Platon
Antiikin suuren filosofin, Sokrateen (Σωκράτης, Sōkratēs; 469/470 – 399 eaa.) tunnetuin oppilas, Platon (Πλάτων, Platōn, lat. Plato; 427–347 eaa.) oli tyyliltään kaunokirjailija, joka kirjoitti mm. tarinoita, vertauskuvia sekä myyttejä yhdistettynä käsitteiden tutkimiseen. Platon tallensi myös Sokrateen opetuksia muistiin, ja Platonin dialogeissa Sokrates on lähes poikkeuksetta pääosassa. Ei ole kuitenkaan täysin selvää, missä määrin Sokrateen mielipiteet dialogeissa ovat todellisen historiallisen Sokrateen ajatuksia ja kuinka paljon ajatukset ovat Platonin ajatuksia, jotka Platon on vain laittanut Sokrateen nimiin. Tämä ongelma tunnetaan sokraattisena ongelmana. Filosofi Sokrates joka tapauksessa vaikutti kuitenkin hyvin merkittävästi Platonin ajatteluun ja hyvin todennäköisesti ainakin osa Platonin varhaisempien teosten käsittelemistä ajatuksista on lainattu tai sovellettu suoraan Sokrateelta.
Kaikki se tieto, jonka tänä päivänä tiedämme Platonista on peräisin pääosin kuudesta antiikin aikaa kuvailevasta lähteestä. Nämä lähteet ovat Diogenes Laertioksen historiikin kolmannen luvun lisäksi: Filodemoksen Academicorum philosophorum index Herculanensis -teoksen säilyneet katkelmat ensimmäiseltä vuosisadalta eaa., Apuleiuksen De Platone et eius dogmate -teoksen ensimmäiset luvut 100-luvulta jaa., Olympiodoroksen In Platonis Alcibiadem commentaria 500-luvulta sekä Hesykhios Miletoslaisen Onomatologokseen (500-luku) perustuva maininta Sudassa (900-luku). Suda on massiivinen bysanttilainen muinaisen Välimeren alueen historiaa käsittelevä ensyklopedia, jossa on 30 000 hakusanaa; Suda on latinaa ja tarkoittaa linnoitusta.
Platon oli kotoisin Ateenasta, Kollytoksen demoksesta. Kollytos sijaitsi Ateenan länsilaidalla kaupunginmuurin eli Themistokleen muurin sisäpuolella Museionin eli Muusien kukkulan ja Pnyks-kukkulan välisellä alueella sekä niiden rinteillä; toisin sanoen mm. nykyisen Filopáppoun kaupunginosan tienoilla. Sijaintipaikka oli lähellä Meliten demosta, ja antiikin lähteissä mainitaan, ettei niiden välinen raja ollut selvä. Kreikkalaisessa mytologiassa Kollytos oli Herakles-myytteihin liittyneen Diomoksen isä. Platon syntyi joko siellä tai Aiginalla. Aigina on pinta-alaltaan 87 neliökilometrin vuoristoinen saari Egeanmereen kuuluvan Saroninlahden keskellä, noin 30 kilometriä Attikan rannikosta ja Ateenasta lounaaseen. Platon syntyi kolmekymmentävuotta jatkuneen rauhanajan jälkeen kreikkalaisten veljessotien – Peloponnesolaissodat – keskelle. Koko Platonin elämän ajan Ateenan kaupunkivaltio ja sen demokraattinen järjestelmä rappeutuivat ja menettivät hegemoniaansa Balkanin niemimaan muille kaupunkivaltioille.
Platonin isä oli Ariston, Aristokleen poika, ja Platonin äiti oli Periktione. Platon syntyi suhteellisen yläluokkaiseen perheeseen, koska hän oli äitinsä puolelta sukua tunnetuille valtiomiehille, Solonille – filosofi Thaleen aikalainen ja tuttava, joka laskettiin ns. Kreikan seitsemän viisaan joukkoon - ja Glaukonille. Samoin Platonin isä oli ylimyksellistä sukua. Platonin aristokraattinen perhetausta velvoitti häntä hankkiutumaan poliittisiin johtotehtäviin, mutta demokratian masentavat saavutukset ja niiden taustalla vaikuttanut pinnallinen poliittinen valtapeli ajoivat Platonin Sokrateen edustaman filosofian pariin. Platonilla oli kaksi veljeä, Adeimantos ja Glaukon sekä sisar Potone, joka oli Platonin myöhemmän oppilaan ja seuraajan Speusippoksen äiti. Platon itse ei mennyt koskaan naimisiin, eikä hän vaikuta olleen paljonkaan tekemisissä naisten kanssa lapsuutensa jälkeen.
Diogenes Laertioksen mukaan Platonin oikea nimi oli isoisänsä mukaisesti Aristokles. Lempinimen, Platon, hänen kerrotaan saaneen painikumppaneiltaan. Nimi tulee kreikan sanasta platys, joka tarkoittaa leveää. Ei kuitenkaan ole tiedossa, tarkoitettiinko nimellä mahdollisesti hänen ulkoista olemustaan, kuten otsaa tai painin kehittämää rintakehää, vai hänen ”tyylinsä laveutta”. Antiikin kreikkalaiseen peripateettiseen koulukuntaan kuuluneen filosofi, kartografi, maantieteilijä, matemaatikko ja kirjailija Dikaiarkhos Δικαίαρχος, lat. Dicaearchus; n. 350–285 eaa.) kertoo Platonin osallistuneen painijana Isthmian kisoihin. Urheilun lisäksi nuorta Platonia kiinnostivat maalaus ja runous; hänen kerrotaan kirjoittaneen dityrambeja eli hymnejä, laulurunoutta sekä tragedioita. Diogeneen mukaan Platon toimi Ateenassa koregina eli henkilönä, joka johti kuoroa tai kustansi kuoron harjoittamisen ja näyttämövarusteet. Ateenassa näytelmäjuhlien kustannuksiin osallistuminen oli säädetty varakkaiden kansalaisten velvollisuudeksi.
Platon tutustui Sokrateehen vuonna 407 eaa., jolloin Platon oli 20-vuotias. Platonista tuli heti Sokrateen oppilas. Platon oli saanut yhteiskuntaluokkansa mukaisesti hyvän koulutuksen ja perehtynyt siten myös filosofiaan jo aikaisemmin, mutta Sokrateen tapaamisen jälkeen filosofiasta tuli hänen elämäntehtävänsä. Sukutaustansa perusteella Platonin olisi ollut luonnollista antautua poliittiselle uralle, mutta Ateenan levottomuuden ajat peloponnesolaissotaa seuranneina vuosina saivat Platonin hylkäämään politiikan. Kerrotaan Platonin haudanneen haaveensa runoilijan urasta kuultuaan Sokrateen puhuvan ensimmäisen kerran. Platonin väitetään polttaneen kirjoittamansa tragediat päästyään perille uudesta kutsumuksestaan. Perinteisten vaikuttamiskeinojen, politiikan ja kirjallisuuden, sijasta Platon valitsi oman tapansa uudistaa yhteiskuntaa ja hahmotella omanlaistaan yhteiskuntautopiaa.
Platon oli Sokrateen oppilaana kahdeksan vuotta, aina Sokrateen vuonna 399 eaa. tapahtuneeseen kuolemaan saakka. Antiikin aikana Platon laskettiin pitkään vain yhdeksi sokraatikoksi muiden joukossa, eikä Platonia pidetty aina edes sokraatikoista merkittävimpänä tai edes Sokrateen perinnön varsinaisena jatkajana samassa määrin kuin muita sokraatikkoja. Platon vaikuttaa itsekin katsoneen, ettei hän kuulunut Sokrateen kaikkein lähempiin ystäviin. Platon oli samoin huonoissa väleissä useiden muiden sokraatikkojen, erityisesti Ksenofonin, Antistheneen, Aristippoksen ja Aiskhineen kanssa. Ksenofonin kanssa Platonin katsottiin kilpailleen, koska he kirjoittivat samanlaisista aiheista, kuten puolustuspuheen Sokrateelle sekä teoksen nimeltä Pidot. Toisaalta erityisesti Platonin ja Ksenofonin välistä kitkaa on myöhemmissä legendoissa myös usein liioiteltu.
Platon osallistui – ainakin oman kertomansa mukaan – Sokrateen oikeudenkäyntiin, mutta Platon ei ollut paikalla Sokrateen kuollessa. Platon paljastaan kirjoittamassaan dialogissa, Faidon, että hän oli tuolloin itse sairaana. Sokrateen saama kohtelu liikutti Platonia suuresti ja suurin osa Platonin varhaisista töistä sisältää muistelmia hänen mestaristaan. Myöhemmin Platon teki Sokrateesta dialoginsa päähenkilön ja pani omia ajatuksiaan kokonaan Sokrateen nimiin. Kuitenkin todellisuudessa nämä ajatukset lienevät ainakin osittain Platonin omia, mutta innoitus niihin on lähtöisin ilmeisesti Sokrateelta, sillä vain niin voidaan selittää Platonin Sokrateehen kohdistama ihailu.
Sokrateen kuoleman jälkeen 28-vuotias Platon muutti joksikin aikaa kaupunkivaltio Megaraan filosofi Eukleideen luokse yhdessä eräiden muiden Sokrateen oppilaiden kanssa. Oppilaat pakenivat mahdollisia vainoja, jotka olisivat saattaneet kohdistua kuolemaan tuomitun Sokrateen oppilaisiin. Kertomusten mukaan Platon matkusteli tämän lisäksi ainakin Egyptissä ja Kyrenessä ennen paluutaan Ateenaan. Kertomuksen mukaan Platon olisi tavannut Egyptissä ennustajia ja pappeja sekä Kyrenessä kreikkalaisen matemaatikko Theodoroksen Kyreneläisen (Θεόδωρος, n. 460–399 eaa.). Platon olisi halunnut matkustaa myös Aasiaan tapaamaan maageja, mutta sodat estivät sen. Platonin matkakumppaneina mainitaan kreikkalainen tähtitieteilijä, matemaatikko, lääkäri ja filosofi Eudoksos (Εὔδοξος ὁ Κνίδιος, Eudoksos ho Knidios, 408/410 eaa. – 355/347 eaa.) ja filosofi Simmias.
Filosofi Sokrateen lisäksi Platon sai hyvin paljon vaikutteita myös mm. Herakleitokselta ja Parmenideelta. Diogenes Laertios kertoo, että Platon olisi liittynyt Sokrateen kuoleman jälkeen kreikkalaisen filosofin Kratyloksen ja filosofi Hermogeneen seuraan. Kratylos oli ollut Herekleitoksen oppilas ja Hermogenes oli omaksunut Parmenideen ajatukset. Tämän lisäksi Platon sai myöhemmin vielä vaikutteita pythagoralaisilta, joihin Platon tutustui Italiassa käydessään.
Platonin varhaisimpana teoksena yleensä pidetään Sokrateen puolustuspuhetta eli Apologiaa. Se sisältää puheen, jonka Sokrates piti puolustuksekseen omassa oikeudenkäynnissään. Vaikka se ottanee antiikille tyypillisesti joitakin vapauksia taiteellisen vaikutelman nimissä, teoksen ajatellaan kuvaavan alkuperäisen puheen ytimen hyvin. Pian Sokrateen kuoleman jälkeen Platon kirjoitti samoin ensimmäiset, ns. varhaisvaiheen dialoginsa. Niihin kuuluvat laajempi ja lyhyempi Hippias, Ion, Kriton, Kharmides, Lakhes, Lysis, Euthydemos, Euthyfron, Gorgias ja Protagoras sekä Valtion ensimmäinen kirja. Teokset valmistuivat hyvin pian Sokrateen kuoleman jälkeen. Osa teoksista on saattanut valmistua jo Sokrateen eläessä, varsinkin Ionia ja lyhyempi Hippias.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti