Olli Antero Ahvenlahti (39. osa)
Vuodesta 1975 vuoteen 1990 saakka Olli Ahvenlahti teki käytännössä jopa kolmea työtä päällekkäin; aamusta hän aloitti studiolla - studio saattoi olla tv-, radio- tai äänitysstudio – jossa työskenteli ehkä iltapäivään puoli viiteen saakka. Sieltä lähdettyään edessä oli joko pianistikeikka jazzklubilla tai säestyskeikka Vesa-Matti Loirin kanssa. Joko ennen illan keikkaa tai aikaisin aamutunneilla Olli teki joutessaan vielä sovituksia kirjoittamalla. Viidentoista vuoden ajan hän teki vähintään kuusitoistatuntisia päiviä. Vasta kun Olli Ahvenlahti otti vastaan Yleisradion tv-kapellimestarin tehtävät hänen päivärytminsä rauhoittui selvästi.
Uuden vakituisen tehtävänsä myötä Olli Ahvenlahti joutui luopumaan monista keikkatöistään, sillä niille ei enää yksinkertaisesti ollut aikaa. Olli Ahvenlahti oli omien työtehtäviensä vuoksi sidoksissa Pasilan Yleisradion toimitaloon. Hänellä ei ollut enää aikaa kulkea eri puolilla maatamme keikoilla esimerkiksi Vesa-Matti Loirin kanssa, koska suurin osa heidän yhteisistä keikoista oli juuri Helsingin ulkopuolella. Toisaalta juuri Vesa-Matti Loirin kanssa tehdyt työt olivat myös omalta osaltaan mahdollistamassa hänen uudet työtehtävät Yleisradiolla. Työmäärä kohtuullistui ja hänellä, mutta ansion menetyksiä myös syntyi, koska Vesa-Matti Loiri maksoi keikoista todella hyviä korvauksia.
Niin mukavaa kuin keikkailu ja työnteko Olli Ahvenlahden mielestä olikin Vesa-Matti Loirin kanssa, oli aivan selvää, että jossakin vaiheessa samat rutiinit vuodesta toiseen toistettuina alkavat tuntua puuduttavina. Ensimmäisen kerran, kun Olli Ahvenlahti kertoi suunnitelmistaan töiden suhteen vuonna 1989 keikkamatkalla Joensuusta Helsinkiin Vesa-Matti Loirille, oli Loirin reaktio alkuun mustasukkainen. Ohjaaja Kaarle Vilhelm ”Kalle” Holmberg (s. 21.6.1939 Mikkeli ja k. 12.9.2016 Helsinki) oli myös tarjonnut Vesa-Matti Loirille Dostojevski -roolia. Sen vastaanotto olisi taas tietänyt puolenvuoden keikkataukoa heidän yhteisille keikoille. Olli Ahvenlahti päätti kuitenkin ottaa tarjotun Yleisradion vakituisen työtehtävän vastaa ja Vesa-Matti Loirikin sen asian ajan myötä ymmärsi. Tämä tietysti tarkoitti, että myös heidän yhteistyö MTV:lle Vesku Show:n puitteissa täytyi jättää. Olli Ahvenlahti ei voinut työskennellä kilpailevan yhtiön palveluksessa. Aarre Elon viisaat sanat lohduttivat Olli Ahvenlahtea: ”Tämä on näköalapaikka suomalaiseen käyttömusiikkiin, mieti asia siltä pohjalta. Tämä sopii sinulle hyvin.”
Ossi Runne tarjosi Olli Ahvenlahdelle, että tämä voisi tulla Ossin viimeisenä työviikkona Pasilaan seuraamaan hänen työviikkoaan tv-kapellimestarina. Olli Ahvenlahti tarttui luonnollisesti heti tähän tarjoukseen seurata Ossin työskentelyä. Eläkkeelle jäävä kapellimestari Ossi Runne täytyi myös saatella kunnialle eläkepäivien viettoon. Tämän vuoksi hänelle suunniteltiin salassa tv-ohjelma, Kultaisen trumpetin laulu, joka tuli kapellimestarille täytenä yllätyksenä. Lähetykseen lennätettiin Ruotsista mm. laulajatar Ann Christine Nyström-Silén (o.s. Nyström, s. 26.7.1944 Helsinki ja k. 5.10.2022 Danderyd, Ruotsi), jolle Ossi Runne teki vuonna 1966 Playboy -kappaleen euroviisuissa esitettäväksi.
Olli Ahvenlahdelle järjestettiin Yleisradion Pasilaan oma työhuone, joka oli kapellimestari Ossi Runnen entinen työhuone. Melko pian Yleisradio muutti kuitenkin Pasilaan Isoon pajaan ja sinne uuteen työhuoneeseensa Olli Ahvenlahti sai itse valita huonekalut. Hän otti työhuoneeseensa Ylen entisen ohjelmajohtajan työhuoneen nahkasohvan sekä kaksi nahkanojatuolia. Hänellä oli työhuoneessa luonnollisesti myös piano ja myöhemmin työhuoneisiin tulivat vielä tietokoneet, ensin PC-koneet ja myöhemmin Macin koneet. Olli Ahvenlahden työstä melko vähän oli orkesterin edessä tahtipuikon kanssa orkesterin johtamista; suurimman osan johtamisesta Olli Ahvenlahti teki samalla kun itse soitti pianoa. Työajasta huomattavan osan vei mm. erilaisiin palavereihin osallistuminen sekä uusien ohjelmien suunnittelu.
Yleisradiossa uudesta kapellimestarista alettiin heti alusta lähtien huolehtia. Olli Ahvenlahdelle teetettiin mm. uusi smokki Eurovision kilpailua varten Zagrebiin. Ensimmäisessä kilpailussa siellä Olli oppi pian kilpailun aikataulun, joka toistui periaatteessa jokaisessa Eurovision laulukilpailussa, jossa Olli Ahvenlahti toimi kapellimestarina. Maanantaina matkustettiin kilpailupaikalle ja tiistaina oli ensimmäinen harjoitukset, kun kilpailumaita oli korkeintaan 25 mukana. Puolet esityksistä saivat harjoitella tiistaina ja loput harjoittelivat orkesterin kanssa torstaina. Keskiviikko oli aina vapaapäivä, jolloin kulloinenkin kilpailun järjestäjämaan radioyhtiö halusi tarjota tutustumismatkan johonkin valitsemaansa kohteeseen. Torstain harjoituspäivän jälkeen perjantaille järjestettiin kahdet läpimenot eli täysi ohjelma mentiin läpi kaksi kertaa; ensimmäisen kerran aamupäivällä ja toisen kerran iltapäivällä. Lauantaina päivällä oli vielä kolmas kenraaliharjoitus päivällä, jolloin kaikki piti olla täysin kunnossa. Sen jälkeen olikin sitten tuskaista suoran lähetyksen odottelua, kun kilpailu alkoi Suomen aikaan joko kello 21 tai 22.
Kroatian pääkaupungissa Zagrebissa kapelimestareille kerrottiin juuri ennen finaalipäivää, ettei kilpailun ohjaa tee perinteisiä esittelyjä kapellimestareista. Kunkin maan kilpailukappaleen esitys aina kilpailussa alkoi kapellimestariesittelyllä, kun kilpailumaan kapellimestari tuli lavalle kumartamaan ja hän kääntyi kohti orkesteria sekä laski kappaleen käyntiin. Kaikki paikalla olleet kapellimestarit tekivät tästä protestin ja toimittivat sen Eurovision organisaatiolle; kukaan kapellimestari ei luvannut johtaa orkesteria, jos kapellimestariesittelyä ei lähetettäisi kilpailussa. Näin kapellimestariesittely saatiin säilymään kilpailun ohjelmassa. Samalla tämä oire oli myös osoitus siitä, että orkestereiden ja kapellimestareiden merkitys kilpailussa oli vähenemässä ja taustanauhojen tulo kilpailuun yleistymässä.
Olli Ahvenlahti nautti siitä suunnattomasti, että hän ennätti vielä itsekin kokea sen ajan, kun Eurovision laulukilpailut tehtiin elävän orkesterin kanssa kapellimestarin johtaessa. Oli vielä kohtalaisen isot orkesterit, joille sai tehdä sovitukset ja koko tapahtuma oli aina sosiaalinen. Kroatian Zagrebissa kilpailun vuonna 1990 voitti Italian Salvatore ”Toto” Cutugno (s. 7.7.1943 Fosdinovo, Italia ja k. 22.8.2023 Milano) kappaleella Insieme: 1992. Kohu nousi siitä, että voittajakappaleen pituus oli kolme minuutti ja yhdeksäntoista sekuntia, vaikka kilpailusääntöjen mukaan kappaleen maksipituus sai olla kome minuuttia. Erilaisten kokouksien jälkeen lopulta kuitenkin italialaiset saivat tahtonsa läpi ja heidän kappaleensa palkittiin voittajana. Toto Cutugnon ura alkoi rumpalina Toto e i Tati -kokoonpanossa 1960-luvun puolivälissä ja ura jatkui yhtyeessä Albatros. Sooloartistiksi hän heittäytyi 1970-luvun lopulla. Hänen kappaleensa L’Italiano (1983) nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi aikanaan.
Yleisradiossa Olli Ahvenlahden työajasta merkittävän osan ottivat erilaiset palaverit, sillä tulevia ohjelmia suunniteltiin jo vuoden verran etuajassa. Aluksi hän joutui toteuttamaan ohjelmia, jotka oli suunniteltu Ossi Runnen ollessa kapellimestarina. Tällainen ohjelma oli mm. juhannusaattona lähetetty Viipuri viisii, jossa Ossi Runne kulki lapuutensa maisemissa Viipurissa. Ohjelmassa esiteltiin Viipurin historiaa sekä nykypäivää. Ohjelmaidean antoi Ossi Runne ja ohjelma tehtiin Viipurin Pyöreässä tornissa. Olli Ahvenlahti oli ohjelman kapellimestarina ja Ossi Runne oli ohjelmassa vieraana.
Olli Ahvenlahti pääsi kapellimestarina matkaamaan vuonna 1990 myös Kaukoitään. Kuala Lumpurissa Malesiassa järjestettiin Kultainen Leija -kilpailu, joka oli eräänlainen vastine Eurovision laulukilpailulle Aasiassa. Olli Ahvenlahti osallistui kilpailuun omalla sävellyksellään ja Juha Vainion sanoituksella, Kun tunteet kuljettaa. Juha Vainion Olli Ahvenlahti tavannut ensimmäisen kerran studiossa, jossa Olli oli soittamassa Juha Vainion levylle pohjia. Myöhemmin Juha Vainio kävi vieraana laulamassa ja puhumassa Olli Ahvenlahden ohjelmassa. Lähempää tuttavuutta Vainio ja Ahvenlahti olivat lisäksi syventäneet vielä MTV:n kahviossa.
Olli Ahvenlahti pohti Erkki Pohjanheimon kanssa, kuka voisi olla sopiva laulaja hänen laululleen. He päätyivät Arja Sinikka Korisevaan (s. 21.4.1965 Toivakka), joka oli tuolloin suuressa suosiossa. Ossi Runne oli valitettavasti vain varannut Arja Korisevan samaan aikaan omaan ohjelmistoonsa, joten asiasta täytyi neuvotella Ossin kanssa. Ossi Runne onnistui saamaan toisen solistin itselleen ja Arja Koriseva pääsi Olli Ahvenlahden sekä Erkki Pohjanheimon kanssa kisaan. Olli Ahvenlahti oli pyytänyt sanoitusta Kuusamossa kesäänsä viettäneeltä Juha Vainiolta; Olli lähetti Juhalle sävellyksensä sekä demokasetin. Sanat olivat heinäkuussa lauluun valmiina. Kilpailu järjestettiin syyskuussa Kuala Lumpurissa. Juha Vainio menehtyi sydänvaivaan kotonaan Sveitsin Gryonissa 29.10.1990.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti