Teoksen silpomiset
Slovakialaissyntyinen ja Suomessa asuva kirjailija Alexandra Salmela (o.s. Balážova, s. 7.11.1980 Bratislava, Tšekkoslovakia) sai maaliskuun lopussa kirjeen Teos kustantamolta. Alexandra Salmela valmistui ensin teatteridramaturgiksi Bratislavan teatterikorkeakoulusta sekä suomenkielen ja kirjallisuuden maisteriksi Kaarlen yliopistosta Prahasta. Hänen ensimmäinen suomeksi kirjoittama romaani, 27 eli kuolema tekee taiteilijan ilmestyi vuonna 2010. Kirja voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Kirjeen mukana ollut palkkiolaskelma sai hänet ensin ilahtumaan, sitten kyllä tyrmistymään. Kirjailija Alexandra Salmelan kirjoja oli myyty sen verran, että hän saisi itselleen rahaa muutaman satasen. Samassa hän huomasi kirjeestä jotain hyvin erikoista. Vuoden 2024 alussa Alexandra Salmelan kuvakirjaa Mielikutitusystävä ja romaania 56, oletan oli ollut kustantaja Teoksen varastossa molempia yli 500 kappaletta.
Nyt Teos kustantamo ilmoitti, että hänen kirjojensa varastosaldon määrä oli nolla – vaikka myynti oli ollut vähäistä. Alexandra Salmela otti välittömästi sähköpostilla yhteyttä Teokseen. Teos perustettiin vuonna 2003 ja sen omistaa Kustannusosakeyhtiö Siltala. Teos julkaisee noin 50 kirjaa vuodessa ja käännöskirjallisuutta on julkaistu muutama nimike vuodessa. Yhtiö on julkaissut vuodesta 2007 alkaen klassikkokirjoja eri puolilta maailmaa Baabel-sarjassa. Yleiskustantamona Teos julkaisee myös runoutta, esseitä ja lastenkirjallisuutta. Teoksen kirjailijoihin kuuluvat mm. kirjailijat Juha Hurme (s. 19.6.1959 Paimio), Emmi Elina Itäranta (s. 1976 Tampere), Lauri Valpuri Lindstedt (s. 1.5.1976 Kajaani) ja Matias Riikonen (s. 1989 Helsinki). Kustantamosta hänelle vastasi ensin kustantaja Päivi Koivisto, joka kustantajana vastaa Teoksen taiteellisesta linjasta ja julkaisuohjelmasta. Päivi Koivisto on toiminut pitkään kirjallisuuden kentällä niin kustannuspäällikkönä, kustannustoimittajana, kirjallisuudentutkijana kuin kirjoittamisen opettajana. Selvittelyjen jälkeen kustantaja Päivi Koivisto kertoi Teoksen toimitusjohtaja Arto Forsténin vahvistaneen, että Salmelan kirjat oli makuloitu.
Makulointi tarkoittaa käytännössä kirjojen silpoamista uudelleen paperimassan raaka-aineeksi. Se on kustannusalalla aivan yleinen käytäntö. Kirjailija Alexandra Salmela kertoo, että kirjailijat ovat oppineet ymmärtämään tätä toimintatapaa. ”Tekijöille pitäisi kuitenkin ilmoittaa ja antaa heille mahdollisuus lunastaa kirjat tai osa niistä itselleen. Näin ei nyt käynyt”, Salmela tähdentää asiaa.
Kirjailija Alexandra Salmela kertoo kirjoittaneensa toimitusjohtaja Arto Forsténille kiukkuisen sähköpostin. ”Että mitä ihmettä! Siihen tuli vastaus, että olemme erittäin pahoillamme, mutta oli kiire ja nimikkeitä niin paljon”, kirjailija Salmela kertoo. Toimitusjohtaja Arto Forsténin vastaus oli Salmelan mukaan samankaltainen kuin se sähköposti, joka kustantamosta myöhemmin lähetettiin kaikille Teoksen ja Siltalan kirjailijoille. Kustantamon lähettämässä sähköpostiviestissä myönnettiin auliisti tapahtunut virhe, ja vahvistettiin, että ”meidän olisi pitänyt tiedottaa teille tästä ajoissa ja tarjota jokaiselle mahdollisuus ostaa omat kirjanne ennen makulointia, kuten kustannussopimuksessa luvattiin.”
Alexandra Salmela kertoo samoin kysyneensä neuvoa asiasta Kirjailijaliiton juristilta, jonka mukaan tapauksessa on kyse ehdottomasti sopimusrikkomuksesta. Varastossa olleiden kirjojen makulointi tehtiin, kun Teoksen ja Siltalan varastot yhdistettiin maaliskuussa 2024. Syy siihen, ettei asiasta oltu viestitetty kirjailijoille, kerrottiin olevan ”resurssipula, kiire ja inhimillinen virhe”. Kirjailija Alexandra Salmelaa kustantamon reaktio ei alkuunkaan miellyttänyt. ”Tämä ei koske vain minua eikä kymmentä tekijää, vaan paljon useampia. Minulta meni tuhat kirjaa, joiltakin vielä enemmän. Se on hirvittävä määrä ja samalla kulttuurinen menetys.”
Hyvitykseksi kirjailijoille kustantaja on tarjonnut mahdollisuuden tarvepainattaa makuloituja kirjojaan valmistushintaan. Tarvepainatuksella tehtyjen kirjojen laatu ei kuitenkaan vastaa alkuperäisen painoksen laatua, Alexandra Salmela sanoo. Kuvakirjan kaltaisten nelivärikirjojen tarvepainattaminen ei ole lainkaan mahdollista. Kirjailijaa harmittaa myös asian ekologinen puoli, se että tonneittain puista tehtyä paperia tuhottiin. Eniten hän kuitenkin suree asiaa eettiseltä ja periaatteelliselta kannalta. ”Missä on kirjan arvostus, kirjailijan arvostus?”, kysyy Alexandra Salmela.
Arto Forstén toimii sekä Teoksen että Siltalan toimitusjohtajana. Forstén sanoo ymmärtävänsä kirjailijoiden suuttumuksen hyvin. ”Olemme olleet yhteydessä heihin ja tulemme hoitamaan asian huolellisesti loppuun saakka. Luonnollisesti muutamme myös toimintatapaamme siten, ettei vastaavaa tilannetta pääse enää syntymään.” Toimitusjohtaja Arto Forstén sanoo, että kahden kustantamon ja varastojen yhdistäminen oli hyvin poikkeuksellinen tilanne. Makulointi, eli ”varastoon ja sen hallintaan liittyvä poisto” sen sijaan on hänen mukaansa kirja-alan valitettava realiteetti, olennainen osa liiketoimintaa.
”Se on kustantamolle kallis toimenpide, jota pyritään välttämään viimeiseen asti.” Sitä, mitä kirjoille on tarkalleen tehty, ei toimitusjohtaja Arto Forstén osaa sanoa. Makuloinnista on aiemmin syntynyt muun muassa aikakauslehtipaperia. Sitä paljonko kirjoja tässä tapauksessa on tuhottu, ei toimitusjohtaja Forstén halua kertoa. Tuhansia, kymmeniätuhansia, satojatuhansia? ”Ehkä tuossa välissä mennään, mutta en voi ottaa tarkkaa kantaa. Nämä ovat kuitenkin osittain myös liikesalaisuuksia”, toimitusjohtaja Forstén selittää.
Kirjailijoilla, joiden teoksia on makuloitu, on mahdollisuus tilata teoksiaan ”varastosaldosta riippumatta”, eli tarvepainatuksella, toimitusjohtaja Arto Forstén kertoo. Hänen mukaansa tarvepainatetut kirjat ovat hyvälaatuisia. Koska nelivärikirjoja ei voi tarvepainattaa, hoidetaan nämä tapaukset kirjailijan kanssa eri tavalla. Kirjailijalla on kuitenkin mahdollisuus ostaa myös niitä kirjoja itselleen. Toimitusjohtaja Arto Forstén haluaa korostaa, että kirjailijoille ei tule tapauksen takia mitään ylimääräisiä kustannuksia.
Entäpä sitten luonnonvarojen tuhlaaminen? Kustantamon toimitusjohtaja Arto Forstén sanoo ymmärtävänsä ekologisen murheen kirjojen tuhoamisesta, mutta että asia ei ole kuitenkaan täysin yksiselitteinen. ”Täytyy myös muistaa, että isojen kirjamäärien varastointi ei ole millään tavalla täysin ekologista sekään. Kustannusalalla pyritään jatkuvasti siihen, että kirjoja tehtäisiin juuri se määrä mikä on niiden menekki”, toimitusjohtaja Arto Forstén kuvailee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti