Filosofi Arthur Schopenhauer
Saksalainen filosofi Arthur Schopenhauer (s. 22.2.1788 Danzig, Puola ja k. 21.9.1860 Frankfurt am Main, Saksa) tunnetaan teoksestaan Maailma tahtona ja representaationa (1818). Arthur Schopenhauer oli yksi ensimmäisiä länsimaisen perinteen filosofeista, jotka jakoivat sekä vahvistivat intialaisen filosofian merkittäviä periaatteita, kuten asketismi, itsensä kieltäminen ja käsityksen näennäisestä maailmasta. Häntä on kuvattu työstään filosofisen pessimismin ilmentäjänä. Hänen työnsä ei hänen elinaikanaan saanut merkittävää huomiota, mutta hänen kuolemansa jälkeen sillä on ollut vaikutusta monilla tieteenaloilla, kuten filosofiassa sekä kirjallisuudessa. Hänen kirjoituksensa estetiikasta, moraalista ja psykologiasta ovat vaikuttaneet moniin ajattelijoihin ja taiteilijoihin.
Arthur Schopenhauer syntyi Heinrich Floris Schopenhauerin ja tämän vaimon, Johanna Schopenhauerin poikana suhteellisen varakkaaseen perheeseen. Perhe oli taustaltaan protestanttinen, vaikka he eivät olleet kovin uskonnollisia. Vanhemmat kannattivat Ranskan vallankumousta ja olivat siis tasavaltalaisia, mutta myös kosmopoliittisia ja anglofiilejä. Kun Danzigista tuli Preussin osa vuonna 1793, Heinrich Schopenhauer muutti perheineen Hampurin vapaakaupunkiin, jossa oli tasavaltalainen perustuslaki. Isä Heinrichin yritys jatkoi kaupankäyntiä Danzigissa, jonne suurin osa heidän sukulaisistaan jäi olemaan. Arthurille syntyi 12.7.1797 pikkusisko, Luise Adelaide Lavinia, josta myöhemmin tuli kirjailija.
Arthur Schopenhauer lähetettiin vuonna 1797 Le Havren satamakaupunkiin Pohjois-Ranskaan asumaan isänsä liikekumppanin, Grégoire de Blésimairen, perheen luokse. Hän nautti olostaan siellä kahden vuoden ajan ja hän oppi puhumaan ranskaa sekä solmi siellä elinikäisen ystävyyden Jean Anthime Grégoire de Blésimairen kanssa. Arthur Schopenhauer alkoi soittaa huilua jo vuonna 1799. Arthur Schopenhauer matkusti vuonna 1803 vanhempiensa kanssa Eurooppaa kierrellen mm. Hollannissa, Englannissa, Ranskassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Preussissa. Vaikka matka oli ensisijaisesti huvimatka, Heinrich Schopenhauer käytti kuitenkin tilaisuutta hyväkseen vierailemalla joidenkin ulkomailla asuvien liikekumppanien luona.
Heinrich Schopenhauer laittoi Arthurin valinnan eteen: poika voisi joko jäädä kotiin aloittamaan valmistelut yliopisto-opintoja varten tai hän voisi matkustaa heidän mukanaan jatkaakseen kauppiaankoulutustaan. Arthur Schopenhauer valitsi matkustaa vanhempiensa mukana Euroopassa. Tosin hän myöhemmin katui päätöstään syvästi, sillä kauppiaankoulutus tuntui hänestä hyvin puuduttavalta. Hän vietti kaksitoista viikkoa matkastaan käyden koulua Lontoon Wimbledonissa, missä tiukat ja älykkäät anglikaanit hämmensivät hänet, vaikka hän hän piti heitä muuten pinnallisina. Myöhemmin hän kritisoi jyrkästi anglikaanista uskontoa, vaikka hän muuten suhtautui myönteisesti anglofiliaan.
Vuonna 1805 Heinrich Schopenhauer hukkui kanavaan lähellä kotiaan Hampurissa. On tietysti mahdollista, että hukkuminen oli puhdas vahinko, mutta rouva Schopenhauer ja Arthur Schopenhauer uskoivat kyseessä olleen itsemurhan. Heinrich Schopenhauer oli taipuvainen ahdistukseen ja masennukseen, jotka myöhemmällä iällä vain pahenivat. Herra Schopenhauerista oli tullut kovin kiukkuinen, jopa niin, että hänen aviopuolisonsa alkoi epäillä hänen mielenterveyttään. Arthur Schopenhauer kirjoitti itse asiasta seuraavaa: ”Isän elämässä oli jokin synkkä ja epämääräinen pelon lähde, joka myöhemmin sai hänet heittäytymään kuolemaan talonsa ullakolta Hampurissa.”
Arthur Schopenhauer osoitti nuoruudessaan samanlaista mielialan vaihtelua ja myönsi usein perineensä tämä ominaisuuden isältään. Isän puolelta oli muitakin vakavia mielenterveysongelmia. Kaikesta huolimatta Arthur piti isästään ja puhui hänestä myöhemminkin myönteisessä valossa. Kauppias Heinrich Schopenhauer jätti perheelleen merkittävän perinnön, joka jaettiin sittemmin kolmeen osaan Johannan ja lasten kesken. Arthurilla oli täysi oikeus hallita omaa osaansa perinnöstä täysi-ikäisenä. Hän sijoitti perintönsä varovaisesti valtion obligaatioihin ja ansaitsi siten vuotuisen koron, joka oli yli kaksinkertainen yliopistoprofessorin vuosipalkkaan verrattuna. Päätettyään kauppiaan oppipoikaopintonsa Arthur äitinsä rohkaisemana omistautui opiskeluun Ernestine Gymnasiumissa Gothassa, Saksi-Gotha-Altenburgissa. Opiskelun ohessa hän nautti samoin seuraelämästä paikallisen aateliston keskuudessa ja kulutti suuria summia rahaa, joka tietysti huolestutti kovin hänen säästäväistä äitiään. Hän lähti lukiosta pois kirjoitettuaan satiirisen runon yhdesta opettajastaan. Vaikka Arthur väitti lähteneensä koulusta vapaaehtoisesti, hänen äitinsä kirje viittaa siihen, että hänet on saatettu erottaa koulusta.
Arthur vietti kauppiaana kahden vuoden ajan isänsä muistoa kunnioittaen. Tänä aikana hän epäili omaa kykyään aloittaa uusi elämä oppineena. Suurin osa hänen aikaisemmasta koulutuksestaan oli käytännön kauppiaana olemista ja hänellä oli vaikeuksia oppia latinaa, mikä oli akateemisen uran edellytys. Arthurin äiti Johanna muutti tyttärensä Adeleen kanssa Weimariin – silloiseen saksalaisen kirjallisuuden keskukseen – nauttiakseen sosiaalisesta elämästä kirjailijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Arthur ei eronnut äitinsä kanssa hyvissä väleissä. Eräässä kirjeessä äiti kirjoitti: ”Olet sietämätön ja taakka, ja sinun kanssasi on hyvin vaikea elää. Itsevarmuutesi varjostaa kaikkia hyviä ominaisuuksiasi ja tekevät niistä hyödyttömiä maailmalle yksinkertaisesti siksi, ettet pysty hillitsemään taipumustasi kaivaa reikiä muista ihmisistä.” Johanna-äitiä kuvailtiin yleisesti eloisaksi ja seuralliseksi ihmiseksi. Äiti kuoli 24 vuotta myöhemmin. Jotkut Arthurin kielteisistä mielipiteistä naisia koskien saattoivat juontaa juurensa hänen ongelmallisesta suhteestaan omaan äitiin. Arthur muutti Hampuriin asumaan ystävänsä Jean Anthimen luokse, joka samoin opiskeli kaupungissa kauppiaaksi.
Arthur Schopenhauer muutti sittemmin myös Weimariin, mutta hän ei asunut äitinsä luona. Äidin ja pojan suhde heikkeni entisestään; Arthur syytti äitiään taloudellisesta vastuuttomuudesta, flirttailusta ja pyrkimisestä uusiin naimisiin, mitä hän piti loukkauksena isänsä muistoa kohtaan. Äiti taas tunnusti rakkauttaan hänelle, mutta arvosteli poikansa jyrkkiä mielialanvaihteluita, tahdittomuutta ja riidanhaluisuutta sekä kehotti poikaa parantamaan käytöstään, jotta tämä ei vieraannuttaisi ihmisiä. Arthur keskittyi opintoihinsa, jotka nyt sujuivat erittäin hyvin. Hän nautti myös tavallisesta seuraelämästä, kuten tanssiaisista, juhlista ja teatterista.
Siihen mennessä Johanna Schopenhauerin kuuluisa salonki oli vakiinnuttanut asemansa paikallisen älymystön ja arvohenkilöiden keskuudessa, joista kuuluisin oli vaikutusvaltainen kirjailija Johann Wolgang von Goethe (s. 28.8.1749 Frankfurt am Main ja k. 22.3.1832 Weimar). Arthur osallistui äitinsä järjestämiin juhliin, varsinkin silloin, kun hän tiesi Johan Wolgang von Goethen olevan läsnä. Kuuluisa kirjailija ei tosin näyttänyt edes huomaavan nuorta ja tuntematonta opiskelijaa. On tietysti mahdollista, että Goethe piti etäisyyttä, koska Johanna oli varoittanut häntä poikansa masentuneesta ja riitaisasta luonteesta tai koska Goethe oli tuolloin huonoissa väleissä Arthurin kieliopettajan, Franz Ludwig Carl Friedrich Passowin (s. 20.9.1786 ja k. 11.3.1833), kanssa.
Arthur Schopenhaueria kiehtoi juhlissa myös laulaja Karoline Jagemann von Heygendorff (s. 25.1.1777 Weimar ja k. 10.7.1848 Dresden), jota hän piti kauniina ja joka oli Saksi-Weimar-Eisenachin suurherttua Karl Augustin (s. 3.9.1757 Weimar ja k. 14.6.1828 Graditz) rakastajatar. Arthur kirjoitti Jagemannille ainoan tunnetun rakkausrunonsa. Vaikka Arthur Schopenhauer myöhemmin ylisti asketismia ja kielteisiä näkemyksiä seksuaalisuudesta, hänellä oli toisinaan seksisuhteita varsinkin alemman sosiaalisen aseman naisten, kuten palvelijoiden, näyttelijöiden ja joskus prostituoitujen kanssa. Kirjeessään ystävälleen Anthimelle Arthur väitti, että tällaiset suhteet jatkuvat jopa hänen kypsällä iällään ja myöntää, että hänellä oli kaksi avioliiton ulkopuolista tytärtä (syntyneet 1819 ja 1836), jotka molemmat kuitenkin kuolivat imeväisinä. Nuoruudessaan käymässään kirjeenvaihdossa Arthur ja Anthime kerskuivat ja kilpailivat toisilleen seksuaalisista seikkailuistaan. Arthur Schopenhauer näytti olevan tietoinen siitä, etteivät naiset yleensä pitäneet häntä kovin viehättävänä.
Schopenhauer lähti Weimarista vuonna 1809 opiskelemaan Göttingenin yliopistoon. Tarkkaan ei tiedetä syytä sille, miksi hän valitsi kyseisen yliopiston silloisen kuuluisamman Jenan yliopiston sijasta. Göttingenin yliopisto tunnettiin modernimpana ja tieteellisemmin suuntautuneena opinahjona, jossa teologiaan kiinnitettiin vähemmän huomiota. Oikeustiede ja lääketiede olivat yleisiä valintoja Schopenhauerin asemassa olevalle nuorelle miehelle, joka tarvitsi hyvää uraa ja tuloja. Hän valitsi lääketieteen kiinnostuksensa vuoksi. Hänen merkittäviin professoreihinsa kuuluivat Bernhard Friedrich Thibaut, Arnold Hermann Ludwig Heeren, Johann Friedrich Blumenbach, Friedrich Stromeyer, Heinrich Adolf Schrader, Johann Tobias Mayer ja Konrad Johann Martin Langenbeck.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti