Heikki Samuli "Sami" Suominen (8. osa)
Paavo Suominen perusi vuonna 1946 oman jäähdytyskoneiden huoltoliikkeensä Tampereelle, jota hän aluksi kuitenkin hoiti sivutoimisesti. Huurre Oy:n nimellä toiminut yritys alkoi vuonna 1948 valmistaa myös jäähdytyskalusteita myymälöitä varten. 1960-luvun alussa yritys siirtyi toiminnan laajentuessa Ylöjärvelle. Huurre Oy kasvoi nopeasti, kun kylmälaitteiden kysyntä lisääntyi nopeasti Suomessa ja tämän lisäksi yritys sai samoin tilauksia Neuvostoliitosta. Huurre Oy oli 1980-luvulla jo maailman suurin teollisuuden ja kylmävarastojen valmistaja, jolla oli tytäryhtiöitä kuudessa eri maassa. Paavo Suominen luopui vuonna 1986 toimitusjohtajan tehtävistä ja hänen seuraajakseen tuli hänen vävynsä, Ari Kalervo Tolppanen (s. 12.5.1953 Helsinki) vuosiksi 1985-1989.
Laman kourissa 1990-luvun alussa Huurre Oy Jutui kiristyneen kilpailun ja nopean laajentumisen seurauksena laajoihin vaikeuksiin. Vuonna 1992 yhtiötä rahoittanut Kansallis-Osake-Pankki otti sen hallintaansa ja vuonna 1994 pankki liitti yhtiön osaksi uutta Suomen Kylmäteollisuus Oy -nimistä yritystä. Tässä uudessa yhtiössä Suomisen perheellä oli vain vähemmistöosakkuus ja todellinen määräysvalta oli Kansallis-Osake-Pankilla. Huurre Oy myytiin vuonna 1998 englantilaisille sijoittajille. Paavo Suominen ei hyväksynyt pankin toimintaa ja hän julkaisi vuonna 2000 asiasta omakustanteena pamfletin nimeltä, Huurteen ryöstö: Karu kertomus siitä, kuinka pankki kaappasi haltuunsa menestyneen yrittäjän elämäntyön, maailman toiseksi suurimman kylmäalan high-tech-yrityksen, Huurre Oy:n.
Vuonna 1986 Paavo Suominen perusti Ylöjärvelle Suomen jäähdytystekniikan museon ja vuonna 2006 hän rakennutti Ylöjärvelle Pyhän Mikaelin Kappelin. Kappelin vihki käyttöön piispa Paavo Yrjö Antero Kortekangas (s. 4.11.1930 Lapinlahti ja k. 21.7.2013 Tampere) 28.5.2006. Suominen vaikutti myös siihen, että Tampereen teknilliseen korkeakouluun perustettiin jäähdytystekniikan professuuri. Paavo Suominen sai teollisuusneuvoksen arvon vuonna 1973 ja vuorineuvoksen arvon vuonna 1984. Paavo Suominen oli Perussuomalaisten ehdokkaana Tampereella vuoden 2012 kunnallisvaaleissa, joissa hän nousi puolueen ensimmäiseksi varavaltuutetuksi saatuaan 179 ääntä. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan Suominen oli myös vapaamuurari. Vuoden 2015 vaaleissa Suominen pyrki myös eduskuntaan Pirkanmaan sitoutumattomien listalta. 95-vuotiaan ehdokkaana Paavo Suomisen on arveltu olleen historian vanhin eduskuntaan pyrkinyt henkilö. Tuolloin hän sai 92 ääntä eikä tullut valituksi eduskuntaan.
Paavo ja Sami Suominen tutustuivat Pyynikin Panimolla vuonna 1952, jolloin Pyynikin tiloja remontoitiin. Näin Paavo Suominen kertoi Samista: ”Tutustuin Samiin Pyynikillä 1952, jolloin siellä tehtiin jäähdytyskonehommia, ja Sami oli tehtaan pääkemisti. Tuttavuutemme jatkui sitten Nuorkauppakamarissa ja yksityiselämässä – olimme myös ASLA-stipendiaatteina Yhdysvalloissa. Ja täydellä syyllä voin sanoa, että Tampereen Nuorkauppakamari on ehdottomasti paras korkeakouluni. Olen ikuisesti onnellinen, että olin siellä, muuten en olisi pärjännyt enkä menestynyt, ja väitän, että se oli samaa myös Samille, samaa Linkosuon Jussille, Soljan Antille ja monelle muulle. Se oli niin hyvä korkeakoulu, että kaikista sen aikaisista kavereista tuli menestyviä yritysjohtajia.
Sami oli hyvin aktiivinen ja hyvin yrittäjähenkinen ja tämä hänen yrittäjähenkisyytensä oli jo hänen vanhempiensa ja lapsuutensa peruja. Ollessaan opiskelemassa Amerikassa Sami omaksui sen maanosan kaupankäynnin, jossa oleellisinta oli juuri se, että asiakas maksaa meidän palkkamme. Siis palvelualttius oli tärkeintä kaikessa kaupankäynnissä.
Tampereen Nuorkauppakamari on merkittävällä tavalla vaikuttanut koko Suomen nuorkauppakamarien perustamiseen ja myös Tampereen kaupungin kehittymiseen. Vuonna 1959 meillä oli erityinen aivoriihi, jossa me Tampereen kaupungin pyynnöstä teimme ehdotuksia kaupungin kehittämiseksi. Siinä tulivat esille niin synnytyslaitos kuin keinojääradat, jäähalli, maakunnan tieasiat ja erityisesti meitä huolestutti pieneen ja keskisuureen teollisuuteen kohdistuva Tampereen kaupungin tonttipolitiikka. En minä olisi lähtenyt pois Tampereelta, jos tonttipolitiikka olisi ollut toisenlainen, ei Soljan Anttikaan – Samilla taas oli onni saada Vehmaisista konkurssiin menneen yrityksen kiinteistö. Ja me matkustimme Samin kanssa hyvin paljon näissä nuorkauppakamarin asioissa. Olimme kerran Smolnassa – Sami oli silloin jo politiikassa – ministeri Virolaisen vieraana. Sami oli todella vakuuttava ja asiallinen. Meidän käyntimme liittyi puhtaasti bisnekseen ja meidän näkemyksemme oli se, että Suomen talouselämällä on tarjottavaa myös valtakunnan hallintoon, ja poliitikkojen on syytä kuunnella heitäkin, sillä mitä voimakkaampi talouselämä meillä on, sitä paremmin kaikki voivat. Kyllä Virolainen itsekin maatalousyrittäjänä tämän asian ymmärsi, vaikka olikin kova poliitikko, kunnianhimoinen ja julkisuutta kaipaava. Kyllä me saimme näkemyksemme perille – siihen astihan näkemykset olivat toisenlaiset, ja minulle sanottiin jopa suoraan, että teitä on äänestäjinä niin vähän, ettei teistä ole niin väliä…”
Suomen ensimmäinen televisiokanava oli Tesvisio (TES-TV), jonka ohjelmia vuonna 1954 perustettu Radioinsinööriseuran televisiokerho lähetti vuosina 1955-1965. Koelähetyksiä lähetettiin eri puolilta Helsinkiä, joissa oli mm. tuote-esittelyjä. Kanava oli luonteeltaan kaupallinen ja siksi siellä oli mainoksia sekä kustannettuja ohjelmia. Ensimmäisenä vuonna koelähetyksiä lähetettiin Teknillisen Korkeakoulun kanssa ja seuraavana vuonna säännölliset lähetykset siirtyivät Tekniikan Edistämissäätiön yhteyteen. Vuonna 1957 vakiintui TES-TV tunnukseksi ja kanavan kalusto siirtyi kaupan ja tekniikan aatteellisten järjestöjen perustamalle Oy Tesvisio Ab:lle vuonna 1959. Yleisradio aloitti tv-koelähetykset kesällä 1957 ja heidän säännöllinen lähetystoiminta alkoi vuoden 1958 alusta.
Helmikuussa 1957 päätettiin Tampereellakin aloittaa televisiolähetykset. Liikeväen kerholla pidetyssä kokouksessa paikalliset radioamatöörit valitsivat viisimiehisen toimikunnan edistämään asiaa; ensin otettiin yhteys Tekniikan Edistämissäätiöön, koska sillä oli lähetyksiin tarvittava toimilupa. Mukaan lupautui myös TES-TV, mikäli tamperelaiset rakensivat itse tv-lähettimen, studion sekä huolehtisivat itse lähetyksistä. Maaliskuussa 1957 perustettiin Tampereen televisiokerho ry. Kerhon taustalla vaikuttivat Tampereen kaupungin lisäksi monet aatteelliset yhdistykset ja harrastuspiirit. Tekniikan Edistämissäätiö perusti joulukuussa 1957 Tampereelle alaosaston sekä asetti sille neuvottelukunnan. Osaston toiminta piti alkaa 1.1.1958, mutta televisiokerho ripeänä toimijana aloitti koelähetykset jo 20.12.1957.
Ossi Hassi kertoi asiasta näin: ”Tampereen kaupunki oli sataprosenttisesti tämän Tampereen Tes-television takana aivan laidasta laitaan – kaupunki antoi studiotilat, sähkölaitos antoi ilmaisen energian ja kaupunki auttoi toimintaa pienellä rahasummalla. Asioihin saatiin aina yksimielinen päätös ensimmäistä kokousta lukuun ottamatta, jolloin asia oli outo ja uusi. Asiaa nimittäin vierastettiin, oska Tes-television touhussa pelattiin mainosrahalla. Ne jotka olivat kerhon touhuissa mukana, eivät ymmärtäneet tästä poliittisesta toiminnasta paljoakaan, ehkä syytä oli huonossa informaatiossakin. Kävi vain niin, että studiotilasta jouduttiin äänestämään, ja se saatiin kokoomuksen ja kommunistien äänillä demarien halutessa tiloja painisaliksi. Ensin saatiin puoli salia, ja kun kaupunki näki, että asiasta tulee totta, saatiin toinenkin puolikas.
Sami nuorkauppakamarilaisena oli innolla mukana, ja kun hän näki, että asiassa tuli täydellinen yksimielisyys, hän käytti sitä taitavasti Tampereen Tes-television hyväksi. Yleisradio nimittäin katsoi pahalla silmällä Tes-tv:n touhuja. Näitä radiolakeja oli siihen aikaan eduskunnassa paljonkin, ja niillä pyrittiin eliminoimaan Tes-tv:n toimintaa. Vuonna 1960 oli tilanne se, että nämä lakiasiat joutuivat kokonaan uutispimentoon, ja meillä oli helsinkiläisten kautta tilaisuus seurata, missä valiokunnassa lakiasia milloinkin eteni. En tiedä olenko väärässä, mutta käsitykseni mukaan lehdistö pelkäsi mainostulojaan, pelkäsi Tes-tv:tä kilpailevana mediana.
Kun Sami huomasi tämän tilanteen, hän ei touhun miehenä jäänyt sormi suussa miettimään. Ehkä hän otti yhteyttä useampaankin lehteen, mutta Poika Tuomisen Kansan Lehdessä se vasta tuotti tuloksia. Kansan Lehdessä oli erikoisartikkeli, ja me olimme Arvi Talvitien ja Rauno Saaren kanssa oikein kuvassakin. Näin tämä uutispimennys repesi. Poika Tuominen tunnusti selvästi väriä, vaikka olikin pesunkestävä sosiaalidemokraatti ja vaikka hänen poliittinen taustajoukkonsa vierastikin mainosrahaa. Sami oli Tamperee Tes-tv:n johtokunnassa, ja hänellä oli erityisen suuri merkitys siinä, että hän 1960 veti kerhon tiliaseman positiiviseksi. Nuorkauppakamarilaisena hänellä oli hyvät kontaktit bisnesmaailmaan, ja hän tosiaan puolipakolla myi mainosta vuoden 1960 aikana niin paljon, että kerho pääsi veloistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti