Olli Antero Ahvenlahti (34. osa)
Pertti Olavi ”Spede” Pasanen (s. 10.4.1930 Kuopio ja k. 7.9.2001 Kirkkonummi) syntyi Kuopiossa Kusti ja Helmi Pasasen (o.s. Rantala) perheeseen esikoisena. Isä oli mersäteknikko, joka toimi paperiyhtiö Ahlströmin piiripäällikkönä. Perheeseen syntyi vielä kaksi lasta, Risto vuonna 1932 ja Virpi vuonna 1936. Pertti Pasanen aloitti kansakoulun vuonna 1937 Kuopion Puistokoulussa, jota kävivät samoin hänen kaukainen sukulaispoikansa, tuleva näyttelijä Veijo Antero Pasanen (s. 14.10.1930 Muuruvesi ja k. 17.2.1988 Tampere) ja hanuristi Veikko Armas Ahvenainen (s. 24.9.1930 Kuopio) sekä tuleva elokuvaohjaaja Rauni Antero ”Molle” Mollberg (s. 15.4.1929 Hämeenlinna ja k. 11.10.2007 Loimaa). Veikko Ahvenainen muisteli myöhemmin Pertti Pasasen olleen jo kansakoulussa tunnettu keksiliäisyydestään ja tempuistaan.
Työnteon Pertti Pasanen aloitti jo kymmenvuotiaana ja ansaitsi taskurahoja mm. postinlajittelijana junassa ja Palatsi-elokuvateatterin paikannäyttäjänä. Hän osallistui samoin isänsä kanssa tukinuittoon sekä myöhemminkin vaativampiin metsätöihin. Eniten Pasasta kiinnostivat jo lapsena elokuvat, urheilu, erilaiset pelit ja keksintöjen tekeminen. Hän oli huono häviäjä ja halusi aina voittaa muut. Hänen koulumenestyksensä oli kohtalainen ensimmäiset neljä vuotta ennen hänen siirtymistään Kuopion lyseoon. Pasanen oli lyseon ohjelmallisten illanviettojen eli konventtien päätähti, joka pelasi innokkaasti jääkiekkoa ja harjoitti kotinsa kellarissa kemiallisia kokeita. Lyseon arvosanat puolestaan laskivat. Keväällä 1948 hän sai todistukseensa viisi nelosta ja jäi luokalleen vietettyään kevään lähinnä rakentamalla omatekoisa skoottereita romukaupoista löydetyistä osista.
Pasanen ajautui useiden opettajiensa kanssa välirikkoon, jolloin hänen vanhempansa laittoivat hänet toiseen kouluun. Syksyllä 1950 hän alotti Iisalmen lyseossa opiskelun ja valmistui sieltä ylioppilaaksi keväällä 1952. Seuraavana vuonna hän suoritti asepalveluksen ja ehti palvelusaikanaan esiintyä puolustusvoimain viihdytyskiertueella. Syksyllä 1953 Pertti Pasanen muutti Helsinkiin ja aloitti opinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Opintojen sijasta hän keskittyi kuitenkin osakuntaelämään Savolasessa osakunnassa, jossa hän toimi yleisenä seremoniamestarina ja juhlien järjestäjänä. Ylioppilasmaailmassa Pasanen tapasi myös Jukka Jalmari Virtasen (s. 25.7.1933 Jämsänkoski ja k. 1.9.2019 Helsinki) ja Matti Kaarlo ”Pikkis” Kuuslan (vuoteen 1935 Granlund, s. 7.8.1933 Helsinki ja k. 22.11.2018 Espoo), joista molemmista tuli tärkeitä yhteistyökumppaneita.
1950-luvulla Pasanen kirjoitti radiosketsejä Yleisradiolle. Pasasen kynästä syntyivät mm. viihedeohjelmat Kesäterassi, Ruljanssiriihi ja Hupiklubi. Yksi suosituimmista hahmoista oli papukaija G. Pula-aho, jota näytteli näyttelijä Leo Paavali Jokela (s. 24.1.1927 Hausjärvi ja k. 11.5.1975 Helsinki). Riston Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran Filminorille Pasanen teki ensimmäisen elokuvansa, X-Paronin vuonna 1964, oli jo melkoinen menestys. Menestyksen saattelemana Pasanen perusti Filmituotanto Spede Pasanen -nimisen yhtiön. Jukka Virtanen ja Erkki Olavi ”Ere” Kokkonen (s. 7.7.1938 Savonlinna ja k. 16.10.2008 Helsinki) ohjasivat Pasasen elokuvia, joita olivat mm. Millipilleri (1966), Pähkähullu Suomi (1967), Noin 7 veljestä (1968) ja Näköradiomiehen ihmeelliset seikkailut (1969). Vesa-Matti Loiri ensiesiintyminen Spede Pasasen elokuvissa tapahtui Noin 7 veljeksessä. Simo Veli Atte Salminen (s. 8.11.1932 Vanaja ja k. 2.9.2015 Salo) esiintyi ensimmäisen kerran X-paronissa.
Pertti ”Spede” Pasanen alkoi taas vuonna 1984 tehdä televisiolle vanhaa suosikkiohjelmaansa, Spede Show’ta, joka myöhemmin vielä muuttui Vesku Show -nimiseksi viihdeohjelmaksi. Olli Ahvenlahdesta tuli uusien jaksojen myötä tähän ohjelmaan muusikko. Aikaisemmin ohjelman musiikin hoiti Pertti Metsärinteen (s. 6.9.1930 Sippola) orkesteri, mutta rahasta tarkan Pasasen nuukuuteen päättyi tämä yhteistyö. Metsärinteen orkesteri soitti tyyliltään vanhempaa jazzmusiikkia. Vesa-Matti Loiri puhui Pertti Pasaselle ja sai tämän ottamaan ohjelmaan Olli Ahvenlahden bändin housebändiksi säestämään Loirin laulua aina tarvittaessa. Tähän ohjemaan Vesa-Matti Loirille kehitettiin monia hahmoja Turhapuron lisäksi, kuten mm. Auvo, Nasse-setä, Jean-Pierre Kusela ja Tyyne.
Olli Ahvenlahtikin pääsi näyttelemään televisio-ohjelmaan ja parhaiten hänet varmaan muistetaan Puppena, Jean Pierre Kuselan mykkänä ruotsalaisena pianistina. Naurava kulkuri oli Kuselan ja Pupen hahmojen tunnetuin esittämä kappale, joka Loirin keikoilla esitettiin syksyllä 1985 Turun Hamburger Börsissä. Ensilevytetty versio kappaleesta oli laulaja ja viulisti Per-Erik ”Pärre” Förarsin (s. 4.10.1924 Vaasa ja k. 14.1.2011 Helsinki) laulama, mutta Jean-Pierre Kuselan ja Pupen versio kappaleesta julkaistiin toukokuussa 1986. Levyn kaikki kappaleet sovitti Olli Ahvenlahti Keijo Käpylä -salanimen taakse kätkeytyen. Levy äänitettiin MTV:n studiolla kahden illan ja kahden yön aikana Loirin vuorokausirytmin vuoksi. Flamengo -yhtiöllä oli myös tämän studion kanssa pitkäaikainen sopimus, jolloin hintakin studiolle oli edullisempi ja siellä oli vähemmän käyttöä yöaikaan. Levyllä soittivat Olli Ahvenlahden kanssa muusikot Kicke Bergholm (basso), Vesa Aaltonen (rummut), Reiska Laine (perkussio) ja Peter Lerche (kitara).
Levystä tuli myyntimenestys ja siitä tehtiin myös saksankielinen versio Euroopan markkinoille. Alkuvuonna 1987 Vesa-Matti Loiri ja Olli Ahvenlahti olivat levy-yhtiö Flamingon ja Vexi Salmen toivomuksesta markkinoimassa levyä Midemin musiikkimessuilla Ranskan Cannesissa. Lopulta maailmanvalloitus levyltä ja taiteilijoilta jäi saavuttamatta. Kuitenkin vielä Jean-Pierre Kuselalta ja Pupelta ilmestyi toinenkin levyllinen musiikkia vuonna 1987, nimellä Voi hyvä tavaton. Neljän vuoden ajan Loirilla ja Ahvenlahdella oli todella paljon keikkoja näillä hahmoilla, mutta he tekivät silti myös aivan normaalejakin keikkoja pitkin Suomea. Samaan aikaan Olli Ahvenlahti teki myös päivätöitä televisiolle Pasilassa. Keikkamatkoilla ajaessa Olli Ahvenlahti oppi tuntemaan Suomen niin hyvin, ettei tarvinnut enää karttoja pitkiin aikoihin. Suomessa on ainoastaan kolme paikkaa, jossa hän ei ole käynyt: Ilomantsi, Savukoski ja Utsjoki.
Seinäjoen Sorsanpesässä ei jostakin syystä kohdeltu taiteilijoita arvostavasti, vaikka Vesa-Matti Loiri ja Olli Ahvenlahti vetivät paikan aivan täyteen. Hovimestari ei antanut taiteilijoiden ruokailla ravintolasalissa, vaan kehoitti heitä syömään henkilökunnan takahuoneessa. Kokkikin sai tehtäväksi tehdä heille vain henkilökunnan ruoan. Vaikka asiasta puhuttiin sivistyneen kohteliaasti hovimestarin kanssa, tämä ei muuttanut mielipidettään. Siinä vaiheessa Vesa-Matti Loiri suutahti ja kertoi hovimestarille, etteivät he tule enää koskaan Sorsanpesään keikalle. Kaikkialla muualla taiteilijat saivat syödä ravintolan ruokasalissa.
Vesa-Matti Loirin roolihahmoista myös Tyyne sai tehdä oman levynsä, Pim peli pom. Ahvenlahti teki tämänkin levyn sovitukset salanimellä Keijo Käpylä. Loirin keikkabändi soitti tämänkin levyn taustat studiolla. Tästä levystä ei myynnillisesti tullut yhtä suosittua kuin Nauravasta kulkurista tuli. Syksyllä 1988 Vesa-Matti Loiri otti Tyynen esiintyjäksi keikalle ja ensimmäinen keikkaesiintyminen oli Turun Hamburger Börsissä.
Heinäkuussa 1987 Vesa-Matti Loirin livelevy taltioitiin vuonna 1884 valmistuneessa Porin teatterissa. Kokoonpano oli silloin varmaan parhaimmillaan, kun levy tehtiin. Livelevy julkaistiin ensin osana Vesa-Matti Loirin Kultainen kansio -boksia, mutta vuonna 1990 levy julkaistiin omana Keikalla -levynään. Tälle levylle on taltioitu kahdeksan kappaletta: Laulu on iloni ja työni, Itkevä huilu, Laivat puuta, miehet rautaa, Päivänsäde ja menninkäinen, Nocturne, Tulkaa kotiin, Vaiennut viulu ja Kohtalokas samba. Keikalla -levyllä on kolme yli seitsemän minuuttia kestävää kappaletta.
Livetaltiointi tällä samalla kokonpanolla on tehty myös Kuopion kaupunginhotellissa, jonka myös TV2 taltioi televisiota varten. Taltioidun ohjelman ohjasi Jouko Konttinen (s. 2.8.1946 Nokia ja k. 4.5.2019 Nokia). Vuoden 1987 Olli Ahvenlahti johti MTV:n Syksyn Sävel -kilpailun finaalissa orkesteria, joka muodostui seitsemästätoista muusikosta. Toisenkin kerran 1980-luvun lopussa Olli Ahvenlahti toimi saman kilpailun kapellimestarina. Nämä orkesterit Olli Ahvenlahti sai koota aivan oman makunsa mukaan luottomuusikoistaan. Harjoituksiinkin oli varattu muutama päivä solistien ja orkesterin kanssa.
Olli Ahvenlahti tunsi niin hyvin Pöllölaakson väen, että sitä kautta hänelle tarjottiin paljon työtä. Samaan aikaan televisio-ohjelman teon aikana Olli Ahvenlahti saattoi säveltää tunnusmusiikkia esimerkiksi Ere Kokkosen tilaamaan kansainväliseen jouluohjelmaan, Joulupukki pulassa. Ere Kokkonen sai tämän jouluohjelman idean myytyä talon viihde- ja ohjelmapäällikkö Päiviö Pyysalolle. Joulupukki joutui ohjelmassa etsimään tuulen tempaamaa lasten lahjatoivekirjettä eri puolilta maailmaa. Ere Kokkonen kävi eri puolilla maailmaa kuvaamassa ohjelmaa ryhmän kanssa. Lopulta kirje kuitenkin saatiin kiinni. Leena Susanna Haavisto-Tikka (s. 20.10.1957 Helsinki) sekä Eija Helena Ahvo-Saartamo (s. 31.1.1951 Juankoski) lauloivat tämä Ahvenlahden sävellyksen, johon Juha Vainio teki sanat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti