Hjalmar Linder, Mustion patruuna
Keisarillisen hovin kamarijunkkari, kamariherra, nimellinen hovijahtimestari, hovijahtimestari ja ylihovijahtimestari sekä senaatin talousosaston varapuheenjohtaja Constantin Linderin (s. 19.9.1836 Pohjan pitäjässä ja k. 19.9.1908 Nurmijärvi) ja hänen ensimmäisen puolisonsa Maria Mushin-Puškinin avioliitosta syntyi kahdelta aamuyöllä 27.4.1862 Helsingissä perheen toinen lapsi, Hjalmar Konstantin Linder (k. 2.6.1921 Marseille, Ranska). Hjalmarin äiti oli seurapiirien kaunotar ja tuli sittemmin hyvin kuuluisaksi epäsovinnaisista käytöstavoistaan, joita aikalaiset joutuivat monasti ihmettelemään ja kauhistelemaan. Perheeseen syntyi kaikkiaan neljä lasta: Emilia, Hjalmar, Marie ja Voldemar, joka syntyi ennen aikojaan ja kuoli jo neljän päivän ikäisenä. Hjalmar oli alle kahdeksanvuotias menettäessään 29-vuotiaan äitinsä 5.3.1870 ja isä avioitui uudestaan 13.1.1873 ja nyt uuden - roomalaiskatolisen puolison nimi oli Elisabet Amélie Héléne de Fontenilliat - puolison, Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Adlerbergin tyttärentyttären kanssa. Isän toisesta avioliitosta syntyi kaksi tytärtä ja kolme poikaa, joista aikuisiksi elivät Paul, Dolly, Kitty ja Constantin.
Hjalmar Linderin äiti oli Pietarissa 9.12.1840 syntynyt kreivi Vladimir Mushin-Puškinin ja hänen Suomessa syntyneen puolisonsa Emelie Stjernvallin tytär, Marie. Marien äidin sisaren tunnemme paremmin Eva Aurora Charlotta Demidov Karamzinina (s. 1.8.1808 Ulvila ja k. 13.5.1902) ja isän puolelta perhe oli kaukaista sukua vuonna 1799 Moskovassa syntyneelle runoilija ja kirjailija Aleksandr Puškinille. Vuonna 1845 äiti Emelien kuoltua Maria Mushin-Puškin muutti asumaan tätinsä Aurora Karamzinin luokse Espooseen Träskändan kartanoon ja hänellä oli jo nuoresta voimakas taipumus kirjoittamiseen. Vuonna 1859 Marie avioitui nuorena tyttönä everstiluutnantti Carl Anton Linderin ja Helena von Brevernin pojan, kapteeni Constantin Linderin kanssa ja tässä vaiheessa Marien kirjalliset harrasteet saivat jäädä joksikin aikaa.
Constantin Linder osti Hyvinkäältä Kytäjän kartanon vuonna 1861 Armfeltin suvulta. Aaikaisemmin Kytäjän kartanoa hallitsivat mm. Tottin, Flemingin ja Aarmfeltin suvut ja Linderien jälkeen Vähäkaalion suku sekä Laakkosen suku. Tottin suvulle kartano kuului vuosina 1574-1672 ja tänä aikana kartanon omisti mm. kolmikymmenvuotisessa sodassa ansioitunut sotamarsalkka Åke Tott (s. 4.6.1598 Kirkniemi, Lohja ja k. 15.7.1640 Lavilan kartano, Eurajoki). Tämän jälkeen kartano siirtyikin Flemingin suvulle. Molemmat suvut omistivat useita muitakin kartanoita ja harva niiden omistajista lienee koskaan edes käynyt Kytäjällä. Tänä aikana Kytäjällä asuivat ja sen maita viljelivät vuokraajat, lampuodit. Kapteeni Gustaf Wulfcrona (s. 11.10.1692 Tukholma ja k. 31.1.1754 Kytäjä) osti kartanon vuonna 1740. Kapteeni oli tiettävästi ensimmäinen Kytäjällä asunut aatelinen, koska hänen mainitaan kuolleen siellä vuonna 1754.
Seuraavaksi Kytäjän kartanon omistajaksi tuli Armfeltin suku. Kytäjän kartano oli aikoinaan Pohjoismaiden suurin yksityinen maatila, pinta-alaltaan 16 000 hehtaaria vuonna 1917. Kartanolla oli oma meijeri, vesivoimalla toiminut sähkölaitos, saha, kalanviljelylaitos, riistanhoidollinen peuratarha ja yksityinen kapearaiteinen rautatie. Alueella oli samoin Kytäjän oma kyläkirkko. Linderin perhe muuttikin asumaan heinäkuussa 1861 Kytäjän kartanoon keskittyen harjoittamaan suurmaanviljelijöinä erityisesti karjataloutta sekä viinan luvanvaraista polttamista maatilallaan. Pariskunnalle syntyi neljä lasta, josta tosin yksi kuoli jo hyvin nuorena ennen aikojaan synnyttyään. Avioliitto Marien kanssa takasi Constantin Linderille pääsyn Venäjän vaikutusvaltaisiin piireihin.
Mustio siirtyi Linderin suvun omistukseen aikoinaan vuonna 1766, kun Magnus Linder vanhempi avioitui Mustion ruukin silloisen omistaja Joakim von Glanin (s. 22.4.1720 Ovansjö, Gästrikland ja k. 10.8.1798 Vihti) tyttären kanssa. Marcus Linder vanhempi ei johtanut ruukkia itse, mutta hän vuokrasi ruukin pojalleen, Marcus Linder nuoremmalle, vuonna 1774. Constantin Linder lukeutui kuuluista ruotsalaista syntyperää olleeseen Linder-sukuun. Hänen isoisänsä oli Mustion ruukinpatruuna ja juristi Magnus Linder nuorempi (s. 3.3.1751 Vihti ja k. 23.5.1801 Mustio), joka rakennutti vuosina 1783-1792 ruukin yhteydessä sijainneen Mustion kartanon uuden päärakennuksen eli ns. Mustion linnan. Rakennuksen suunnitteli ruotsalainen tunnettu arkkitehti ja kustavilaisen tyylin taitaja, Erik Palmstedt (s. 16.12.1741 Tukholma ja k. 12.6.1803). Päärakennuksen arkkitehtuuri edustaa rokokoon ja uusklassismin siirtymäkautta ja rakennuksen sisustus edustaa kustavilaisuutta.
Jonkin aikaa Constantin Linder työskenteli Suomen Yhdyspankissa, mutta jo vuodesta 1867 lähtien hän liittyi Ryska klubben-järjestöön (venäläinen klubi) ja lopulta asuikin perheineen Pietarissa vuodesta 1880 lähtien. Kytäjän kartano näki loistokkaimmat päivänsä Linderien omistuksessa; Marie Linder osallistui hyvin tarmokkaasti kartanon olojen kohentamiseen. Kartanoon perustettiin työväelle ja heidän lapsilleen koulu, sairastupa, meijeri sekä sähkölaitos, ja kartano kasvoi perheen omistuksessa Pohjoismaiden suurimmaksi yksityiseksi maatilaksi. Avioliiton hankaluudet ja yhden lapsen kuolema saivat Marie Linderin elvyttämään kirjoittamisharrastuksen uudelleen vuonna 1865 kirjoittamalla alkuun novelleja salanimellä Stella Veckobibliotek-lehteen.
Lopulta vuonna 1867 Marie kirjoitti edelleen nimimerkin suojissa ensimmäisen ja ainoan romaaninsa, En qvinna af vår tid - Aikamme nainen. Näin Marie Linder oli siis Suomen ensimmäinen feministi-kirjailija, uskonnonvapauden puolesta puhuja ja seurapiirien kadehdittu kaunotar, jolla oli aikalaisten mielestä heikosti naiselle sopivia tapoja; hän poltti savukkeita, kulki kartanonsa mailla saappaat jalassa ja väitettiin hänen kutsuneen kotiinsa kiinnostavia miespuolisia kulttuurihenkilöitä miehensä poissa ollessa. Marie Linder kuoli Helsingissä 5.3.1870 aivan liian varhaisessa iässä. Kytäjän kartanoon Constantin Linder rakennutti aivan uuden päärakennuksen vuosina 1875-1882 ja hänen valtakuntaansa kuuluivat aikanaan myös Pohjan pitäjästä Joensuun kartano ja Mustion sääntöperintötila.
Hjalmar Linder ei kovin paljoa panostanut koulunkäynteihin, koska arvosanat kautta aikain olivat aina hyvin keskinkertaisia ja poissaolojakin siunaantui kunnioitettava määrä nuorelle miehelle. Ylioppilaaksi hän kuitenkin pääsi ja kirjautui 10.6.1880 Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon lukemaan oikeustieteitä. Opinnot sujuivat tyydyttävästi ja hän valmistui 30.9.1886, vaikka opiskeluaikana myös iloinen opiskelijaelämä vaati veronsa ja rahattomana Hjalmar joutui useasti kääntymään raha-asioissa isänsä puoleen. Opiskeluaikoinaan hän tutustui jo ainakin taidemaalari ja graafikko Albert Gustaf Aristides Edelfeltin (s. 21.7.1854 Porvoo ja k. 18.8.1905 Porvoo), suomenruotsalainen kirjailija Karl August Tavaststjernan (s. 13.5.1860 Mikkelin maalaiskunta ja k. 20.3.1898 Pori), psykologi ja filosofi Georg Hjalmar Garibaldi Neiglickin (s. 28.6.1860 Pietari ja k. 3.11.1889 Helsinki) ja Emil Herman Robert Cedercreutzin (s. 16.5.1879 Köyliö ja k. 28.1.1949 Helsinki) kanssa. Yliopistosta valmistuttuaan Hjalmar Linder pääsi suorittamaan käräjien istumista, harjoittelunsa, Turun hovioikeuden auskultantiksi Ikaalisten tuomiokuntaan. 31.5.1889 Hjalmar Linder sai varatuomarin arvon ja saman vuoden marraskuussa hänet valittiin ylimääräiseksi virkamieheksi Pietariin Suomen asiain kansliaan.
Pietarissa Hjalmar auttoi myös Carl Gustaf Emil Mannerheimia (s. 4.6.1867 Askainen ja k. 27.1.1951 Lausanne, Sveitsi) mm. asuttamalla hänet luokseen syksyllä 1890. Elämä oli mallillaan ja Hjalmar sai vuonna 1892 kamarijunkkarin arvonimen, mutta palkka ministerivaltiosihteeristössä ei vastannut hänen elämäntapaansa Pietarissa. Hjalmar vietti ruhtinaitten suureellista elämää ja halveksi porvarillisia hyveitä. Isä seurasi myös huolestuneena poikansa velanottoa ja ylitsevuotavaa elämää. Pian Hjalmar joutuikin pelihimon vallassa suuriin velkoihin, joista hänet pelasti isän serkku, Mustion sääntöperintötilan omistaja, juristi, vapaaherra ja moninkertainen valtiopäivämies Fridolf Linder (s. 6.1.1823 Mustio ja k. 23.5.1896 Mustio). Vuoteen 1893 mennessä Hjalmarin tie Pietarissa oli noussut pystyyn ja hän erosikin virastaan keväällä 1893.
Nyt alkoi Hjalmarin elämässä uusi ja paikallishistoriamme kannalta varsin mielenkiintoinen episodi; muutaman kuukauden oleskelun jälkeen isänsä luona Permin kuvernementissa Uralin itäpuolella Hjalmar otti ja muutti Tampereelle syksyllä 1893 perustaen tänne uuden asianajotoimiston. Uutta toimistoaan hän mainosti paikallisessa Aamulehdessä ensimmäisen kerran lauantaina 23.9.1893 ja uusi asianajotoimisto sijaitsi rakennusmestari Helanderin talossa Kyttälässä. Vuoden 1895 osoitekalenterin mukaan Hjalmar Linder itse asui Hämeenkatu 7:ssä ja hänen puhelinnumeronsa oli 205, kaupungissa kun puhelimia ei tuolloin vielä liiemmälti ollut. Nopeasti hän hankki melko suuren asiakaskunnan ja hän muutti olennaisesti myös elintapojaan Pietarin ajoista. Hetken aikaa Hjalmar Linder toimi myös Tampereen Tulitikkutehdas Oy:n isännöitsijänä, mutta pian joulukuussa 1895 hän suuntasikin etelään, jossa häntä odottivat aivan uudet haasteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti