torstai 1. tammikuuta 2026

 Valtakunnanoikeus

Jukka Tarkka.
Karl-August Fagerholm.

Historioitsija ja valtiotieteiden tohtori Jukka Tapio Tarkan (s. 7.9.1942 Tampere) mukaan ns. rötösherrajahdit Suomessa alkoivat 1950-luvun alussa tapauksella, jossa eduskunnan oikeusasiamies katsoi 28.11.1952 pääministeri Karl-August Fagerholmin I hallituksen (1948-1950) II maatalous ja II sisäministeriministeri Juho ”Jussi” Raatikaisen (s. 12.10.1898 Kivijärvi ja k. 13.9.1978 Nurmijärvi), maatalousministeri Leevi Matias ”Matti” Lepistön (s. 8.11.1901 Toholampi ja k. 7.12.1991 Kokkola), salkuton, valtiovarain ja sosiaaliministeri Aleksius ”Aleksi” Aaltonen (s. 5.7.1892 Somero) ja kulkulaitosten ja yleistentöiden ministeri Onni Evert Peltonen (s. 27.8.1894 Jyväskylän maalaiskunta ja k. 11.9.1969 Jyväskylä) toimineen lainvastaisesti myöntäessään valtionapua vuonna 1949 konkurssikypsälle Salaputki Oy:lle. Salaputki Oy oli perustettu valmistamaan puisia salaojaputkia. Ministeri Juho Raatikainen oli vieläpä Salaoja Oy:n osakkaana myöntäessään valtionapua yritykselle valtioneuvostossa.

Urho Kaleva Kekkonen.

Lainvastaisuussyytteen vuoksi pääministeri Urho Kaleva Kekkosen (s. 3.9.1900 Pielavesi ja k. 31.8.1986 Helsinki) III hallituksessa istuvina ministereinä olleet Leevi Lepistö ja Onni Peltonen joutuivat jättämään paikkansa ja keväällä 1953 maamme eduskunta päätti asettaa edellä mainitut neljä ministeriä syytteeseen valtakunnanoikeudessa. Valtakunnanoikeudessa päätettiin 18.9.1953, että ministerien antama valtionapu oli aikanaan annettu väärin perustein ja ministeri Juho Raatikainen oli lisäksi jakanut perätöntä tietoa ministeritovereilleen hallituksessa. Juho Raatikainen tuomittiin valtakunnanoikeudessa sakkoihin ja myös menettämään saamansa hyödyn takaisin valtiolle. Leevi Lepistö tuomittiin samoin sakkoihin sekä maksamaan korvauksia valtiolle. Ministeri Aleksius Aaltonen vapautettiin syytteistä valtakunnanoikeudessa, mutta hänet erotettiin Kansaneläkelaitoksen johtajan paikalta 14.10.1954. Myös ministeri Onni Peltonen vapautettiin syytteistä valtakunnanoikeudessa.

Aleksius Aaltonen joutui eroamaan Kansaeläkelaitoksen johtajan paikalta.

Valtakunnanoikeus (ruots. riksrätten) on Suomessa perustuslaissa säädelty erityistuomioistuin, joka valtion viranomaisena tutkimuksissaan ja ratkaisuissaan käyttää erityisasiantuntemustaan vaativissa riita- ja rikosasioissa. Erityistuomioistuimen toimivalta on rajattu koskemaan vain tiettyjen asioiden käsittelyä, ja tämän tuomioistuimen kokoonpano poikkeaa yleisistä tuomioistuimista. Tällainen erityistuomioistuin on mm. työtuomioistuin. Valtakunnanoikeus käsittelee syytteen, joka on nostettu virkatoimessa lainvastaisesti menetellyttä valtioneuvoston jäsentä, oikeuskansleria, eduskunnan oikeusasiamiestä tai korkeimpien oikeuksien presidenttiä tai korkeimman oikeuden jäsentä vastaan. Valtakunnanoikeuden syyttäjänä toimii valtakunnansyyttäjä. Valtioneuvoston oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies voi toimia valtakunnansyyttäjän sijaisena, jos korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsentä vastaan on nostettu syyte.

Leevi Matias Lepistö.

Tämän lisäksi valtakunnanoikeus käsittelee tasavallan presidentin rikosoikeudellista vastuuta koskevan syytteen. Valtakunnanoikeuden päätös on lopullinen. Armahdus tuomiosta voidaan myöntää vain oikeuden itsensä esityksestä. Eduskunta hyväksyi lain valtakunnanoikeudesta 25.11.1922 ja samassa käsittelyssä myös tähän liittyvän lain eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimien lainmukaisuutta eli ns. ministerivastuulain. Nykyiset valtakunnanoikeutta koskevat määräykset sisältävät vuoden 2000 perustuslain lainkäyttöä ja laillissusvalvontaa koskeviin 9. ja 10. lukuihin. Ennen vuoden 1999 perustuslakiuudistusta valtakunnanoikeuteen kuului kuusi eduskunnan valitsemaa jäsentä, nykyiset oikeusoppineet jäsenet sekä yksi Helsingin yliopiston valitsema oikeustieteen professori. Valtakunnanoikeus on tuomiovoipa eli kykenevä käsittelemään ja ratkaisemaan asioita, jos kahdeksan jäsentä on saapuvilla.

Onni Evert Peltonen.

Valtakunnanoikeudessa voidaan nostaa syyte virassa tehdystä rikoksesta valtioneuvoston jäsentä, oikeuskansleria, eduskunnan oikeusasiamiestä, jommankumman korkeimman oikeuden presidenttiä tai jäsentä tai tietyin rajoituksin tasavallan presidenttiä vastaan. Ministeriä vastaan syyte voidaan nostaa, mikäli tämä ”tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkamiestoimessaan selvästi lainvastaisesti”. Tämä tarkoittaa, että syytekynnys on tavanomaista korkeampi ja edellyttää jo selkeää lainrikkomusta. Tasavallan presidenttiä vastaan syyte voidaan nostaa ainoastaan, mikäli rikos on maanpetos tai valtiopetos tai rikos ihmisyyttä vastaan. Muista tasavallan presidentin virkarikoksista rikosoikeudellisen vastuun kantaa asian hänelle esitellyt ministeri tai virkamies, mikäli hän ei ole jättänyt eriävää mielipidettä presidentin päätökseen.

Säätytalossa on käyty myös oikeutta.

Valtakunnanoikeudessa syytteen nostamisesta huolehtii eduskunnan perustuslakivaliokunta. Tämä ottaa asian käsiteltäväksi: oikeuskanslerin tai eduskunnan oikeusasiamiehen tekemstä ilmoituksesta, vähintään kymmenen kansanedustajan tekemän muistutuksen johdosta tai eduskunnan muun valiokunnan esittämän tutkintapyynnön perusteella. Ennen kuin oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies tekevät ilmoituksen perustuslakivaliokunnalle, heidän on tullut tehdä asiaa valtioneuvostossa käsiteltäessä huomautus päätöksen laittomuudesta ja merkityttää se pöytäkirjaan. Vasta jos muistutus on jätetty huomiotta, laillisuusvalvoja voi ryhtyä toimenpiteisiin asian viemiseksi perustuslakivakiokuntaan.


Perustuslakivaliokunta suorittaa asian tutkinnan, mihin se voi pyytää valtakunnansyyttäjän apua, mikäli on tarpeen käyttää tavanomaisia esitutkinnallisia keinoja. Tutkinnan kohteena olevaa henkilöä on välittömästi tutkinnan alettua kuultava ja hänelle on varattava tilaisuus antaa lausunto kaikesta tutkinta-aineistosta ennen perustulakivaliokunnan päätöksen tekemistä. Kun tutkinta on suoritettu, perustuslakivaliokunta vie asian eduskuntaan, joka voi päättää syytteen nostamisesta tavanomaisella enemmistäpäätöksellä. Presidenttiä vastaan nostettavasta syytteestä on kuitenkin päätettävä kolmen neljäsosan enemmistöllä. Mikäli syyte päätetään nostaa, presidentin on pidättäydyttävä virkatoimistaan syytteen käsittelyn ajaksi, jolloin hänen sijaisenaan toimii pääministeri. Ylimpiä laillisuusvalvojia eli oikeuskansleria ja eduskunnan oikeusasiamiestä vastaan nostettava syyte nostetaan kuten ministeriä vastaan, mutta syytekynnys on tavanomainen. Sen sijaan korkeimpien oikeuksien presidenttiä tai jäseniä vastaan voi nostaa syytteen joko oikeuskansleri tai oikeusasiamies ilman eduskunnan myötävaikutusta.


Valtakunnansyyttäjä toimii syyttäjänä valtakunnanoikeudessa, paitsi jos syytettynä on korkeimman oikeuden tai korkeimman hallito-oikeuden jäsen. Tällöin syyttäjänä voi toimia myös oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies. Kun päätös syytteen nostamisesta on toimitettu oikeuden puheenjohtajalle (yleensä korkeimman oikeiden presidentti), hän kutsuu valtakunnanoikeuden koolle. Tämän jälkeen valtakunnanoikeus antaa haasteen tiedoksi syytetylle. Oikeudenkäynti toteutetaan noudattaen tavanomaisesta rikosoikeudenkäynnistä annettua lainsäädäntöä. Myös rangaistusasteikko on tavallinen ja määräytyy rikoslain mukaan. Syyttäjällä ei ole kuitenkaan velvollisuutta ottaa ajaakseen asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta valtakunnanoikeudessa.


Asian tultua vireille valtakunnanoikeus voi käyttää kaikkia pakkokeinolain sallimia pakkokeinoja samoin perustein kuin käräjäoikeus. Tämä tarkoittaa, että valtakunnanoikeuden puheenjohtaja voi mm. välittömästi syytteen nostamisen jälkeen määrätä syytetyn vangittavaksi, mikäli tähän on perusteita yleisen lainsäädännön nojalla. Valtakunnanoikeus äänestää virkaikäjärjestyksessä, puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja viimeisinä. Äänestyksessä tuomioksi tulee enemmistön kanta, tasatilanteessa kuitenkin syytetyn kannalta lievempi tuomio. Valtakunnanoikeuden tuomio pannaan täytäntöön tavanomaista lainsäädäntöä noudattaen. Päätöksestä ei voi valittaa, mutta valtakunnanoikeus voi päättää poistaa tuomionsa tai purkaa sen asianomaisen hakemuksesta tuomiovirheen perusteella oikeudenkäymiskaaren 31 luvun mukaisin perustein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti