Nuorisosäätiö (21. osa)
Keskustapuolueen kansanedustaja Jukka Vihriälä sai Helsingin käräjäoikeudessa henkilökohtaisen edun tavoittelusta vuoden ja kuuden kuukauden ehdollisen vankituomion. Vihriälä valitti saamastaan tuomiosta ja lopulta korkein oikeus alensi hänen tuomiotaan vuoteen ja kahteen kuukauteen ehdollista vankeutta. Helsingin käräjäoikeus katsoi kansanedustaja Antti Kaikkosen käyttäneen Nuorisosäätiön puheenjohtajakaudellaan luottamusasemaansa siinä määrin vääri, että siitä ei voi selvitä sakkorangaistuksella. Antti Kaikkonen oli hyväksynyt sekä jakanut itselleen hyvin edullista vaalirahoitusta joko Nuorisosäätiön tai tukiyhdistyksen kautta. Käräjäoikeus langetti siksi Antti Kaikkoselle väärinkäytöksistä viiden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen. Antti Kaikkonen ei kuitenkaan valittanut saamastaan päätöksestä, mutta suomalaisen oikeusjärjestelmän ja -laitoksen hän kuitenkin vahvasti kyseenalaisti säätiölainsäädännön tulkinnasta.
Nuorisosäätiön entinen asiamies Seppo Pyykkönen sai lahjuksen antamisesta ja luottamusaseman väärinkäytöstä käräjäoikeudelta 60 päiväsakkoa, josta hän tosin valitti hovioikeuteen tuomion kuitenkin pysyessä sielläkin samana. Nuorisosäätiön hallituksen jäsen Aki Haaro valitti hovioikeuteen saamastaan 50 päiväsakosta luottamusaseman väärinkäytöstä, mutta hovioikeus säilytti hänenkin saamansa rangaistuksen ennallaan. Aki Haaro katsottiin käräjäoikeudessa asiantuntijaksi, joka junaili tukiyhdistysten varainhankinnan. Käräjäoikeus hylkäsi nurmijärveläisen Kirsti Handolinin saamat syytteet; Handolin tosi tiesi ennen vuotta 2006 vaalituista, mutta asia oli jo vanhentunut. Samoin perusteluin kaatuivat Satu Mäki-Lassilan, Jyri Järvihaaviston ja Pasi Pönkän saamat syytteet.
Tuomion saaneet neljä henkilöä Helsingin käräjäoikeus määräsi maksamaan Nuorisosäätiölle eri suuruisia vahingonkorvauksia. Suurimmat korvausvelvoitteet tulivat Jorma Heikkiselle (55 083,51 euroa) ja Antti Kaikkoselle (48 014,12 euroa). Timo Reina välttyi syytteiltä kokonaan ja Kai Hagelbergin osalta hänen tekemisensä vanhenivat juuri sopivasti ennen syyteharkinnan valmistumista. Kai Hagelberg – vastoin Nuorisosäätiön nimenomaista ohjeistusta – hankki omiin kuulusteluihinsa avuksi asianajajan. Nuorisosäätiön kunnallisneuvos Hagelberg edellytti maksavan tämän noin 3 000 euron asianajajalaskun, koska lasku oli ”merkittävä erä yksittäisen eläkeläisen maksettavaksi verrattuna Nuorisosäätiön koko konsernin liikevaihtoon”. Kunnallisneuvos Kai Hagelberg lähetti myös Nuorisosäätiölle osoittamansa kirjeen tiedoksi sekä Mari Kiviniemelle että Matti Vanhaselle. Nuorisosäätiön hallitus myös maksoi varattoman eläkeläismiehen laskun.
Asianajotoimisto Borenius & Kemppainen ansaitsi Nuorisosäätiön puolustamisella mukavasti rahaa. Varatuomari Oili Kela työskenteli 265 euron tuntiveloituksella, mutta asianajaja Seppo Kemppaisen tuntiveloitus oli 500 euroa. Alunperin oli sovittu, että Oili Kela hoitaisi vahinkoa kärsineen Nuorisosäätiön asioita sekä sen lisäksi toimisi ongelmia aiheuttaneiden Jorma Heikkisen sekä Antti Kaikkosen asianajajana. Asiamies Jorma Heikkisen kuulusteluissa kuitenkin selvisi, että Oili Kela ei voisi jatkaa hänen asianajajanaan. Siksi keväällä 2010 Jorma Heikkiselle määrättiin halvempi, vain 175 euroa tunnissa veloittava asianajaja. Varatuomari Oili Kela jatkoi kuitenkin edelleen Nuorisosäätiön ja Antti Kaikkosen asianajajana.
On vaikea hahmottaa, mitä kaiken kaikkiaan varatuomari Oili Kelan laskuilla Nuorisosäätiö lopulta kaikkiaan maksoi, mutta esimerkiksi kiireisen joulukuun 2009 yhden laskun loppusumma oli lähes 20 000 euroa. Seuraavan vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden laskutus Nuorisosäätiölle oli 57 000 euroa. Nuorisosäätiö on pöytäkirjojen mukaan yrittänyt kohtuullistaa maksamiaan asianajolaskuja, mutta täysin turhaan. Oikeudenkäynnin loppulausunnon lasku oli 16 000 euroa ja senkin Nuorisosäätiö joutui maksamaan kokonaisuudessaan. Asianajotoimisto Borenius teki joulun edellä 2011 Nuorisosäätiölle erikoistarjouksen: asianajajan kolmen päivän esiintyminen oikeudessa maksaisi normaalisti 21 000 euroa, mutta säätiölle tarjottiin samaa nyt hintaan 13 000-15 000 euroa + alv + toimistokulut. KHT Pentti Mäkiö Nuorisosäätiön tilintarkastajana selvsi samoin oikeudenkäynnistä kuivin jaloin.
Poliisikuulusteluissa sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastaja Markus Seppelin avasi poliiseille kuinka avustusprosessi eteni RAY:ssä. Aluksi Raha-automaattiyhdistyksen valmistelijoiden valmistelema perusesitys käsiteltiin sisäisesti johtokunnassa, johon kuului eri puolueiden nimittämiä edustajia. Seuraavaksi esitys löysi tiensä RAY:n hallitukseen, jota syksyyn 2009 saakka johti puheenjohtajana Keskustan Jukka Vihriälä. Hallitukse käsittelyssä esitykseen vielä liitettiin poliitikkojen omia toiveita. Vasta uudelleen muotoiltu esitys jatkoi matkansa maan hallituksen sosiaalipoliittiseen työryhmään. Tässä vaiheessa ryhmässä oli mukana mm. ministeri Liisa Hyssälä (keväästä 2003 kevääseen 2010). Ministeriryhmän jäsenet pystyivät joko suoraan tai kiertäen korjata vielä 200 miljoonan euron jakopottia. Valtiosihteeri Terttu Savolainen avusti Liisa Hyssälää, ja hänen jälkeensä valtiosihteerinä toimi Keskustan Eeva Maija Kaarina Kuuskoski (ent. Kuuskoski-Vikatmaa, o.s. Vikatmaa, s. 4.10.1946 Aura), joka aikaisemmin toimi RAY:n hallituksessa.
Ministeriössä virkamiesvalmistelun tärkein henkilö oli osastopäällikkö Raimo Ikonen, joka myös toimi Nuorisosäätiön tilintarkastajana vuoteen 2008 asti. Ylitarkastaja Markus Seppelinin kuvaus avaa Raimo Ikosen keskeistä asemaa: ”Avustusasioissa Ikonen on työnjohdollinen esimies ja päättäjä ja minä olen esittelijä. Ikonen johtaa RAY:n kanssa tehtävää tulosohjausta. Hän on keskeisin virkamies RAY:n avustusasioissa STM:ssä”. Raimo Ikosen kaksoisrooli selvisi ministeriössä vasta syksyllä 2009 ja tuolloin ministeriön kansliapäällikkö kielsi Raimo Ikosta toimimasta Nuorisosäätiön avustusasioissa. Myöhemmin Raimo Ikonen on toiminut mm. Eläkeliiton puheenjohtajana.
Moninkertaisen käsittelyn jälkeen RAY:n jakoesitys siirtyi valtioneuvoston istuntoon käsiteltäväksi. RAY:ssä oli näillä järjestelyillä varmistettu, että käsittelyn joka vaiheessa Nuorisosäätiö saattoi luottaa omalta kannaltaan suotuisaa käsittelyä ”omien" puolueuskollisten henkilöiden suosiollisella avulla. Lopuksi valtioneuvostossa puheenjohtajan nuijaa heilutti pääministeri Matti Vanhanen, joka vauhtisokeudessaan ei huomannut jäävätä itseään päätöksenteosta. Kaikkia päätöksentekoon osallistuneita myös Nuorisosäätiö voiteli ja maasutti.
Vaikka pääministeri Matti Vanhanen joutui tavalliseen rikostutkintaan, hän ei kuitenkaan koskaan joutunut Nuorisosäätiön aikaisista toimistaan puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Samoin oli laita myös RAY:n myöntämistä avustuksista, joista Matti Vanhanen pääsi kuin koira veräjästä. Keskustapuolueen puoluesihteeri Jarmo Korhonen luki tuomion tultua koko esitutkinta- ja tuomioistuinmateriaalin läpi. Hän myönsi auliisti Matti Vanhasen harhauttaneen hänet täysin. Maan tapa -kirjassaan Jarmo Korhonen paljasti, että Matti Vanhasen tietämättä ei Nuorisosäätiössä tehty yhtään mitään. Näin Korhonen kirjoitti kirjassaan: ”Puoluesihteerinä opin, että Vanhanen halusi tietää kaiken, mitä puolueessa tapahtui, ja hän sai useista lähteistä koko ajan reaaliaikaista tietoa. Hän oli parhaiten informoitu henkilö Keskustassa.”
Nuorisosäätiön asiamies Jorma Heikkinen todisti myös aikaisemmin, että Matti Vanhanen oli kiinnostunut näkemään uusien rakennushankkeiden laskelmat tarkasti, mutta Antti Kaikkonen ei niistä juuri perustanut. Matti Vanhanen luopui pääministerin tehtävästä syksyllä 2010 selittäen syyksi tulevan jalkaleikkauksen, ajan antamisella lapsille sekä kokonaisharkinnalla. Vanhanen oli pyrkinyt Metsäteollisuuden keskusliittoon töihin, mutta päätyikin lopulta lobbarin tehtäviin Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi. Tuolloin oli vielä epäselvää, joutuisiko hän vastuuseen Nuorisosäätiön tekemisistään.
Asia ei kuitenkaan unohtunut, koska oikeuskanslerin virkaa hoitava Jaakko Jonkka puuttui asioiden kulkuun. Matti Vanhasesta oli tehty kaksi kantelua ja oikeuskansleri Jaakko Jonkka joutui vastaamaan niihin viransa puolesta. Oikeuskansleri Jonka vastauksessaan ilmoitti, että RAY:n varoja oli ”ainakin johonkin mittaan Vanhasen tieten säännönmukaisesti ohjattu puoluepoliittista toimintaa rahoittaneelle säätiölle”.
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka halusi perusteellisesti selvittää Matti Vanhasen jääviyden poliisitutkinnassa. Tutkinnanjohtaja raportoi oikeuskansleri Jaakko Jonkalle säännöllisesti tutkinnan edistymisestä. Matti Vanhasen epäiltiin syyllistyneen rikkomuksiin pääministerikaudellaan ja siksi asian poliittinen käsittely kuului tehdä eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Tämän vuoksi Matti Vanhasen kansanedustajakollegat eduskunnassa joutuisivat hänen tuomareiksi. Sieltä asian käsittely voisi mahdollisesti edetä eduskunnan täysistuntoon suureen saliin ja lopuksi vielä tarvittaessa valtakunnanoikeuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti