Filosofi Arthur Schopenhauer (2. osa)
Arthur Schopenhauer opiskeli metafysiikkaa, psykologiaa ja logiikkaa Aenesidemoksen (1792) kirjoittajan filosofi Gottlob Ernst Schulzen (s. 23.8.1761 Heldrungen ja k. 14.1.1833 Göttingen) johdolla. Schulzen teki voimakkaan vaikutuksen Schopenhaueriin mm. neuvomalla häntä keskittymään antiikin ajan kreikkalaiseen filosofiin Platoniin ja saksalaiseen filosofiin Immanuel Kantiin (s. 22.4.1724 Köningsberg, Preussi ja k. 12.2.1804 Köningsberg; Preussi). Arthur Schopenhauer päättikin vaihtaa lääketieteen opinnoista filosofiaan noin vuosina 1810-1811 ja hän lähti Göttingenistä, jossa ei ollut vahvaa filosofian koulutusohjelmaa. Schulzen lisäksi ainoa filosofian professori oli Friedrich Bouterwek, josta Arthur Schopenhauer ei pitänyt.
Schopenhauer ei kuitenkaan katunut lääketieteen ja luonnontieteen opintojaan; hän väitti niiden olleen välttämättömiä filosofille, ja Berliinissä hän jopa kävi useammin luonnontieteiden kuin filosofian luonnoilla. Hän käytti Göttingenin päivinään huomattavasti aikaa opiskeluun, mutta piti yllä myös huilunsoittotaitojaan sekä seuraelämää. Hänen ystäviinsä tuolloin lukeutuivat saksalainen klassisen filologian tutkija Friedrich Gotthilf Osann (s. 22.8.1794 Weimar ja k. 30.11.1858 Giessen), saksalainen juristi Johann Heinrich Friedrich Karl Witte (s. 1.7.1800 Lochau ja k. 6.3.1883 Halle), saksalainen diplomaatti ja tutkija Christian Charles Josias von Bunsen (s. 25.8.1791 Korbach, Saksa ja k. 28.11.1860 Bonn, Saksa) ja liikemies ja mesenaatti William Backhouse Astor Sr (s. 19.9.1792 New York, Yhdysvallat ja k. 24.11.1875 New York, Yhdysvallat).
Arthur Schopenhauer saapui juuriperustettuun Berliinin yliopistoon talvikaudeksi 1811-1812. Samaan aikaan hänen äitinsä aloitti kirjallista uraansa; Johanna Schopenhauer julkaisi ensimmäisen kirjansa vuonna 1810, kriitikoiden ylistämän, ystävänsä saksalaisen taidekriitikko ja arkeologi Karl Ludwig Fernowin (s. 19.11.1763 Pommer ja k. 4.12.1808 Weimar) elämäkerran. Arthur Schopenhauer osallistui Berliinissä merkittävän Kantin jälkeisen saksalaisen filosofin, Johann Gottlieb Fichten (s. 19.5.1762 Rammenau, Saksi ja k. 29.1.1814 Berliini, Preussi) luennoille, mutta Arthur löysi nopeasti useita ristiriitaisuuksia tämän filosofin tiedon teoriasta. Hän piti samoin Fichten luentoja tylsinä ja vaikeasti ymmärrettävinä. Myöhemmin Arthur Schopenhauer mainitsi Fichten vain kriittisesti tai kielteisesti – pitäen tämän filosofiaa vain Kantin filosofian heikkolaatuisempana versiona ja hän katsoi sen hyödylliseksi ainoastaan siksi, että Fichten heikot arkumentit tahattomasti korostivat joitakin Kantin esitysten puutteita.
Arthur Schopenhauer osallistui samoin suositun protestanttisen teologin Friedrich Schleiermacherin luennoille, joista hän myös melko opeasti alkoi pitää. Schopenhauerin muistiinpanoista ja kirjoitetuista kommenteista koskien Schleiermacherin luentoja selviää, että Arthur Schopenhauerista oli tulossa kovin kriittinen uskontoa kohtaan ja hän oli siirtymässä kohti ateismia. Hän opiskeli itsenäisesti lukemalla mm. Platonin, Kantin ja Fichten lisäksi myös saksalaisen filosofi Friedrich Wilhelm Joseph Schellingin (s. 27.1.1775 Loenberg, Württemberg ja k. 20.8.1854 Bad Razag, Sveitsi), Jakob Friedrich Friesin (s. 23.8.1773 Barby ja k. 10.8.1843 Weimar), saksalaisen filosofi ja kirjailija Friedrich Heinrich Jacobin (s. 25.1.1743 Düsseldorf ja k. 10.3.1819 München), englantilaisen filosofi ja valtiomies Francis Baconin (s. 22.1.1561 Strand, Lontoo ja k. 9.4.1626 Highgate, Middlesex, Englanti) ja valistuksen ajan englantilaisen filosofi ja lääkäri John Locken (s. 29.8.1632 ja k. 28.10.1704) teoksia sekä hyvin paljon senaikaista tieteellistä kirjallisuutta. Tämän lisäksi hän osallistui August Böckhin (s. 24.11.1785 Karlsruhe ja k. 3.8.1867 Berliini) ja Friedrich August Wolfin (s. 15.2.1759 Hainrode ja k. 8.8.1824 Marseille) filosofian kursseille ja hän myös jatkoi naturalistisia kiinnostuksen kohteitaan Martin Heinrich Klaprothin (s. 1.12.1743 ja k. 1.1.1817), Paul Ermanin (s. 29.2.1764 ja k. 11.10.1851), Johann Elert Boden (s. 19.1.1747 Hampuri ja k. 23.11.1826 Berliini), Ernst Gottfried Fischerin (s. 17.7.1754 Hoheneiche ja k. 27.1.1831), Johann Horkelin (s. 8.9.1769 Burg auf Fehmarn ja k. 15.11.1846 Berliini), Friedrich Christian Rosenthalin (s. 3.6.1780 ja k. 5.12.1829) ja Hinrich Lichtensteinin (s. 10.1.1780 ja k. 2.9.1857) kursseilla. Lichtenstein oli myös ystävä, jonka hän tapasi äitinsä juhlissa Weimarissa.
Arthur Schopenhauer lähti Berliinistä kiireesti vuonna 1813 peläten, että kaupunkiin voitaisiin hyökätä ja että hänet pakotettaisiin asepalvelukseen; Preussi oli juuri tuolloin liittynyt sotaan Ranskaa vastaan. Schopenhauer palasi Weimariin, mutta hän lähti myös sieltä alle kuukauden kuluttua, havaittuaan inholla sen, että hänen äitinsä asui nyt oletetun rakastajansa, Georg Friefrich Konrad Ludwig Müller von Gerstenbergkin kanssa. Äiti oli vieläpä kaksitoista vuotta miesystäväänsä vanhempi. Arthur Schopenhauer asettui joksikin aikaa Rudolstadtiin toivoen, ettei armeija kulkisi pienen kaupungin läpi. Hän vietti aikansa yksinäisyydessä vaeltaen vuorilla ja Thüringenin metsissä sekä kirjoittaen väitöskirjaansa, Riittävän järjen periaatteen nelinkertaisesta juuresta.
Arthur Schopenhauer sai oman väitöskirjansa valmiiksi suunnilleen samaan aikaan, kun Ranskan keisari Napoéon Bonaparten armeija kärsi tappion tsaari Aleksanteri I:n Venäjän, Karl von Schwarzenbergin ja Gebhard von Blücherin johtaman Itävallan, Preussin ja Ruotsin koalitioarmeijaa vastaan Leipzigin taistelussa 16.-19.10.1813. Arthur Schopenhauer ärsyyntyi sotilaiden saapumisesta kaupunkiin ja hän otti vastaan oman äitinsä kutsun tulla käymään tämän luona Weimarissa. Johanna-äiti yritti vakuuttaa Arthurille, että hänen suhteensa Gerstenbergiin oli platoninen eikä hänellä ollut aikomustakaan mennä uudelleen naimisiin. Mutta Arthur Schopenhauer pysyi siitä huolimatta epäluuloisena ja ajautui usein konflikteihin Gerstenbergin kanssa, koska hän piti tätä lahjattomana, teeskentelijänä ja kansallismielisenä. Hänen äitinsä oli juuri julkaissut toisen kirjansa, Muistelmia matkasta vuosina 1803,1804 ja 1805, joka oli kuvaus heidän perhematkasta Euroopassa. Kirjasta muodostui suuri myyntimenestys.
Äiti piti poikansa väitöskirjaa käsittämättömänä ja sanoi olevan epätodennäköistä, että kukaan koskaan ostaisi sitä. Arthur kertoi äidilleen, että ihmiset lukisivat Arthur Schopenhauerin teoksia kauan sen jälkeen, kun hänen kirjoittamansa ”roska” olisi täysin unohdettu. Vaikka toimittaja Friedrich Arnold Brockhausen (s. 4.5.1772 Dortmund ja k. 20.8.1823 Leipzig) vuonna 1805 Amsterdamissa perustama Brockhaus -kustantamo piti Johannan romaanejaan kyseenalaisina, kustantamo piti häntä suuressa arvossa siksi, että hänen kirjansa myivät hyvin jatkuvasti. Hans Brockhaus väitti myöhemmin, että hänen edeltäjänsä ”eivät nähneet tässä käsikirjoituksessa mitään, vaan halusivat miellyttää yhtä myydyimmistä kirjailijoistamme julkaisemalla hänen poikansa teoksia. Julkaisimme yhä enemmän hänen poikansa Arthurin teoksia, eikä kukaan nykyään muista Johannaa, mutta hänen poikansa teokset ovat jatkuvasti kysyttyjä ja vahvistavat Brockhausin mainetta.” Kustantamon toimistolla Leipzigissa säilytettiin molempien kirjailijoiden suuria muotokuvia seinillä.
Vastoin Johanna Schopenhauerin ennustusta Arthur Schopenhauerin väitöskirja teki vaikutuksen myös Goetheen, jolle hän lähetti kirjan lahjaksi. Vaikka on epäilyttävää, että Goethe olisi ollut samaa mieltä Schpenhauerin filosofisista kannoista, häneen teki ilmeisesti vaikutuksen tämän älykkyys ja laaja tieteellinen koulutus. Heidä myöhemmät tapaamisensa ja kirjeenvaihtonsa olivat suuri kunnia nuorelle filosofille, jonka hänen älyllinen sankarinsa lopulta myös tunnusti. He keskustelivat enimmäkseen Goethen hiljan julkaistusta – mutta hieman vaisun vastaanoton saaneen – väriteoriaa käsittelevästä kirjasta. Arthur Schopenhauer alkoi nopeasti kirjoittaa omaa tutkielmaansa aiheesta, Näöstä ja väreistä, joka poikkesi monessa merkittävässä kohdin hänen opettajansa tutkielmasta. Vaikka he pysyivät kohteliaina toisiaan kohtaan, heidän kasvavat teoreettiset erimielisyytensä – ja varsinkin Schopenhauerin äärimmäinen itseluottamus ja tahditon kritiikki – saivat Goethen pian jälleen etääntymään. Heidän kirjeenvaihtonsa harveni vuoden 1816 jälkeen. Arthur Schopenhauer myönsi avoimesti myöhemmin, että tämä hylkäys loukkasi häntä suuresti, mutta hän jatkoi Goethen ylistämistä ja piti tämän väriteoriaa loistavana johdantona omaan teoriaansa.
Toinen hyvin tärkeä kokemus Arthur Schoppenhauerin Weimarissa ollessaan oli hänen tutustuminen Friedrich Majerin kanssa – uskonnonhistorioitsijaan, orientalistiin ja pastori, teologi, runoilija ja kirjallisuuskriitikko Johann Gottfried Herderin (s. 25.8.1744 Mohrungen, Preussi ja k. 18.12.1803 Weimar) oppilaaseen – joka tutustutti hänet itämaiseen filosofiaan. Schopenhauer vaikuttui heti Upanišadeista ja Buddhasta; hän asetti ne samalle tasolle kuin Platonin ja Kantin teokset. Vaikka hän ei koskaan kunnioittanut buddhalaista tekstiä, hän piti buddhalaisuutta arvostetuimpana uskontona. Hänen hindu- ja buddhalaisten tekstien tutkimuksiaan rajoitti riittävä kirjallisuuden puute. Tämä kirjallisuus rajoittui enimmäkseen theravada-buddhalaisuuteen. Hän väitti muotoilleensa suurimman osan ajatuksistaan itsenäisesti ja vasta myöhemmin ymmärtäneensä yhtäläisyydet buddhalaisuuden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti