Kuningatar Victoria ja prinssi Albert (3. osa)
Kuningatar Victoriaa kuljetettiin vaunuilla 29.5.1842 Lontoon The Mall -kadulla, kun John Francis tähtäsi häntä aseella, mutta ase ei jostakin syystä lauennut. John Francis pakeni paikalta, mutta seuraavana päivänä Victorian kuljetus toistettiin samalla reitillä, vaikka vain nopeammalla vauhdilla ja suurten saattajien kanssa. Näin yritettiin houkutella ampuja uudelleen yrittämään tekoaan ja saada hänet kiinni itse teosta. Jälleen John Francis ampui ja siviilipukuiset poliisit saivat hänet paikalla kiinni. John Francis tuomittiin maanpetoksesta. Kaksi päivää sen jälkeen, 3.7.1842, kun Francisin kuolemantuomio oli muutettu elinkautiseksi karkotukseksi, rikollinen ja mielisairas John William Bean yritti samoin ampua kuningatar Victoriaa pistoolilla, mutta ase oli ladattu vain paperilla ja tupakalla. Bean tuomittiin 18 kuukaudeksi vankeuteen. Vuonna 1849 samankaltaisessa hyökkäyksessä työtön irlantilainen William Hamilton ampui ruutipistoolilla kuningatar Victorian vaunuja kohti niiden kulkiessa Constitution Hillin varrella Lontoossa. Vuonna 1850 kuningatar Victoria loukkaantui, kun mielisairas entinen armeijan upseeri Robert Pate pahoinpiteli häntä. Kun kuningatar Victoria matkusti vaunuissa, Pate löi kepillä murskaamalla hänen päähineen ja ruhjoi samalla hänen otsaansa. Sekä Hamilton että Pate tuomittiin seitsemäksi vuodeksi karkotukseen.
Lordi Melbournen kannatus alahuoneessa heikkeni kuningatar Victorian hallintokauden alkuvuosina ja vuoden 1841 yleisissä vaaleissa whigit kärsivät tappion. Sir Robert Peelistä tuli silloin pääministeri ja whigeihin yhdistetyt makuuhuoneeseen hovinaiset vaihdettiin. Irlantia koetteli vuonna 1845 perunarutto. Neljän vuoden aikana yli miljoona irlantilaista kuoli ja miljoona ihmistä muutti pois ns. suuressa nälänhädässä. Irlannissa kuningatar Victoriaa kutsuttiin ”Nälänhädän kuningattareksi”. Tammikuussa 1847 kuningatar Victoria lahjoitti henkilökohtaisesti 2 000 puntaa hyväntekijäjärjestö British Relief Associationille.
Sir Robert Peelin hallitus kohtasi kriisin vuoteen 1846 tullessa, ja kriisi liittyi viljalakien kumoamiseen. Peel erosi vuonna 1846, kun lakien kumoaminen hyväksyttiin niukasti ja hänen tilalleen pääministeriksi tuli lordi John Russell (s. 18.8.1792 ja k. 28.5.1878). Kuningatar Victoria oli kansainvälisesti erittäin kiinnostunut Ranskan ja Englannin suhteiden parantamisesta. Hän sekä teki että järjesti useita vierailija Englannin kuningasperheen ja Orleansin suvun välillä; perheet olivat toisilleen sukua Coburgien avioliittojen kautta. Vuosina 1843 ja 1845 kuningatar Victora ja prinssi Albert yöpyivät kuningas Ludvig Filip I:n luona Château d’Eussa Normandiassa. Victoria oli ensimmäinen englantilainen monarkki, joka vieraili ranskalaisen monarkin luona sitten Englannin Henrik VIII:n ja Ranskan Fransiskus I:n tapaamisen vuonna 1520. Ludvig Filip I teki vastavuoroisen matkan vuonna 1844, hänestä tuli ensimmäinen Ranskan kuningas, joka vieraili englantilaisen hallitsijan luona.
Ludvig Filip I syrjäytettiin vuoden vuoden 1848 vallankumouksessa ja hän pakeni maanpakoon Englantiin. Vallankumouksen pelon ollessa kiivaimmillaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa huhtikuussa 1848 kuningatar Victoria lähti perheineen Lontoosta Osborne Housen, turvaan paikkaan, joka oli East Cowesissa, Wightin saarella, sijaitseva yksityistila; he olivat ostaneet tilan lokakuussa 1845 ja uudistaneet paikan. Kartistien sekä irlantilaisten nationalistien mielenosoitukset eivät sittenkään saaneet laajaa kannatusta ja pelottelu laantui pian ilman suurempia häiriöitä. Kuningatar Victorian ensimmäinen vierailu Irlantiin vuonna 1849 oli menestys tiedotustilaisuuksissa, mutta pysyvämpää vaikutusta sillä ei ollut irlantilaisten nationalismin kasvuun.
Victoria vietti kaksi lomaa nuorena tyttönä Wightin saarella, kun hänen äitinsä, Kentin herttuatar, vuokrasi Norrisin linnan, Osbornen viereisen kartanon. Norrisin linnan suunnitteli arkkitehti James Wyatt (s. 3.8.1746 Blackbrook Farm, Weeford, Staffordshire, Englanti ja k. 4.9.1813) lordi Henry Seymourille (s. 15.12.1746 ja k. 5.2.1830 Marlborough). Osborne House rakennettiin vuosien 1845 ja 1851 välillä kuningatar Victorialle ja prinssi Albertille kesäasunnoksi sekä maaseudun lepopaikaksi. Kolmikerroksinen georgiaaninen talo muistutti sijainnillaan Victoriaa ja Albertia Solentin näkymästä Napolinlahdella Italiassa. Kuitenkin he huomasivat pian, että talo oli liian pieni heidän tarpeisiinsa ja he päättivät rakennuttaa sen tilalle uuden. Prinssi Albert suunnitteli talon italian renessanssin tyyliin. Lontoolainen arkkitehti ja rakennuttaja Thomas Cubitt (s. 25.2.1788 Buxton, Norfolk, Englanti ja k. 20.12.1855 Denbies, Surrey, Englanti) toimi rakennuttajana ja hänen yrityksensä rakensi samoin Buckinghamin palatsin pääjulkisivun kuningasparille vuonna 1847. Pienempi talo Osbornen tontilla purettiin uuden ja paljon suuremman talon tieltä.
Victoria ja Albert maksoivat suuren osan uuden talonsa sisustuksesta Brigtonin kuninkaallisen paviljongin myynnistä saaduilla varoilla. Prinssi Albert osallistui suoraan kartanon, puutarhojen ja metsien suunnitteluun osoittaakseen metsänhoito- ja maisemointiosaamistaan. Puutarhojen alapuolella Osborne Baylla sijaitsi yksityinen ranta, joka oli perheen uimakäytössä.
Talon alkuperäistä neliönmuotoista siipeä kutsuttiin Paviljongiksi ja siinä sijaitsivat pääasunnot sen pohjakerroksessa sekä kuninkaalliset asunnot ensimmäisessä kerroksessa. Pääasunnot muistuttivat erityisesti Victorian dynastisista yhteyksistä muihin Euroopan kuningasperheisiin. Ensimmäsessä kerroksessa sijaitsivat mm. prinssi Albertin pukuhuone, kuningatar Victorian olohuone, makuuhuone ja lastenhuoneet. Yksityiseen kotikäyttöön tarkoitetut huoneet tehtiin mahdollisimman mukaviksi. Sekä kuningatar Victoria että prinssi Albert päättivät kasvattaa lapsensa luonnollisessa ja rakastavassa ympäristössä.
Pääsiipi lisättiin Osborne Houseen myöhemmin. Siinä sijaitsevat kotitaloustilat, neuvottelu- ja audienssihuoneet sekä sviitti Victorian äidille. Talon viimeinen lisäys tehtiin vuosina 1890-1891, kun valmistui siipi, jonka suunnitteli runoilija Rudyard Kiplingin isä, taideopettaja, kuvittaja ja museokuraattori John Lockwood Kipling (s. 6.7.1837 ja k. 26.1.1911). Siiven pohjakerroksessa on kuuluisa Durbar -huone. Hindunkielessä durbar -sana tarkoittaa hovia. Arkkitehti Bhai Ram Singh (1858-1916) Punjabin osavaltiosta sisusti huoneen hienostuneella ja monimutkaisella tyylillä ja huoneessa on Argan kaupungista tuotu matto. Siellä ovat nykyään kuningatar Victorian kulta- ja timanttiriemuvuosina saamat lahjat, kuten kaiverretut hopea- ja kuparimaljakot, intialaiset haarniskat sekä pienoismalli intialaisesta palatsista. Uusimman siiven ensimmäinen kerros rauhoitettiin yksinomaan kuningattaren nuorimman lapsen, prinsessa Beatricen (Beatrice Mary Victoria Feodore, s. 14.4.1857 Buckinghamin palatsi, Lontoo ja k. 26.10.1944 Brantridge Park, Sussex, Englanti) ja hänen perheensä käyttöön. Prinsessa Beatrice avioitui Battenbergin prinssi Henryn (Henry Maurice, s. 5.10.1958 Milano ja k. 20.1.1958 lähellä Sierra Leonea) kanssa ja heillä oli neljä yhteistä lasta. Prinsessa Beatrice asui kuningatar Victorian kanssa Osborne Housessa tämän eläessä.
Osborne Housessa on monia maalauksia henkilöistä ja maisemista, jotka ilmaisevat Englannin yhteyksiä Intiaan. Taulut maalasi itävaltalainen orientalistimaalari Rudolf Swoboda (1859-1914) kuningatar Victorian pyynnöstä. Kuninkaallinen perhe vietti Osborne Housessa pitkiä aikoja joka vuosi. Menneisyydestä poiketen kuningatar Victoria ja prinssi Albert antoivat valokuvaajien ja taidemaalareiden tehdä teoksia, joissa oli heidän perhettään piha-alueella ja talossa.
Piha-alueella sijaitsi myös kuninkaallisten lasten sveitsiläinen mökki. Mökki purettiin ja kuljetettiin pala palalta Sveitsistä Osborneen, jossa mökki koottiin uudelleen. Mökillä kuninkaallisia lapsia kannustettiin puutarhanhoitoon. Jokaisella lapsella oli suorakaiteen muotoinen palsta hedelmien, vihannesten ja kukkien kasvattamiseen. He myivät sadon isälleen. Prinssi Albert käytti tätä keinona opettaa taloustieteen perusteita. Mökissä lapset oppivat samoin kokkaamaan, sillä siellä oli täysin toimiva keittiö. Molemmat vanhemmat halusivat perehdyttää omat lapsensa jokapäiväiseen elämään kuninkaallisesta asemasta huolimatta.
Prinssi Albert suunnitteli vuonna 1859 uuden sekä suuremman nelikulmaisen tallirakennuksen. Sen rakennutti Cubitts entiselle krikettikentälle. Prinssi Albertin kuoltua Windsorin linnassa joulukuussa 1861 kuningatar Victoria jatkoi Osborne Housessa vierailujaan, sillä talo oli yksi hänen suosikkiasunnoistaan. Kuningatar Victorialle rakennettiin kunnianosoituksena vuonna 1876 Australian Victorian siirtokuntaan Melbournen Kings Domainiin hallintotalo Osborne Housen kopiona. Alexander Graham Bell (s. 3.3.1847 Edinburg ja k. 2.8.1922 Beinn Bhreagh, Nova Scotia, Kanada) esitteli Osborne Housessa 14.1.1878 puhelimen varsaista versiota kuningatar Victorialle. Bell soitti Osborne Housesta puheluita Cowesiin, Southamptoniin ja Lontooseen. Nämä puhelut olivat ensimmäisiä julkisesti todistettuja kaukopuheluita Englannissa. Kuningatar Victoria kokeili itse laitetta ja piti sitä hyvin poikkeuksellisena. Myöhemmin hän pyysi saada ostaa käytetyt puhelinlaitteet, mutta Bell tarjoutui valmistamaan puhelinsarjan juuri kuningatar Victorian käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti