Kuningatar Victoria ja prinssi Albert
Englannin ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Victoria (Alexander Victoria, s. 24.5.1819 Kensingtonin palatsi, Lontoo ja k. 22.1.1901) hallitsi 20.6.1837 lähtien aina kuolemaansa 22.1.1901 saakka valtakuntaansa. Englannin parlamentti äänesti Intian keisarinnan -arvonimen myöntämisestä Victorialle vuonna 1876. Victoria oli prinssi Edwardin, Kentin ja Strathearnin herttuan (kuningas Yrjö III:n neljännen pojan) ja Saksi-Coburg-Saalfeldin prinsessa Victorian tytär. Prinssi Edwardin kuoltua vuonna 1820 Victoriaa kasvattivat hänen äitinsä sekä tilintarkastaja Sir John Conroyn tarkassa valvonnassa. Isänsä kolmen vanhemman veljen kuoltua ilman laillisia jälkeläisiä Victoria valtaistuimen 18-vuotiaana.
Victoria avioitui oman serkkunsa, Saksi-Cobyrgin ja Gothan prinssi Albertin (Franz August Karl Albert Emanuel, s. 26.8.1819 Schloss Rosenau, Saxe-Coburg-Saalfeld ja k. 14.12.1861 Windsorin linna), kanssa vuonna 1840. Heillä oli yhdeksän lasta, jotka avioituivat kuninkaallisiin perheisiin sekä aatelissukuihin eri puolille Eurooppaa. Vuonna 1861 prinssi Albertin kuoleman jälkeen Victoria vaipui syvään suruun sekä vältteli monia julkisia esiintymisiä. Victorian eristäytymisen seurauksena Englannin tasavaltaisuus sai tilapäisesti puhtia, mutta Victorian hallituskauden loppupuolella hänen suosionsa kuningattarena elpyi. Viimeisenä Hannoverin suvun englantilaisena monarkkina Victorian poika, Edvard VII, seurasi häntä kuninkaana.
Vuoteen 1817 saakka kuningas Yrjön ainoa laillinen lapsenlapsi oli Edwardin veljentytär, Walesin prinsessa Charlotte, prinssi Yrjön tytär. Charlotten kuolema vuonna 1817 aiheutti kruununperimyskriisin, mikä painosti Edwardia ja hänen naimattomia veljiään menemään avioliittoon ja saamaan lapsia. Vuonna 1818 Kentin herttua avioitui Sakso-Coburg-Saalfeldin prinsessa Victorian kanssa, leskeksi jääneen saksalaisen prinsessan kanssa, jolla oli jo kaksi lasta – Carl ja Feodora – tämän ensimmäisestä avioliitosta Emich Carlin, Leiningenin toisen prinssin kanssa. Hänen veljensä Leopold I (Leopold George Christian Frederick, s. 16.12.1790 Ehrenburgin palatsi ja k. 10.12.1867 Laekenin linna) oli Charlotten leskimies ja myöhemmin Belgian ensimmäinen kuningas. Leopild vannoi valansa Belgian kuninkaaksi 21.7.1831 ja tätä tapausta juhlitaan edelleen vuosittain Belgian kansallispäivänä.
Victorian kastoi Canterburyn arkkipiispa Charles Manners-Sutton yksityisesti 24.6.1819 Kensingtonin palatsin kupolisalissa. Hänet kastettiin Alexandrinaksi toisen kummivanhempansa, Venäjän tsaari Aleksanteri I:n mukaan ja Viktoriaksi oman äitinsä mukaan. Vanhempien ehdottamat lisänimet – Georgina, Charlotte ja Augusta – hylättiin prinssiregentin määräyksestä. Syntyessään Victoria oli viides kruununperimysjärjestyksessä Yrjö III:n neljän vanhimman pojan - prinssi Georgen, Yorkin herttuan Frederickin, Clarencen herttuan Williamin ja Victorian isän, Kentin herttuan Edwardin – jälkeen. Prinssi Georgella ei ollut elossa olevia lapsia, eikä Frederickilläkään ollut lapsia. Lisäksi molemmat olivat vieraantuneet vaimoistaan, jotka molemmat olivat synnytysiän ohittaneita, joten kahdella vanhimmalla veljeksellä ei olisi perimysjärjestyksessä olevia lapsia. William meni avioliittoon vuonna 1818 yhteisessä seremoniassa veljensä Edwardin kanssa, mutta kumpikin Williamin tyttäristä kuoli jo vauvoina. Ensimmäinen heistä oli prinsessa Charlotte, joka syntyi ja kuoli 27.3.1819, kaksi kuukautta ennen Victorian syntymää. Victorian isä kuoli tammikuussa 1820, kun Victoria oli alle vuoden ikäinen. Vain viikkoa myöhemmin hänen isoisänsä kuoli ja näin vanhin poika, Yrjö IV, seurasi isäänsä kruununperimisessä kuninkaaksi. Victoria oli tuolloin kolmas kruununperimysjärjestyksessä Frederickin ja Vilhelmin jälkeen. Victoria oli 10.12.1820-4.3.1821 Williamin toisen tyttären, prinsessa Elisabetin, eläessä neljäs kruununperimysjärjestyksessä.
Fredrik kuoli vuonna 1827 ja Yrjö IV menehtyi vuonna 1830; heidän seuraajanaan elossa oleva veli nousi valtaistuimelle kuningas Vilhelm IV:nä. Vuoden 1830 holhouslaki sisälsi erityismääräyksen, jonka mukaan Victorian äiti toimisi holhoojana, jos Vilhelm IV kuolisi Victorian ollessa vielä alaikäinen. Laki ei kuitenkaan koskaan tullut voimaan, sillä kuningas Vilhelm IV:llä ei ollut aviollista lasta ja Victoriasta tuli kuningatar vuonna 1837 muutama viikko sen jälkeen, kun hän täytti 18 vuotta.
Victoria on kuvaillut lapsuuttaan ”melko melankoliseksi”. Hänen oma äitinsä oli äärimmäisen suojelevainen ja Victoria kasvatettiin pitkälti eristyksissä muista lapsista niin kutsutun ”Kensigton -järjestelmän” alaisuudessa. Tämä tarkoitti käytännösä siis herttuattaren ja hänen kunnianhimoisen ja määräilevän valvojansa, upseeri Sir John Ponsonby Conroy (s. 21.10.1786 ja k. 2.3.1854) – jonka huhuttiin olevan herttuattaren rakastaja - laatiman monimutkaisten sääntöjen ja protokollan mukaan. Järjestelmä suorastaan esti Victorian tapaamasta ihmisiä, joita hänen äitinsä ja Conroy pitivät ei-toivottuina. Tapaamiskielto koski suurinta osaa Victorian isän perhettä. Kielloilla oli tarkoitus tehdä Victoriasta heikko sekä riippuvainen holhoojistaan. Herttuatar vältti hovia, koska kuningas Vilhelmin aviottomien lasten läsnäolo järkytti häntä. Victoria jakoi makuuhuoneen äitinsä kanssa joka ilta, opiskeli yksityisopettajien kanssa säännöllisen lukujärjestyksen mukaisesti ja leikki nukkejen ja kingcharlesinspanielinsa Dashin kanssa. Hän opiskeli ranskaa, saksaa, italiaa ja latinaa, mutta kotona Kensingtonissa puhuttiin vain englantia. Kymmenvuotiaana Victoria kirjoitti ja kuvitti lastenkirjan nimeltään, Alice Lasellesin seikkailut, joka julkaistiin vuonna 2015.
Vuonna 1830 Herttuatar ja John Conroy veivät Victorian Keski-Englannin halki Malvern Hillsiin, pysähtyen matkan varrella sijaitsevissa kaupungeissa ja upeissa maalaistaloissa. Tällaisia samanlaisia matkoja tehtiin myös Englannin ja Walesin muihin osiin vuosina 1832, 1833, 1834 ja 1835. Kuninkaan harmiksi Victoria otettiin varsin innostuneesti vastaan jokaisella paikkakunnalla. Kuningas piti Victoriaa kilpailijanaan eikä perillisenään. Victoria ei myöskään pitänyt näistä matkoista; jatkuvat julkiset esiintymiset väsyttivät ja sairastuttivat häntä, eikä hänellä ollut tarpeeksi aikaa lepäämiseen. Victoria vastusti matkoja myös kuninkaan paheksunnan vuoksi, mutta hänen äitinsä epäsi kuninkaan valitukset pitäen niitä mustasukkaisuutena ja hän pakotti Victorian jatkamaan matkoja. Lokakuussa 1835 Ramsgatessa Victoria sairastui kovaan kuumeeseen, jota John Conroy piti ensin tytön lapsellisena teeskentelynä. Victorian sairastaessa John Conroy ja herttuatar yrittivät nimittää hänet henkilökuntaansa yksityissihteeriksi. Teini-iässä Victoria vastusti kuitenkin holhoajiensa hanketta. Victoria kielsi John Conroyn läsnäolon, mutta upseeri jakoi kuitenkin taloutensa herttuattaren kanssa.
Victorian eno, Belgian kuningas Leopold halusi naittaa veljensä Ernest I:n, Saksi-Coburgin ja Gothan herttuan pojan, prinssi Albertin, Victorian kanssa. Kuningas Leopold järjesti asian niin, että Victorian äiti kutsui Coburgin sukulaisensa vierailulle toukokuussa 1836 tarkoituksenaan esitellä Victoria prinssi Albertille. Kuningas Vilhelm IV ei kuitenkaan hyväksynyt avioliittoa Coburgien kanssa, mutta kuningas suosi sen sijaan Alankomaiden prinssi Aleksanteria, Oranian prinssin toista poikaa. Victoria oli hyvin tietoinen erilaisista avioliittosuunnitelmista ja hän arvioi päiväkirjassaan hyvin kriittisesti useita prinssejä. Päiväkirjansa mukaan hän nautti prinssi Albertin seurasta alusta lähtien. Vierailun jälkeen hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Albert on äärimmäisen komea; hänen hiuksensa ovat suunnilleen samanväriset kuin minun; hänen silmänsä ovat suuret ja siniset ja hänen kaunis nenä ja hyvin suloinen suu hienoine hampaineen; mutta hänen kasvojensa viehätys on hänen ilmeensä, joka on mitä ihastuttavin.” Aleksanderia Victoria puolestaan kuvaili ”hyvin tavalliseksi”.
Victoria kirjoitti enolleen, kuningas Leopoldille, jota hän piti ”parhaana ja ystävällisimpänä neuvonantajanaan”, kiittääkseen häntä ”suuren onnen toivosta, jonka olet minulle suonut rakkaan Albertin persoonassa… Hänellä on kaikki ominaisuudet, jotka voidaan toivoa tekevän minut täysin onnelliseksi. Hän on niin järkevä, niin ystävällinen ja niin hyvä. Hänellä on lisäksi miellyttävä ja ihastuttavin ulkonäkö ja olemus, mitä voidaan nähdä.” Victoria oli tuolloin vain 17-vuotias ja hän oli hyvin kiinnostunut Albertista; hän ei ollut vielä valmis menemään naimisiin. Kihlaustakaan ei suoritettu virallisesti, mutta oletettiin että avioliitto toteutuisi aikanaan.
Victoria täytti 18 vuotta 24.5.1837 ja siten holhousneuvosto vältettiin. Kuningas Vilhelm IV kuoli 71-vuotiaana alle kuukautta myöhemmin, 20.6.1837. Victoriasta tuli siten koko Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar. Päiväkirjaansa Victoria kirjasi tuolloin: ”Äiti herätti minut kello kuusi ja kertoi, että Canterburyn arkkipiispa ja lordi Conyngham olivat täällä ja halusivat tavata minut. Nousin sängystä ja menin olohuoneeseen (vain aamutakissani) yksin ja näin heidät. Lordi Francis Conyngham ilmoitti minulle, että raukka setäni, kuningas, oli poissa ja oli kuollut kello 12 yli kahden tänä aamuna, ja nän ollen, että olen kuningatar." Lordi Conyngham (s. 11.6.1797 ja k. 17.7.1876) oli angloirlantilainen sotilas, hovimies ja poliitikko, joka oli saanut koulutuksensa Kuningas Henrik VI vuonna 1440 perustamassa Etonin yksityisessä sisäoppilaitoksessa.
Varsinkin ylhäisöpiireissä oli hyvin nuoren Victorian nousu kuningattareksi aiheuttanut paljon kysymyksiä ja mietintää siitä, pystyisikö hän kokemattomuuttaan hoitamaan valtion asioita ja tarpeellisia tehtäviä. Aikanaan erityisesti pilapiirtäjät ja monet satiirikot ottivat tämän saman aiheen hampaisiinsa ja herkuttelivat teemalla irrotellen siitä irti vaikka mitä; hallitsija joutui monenlaisten ennakkoluulojen kohteeksi haluamattaan. Tavallinen kansa voittopuolisesti katsoi Victorian edustavan tuoreutta ja nuoruutta, joka hyvinkin saattaisi vähentää valtionvarojen hulvatonta tuhlailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti