Olli Antero Ahvenlahti (36. osa)
Porin Jazzin Jyrki Kangas verkostoitui aikoinaan taitavasti erityisesti yhdysvaltalaisten järjestäjien kanssa ja hänellä oli erinomaiset kontaktit eri puolille. Olli Ahvenlahden trio oli palkattu Poriin housetrioksi tarvittaessa säestämään festivaalin elävissä tilanteissa ja nopeissa muutoksissa esimerkiksi vierailevia solisteja. Keikat vaihtelivat mm. yksityistilaisuuksista erilaisiin jameihin. Olli Ahvenlahden trio pääsi yllättäen heinäkuussa 1988 säestämään festivaaleilla Porissa Eartha Kittiä. Jyrki Kangas soitti ja kehoitti aamulla saapumaan Porin Teatteriin kello kymmenen, sillä siellä on silloin harjoitukset. Ollin mukana Porin Teatterille saapuivat basisti Heikki ”Häkä” Virtanen ja rumpali Tomi Parkkonen (s. 12.1.1953 Helsinki). Laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä Eartha Mae Kitt (s. 17.1.1927 Etelä-Carolina ja k. 25.12.2008 Weston, Connecticut, Yhdysvallat) saapui pahantuulisena Porin Teatteriin kello kymmeneltä; hän oli lähtenyt aikaisin aamulla Lontoosta matkaan.
Eartha Kitt syntyi pienessä Northin kaupungissa ja hänen äitinsä, Annie Mae Keith, oli cherokee- ja afrikalaista syntyperää. Hänen isästä on sangen vähän tietoa, mutta väitettiin tämän olleen plantaasin omistajan poika, joka raiskaamalla olisi siittänyt Kittin. Äiti muutti pian asumaan mustan miehen luokse, jolla oli vaikeuksia hyväksyä Earthaa tämän suhteellisen kalpean ihonvärin vuoksi. Annie Maen kuoleman jälkeen Eartha sai lähteä asumaan toisen läheisen sukulaisen, Mamie Kittin, luokse Harlemiin, New Yorkiin, missä Eartha kävi Metropolitan Vocational High Schoolia.
Eartha Kitt aloitti uransa Katherine Dunham Companyn modernin tanssiryhmän jäsenenä vuonna 1943 ja hän viihtyi ryhmässä vuoteen 1948 saakka. Omaleimaisen äänen omaavana lahjakkaana laulajana hän pääsi äänittämään lauluaan studioihin ja tunnetui kappale oli Santa Baby vuonna 1953. Hän oppi helposti kieliä; hän puhui neljää kieltä ja lauloi 11:llä kielellä. Yhdysvaltalainen näyttelijä ja elokuvantekijä George Orson Welles (s. 6.5.1915 Kenisha, Wisconsin, Yhdysvallat ja k. 10.10.1985 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) antoi vuonna 1950 Kittille tämän ensimmäisen pääroolin - Troijan Helena – näytelmässään Tohtori Faustus. 1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvun alussa Kitt levytti, työskenteli elokuvissa, televisiossa ja yökerhoissa sekä palasi Broadwayn näyttämölle näytelmissä Mrs. Patterson, Shinbone Allet ja Jolly’s Progress.
Porin Teatteriin saapuessaan Eartha Kitt toi mukanaan isot mapit, jossa oli nuotteja muovitaskuissa. Nopeasti selvisi, että sunnuntain piknik -konsertissa esiintyisi Eartha Kitt Olli Ahvenlahden trion säestyksellä kymmenen kappaleen verran. Porin Teatterissa oli kaksi tuntia järjestetty aikaa tämän sunnuntaikonsertin harjoituksia varten. Eartha Kitt halusi muusikoiden pukeutuvan tietyllä tavalla ja orkesteri sai siksi teatterin puvustosta tummat puvut lainaksi. Konsertin ohjelman kappaleet eivät olleet muusikoille tuttuja ja nuotteja täytyi seurata hyvin intensiivisesti. Olli Ahvenlahden lähinäkö on sellainen, että nuottien lukemiseen tarvitaan välttämättä silmälasit. Eartha Kitt käyttäytyi harjoituksissa todella haastavasti, sillä mikään ei tahtonut kelvata hänelle; samalla konsertin lähetessä myös paineet muusikoilla alkoivat kasvaa.
Piknik -konsertissa Eartha Kitt oli kuin toinen ihminen ja pahantuulisuus oli tyystin poissa. Hän otti täysin yleisönsä ja hän yritti pelleillä Olli Ahvenlahden kustannuksella viemällä tämän silmälaseja. Ongelma Ollilla oli siinä, että hän oli niin sidoksissa nuotteihin, ettei hän kyennyt osallistumaan lavapelleilyyn. Kaikki päättyi kuitenkin lopulta kelvollisesti ja yleisöllä oli kauniissa ilmassa hyvin hauskaa.
Saman kesän festivaaleilla Porissa pääsi soittamaan myös kitaristi George Bensonin (s. 22.3.1943 Pittsburg, Pennsylvania) kanssa. George Benson on levyttänyt musiikkia 1960-luvulta lähtien. Varhaisimmat levytykset olivat viihteellisempää instrumentaalimusiikkia mm. jousiorkesterin säestyksellä. Vuonna 1971 ilmestynyt albumi, Beyond the Blue Horizon, oli jo merkittävä jazz-kitaraäänite. Levyllä Bensonin lisäksi soittavat rumpali Jack DeJohnetten, basisti Ron Carter ja urkuri Clarence Palmer. Benson tuli vuodesta 1975 tunnetuksi suuremmalle musiikkiyleisölle paremmin laulajana. George Benson syntyi ja varttui Hill District’issä Pittsburghin kaupungissa Pennsylvanian osavaltiossa Yhdysvalloissa ja hän kävi The Defunct Connelly High School’a, mutta keskeytti koulunkäyntinsä siellä. Nykyään hän asuu Bergen County’s Englewoodin kaupungissa, New Jerseyn osavaltiossa. George Benson aloitti soittamalla instrumentaalista jazzkitaraa Jack McDuff -nimisen kosketinsoittajan kanssa. 21-vuotiaana George Benson levytti ensimmäisen albuminsa, The New Boss Guitar.
Myöhemmin George Benson otti tavaramerkikseen yhtäaikaisen melodian laulamisen ja kitaran soittamisen unisonona. Tästä hänet tunnetaan vieläkin. Pianistia kaivattiin Pori Big Bandiin George Bensonin esiintymiseen, joten Jyrki Kangas pestasi Olli Ahvenlahden pianistiksi. Päivästä tuli kaikkiaan pitkä, mutta mielenkiintoinen; Olli Ahvenlahti sai lukea koko päivä tiukasti nuottiarreja. Benson toi mukanaan omat sovituksensa kappaleista ja hän oli muusikoita kohtaan hyvin innostava ja kannustava, ja mikä tärkeintä, hän oli erittäin hyvällä tuulella koko päivän. Olli Ahvenlahti nautti, kun sai seurata George Bensonin kitaransoittoa läheltä.
Yhdysvaltalainen jazztrumpetisti Donaldson Toussaint L’Ouverture Byrd II (s. 9.12.1932 Detroit, Michigan ja k. 4.2.2013 tunnettiin alkuun hard bop -muusikkona, mutta hän siirtyi 1970-luvun alussa jazz-funkiin ja myöhemmin vielä R&B:hen. Byrd oli tunnettu myös pedagogina. Hänen vuoden 1972 jazzfunkalbumi Blackbyrd on Blue Note -merkin eniten myynyt äänilevy. Helmikuussa 1988 Donald Byrd saapui vierailulle Helsingin WinterJazz -festivaaleille. Olli Ahvenlahti, Heikki ”Häkä” Virtanen ja Reijo ”Reiska” Laine saivat kunnian toimia Byrdin säestäjinä festivaalilla. Järjestäjille muodostui samoin merkittäviä säästöjä, kun vain pelkkä sooloartisti tuotiin paikalle ja säestäjän löytyivät omasta takaa.
Olli Ahvenlahdelle osui vielä mm. saksofonisti ja huilisti James Moodyn (s. 26.3.1925 Savannah, Georgia, Yhdysvallat ja k. 9.12.2010) ja bebop- ja hard bop -tyylinen tenorisaksofonisti, säveltäjä ja sovittaja Benny Colsonin (s. 25.1.1929 ja k. 21.9.2024) säestystehtäviä. James Moody liittyi ilmavoimiin vuonna 1943 ja sieltä päästyään hän alkoi soittaa bebop-musiikkia Dizzy Gillespien kanssa. Vuonna 1948 hän teki ensimmäisen levytyksen Blue Note Recordsille. Benny Colson soitti jazzia jo high schoolia käydessään Pennsylvanian Philadelphiassa mm. John Coltranen, Red Garlandin, Jimmy ja Percy Heathin, Philly Joe Jonesin ja Red Rodneyn. Valmistuttuaan Howard Unibersitystä Benny Colson liittyi Bukk Moose Jacksonin rhythm and blues -yhtyeeseen. Siinä soitti pianoa Tadd Dameron, jolla Colsonin mukaan oli suuri vaikutus hänen sävellyksiinsä. Vuosina 1953-1959 Bennu Colson soitti Dameronin yhtyeessä ja sen jälkeen Lionel Hamptonin, Johnny Hodgesin, Earl Bbosticin, Dizzy Gillespien ja Art Blakeyn yhtyeissä. Vuosina 1959-1962 Benny Colson johti The Jazztet -yhtyettä yhdessä Art Farmerin kanssa. Sitten Colson jätti jazzareenat ja keskittyi 12 vuodeksi studio- ja orkesterityöhön. Hän sävelsi musiikkia televisiosarjoihin Ironside, Vaarallinen tehtävä ja M*A*S*H. 1970-luvun puolivälissä Colson palasi jazzmusiikin ja levytysten piiriin ja kokosi uudelleen Jazztet -yhtyeen 1982.
Nämä keikat tuottivat Olli Ahvenlahdelle paljon ylimääräistä työtä, sillä hänen täytyi opiskella heidän kappaleitaan sekä kuunnella levyiltä heidän soittoaan. Täytyi aavistella mitä ohjelmistoa he mahdollisesti soittaisivat keikoilla. Kappaleet oli lisäksi hyvä opetella ulkoa, jotta ei olisi niin kovin paljon nuottikuvassa kiinni. Kävi kuitenkin siten, että Benny Colson soitti kaikki kappaleensa aivan eri sävellajeissa, kuin mitä hän oli levyillä soittanut. Olli Ahvenlahti tiedusteli Colsonilta, olisiko kappaleet mahdollista soittaa levytysten sävellajeissa. Benny Colson vastasi soittaneensa kappaleita niin pitkään, että sävellajin vaihdos antoi niille aivan uuden elämän ja soinnin. Hän oli kuitenkin tuonut mukanaan kappaleisiin nuotit.
Toukokuussa 1989 Kainuun Jazzkeväässä jälleen Olli Ahvenlahti pääsi tapaamaan Dizzy Gillespien, jota hän oli muutaman kerran UMO:n pianistina päässyt säestämään. Gillespie tuli Kajaaniin oman bändinsä kanssa. Tapahtuman taiteellisena johtajana toimi Heikki Sarmanto ja paikallinen musiikkiaktiivi Unto Torniainen (s. 17.6.1948 Levonmäki ja k. 9.4.2015 Kajaani). Unto Torniainen oli Kainuun Jazzkevään toimitusjohtaja 1990-luvulla. Hän tuotti myös levyjä. Unto Torniaisen poika on rumpali Kalle Torniainen (s. 5.3.1978).
James Moody saapui samoin uudelleen Kainuun Jazzkevään vieraaksi, sillä Jyrki Kangas hänelle joitakin keikkoja Suomessa. Jyrki Kangas soitti itse James Moodyn taustabändissä bassoa. Jyrki Kangas kiinnitti säestysbändiin myös Olli Ahvenlahden, Eero Koivistoisen sekä Reijo Laineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti