Valtakunnanoikeus (2. osa)
Suomen perustuslaki kieltää satunnaiset tuomioistuimet, mutta valtakunnanoikeus ei kuitenkaan loukkaa tätä kieltoa. Tämä johtuu siitä, että valtakunnanoikeus on pysyvä tuomiostuin, jonka tuomarit on nimitetty jo ennen minkään kanteen tuloa käsittelyyn. Valtakunnanoikeuteen kuuluvat korkeimman oikeuden presidentti puheenjohtajana sekä korkeimman hallito-oikeuden presidentti ja kolme virkaiältään vanhinta hovioikeuden presidenttiä sekä viisi eduskunnan valitsemaa jäsentä, joiden toimikausi on neljä vuotta tai kunnes nämä täyttävät 67 vuotta. Tämä tarkoittaa, että asiaa käsittelemässä on yhtä monta parlamentaarisen perustein valittua ja tuomioistuintaustaista tuomaria. Kullakin eduskunnan valitsemalla jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Korkeimpien oikeuksien presidenttien varajäseninä toimivat näiden tuomioistuinten virkaiältään vanhimmat jäsenet. Hovioikeuksien presidenttien varajäseninä vanhin hovioikeuden presidentti, joka ei ole valtakunnanoikeuden jäsen. Tuomioistuimen varapuheenjohtaja on korkeimman hallinto-oikeuden presidentti. Jos molemmat korkeimpien oikeuksien presidentit ovat estyneitä, valtakunnanoikeuden puheenjohtajana on vanhin hovioikeuden presidentti.
Valtakunnanoikeutta ei siten perusteta tiettyä tapausta varten, kun se kokoontuu käsittelemään tätä syytettä. Silti kynnys valtakunnanoikeuden kutsumisesta koolle on sangen korkea. Siksi valtakunnanoikeus onkin kokoontunut Suomessa vain neljä kertaa: ministeri Juhana Niukkasen oikeudenkäynti vuonna 1933, jossa Niukkanen oli ajanut ministereille tuntuvia palkankorotuksia, vaikka hänen oma puolueensa, Maalaisliitto, vastusti niitä. Niukkanen jäi kiinni pöytäkirjan väärentämisestä, mutta valtakunnanoikeus e tuominnut häntä – mutta kyllä vapauttanutkaan häntä. Salaputki Oy:n tapaus vuonna 1953 oli toinen valtakunnanoikeudessa käsitelty tapaus. Kolmannen kerran valtakunnanoikeus kokoontui vuonna 1961 käsittelemään Kätilöopiston rakennuttamisesta syntynyttä kohua. Neljännen kerran kokoontuesaan vuonna 1993 valtakunnanoikeus käsitteli Keskustapuolueen kansanedustaja ja ministeri Kauko Johannes Juhantalon (s. 28.4.1942 Kankaanpää ja k. 26.4.2020 Kankaanpää) tapausta.
Turun yliopistosta oikeutieteiden kandidaattiksi valmistunut Kauko Juhantalo valittiin kansanedustajaksi seitsemän kertaa ja kauppa- ja teollisuusministerinä Juhantalo toimi vuodet 1991-1992. Vuosina 1971-1993 Kauko Juhantalolla oli Kankaanpäässä oma asianajotoimisto. Juhantalo toimi samoin grilliyrittäjänä sekä maanviljelijänä. Tunnettuna ravimiehenä Kauko Juhantalo toimi Suomen Hippoksen hallituksen puheenjohtajana vuodet 1987-1993. Hän oli myös kankaapäiläisen Vatajankosken Sähkö Oy:n hallituksen puheenjohtajana.
Kauko Juhantalo oli Turun ja Porin läänin pohjoisen vaalipiirin kansanedustaja ajalla 24.3.1979-3.12.1993 ja jälleen 24.3.1995-23.3.1999. Turun ja Porin läänien pohjoisen vaalipiirin seuraajasta, Satakunnan vaalipiiristä, Juhantalo valittiin kansanedustajaksi 19.3.2003 alkaen vuoden 2007 eduskuntavaaleihin saakka. Kauko Juhantalon saavutuksiksi laskettiin Kankaanpään kuntoutuskeskuksen olemassa olo sekä vaikuttaminen taidekoulun ja varuskunnan säilymiseen Kankaanpäässä. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajana Kauko Juhantalo toimi vaalikaudet 1983-1987 sekä 1987-1991. Kankaanpään kaupunginvaltuuston puheenjohtajana Kauko Juhantalo toimi vuosina 1981-1992 ja Kankaanpään kaupunginhallituksen puheenjohtajana vuosina 2001-2008.
Pääministeri Esko Tapani Ahon (s. 20.5.1954 Veteli) hallituksessa Kauko Juhantalo toimi kauppa- ja teollisuusministerinä ja hän joutui SKOP -ryhmän kriisin vuoksi tekemisiin myös ryhmän suurimman yksittäisen riskiryhmän, metalliteollisuuskonserni Tampellan rahoitusvaikeuksien kanssa. SKOP:n johtaja Harald Christopher Wegelius (s. 13.9.1944 Helsinki ja k. 10.12.2025) pyysi valtion tukea Tampellan pelastamiseksi. Christopher Wegelius esitti omissa muistelmissaan, että Kauko Juhantalo oli ministerin ominaisuudessa pyrkinyt yhdistämään Tampellan pelastamiseen tarvittavan valtion rahoitusratkaisun omien yhtiöidensä mahdolliseen rahoitukseen säästöpankkiryhmästä. Christopher Wegelius nimitti Kauko Juhantalon menettelyä koplaamiseksi.
Seurauksena tästä oli paljon mediassa julkisuutta saanut oikeudenkäynti valtakunnanoikeudessa, joka kokoontui arkkitehti Carl Gustaf Nyströmin (s. 21.1.1856 Helsinki ja k. 30.12.1917 Helsinki) suunnittelemassa ja vuonna 1890 valmistuneessa Helsingin Säätytalossa. Säätytalo rakennettiin alkujaan Suomen säätyvaltiopäivien istuntopaikaksi. Valtakunnanoikeudessa syyttäjänä toimi eduskunnan oikeusasiamies Jakob-Magnus Söderman (s. 19.3.1938 Helsinki). Christopher Wegeliuksen todistuksen perusteella sekä aihetodistein päädyttiin tuomitsemaan Kauko Juhantalo ehdolliseen vankeuteen lahjusten ehdottamisesta.
Valtakunnanoikeudessa tuomiosta äänestettiin. Enemmistön muodostivat korkeimman oikeuden presidentti Olavi Ensio Heinonen (s. 12.9.1938 Kuopio ja k. 4.9.2024 Helsinki), korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Antti Johannes Suviranta (s. 20.11.1923 Helsinki ja k. 30.3.2008 Helsinki), hovioikeuden presidentti Kaarlo Ludvig Ståhlberg, Kouvolan hovioikeuden presidentti Veikko Matias Hämäläinen (s. 13.9.1926 Siilinjärvi ja k. 6.11.2021 Kouvola), Tampereen toimialajohtaja ja kansanedustaja Kaarina Elisabet Suonio (s. 7,2,1941 Helsinki), kansanedustaja ja ministeri Mikko Eljas Eenokki Jokela (s. 10.10.1928 Rovaniemi ja k. 17.12.2007 Rovaniemi), oikeustieteilijä ja professori Bengt Henry Gabriel Arne Broms (s. 16.10.1929 Sortavala ja k. 4.4.2023 Helsinki), Eero Sakari Knuutila (s. 5.4.1930 Hamina ja k. 4.12.2023) ja urheiluvaikuttaja, varatuomari ja ministeri Carl-Olof Lars Alexander Homén (s. 24.3.1936 Helsinki). Kauko Juhantalo tuomittiin yhden vuoden ehdolliseen vankeuteen. Oikeustieteen tohtori Vesa Veikko Majamaa (s. 1945) ja hovioikeuden presidentti Esko Juhani Kilpeläinen (s. 15.11.1932 Suojärvi ja k. 13.9.2023 Kuopio) olisivat kannattaneet kuuden kuukauden ehdotonta vankeusrangaistusta. Edward Andersson olisi hylännyt toisen syytekohdas ja tuominnut toisesta kohdasta vain kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Kauko Juhantalo jätti kauppa- ja teollisuusministerin tehtävänsä heinäkuussa 1992. Hänen seuraajakseen tuli Keskustapuolueen Pekka Juhani Konstantin Tuomisto (s. 23.4.1940 Hämeenkyrö) 363 päivän ajaksi (3.8.1992-31.7.1993). Pekka Tuomisto toimi sittemmin vuosina 1993-2000 Kelan pääjohtajana. Kauko Juhantalo erotettiin tammikuussa 1994 myös vuonna 1958 perustetusta Suomen Asianajajaliitosta.
Kauko Juhantalo ilmoitti oikeudenkäynnin jälkeen, ettei hän aio erota eduskunnasta itse. Pääministeri Esko Aho ei vaatinut Kauko Juhantalon eroa, vaan antoi tämän itse ratkaista asian oman harkintansa mukaan. Marrakuun alussa vuonna 1993 Suomen kristillisen liiton kansanedustaja Anja Eeva-Liisa Moilanen (s. 17.6.1943 Riihimäki) teki eduskunnassa aloitteen Kauko Juhantalon erottamiseksi eduskunnasta. Aloitetta asettuivat ensimmäisinä tukemaan kansanedustajat Arja Inkeri Alho (s. 21.3.1954 Hartola), Lahja Tuulikki Ukkola (o.s. Parviainen, s. 28.11.1943 Taivalkoski ja k. 28.5.2019 Oulu) ja Päivi Paula Annikki Varpasuo (s. 21.12.1945 Vihti ja k. 12.7.2003 Helsinki). Joulukuun alussa Kauko Juhantalo erotettiin eduskunnasta äänin 134-41. Kyseessä oli ensimmäinen tällainen tapaus silloisen valtiopäiväjärjestyksen voimassaoloaikana. Kauko Juhantalon paikalle eduskuntaan nousi varasijalta aiemminkin kansanedustajana toiminut emäntä Saimi Annikki Ääri (o.s. Rantanen, s. 26.3.1931 Huittinen ja k. 18.12.2010 Punkalaidun). Lisäksi kuusi kansanedustajaa pyysi eduskunnan perustuslakivaliokuntaa selvittämään oikeuskansleri Jorma Sakari Aallon (s. 14.2.1935 Säkkijärvi ja k. 15.1.2019 Helsinki) toiminnan Kauko Juhantaloa koskeneessa prosessissa. Jorma Aalto oli katsonut esitutkinnan valmistuttua antamassaan lausunnossa, ettei hän aikonut nostaa syytettä Kauko Juhantaloa vastaan, sillä tämä ei ollut hänen mielestään toiminut ”selvästi lainvastaisesti” vaan ainoastaan ”varomattomasti, sopimattomasti ja moitittavasti”. Perustuslakivaliokunta antoi oikeuskansleri Jorma Aallolle huomautuksen, mutta ei pitänyt aiheellisena asettaa Aaltoa syytteeseen valtakunnanoikeudessa.
Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Kauko Juhantalo palasi eduskuntaan 6 580 äänellä. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Kauko Juhantalo ei tullut enää valituksi eduskuntaan. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Juhantalo sai 8 484 ääntä ja hänet jälleen valittiin eduskuntaan, jossa hän toimi puolustusvaliokunnan puheenjohtajana. Kauko Juhantalo ei päässyt vuoden 2007 vaaleissa eduskuntaan. Juhantalo oli ehdolla samoin vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa. Juhantalo pääsi 4 628 äänellä jälleen eduskuntaan vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Kauko Juhantalo toimi silloin maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajana. Vuoden 2019 eduskuntavaaleihin päättyi Kauko Juhantalon kansanedustajaura. Kauko Juhantalo oli avioliitossa kuvataiteilija ja Kankaanpään taidekoulun rehtori Liisa Marjatta Juhantalon (o.s. Rekola, s. 12.9.1943 Helsinki ja k. 2.3.2025 Kankaanpää) kanssa vuodesta 1967 kuolemaansa saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti