Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtajan Kalervo Kummolan ei tarvinnut kärsiä häiritsevistä kanssamatkustajista lennolla Suomesta Halifaxiin.’
Halifaxissa Kummola kertoi Iltalehdelle: ’Koneessa oli kaksi lentäjää ja minä. Kyse oli erikoisjärjestelystä.’ Lentäjät hoitivat myös tarjoilun. Tämä erikoisjärjestely oli sitä, että Suomen päästessä yllättäen MM-kisoissa jatkoon halusi Kummola itsekin paikan päälle. Koska Finnair on jääkiekkoliiton yhteistyökumppani, se tarjosi liiton puheenjohtajalle auttavan käden ja tarjoutui viemään hänet valtameren yli näyttävästi.
Jos Kummola olisi merkitty koneeseen ainoaksi matkustajaksi, olisi siihen tarvittu täysi miehistö, noin 7 henkeä. Pienemmällä miehistöllä selvittiin kun Kummola palkattiin henkilökunnaksi. Niin sitten lopulta kävi, että talousvaikeuksissa vuosia kärvistellyt ja henkilökuntaansa jatkuvasti vähentävä Finnair lennätti yhden lyhytaikaisen työntekijänsä maailman ääriin harvinaisen suurilla kuluilla.
Kummolan arveltiin saaneen pikkuhiprakassa idean lähteä Kanadaan, koska hän tuli koneeseen jo valmiiksi laitamyötäisessä. Lennon aikana hän sai vaatimansa ykkösluokan palvelun. Ruokaa ja juomaa vaatineelle Kummolalle kiidätettiin kaikki mitä hän halusi. Pitkällä lennolla hän ehti sammua kaksi kertaa, mutta pystyi kuitenkin tyhjentämään suuren pullon kallista konjakkia. Viskipullostakin hän sai juoduksi puolet. Harva Finnairin työntekijä on saanut näin hyviä verottomia luontaisetuja yhtiöltä ja saanut olla työpaikallaan vahvasti alkoholia nauttineena. Ei ole tiedossa paljonko Kummolalle maksettiin palkkaa tuosta lyhyestä työsuhteesta ja saiko hän Finnairilta myös päivärahat ulkomaanmatkaltaan.
Koneessa hetkittäin hyvällä tuulella ollut Kummola lupasi kiitoksena järjestää koneen henkilökunnalle paikat MM-kisojen VIP-aitioihin. Kun limusiini nouti hänet Halifaxin kentältä, katosivat myös lupaukset VIP-lipuista. Finnair sai kuitenkin kunnian palvella Kummolaa erikois-VIP-tasoisesti.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti