Kap Verde (2. osa)

Kap Verde on puolipresidentillinen tasavalta. Kap Verden hallintomalli perustuu vuonna 1992 hyväksyttyyn perustuslakiin. Perustuslakiin tehtiin lisäys vuonna 1995, joka lisäsi presidentin valtaa. Presidentin toimikausi on viisivuotinen. Sekä presidentti että kansalliskokous valitaan vaalein viiden vuoden välein. Vuoden 2021 presidentinvaalit voitti PAICV-puolueen puheenjohtaja José Maria Pereira Neves (s. 28.3.1960 Santa Catarina). Kansalliskokouksessa on 72 paikkaa. Vuonna 2021 valitussa parlamentissa maata aiemmin pitkään hallinneella puolueella, Kap Verden afrikkalainen itsenäisyyspuolue (PAICV), on 30 paikkaa ja nykyisellä valtapuolueella, Demokratialiikkeellä (MPD), 38 paikkaa.

Kap Verde on kovin pieni maa, jolla ei ole luonnonrikkauksia ja joka kärsii pahoin kuivista kausista ja veden puutteesta. Siksi maataloutta rajoittaa sateiden puute; maataloutta harjoitetaan vain neljällä saarella ympäri vuoden. Suurin osa saarten bruttokansantuotteesta muodostuu palvelusektorilta ja matkailusta. Turismin kasvu alkoi 1970-luvulla ja kiihtyi 2000-luvulla. Ensimmäiset kohteet olivat Salin, Boa Vistan ja Maion valkeat hiekkarannat. Myöhemmin rantalomailun rinnalle on tullut myös luoto- ja kulttuurimatkailua. Lähivesiltä löytyy kuitenkin hummereita ja tonnikalaa, mutta kalastuspotentiaalia ei hyödynnetä täydellä teholla. Ulkomailla asuvien kapverdiläisten kotiin lähettämät rahat tuottavat yli 20 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Saarten rahayksikkö on Kap Verden escudo (CVE), mutta eurot yleisesti hyväksytään maksuvälineeksi saarilla. Maksu tapahtuu yleensä käteisellä.

Kap Verden saarilla on yhteensä seitsemän lentokenttää, joista neljällä on yli kahden kilometrin matka kiitotietä ja siksi ne ovatkin kansainvälisiä lentokenttiä. Noin kolme kilometriä pääkaupunki Praian keskustasta koilliseen sijaitseen Nelson Mandelan kansainvälinen lentokenttä. Suora lento Helsingistä saarille kestää yli kahdeksan tuntia. Kap Verdillä on kansallista maantietä 1 242,6 kilometriä. Kap Verden tärkeimmät satamat ovat Porto Grande ja Praian satama. Kaikkien Kap Verden asuttujen saarten välillä on matkustajalauttaliikennettä. Kap Verdellä oli vuoden 2010 väestölaskennan mukaan 491 575 asukasta, joista 61,8 prosenttia asui kaupungeissa. Nuorten osuus oli väestössä suuri; puolet väestöstä oli alle 22-vuotiaita. Vuonna 2021 saarten väkiluku oli jo 561 901 henkilöä.

Suurin osa Kap Verden väestöstä on alkuperältään portugalilaisten siirtolaisten ja afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Etnisistä ryhmistä kreoleiksi kutsuttuihin mulatteihin lasketaan kuuluvaksi 71 prosenttia, afrikkalaisiksi 28 prosenttia ja eurooppalaisiksi prosentti asukkaista. Itse asiassa kapverdeläisiä asuu enemmän Kap Verden ulkopuolella kuin itse Kap Verden saarilla, koska sateiden niukkuus ja luonnonvarojen vähäisyys ovat ajaneet useita maattamaan ulkomaille asumaan. Kap Verden saarilla puhutaan portugalin lisäksi portugaliin pohjautuvaa kapverdenkreolia, jolla ei kuitenkaan ole virallista asemaa. Kap Verden perustuslaki pyrkii siitä huolimatta kreolikielen virallistamiseen ja määrittelee kansalaisten velvollisuudeksi osata kumpaakin kieltä. Roomalaiskatolisuus on saarten hallitseva uskonto ja siihen on sekoittunut piirteitä perinteisistä heimouskonnoista.

Kap Verden saarten kulttuuri heijastaa sen afrikkalaisia juuria saaret tunnetaan varsinkin erilaisista musiikkilajeistaan, joiden alkuperä vastaa eri puolilta tulleiden kapverdeläisten alkuperää. Saarten perusruokaa on maissi. Kansallisruoka cachupa on pataruokaa, joka valmistetaan kuivatusta maissista eli hominystä, pavuista ja lihasta. Sokeriruo’osta valmistetaan grog -nimistä viinaa. Kap Verde on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1996 alkaen 2-5 urheilijan joukkueella, mutta se ei ole vielä saanut mitaleita. Kap Verden koripallomaajoukkue on yltänyt Afrikan mestaruuskilpailuissa kolmannelle sijalle vuonna 2007. Kap Verden jalkapallomaajoukkue oli FIFAn rankingissa vuoden 2025 päättyessä sijalla 70. Vuonna 2025 Kap Verden jalkapallomaajoukkue pääsi ensimmäistä kertaa historiassaan jalkapallon MM-kilpailuihin. Se on Islannin jälkeen toiseksi pienin kisoihin koskaan päässyt valtio maailmassa.

Maailmanpankki luokittelee Kap Verden alemman keskitulotason maaksi. Saarivaltion tärkeimmät elinkeinot ovat matkailu sekä kalastus. Koronapandemia vähensi Kap Verdelle suuntautuvaa turismia. Vuonna 2019 saarilla vieraili 758 000 ulkomaista matkailijaa ja turismi tuotti saarten kansantalouteen yli 560 miljoonaa dollaria. Matkailutulot olivat lähes kuusi kertaa suuremmat kuin tavaraviennin arvo. Vuonna 2020 Kap Verdellä kävi vain 180 000 turistia. Matkailutulot olivat sulloin 169 miljoonaa dollaria. Vuonna 2019 vain 11 prosenttia työvoimasta sai toimeentulonsa maataloudesta, 22 prosenttia toimi teollisuuden tehtävissä ja 68 prosenttia työskenteli palvelualoilla. Vuonna 2020 Kap Verden viennin arvo oli 83 miljoonaa dollaria. Tuonnin arvo oli 1,1 miljardia dollaria. Vientituotteita olivat kala 68 % (pakastekala, kalajalosteet), vaatteet ja jalkineet 10 %, mustekala ja hummerit 5 %. Espanja osti yli 60 prosenttia Kap Verden vientituotteista. Muita vientimaita olivat Portugali. Italia ja Yhdysvallat. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Portugali, Alankomaat, Espanja, Kiina, Italia ja Etelä-Afrikka. Vuonna 2020 ulkomailla työskentelevät kapverdeläiset lähettivät kotimaahan 246 miljoonaa dollaria.

Suurin osa Kap Verdelle saapuvista turisteista saapuu varsinkin Salin saarelle. Portugali on edelleen saaren virallinen kieli. Vaikka Kap Verde on osa Afrikkaa, tämä paikka tuntuu mantereen suuriin maihin verrattuna monin tavoin rauhallisemmalta. Salin saarelle on Kanarialta vielä matkaa noin 1 500 kilometriä, mutta Kap Verden saaret ovat paljon Kanarian saaria pienempiä. Salin saarella palvelut toimivat ja ruokakin maistuu aivan kelvolliselta. Saarella on upeita hiekkarantoja ja Santa Marian kaupungissa sijaitsee ravintoloita ja hieman katseltavaa. Täällä kannattaa tutustua paikallisruokiin ja morna-musiikkiin, kapverdeläiseen populaarimusiikkiin, joka on kehitetty portugalilaisesta fado-musiikista sekä brasilialaisesta modinhasta.

17 000 asukkaan Santa Marian kaupunki sijaitsee Salin saarella. Kaupungin iltaelämän keskus on Buddy Bar, jossa soitetaan usein live-musiikkia. Mikäli haluat tutustua juuri kapverdeläiseen paikallisruokaan, kannattaa etsiytyä kaupungin keskustasta hieman sivummalle. Esimerkiksi D’Fogo -ravintola on erityisesti paikallisten suosiossa ja sen hinnat ovat myös kohtuullisia.

Mindelon satama.

Salin saaren pääkaupunki on Espargos, joka on ilmapiiriltään jonkin verran autenttisempi kuin matkailuun keskittynyt Santa Maria. São Vicenten saarella on samoin viehättävä kaupunki. Mindelo tekee vaikutuksen varsin värikkäillä, siirtomaa-aikaisilla taloillaan, elävillä kaduillaan ja satamallaan, jossa jahdit kelluvat. Mindelon baareissa ja kahviloissa voi myös nauttia paikallisesta morna -musiikista; sen suuri tähti oli Cesária Évora.

Salin saarella voi vaikkapa kylpeä kraaterissa. Kap Verdellä tuotettiin aikoinaan suolaa suuria määriä ja edelleenkin täällä voi nähdä suolakenttiä. Pedra de Lumessa on vanhan tulivuoren kraateri, jossa voi käydä lillumassa suolaisessa merivedessä tai vaikka ottaa mutahoidon. Saaret ovat samoin hyvin suosittu sukelluskohde, tosin näkyvyys merivedessä vaihtelee suuresti. Saarten välillä voi lentää pienellä lentokoneella ja edullisimmillaan lennon hinta on noin 50 euroa. Matkat saarten välillä voi tehdä myös lautoilla, jolloin aikaa kuluu enemmän ja hinnat ovat edullisempia. Saarelta voi tehdä myös puolen päivän veneretken katamaraanilla.