Olli Antero Ahvenlahti (37. osa)
The Way You Walk on Olli Ahvenlahden neljäs sooloalbumi, joka julkaistiin loppuvuodesta 1986. Kyseessä ei ole täysin puhdas jazzalbumi, vaan pikemminkin sähköisillä soittimilla tuetusta smooth jazz -äänitteestä. Levyn mahdollisti Flamingo-levy-yhtiö, ja varsinkin sen toimitusjohtaja Vexi Salmi. Lasihelmipelin sekä Jean-Pierre Kuselan & Pupen albumien menestyksen siivittämänä Olli Ahvenlahti rohkaistui keskusteluun Veikko Olavi ”Vexi” Salmen (s. 21.9.1942 Hämeenlinna ja k. 8.9.2020 Helsinki), Osmo Väinö Kalervo ”Kassu” Halosen (s. 24.1.1953 Säreisniemi) ja Kristian Olof ”Kisu” Jernströmin (s. 20.6.1951 Helsinki) kanssa siitä, olisiko aika jälleen julkaista hänen soololevy. Flamingon liiketoimet sujuivat sen verran hyvin, että hänelle näytettiin vihreää valoa levyn suhteen. Levyn materiaali äänitettiin Helsingin Pursimiehenkadulla Kim Kuusen ja Esa Niemisen Music Makers -studiolla. Levyn äänityksiä hoiti Olli Ahvenlahden tuttava jo Ylen äänityksistä, äänittäjä-miksaaja ja kitaristi Kari Chydenius, joka oli taltioinut myös Olli Ahvenlahden kantanauhoituksia Yle:lle.
Vesa-Matti Loiri soittaa tällä Ahvenlahden The Way You Walk -albimilla yhdessä kappaleessa huilua, kappaleessa Blues For Friends. Olli Ahvenlahti sai myös kuulla arvostelua uudesta levystään, että se ei ollut tarpeeksi katu-uskottavaa, koska se oli monien mielestä viihdemusiikkia.
Olli Ahvenlahti ei aikoinaan digitekniikan halventaessa laitteiden hintoja lähtenyt niiden joukkoon, jotka rakensivat oman studion kotiinsa. Suuremmat rahat musiikkimaailmassa ainakin Suomessa liikkuivat mainosmusiikin puolella. Olli Ahvenlahtikin on tehnyt mainosmusiikkia tilauksesta, mutta ei lainkaan niin paljon kuin Kim Kuusi ja Esa Nieminen Music Makers -studiollaan. Olli mainosti itse jonkin verran kosketinsoittimia mainoksissa, kuten Yamahan DX7 -syntetisaattoria lehdissä ja Casion CT-670 -soitinta mainoskasetilla.
Olli Ahvenlahden ja Vesa-Matti Loirin keikkabändiä päivitettiin 1980-luvun puolivälissä. Vesa Aaltonen rumpalina vaihtui Reiska Laineen tuottamiin hälyääniin ja kitaristi Juha Björninen siirtyi studiotyöskentelyyn ja hän teki tilaa kitaristi Peter Leo Lerchelle (s. 24.8.1954 Helsinki). Perkussioihin pestattiin Tapio ”Mongo” Aaltonen (s. 14.6.1961 Taivalkoski). Musiikki-ilmaisua bändissä koetettiin näillä vaihdoksilla viedä hieman akustisempaan maailmaan päin sekä lähemmäksi jazzin improvisaatiota.
Vesa-Matti Loiri käynnisti loppusyksystä 1987 Loirin 25-vuotistaiteilijakiertueen, jonka teeman puitteissa taiteilijat soittivat 26 paikkakunnalla 27 juhlakonserttia seitsemän viikon aikana. Tämän lisäksi vielä Helsingissä, Jyväskylässä ja Oulussa uusittiin konsertit suuren kysynnän vuoksi. Juhlakonsertit käynnistyivät Keuruulta ja konserttikatsomot olivat täysiä jatkuvasti. Juhlakonserttien lippujen myynnin alkaessa myytiin konserttiliput kahdessa tunnissa loppuun. Olli Ahvenlahti otti tuolloin painavan Fender Rhodes -sähköpianon tilalle uusia sähköpianoja. Vesa-Matti Loirilla oli joskus omia ehdotuksia musiikkiin tai soundeihin, mutta kapellimestari Ahvenlahdella oli aina viimeinen sana sanottavana. Huilua soittaessaan Loiri toivoi huilulle helpompia sävellajeja sormituksen vuoksi ja joskun Loiri pyysi myöskin yksinkertaisempaa soinnutusta kappaleeseen.
Vesa-Matti Loirilla oli aivan oma rituaali ennen konserttilavalle nousua. Hänen jännityksensä ennen esiintymistä oli niin kovaa, että vielä puettuaan esiintymisasunsa hänen täytyi käydä wc-tilassa oksentamassa. Kun tämä rituaali tapahtui ennen konserttia, Loiri tiesi, että konsertti onnistuu ja menee aivan hyvin.
Vesa-Matti Loiri lauloi jouluksi 1988 maamme kaikkien aikojen myydyimmän joululaululevyn, Sydämeeni joulun teen. Kassu Halonen ja Olli Ahvenlahti olivat jo jonkin aikaa harrastaneet Flamingon tuottamissa levyissä sovittamisessa työnjakoa, jossa molemmat kirjoittivat puoliksi levyn sovitukset. Ensimmäinen heidän yhdessä sovittamansa joululevy oli vuonna 1986, Joulun suuri toivekonsertti-tupla-LP. Molemma tekijät soittivat pianisteina omilla sovittamillaan kappaleilla.
Samaan aikaan Loirin joululevyn aikaan Olli Ahvenlahti työsti sävellyksiä Vesa-Matti Loirin seuraavalle albumille, joka jäi kaksikon viimeiseksi yhteiseksi levyksi, Seitsemän kertaa. Tämä levy julkaistiin vuonna 1990. Albumin valmistumista nopeutti jonkin verran vuonna 1988 Olli Ahvenlahden saama valtion säveltaidetoimikunnan myöntämä kolmivuotinen apuraha. Seitsemän kertaa -albumin sävellykset syntyivät libanonilaisen runoilija Gibran Khalil Gibranin (s. 6.1.1883 Besharri ja k. 10.4.1931 New York) runoihin. Runoilijan tunnetuin teos on Profeetta, jonka kirjoittamisen Gibran aloitti vuonna 1912 ja hän teki teostaan toistakymmentä vuotta.
Khalil Gibran syntyi Libanonissa Besharrin kylässä, Valkean vuoren juurella, vuonna 1883. Hänen perheensä oli vanhaa maroniittikristittyjen sukua, mutta Libanon oli silloin osa Osmanien valtakunnan Syyrian maakuntaa. Gibranin perhe hajosi vuonna 1895, kun äiti muutti lastensa kanssa Yhdysvaltojen Bostoniin ja isä jäi turkkilaiseen vankilaan. Kahil Gibran näytti Yhdysvalloissa kuvataiteelliset ja kirjalliset lahjakkuutensa ja pääsi siksi taiteellisiin piireihin jo 13-vuotiaana; häntä alettiin yleisesti kutsua Profeetaksi. Gibranin perhe lähetti hänet 15-vuotiaana libanonilaiseen yliopistoon, josta neljän vuoden opiskelun jälkeen Khalil Gibran palasi Yhdysvaltoihin.
Nuoren Gibranin tärkein kohtaaminen oli hänen elämässään oli tutustuminen rehtori Mary Elizabeth Haskelliin (s. 11.12.1873 Columbia, Etelä-Carolina, Yhdysvallat ja k. 9.10.1964), kuuluisaan mesenaattiin. Heskell syntyi eversti Alexander Chaves Haskellin ja tämän toisen vaimonsa Alice Van Yeverenin lapsena. Haskell toimi Bostonissa yksityisen tyttökoulun rehtorina. Hän opetti siellä yhdessä vanhemman sisarensa Louse Porter Haskellin kanssa. Haskell avioitui Jacob Florance Minisin (1852-1936) kanssa 7.5.1926, jonka ensimmäinen vaimo oli kuollut vuonna 1921. Mary Haskell tapasi Khalil Gibranin vuonna 1904 Fred Holland Dayn studiossa, jossa hän tarjoutui edistämään Gibranin töiden pääsemistä näytille hänen studioonsa. Tästä tapaamisesta alkoi heidän ystävyytensä. Mary Haskellin tiedetään rahoittaneen Gibranin taiteellisia pyrkimyksiä ja toimittaneen tämän englanninkielisiä kirjoituksiaan. Vuosien 1910-1911 välillä Khalil Gibran kosi Mary Haskellia ja he olivat lyhyen aikaa kihloissa. Mary Haskell purki kihlauksen väittäen pitävänsä häntä mieluummin ystävänä kuin puolisona. Haskell kuitenkin jatkoi hänen suojelijanaan ja ystävänään. Mary Haskell rahoitti Khalil Gibranin matkan Pariisiin, mikä mahdollisti hänen opintonsa Académie Julianissa ja École des Beaux-Artissa. Kiitollisuuden osoituksena Haskellin tuesta ja ystävällisyydestä Gibran omisti useita kirjoituksiaan hänen muistolleen.
Olli Ahvenlahti oli jälleen saanut Vesa-Matti Loirilta hyvin selkeän vihjeen Kahil Gibranin teksteistä, joita Loiri haluaisi laulaa. Loiri kokosi Kahil Gibranin tekstit tarkasti sävellettäväksi Olli Ahvenlahdelle. Teosten valmistumista jälleen häiritsi taiteilijoiden kiireiset aikataulut. Kaikkiaan tähän projektiin upposi viitisen vuotta. Haastattelussa Loiri ja Ahvenlahti ennättivät kehua, että levytys tehtäisiin rauhassa jossakin ulkomailla. Äänitysstudiota mietittiin ja etsitiin eri puolilta, mutta ongelmaksi tässäkin tuli taiteilijoiden kiireiset aikataulut, johon ulkomailla oleskelu äänityksen ajan tuntui suorastaan mahdottomalta sijoittaa. Toisaalta myös äänitteen budjetti asetti myös raamit levytykselle.
Lopulta materiaalin valmistuttua Seitsemän kertaa -levyn äänitykset tehtiin MTV:n studiolla aina silloin, kun keikkakiireet ja Loirin filmaukset sen vain suinkin antoivat mahdolliseksi. Olli Ahvenlahti hankki sävellysideoiden taltiointia varten pienen nauhurin, johon hän taltioi melodioita vaikkapa keikkamatkoilla. Näistä melodioista hän työsti myöhemmin levyn sävellysmateriaalia. Kahil Gibranin tekstejä käänsi suomeksi mm. runoilija Risto Tapani Ahti (s. 27.8.1943 Lahti). Kuitenkaan suuri yleisö ei jälleen täysin löytänyt tätä levyä samalla tavoin kun se aikanaan löysi Eino Leinon hienot runot.
1980-luvun lopussa Liisa ja Olli Ahvenlahti muuttivat Käpylässä Käpyläntieltä Taivaskallion toiselle puolelle. Perheelle löytyi sieltä nimittäin hieman isompi talo. Heidän naapurustossa asusti monia muitakin taiteilijoita, jotka pitivät myös tiiviisti yhteyttä toisiinsa. Ahvenlahtien naapurustossa elelivät mm. elokuvaohjaaja Matti Kalevi Iijäs (s. 25.2.1950) ja hänen näyttelijävaimonsa Marja Unelma Packalén (s. 2.11.1948 Helsinki), käsikirjoittaja Pentti Järvinen vaimonsa Tellun kanssa, näyttelijä Heikki Pentti Ilmari Kinnunen (s. 8.4.1946 Raahe) ja Satu Irmeli Silvo (s. 2.8.1962 Sippola), Pääkkösten näyttelijäperheet sekä näyttelijä Liisa Tandefelt (s. 2.5.1936 Hämeenlinna). Lähistöllä asuivat Askolantiellä saman talon eri kerroksissa Aarne Elis ” Aake” Kalliala (s. 5.10.1950 Heinola) vaimoineen sekä Pertti Tapani Melasniemi (s. 24.11.1947 Helsinki). Samoin lähellä Oulunkylän puolella asuivat Marja Kristiina Halkola (s. 3.6.1945 Kuusankoski) ja Eero Melasniemi (s. 12.10.1942 Helsinki).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti