Markku Johansson (17. osa)

Markku Johansson.

Radion tanssiorkesterin lakkauttaminen käynnisti käytännössä Uuden Musiikin Orkesteri UMO:n perustamisen. Muusikko, säveltäjä ja toimituspäällikkö Erkki Olavi Melakoski (s. 5.1.1926 Turku ja k. 6.4.1997 Helsinki) aloitteesta oli vuonna 1958 perustettu Radion tanssiorkesteri, joka oli Yleisradion alaisuudessa toimiva ja nauhoituksia tekevä big band. Todennäköisesti tunnetuin Erkki Melakosken sävellys on Balladi Olavinlinnasta. Erkki Melakoski vaikutti hyvin laajasti suomalaisessa viihdemusiikissa. Jo kouluaikanaan hän soitti tanssiyhtyeessä ja hän liittyi vuonna 1948 basisti, jazzmuusikko, musiikkikriitikko ja orkesterinjohtaja Olli Hämeen (s. 19.5.1924 Helsinki ja k. 11.6.1984 Tampere) orkesteriin, kun pianisti Valto Uolevi Laitinen (s. 23.11.1926 Helsinki ja k. 11.10.2004 Pariisi, Ranska) jätti yhtyeen. Melakoski soitti orkesterissa 1950-luvun puoliväliin saakka.

Vuosina 1959-1963 Melakoski soitti omaa nimeään kantaneessa Erkki Melakosken orkesterissa. Melakoski työskenteli kevyen musiikin parissa Yleisradiossa toimittajana vuosina 1953-1961, apulaisosastopäällikkönä vuosina 1961-1972 ja musiikkituotannon toimistopäällikkönä vuodesta 1972 lähtien. Erkki Melakoski vastasi uransa aikana Yleisradion laajan kantanauha-arkiston luomisesta. Melakoski toimitti mm. Sävelradiota ja sovitti kappaleita Kuukauden suositut -sarjaan, jossa hän toimi kapellimestarina.

Radion tanssiorkesteri soitti tyypillisesti ulkomaista big band -ohjelmistoa ja kotimaisin voimin sävellettyä ja sovitettua orkesterimusiikkia. Kokoonpanossa soitti ansioituneita kotimaisia kevyen musiikin ammattilaisia Ossi Runnesta ja Jörgen Petersenistä Rauno Lehtiseen ja Esko Linnavalliin. Radion tanssiorkesteria johtivat alkuvuosina Erik Lindström ja Olli Häme. Myöhemmin orkesteria johti kapellimestari Raimo Henriksson. Kun 1970-luvun alussa Radion tanssiorkesteri lopetettiin, pianisti ja kapellimestari Esko Linnavalli kehitti idean uudesta orkesterista, joka soittaisi modernimpaa kevyttä musiikkia big bandinä. Esko Linnavalli halusi tehdä uudesta orkesterista Radion tanssiorkesteria ja amerikkalaisia perinteisempiä big band-orkestereita kuten Duke Ellingtonin ja Count Basien orkestereita modernimman kokoonpanon. Uuden ryhmän musiikillinen esikuva tulisi olemaan Thad Jones ja Mel Lewisin Big Band.

Uutta orkesteria olivat perustamassa Esko Linnavallin lisäksi Heikki Sarmanto, Olli Ahvenlahti, Pekka Sarmanto, Pekka Pöyry, Eero Koivistoinen, Markku Johansson ja Esko Rosnell sekä Radio 2:n viihdepäällikkö Tapio Lipponen. Uuden ryhmän toiminta lähti käyntiin, kun jazzmuusikkojen ryhmä alkoi tehdä Esko Linnavallin ja Heikki Sarmannon johdolla äänilevyä, Our Latin Friends. Muusikot käyttivät ryhmästä levynteon aikana nimeä The Finnish Jazz Music Workshop. Tämän levytyksen jälkeen jazzmuusikkoryhmän toiminta alkoi vakiintua ja Esko Linnavalli kutsui ryhmän perustamiskokoukseen. Rahoitushakemuksia kokouksessa käsiteltäessä Esko Linnavalli kertoi muusikoille, että orkesterille täytyy keksiä jokin nimi, joka samalla kuvaisi yhtyeen toimintatapaa. Jos nimi olisi vielä käännettävissä helposti englanninkielelle ja siitä saisi muodostettua lyhenteen, se olisi täydellinen. Silloin muusikoiden joukosta Markku Johansson sanoi: ”Uuden Musiikin Orkesteri – UMO”. Johon Esko Linnavalli saman tien totesi: ”Siinä se on!” Asiasta ei käyty sen enempää keskustelua.

Uuden Musiikin Orkesteria aluksi johti säveltäjä Heikki Sarmanto, mutta pian hän kuitenkin luovutti ja keskittyi itse säveltämiseen. Tämän jälkeen vetovastuu siirtyi kapellimestari Esko Linnavallille. Linnavalli aloitti muusikonuransa työskentelyllä studioissa sekä Radion tanssiorkesterin kapellimestarina, mutta myös sovittajana Yleisradiossa sekä Scandia levy-yhtiöllä. Esko Linnavalli oli kovin työllistetty musiikkitöillään, minkä vuoksi hän joutui vähän väliä delekoida musiikkitöitä ystävilleen, kuten mm. Olli Ahvenlahdelle. Esko Linnavalli teki 1970-luvun alussa hyvin moderneja iskelmäsovituksia sen ajan pop- ja iskelmäartisteille, kuten Dannylle, Kirkalle ja Tapani Kansalle. Esko Linnavalli toimi lisäksi samoin Discophone levy-yhtiön tuotantopäällikkönä.

Uuden Musiikin Orkesteri UMO:n muusikot olivat yhtyeen kaikessa toiminnassa innolla mukana heti alusta lähtien; orkesterin harjoituksia järjestettiin kerran viikossa, jotta ohjelmistorunko saatiin kuntoon. Vaikka orkesterilaiset joutuivat tekemään alkuun palkatonta työtä, olivat soittajat siitä huolimatta hyvin sitoutuneita orkesterinsa toimintaan. Markku Johanssonkin joutui jonkin verran luopumaan omista esiintymisistään, jotta hän pääsi orkesterin kanssa tilaisuuksiin. Kun sitten UMO:n konsertteja Yleisradio alkoi taltioida, alkoivat orkesterin soittajatkin saada keikkapalkkioita esiintymisistään. Markku Johansson toimi UMO:n improvisoivana trumpetistina alusta alkaen. Vuonna 1984 Markku Johansson jätti orkesterin, kun orkesterin muusikoille alettiin maksaa luulausipalkkaa ja heistä tuli varkamiehiä. Markku Johansson ei olisi pystynyt hoitamaan omia töitään orkesterin virassa.

Uuden Musiikin Orkesterista tuli hyvin pitkälle Esko Linnavallin näköinen orkesteri; Linnavalli järjesteli ja ideoi orkesterin toiminnan, mutta myös kokosi orkesterin ohjelmiston kasaan. Paljolti Esko Linnavallin sosiaalisuuden ja toimeliaisuuden vuoksi Uuden Musiikin Orkesteri UMO pääsi soittamaan keikkoja hyvin nimekkäiden kansainvälisten jazzmuusikkojen kanssa, kuten mm. jazztrumpetisti John Birks ”Dizzy” Gillespien (s. 21.10.1917 ja k. 6.1.1993) kanssa. Yleisradioon samoin Esko Linnavalli loi hyvät yhteydet sekä Helsingin kaupunkiin ja Opetusministeriöön. Näistä tahoista vakiintuivat sittemmin UMOn toiminnan rahoittajat.

Hesperian yökerhossa UMO säesti vuonna 1977 yhdysvaltalaista laulaja, näyttelijä ja tanssija Lena Mary Calhoun Horne (s. 30.6.1917 ja k. 9.5.2010), joka ennätti jo 16-vuotiaana aloittamaan esiintymiset estradeilla. Lena Horne oli Yhdysvalloissa ensimmäisiä mustia näyttelijöitä ja laulajattaria, jotka hyväksyttiin 1940-1950-luvuilla esiintymään elokuviin. Tämä Lena Hornen show Hesperian yökerhosta esitettiin televisiossa suorana lähetyksenä. Hornen showssa säesti suuri orkesteri, jonka rungon muodosti Uuden Musiikin Orkesteri. Samaan aikaan Markku Johanssonin aviopuolison, Riitan, synnytys oli käynnistynyt Meilahden sairaalassa; perheeseen oli tulossa jo toinen lapsi, Janne Johansson, ja isät eivät vielä tuolloin olisi päässeetkään mukaan synnytykseen. Lena Horne kuulutti myös yökerhossa yleisölle, että trumpettisoolon soittaa Markku Johansson, jonka puoliso on parhaillaan synnyttämässä sairaalassa. Esityksen jälkeen Markku Johansson soitti sairaalaan ja sai kuulla Janne syntymästä puhelimessa.

Count Basien orkesterissa soitti aikoinaan jazztrumpetisti, säveltäjä ja bändijohtaja Thaddeus Joseph Jones (s. 28.3.1923 ja k. 20.8.1986), joka syntyi 10-henkiseen muusikkoperheeseen Pontiacissa, Michiganissa. Thad Jones vanhempi veli oli jazzpianisti Henry ”Hank” Jones Jr. (s. 31.7.1918 ja k. 16.5.2010) ja nuorempi veli rumpali Elvin Jones (s. 9.9.1927 ja k. 18.5.2004). Thad Jones teki orkesterinjohtamistaidoillaan Markku Johanssoniin lähtemättömän vaikutuksen lähinnä energisellä johtamistyylillään. Itseoppinut Thad Jones piti sitä tärkeänä, että orkesterimuusikot kuuntelivat tarkasti muun ryhmän soittoa ja kykenivät integroimaan oman soittonsa osaksi koko yhtyeen saundia. Thad Jones pystyi vapauttamaan orkesterin muusikot irti nuottien kahleista; hän toisinaan laajensi esitystilanteessa oman viisiminuuttisen kappaleensa kaksikymmentäminuuttia kestäväksi jammailuksi. Sävellykseen liitettiin soittamalla pitkä vapaa jakso, joka jatkui siihen saakka, kunnes nuotteihin palattiin sovitun merkin antamisen jälkeen.

Kapellimestari Esko Linnavalli johti Uuden Musiikin Orkesteri UMOa vuodesta 1975 aina vuoteen 1991 saakka. Esko Linnavalli kuoli yllättäen vain viisikymmentävuotiaana ja Markku Johanssonia pyydettiin Linnavallin jälkeen orkesterin kapellimestariksi. Markku Johansson otti tehtävän vastaan velvollisuudentuntoisena yhtenä orkesterin jäsenenä ja Esko Linnavallin hyvänä ystävänä. Markku Johansson johtikin UMOa yhden kauden ajan vuosina 1991-1993. Vastuu orkesterin musiikillisesta linjasta jaettii soittajien keskuudesta valitulle taiteelliselle toimikunnalle.

UMOa johtaessaan kapellimestari Markku Johansson katsoi tärkeäksi sen, että orkesteri toteutti perustamisen aikaan määriteltyä ajatusta ja siksi soittaisi uutta big band-musiikkia. Varsinkin Markku Johansson halusi esitellä orkesterin kanssa suomalaisten jazzsäveltäjien hengentuotteita. Siksi pian Markku Johanssonin aloituksen jälkeen tuotettiin konsertti, jossa esitettiin Jukka Linkolan, Kirmo Lintisen, Eero Koivistoisen ja Jarno Kokkosen sävellyksiä. Samoin Markku Johanssonin kapellimestarikaudella toteutettiin UMO Selected Standards -konsertti; samasta materiaalista äänitettiin myös samanniminen levytys, jossa oli suomalaisten sovittajien uusia sovituksia. Orkesterin vieraina kävivät monet ulkolaiset kapellimestarit ja solistit. UMO säesti konserteissaan mm. Joe Williamsia, Madeleine Eastmania, Georgie Famea ja Freddie Hubbardia.