Englantilainen säveltäjä, urkuri ja musiikinopettaja Herbert Norman Howells (s. 17.10.1892 ja k. 23.2.1983) syntyi Lydneyssä Gloucestershiressä Oliver Howellsin ja tämän vaimon Elizabethin kuusilapsiseen perheeseen. Oliver Howells soitti urkuja paikallisessa baptistikirkossa. Herbert osoitti jo varhain olevansa musiikillisesti lahjakas ja hän sai toimia isänsä sijaisena urkujensoittajana. 11-vuotiaana Herbert liittyi paikalliseen anglikaanikirkkoon kuoropojaksi sekä epäviralliseksi apulaisurkuriksi. Varakreivi Charles Bathurstin taloudellisen avun turvin Herbert Howells aloitti soittotunnit vuonna 1905 Gloucesterin katedraalin urkuri Herbert Brewerin johdolla.
Vuonna 1912 Herbert Howells muutti Lontooseen opiskelemaan Royal College of Musiciin, jossa häntä opettivat mm. säveltäjä, musiikinopettaja ja kapellimestari Sir Charles Villiers Stanford (s. 30.9.1852 ja k. 29.3.1924), säveltäjä, musiikinopettaja ja musiikin historioitsija Sir Charles Hubert Hastings Parry (s. 27.2.1848 ja k. 7.10.1918) ja irlantilainen säveltäjä ja musiikinopettaja Charles Wood (s. 15.6.1866 ja k. 12.7.1926). Vuonna 1915 Howellsilla diagnosoitiin Gravesin tauti ja hän sai vain kuusi kuukautta elinaikaa. Hänen terveydentilansa esti häntä osallistumasta ensimmäiseen maailmansotaan. Howells sai St. Thomasin sairaalassa kahdesti viikossa kahden vuoden ajan radium-injektion kaulaan. Hoitojen välillä hän matkusti Lontoosta Lydneyyn, jossa hänen äitinsä hoiti poikaa.
Hoidoista huolimatta Howells sävelsi jo vuonna 1916 ensimmäiset kypsät teoksensa, kuten mm. Pianokonsertto a-molli. Seuraavana vuonna Herbert Howellsista tuli Salisburyn katedraalin apulaisurkuri. Hän toimi varassaan vain muutaman kuukauden, sillä jatkuvat matkat hoitoihin Lontooseen tekivät viran hoidon vaikeaksi. Howellsin ystävät järjestivät hänelle apurahan Carnegie Trustilta, jonka turvin Howells pääsi avustamaan urkuri, kuoronjohtaja ja musiikkitieteilijä Sir Richard R. Terryä (s. 3.1.1865 ja k. 18.4.1938) Tudor-ohjelmiston muokkauksessa. Hyvien tulojen lisäksi Howells saattoi tutkia myös englantilaista renessanssityyliä, jota hän rakasti kovasti. Tuona aikana syntyivät hänen ensimmäiset kuoroteoksensa.
Herbert Howells meni naimisiin vuonna 1920 Dorothy Eveline Goozeen (1891-1975) kanssa. Dorothy oli laulaja, jonka Howells oli tavannut tätä säestäessään vuonna 1911. Avioliitosta syntyi kaksi lasta: Ursula (1922-2005), josta tuli näyttelijä ja Michael (1926-1935). Avioliitto kesti, vaikka Herbert Howells oli toistuvasti uskoton vaimolleen. Howellsin yhdeksänvuotias poika Michael sairastui syyskuussa 1935 polioon ja kuoli Lontoossa kolme päivää myöhemmin.
Herbert Howells opetti Royal College of Musicissa ja hänen oppilaitaan olivat mm. säveltäjä ja tuottaja Robert Wilfred Levick Simpson (s. 2.3.1921 ja k. 21.11.1997), säveltäjä ja professori Gordon Percival Septimus Jacob (s. 5.7.1895 ja k. 8.6.1984), elokuvasäveltäjä James Michael Bernard (s. 20.9.1925 ja k. 12.7.2001), säveltäjä, kapellimestari ja urkuri Paul Spicer (s. 6.6.1952), pianisti, laulaja ja näyttelijä Madaleine Winefride Isabelle Dring (s. 7.9.1923 ja k. 26.3.1977) ja Imogen Clare Holst (s. 12.4.1907 ja k. 9.3.1984). Vuonna 1925 Howellsin opetustoimet RCM:ssä yhdistyivät musiikinjohtajan virkaan St. Paulin tyttökoulussa. Samana vuonna kirjoitettu Toinen Pianokonsertto sai kriitikoilta vihamielisen vastaanoton. Herbert Howells oli yleensä hyvin herkkä kritiikille ja hän veti konserttonsa pois esityksistä.
Herbert Howellsiin vaikutti hyvin syvästi ja elämän loppuun asti oman pojan kuolema. Howellsin tytär ehdotti, että hän kanavoisi surunsa musiikkiin ja näin hän tuli seuraavien kolmen vuoden aikana säveltäneeksi suuren osan suurimmista kuoroteoksistaan. Muita muistoteoksia tuolta ajalta ovat Konsertto jousille (1938) – teoksen hidas osa on omistettu sekä Michaelille että säveltäjä Edward Elgarille – ja keskeneräinen sellokonsertto, jota Herbert Howells sävelsi poikansa kuollessa ja jota hän ei saanut valmiiksi. Monissa muissakin kappaleissa on jälkiä Howellsin suuresta surusta poikaansa kohtaan.
Herbert Howells siirtyi yhä enemmän 1930-luvulla säveltämään kuoro- ja urkumusiikkia; hän sävelsi mm. toisen sarjan Psalmi preludeja, jota seurasi Six Pieces -sarja (1939) ja Mestari Talliksin testamentti. Neljän hymnin sarjan hän sävelsi alkuvuodesta 1941 ja saman vuoden elokuussa Howells kutsuttiin urkuriksi St. John’s Collegeen Cambridgessa; Herbert Howells korvasi Cambridgessa skottiurkuri ja säveltäjä Robert Kemsley Orria (s. 2.6.1909 ja k. 9.4.2006), joka oli sotarintamalla. King’s Collegen dekaani Eric Milner-White (s. 23.4.1884 ja k. 15.6.1963) laittoi Howellsin säveltämään anglikaanisia kuorolauluja, joista tuli Collegium Regale -teos kirkon tilaisuuksiin ja muitakin kirkonmenoihin sävellettyä musiikkia.
Gloucesterin katedraalin urkurina vuosina 1928-1967 toiminut Herbert Whitton Sumsion (s. 14.1.1899 ja k. 11.8.1995) johti Kolmen kuoron festivaalia ja tiedusteli Herbert Howellsilta musiikkia vuoden 1950 festivaalille Gloucesteriin. Herbert Sumsion oli Howellsin, Sir Edward William Elgarin (s. 2.6.1857 ja k. 23.2.1934), Gerald Raphael Finzin (s. 14.7.1901 ja k. 27.9.1956) ja Ralph Vaughan Williamsin (s. 12.10.1872 ja k. 26.8.1958) ystävä. Herbert Howells toi festivaalille vuonna 1950 esitettäväksi teoksensa sopraanolle ja tenorille sekä sekakuorolle ja orkesterille, Hymnys Paradisi, jota hän oli säveltänyt jo vuosina 1935-1938 poikansa, Michaelin, muistoksi.
Vuonna 1954 Herbert Howells toi Kolmen kuoron festivaaleille esitettäväksi teoksensa, Missa Sabrinensis, latinalaisen messun solisteille, kuorolle ja orkesterille. Tämä teos on vaikeampaa musiikkia ja siksi se ei ole saanut ilmeisesti isompaa suosiota yleisön joukossa. Vuonna 1956 hän sävelsi vielä Englantilaisen messun kuorolle, jousille ja uruille. Howells alotti laajan kuoroteoksen, Stabat Mater, säveltämisen vuonna 1959 ja sai valmiiksi esityskuntoon vuonna 1965. Keväällä 1964 kirjoitti motetin, Teke Him, Earth, For Cherishing, joka oli postuumi kunnianosoitus presidentti John F. Kennedylle. Tämä teos esitettiin ensimmäisen kerran 22.11.1964 Kanadassa.
Herbert Howells jatkoi sävellystyötään aina 1970-luvun lopulle saakka. Eräs viimeisemmistä hänen elinaikanaan julkaistuista sävellyksistä oli Requiem. Teos esitettiin vuonna 1980 ja julkaistiin nuotteina vuotta myöhemmin, lähes viisikymmentä vuotta sen säveltämisen jälkeen. Herbert Howells kuoli vanhainkodissa Putneyssa 23.2.1983. Herbert Howells nimitettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajaksi vuonna 1953 ja hän sai kunniatohtorin arvon vuonna 1972. Cambridgen yliopisto myönsi hänelle kunniatohtorin arvon vuonna 1961. Hänen nimeään kantava säätiö vaalii Howellsin sävelteosten edistämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti