Kuningatar Victoria ja prinssi Albert (4. osa)
Lordi John Russellin whigiläinen hallitus ei ollut kuningatar Victorian suosiossa. Erityisen loukkaavana hän piti ulkoministeri lordi Palmerstonia, joka usein toimi kuulematta hallitusta, pääministeriä tai kuningatarta. Kuningatar Victoria vaikersi John Russellille, että Palmeston lähetti virallisia tiedotteita ulkomaisille johtajille hänen tietämättään, mutta Palmerston pidettiin virassaan ja hän jatkoi toimintaansa omasta aloitteestaan toistuvista vastalauseista huolimatta. Palmerston erotettiin vasta vuonna 1851 se jälkeen, kun hän ilmoitti Englannin hallituksen hyväksyvän presidentti Louis-Napoleon Bonaparten vallankaappauksen Ranskassa kuulematta pääministeriä. Seuraavana vuonna presidentti Bonaparte julistettiin keisari Napoleon III:ksi, jolloin Russellin hallinto oli korvattu lyhytikäisellä vähemmistöhallituksella, jota johti lordi Derby.
Monet valistuneet hallitsijat sekä yhteiskunnassa taloudellisesti menestyneet yksilöt ovat kautta aikojen halunneet jakaa eteenpäin hyvinvointia tukemalla mesenaatteina esimerkiksi taiteilijoita ja tiedemiehiä. Kuningatar Victoria ja prinssi Albert olivat aidosti kiinnostuneita avustamisesta eri yhteyksissä. Prinssi Albertilla oli pariskunnasta parempi ja huomattavasti laajempi koulutus takanaan. Kuningatar Victoria tarvitsi paljon tukea tekemiinsä päätöksiin matalan koulutustasonsa vuoksi. Pääministeri Melbournen muistiinpanoista selviää kuningatar Victorian suoranainen pelko tavata tiedemiehiä ja professoreita. Prinssi Albert rohkaisi aviopuolisoaan rohkeasti vastaanottamaan kirjailijoita sekä muita taiteilijoita audiensseissa.
Lontoossa avattiin 1.5.1851 juhlallisin menoin maailmannäyttely (The Great Exhibition), jonka suunnittelussa oli hyvin vahvasti mukana prinssi Albert Royal Society of Artsin presidenttinä. Lontoon maailmannäyttelyssä haluttiin näyttää, että kansainvälinen yhteistyö sekä valtioiden menestys vaatii ihmisten välistä menestyksellistä yhteistyötä kaikkialla. Samalla haluttiin Englanti asettaa vetovastuuseen sivilisaation vastuullisesta levittämisestä vapauden saavuttamiseksi. Prinssi Albert puhuessaan 21.3.1850 Mansion Housessa viitoitti tulevaisuutta suotuisille olosuhteille ihmiskunnan yhdistymiselle. Hänen näkemyksensä mukaan ratkaisevassa roolissa kehityksessä olivat rautatiet, lennättimet ja valtameriä kyntävät höyrylaivat.
Maailmannäyttelyn pitopaikaksi rakennettiin massiivinen Crystal Palace Hyde Parkiin Lontooseen. Devonshiren herttuan puutarhuri Joseph Paxton suunnitteli 16 eekkerin valtava Crystal Palace koostui 300 000 lasiruudusta, joita pitivät koossa kaikkiaan 4 500 tonnia painoiset rautapalkit. Prinssi Albert ja kuningatar Victoria olivat maailmannäyttelystä ylpeitä ja halusivat torpata sitä kohtaan esitettyjä ennakkoluuloja. Victoria suorastaan piti Crystal Palacea eräänä maailman ihmeenä. Hän oli erityisen kiinnostunut näyttelyn erilaisista koneista. Prinssi Albert oli jakanut järjestelmällisesti näyttelyesineet neljään kategoriaan: raakamateriaaleihin, mekaanisiin keksintöihin, tehdastuotteisiin sekä taideteoksiin. Lontoon maailmannäyttely oli auki viisi ja puoli kuukautta. Kuningatar Victoria kirjoitti maailmannäyttelyn avajaispäivänä Belgian kuninkaalle seuraavaa: ”Monet itkevät, ja kaikki tunsivat liikuttuneensa sekä vaikuttivat osoittamalla kiintymystään. Se oli elämäni onnellisin, ylpein päivä, enkä voi ajatella mitään muuta. Rakkaan Albertini nimi on tehty kuolemattomaksi tällä mahtavalla suunnitelmalla, hänen omallaan, ja oma rakas maani näytti olevansa sen arvoinen.” Lontoon maailmannäyttelyn valmistelut vaativat prinssi Albertilta niin kovan työponnistuksen, että hänen terveytensä vahingoittui pahasti.
Lontoon maailmannäyttelyn aikana kuningatar Victoria vieraili monta kertaa näyttelyssä ja kirjoituksissaan hän paljasti oppineensa siellä paljon asioita, asioista, joista hänellä ei koskaan aikaisemmin ollut käsitystäkään. Arkana ihmisenä hän sai tavata maailmannäyttelyssä paljon älykkäitä ihmisiä, joihin tutustuminen muussa yhteydessä olisi ollut vaikeampaa. Prinssi Albertilla oli toki merkittävä osuus maailmannäyttelyn onnistumisessa, vaikka kuningatar Victoria saattoikin hieman puolueellisesti nähdä näyttelyn pelkästään oman miehensä ansiona. Kun Lontoon maailmannäyttely sulkeutui 15.10.1851, näyttelyssä oli ehtinyt käydä kaikkiaan yli kuusi miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa. Maailmannäyttelystä kerätyillä tuloilla saatiin lunastettua 30 eekkeriä maata Etelä-Kensingtonista, minne saatiin rakennettua mm. edelleen toimivat Natural History Museum, Victoria and Albert Museum, Royal Albert Hall sekä Royal College of Music ja Royal College of Science. Näin prinssi Albertin uurastus Lontoon maailmannäyttelyssä hyödyttää vielä nykyihmisiäkin monin eri tavoin sekä taide- että tiedemaailmassa.
Vaikka 1800-luvulla oli vallalla vahva raamatullinen näkemys naisten synnytyskipujen kuuluvan heidän kärsittäväksi, olivat Victor ja Albert valmiita kokeilemaan kahden viimeisimmän lapsensa synnytystuskien lievitystä lääketieteen käyttämällä kloroformilla. Vuonna 1853 Victorian synnyttäessä Leopoldia hänen synnytyksessä käytettiin ensimmäisen kerran kloroformia. Myös neljä vuotta myöhemmin Albertin tukiessa ratkaisua Beatricen synnytyksessä tohtori Snow antoi Victorialle kloroformia. Kuningattaren päätös sai osakseen julkista arvostelua sekä uskonnollisista että lääketieteellisistä syistä, joita lehdistö oli samoin tukemassa kloroformia vastaan. Kloroformin käyttö synnytyskipuja vastaan lisääntyi kuitenkin tasaisesti aina 1920-luvulle saakka sekä Englannissa että saksankielisissä maissa.
Englanti alkoi muuttua prinssi Albertin ja kuningatar Victorian aikakaudella vähitellen aatelisten harvainvallasta lähemmäksi keskiluokkaisempaa yhteiskuntaa, johon myös hallitsijapari omalla tavallaan osallistui. Monarkian aseman nöyrtyminen kohti lähemmäksi tavallista kansaa oli kuitenkin 1800-luvulla vielä kaukainen ajatus ja sen on täytynyt kuulua jopa täysin käsittämättömältä ajatukselta valtaosalle aikalaisista. Lehdistön ja kehittyneen valokuvauksen avustuksella saatiin kuitenkin helpotettua tämän lähestymisen onnistumista. Kuningatar Victorian naiseus ei estänyt lopulta häneltä hallitsijan tehtävien hoitoa, vaan sen johdosta jopa Englannissa monarkian arvostus saatiin palautettua hänen edeltäjiensä aiheuttamasta alhosta. Prinssi Albertin järjestelmällisyys ja rauhallisuus varmasti tasapainotti kuningatar Victorian impulsiivisempaa luonnetta sekä ohjasi hallitsijaa valtionasioiden hoidossa. Albertin ja Victorian välillä vallitsi molemminpuoleinen luottamus ja molemmat tukiavat toisiaan vaikeissakin asioissa ja tehtävissä. Saksalaisprinssin ehdoton päättäväisyys muodostui usein kriittisissä hetkissä pelastavaksi voimavaraksi.
Prinssi Albert valittiin Cambrdgen yliopiston kansleriksi vuonna 1847. Cambridgen yliopisto on toiseksi vanhin englanninkielinen yliopisto Oxfordin yliopiston jälkeen maailmassa. Cambridgen yliopisto on perustettu vuonna 1209. Hän uudisti yliopiston opetusohjelmaa merkittävästi. Victoria ja Albert olivat ihastuneet myös Skotlantiin ja vuonna 1847 he vuokrasivat sieltä Balmoralin tilan Fifen herttualta Aberdeenshirestä ja rakennuttivat tilalle linnan asunnokseen. Tämä linna toimii nykyisin Yhdistyneiden kuningaskuntien hallitsijan kesäasuntona. Kesäpalatsin pinta-ala on yli 26 000 hehtaaria ja linnan puutarhan ja golfkentän koko on yhteensä 45 eekkeriä eli noin 18 hehtaaria. Linna työllistää vakituisesti noin 50 henkilöä. Balmoralin linna on kuningasperheen yksityisessä omistuksessa Sandringhamin kartanon tapaan.
Vuonna 1852 prinssi Albert osti Balmoralin linnan lopulta kokonaan ja maksoi siitä 30 000 sen aikaista Englannin puntaa. Vanha linna oli kuninkaalliselle perheelle liian pieni, joten Victoria ja Albert päättivät rakennuttaa uuden linnan noin 90 metriä vanhasta linnasta pohjoiseen päin. Uuden linnan suunnitteli William Smith prinssi Albertin avustamana. Vuonna 1853 alkoivat linnan rakennustyöt ja uusi linna valmistui vuonna 1856. Vanhan linnan muistomerkiksi etupihalle jätettiin kivi siihen paikkaan, jossa sijaitsi vanhan linnan pääovi. Balmoralin linnan alkuperäinen puutarha rakennettiin prinssi Albertin valvonnan alaisuudessa. Vuonna 1862 kuningatar Victoria rakennutti prinssi Albertin muistolle Balmoralin tontille pyramidin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti