Tuure Jaakko Kalervo Junnila (47. osa)
Kalevi Sorsa oli SDP:n puheenjohtaja ja samoin Sosialistisen Internationaalin varapuheenjohtaja sekä internationaalin aseidenriisuntaneuvoston, SIDAC:in puheenjohtaja. Näkyvä asema kansainvälisessä politiikassa sokaisi varmaankin Sorsan esiintymään aktiivisesti. Tuure Junnilan mielestä Sorsan asema kansainvälisellä näyttämöllä myös johdatteli ”Sorsan sellaisiin kannanottoihin ja toimintoihin, jotka saavat hänen edustamansa ulkopoliittisen linjan asiallisestikin poikkeamaan siitä varoivaisemmasta linjasta, jota presidentti Koivisto ja ulkoministeriö edustivat.”
Pääministeri Kalevi Sorsa ilmoitti marraskuun 1984 Japanin vierailunsa yhteydessä aikovansa aikovansa tavata tulevaisuudessa Yhdysvaltain presidentti Ronald Wilson Reaganin (s. 6.2.1911 Tampico, Illinois, Yhdysvallat ja k. 5.6.2004 Los Angeles, Kalifornia) sekä Neuvostoliiton johtajan Konstantin Ustinovitš Tšernenkon (s. 24.9.1911 Bolšaja Tes, Siperia ja k. 10.3.1985 Moskova) ”painostaakseen Sosialistisen Internationaalin aseidenriisuntaneuvoston puheenjohtajana näitä aloittamaan neuvottelut ydinaseiden vähentämiseksi.” Samaan aikaan sekä presidentti Mauno Koivisto että ulkoministeri Paavo Matti Väyrynen (s. 2.9.1946 Kemin maalaiskunta) olivat kumpikin tahoillaan antaneet kommentteja, ”joiden mukaan Suomella ei nykytilanteessa ole syytä eikä edellytyksiä pyrkiä välittäjän tehtävään suurvaltojen välillä.” Kalevi Sorsan kannalta lopulta kävi hieman nolosti, kun sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto ennättivät molemmat ilmoittaa sopineensa aseistariisuntaneuvotteluja koskevien keskustelujen aloittamisesta ulkoministeritasolla ennen kuin pääministeri Kalevi Sorsa ehti tehdä mitään.
Tuure Junnilan mukaan ei ainoastaan ollut kyse siitä, ”että Sorsan itsensä omaksuman, hiukan mahtipontisen maailmanpoliittisen roolin ylle näin on levinnyt hienoinen ’löjets skimmer’, naurettavuuden häivähdys.” Kyse oli lopulta myös siitä ”kumpi on suomalaista ulkopolitiikkaa, se varovaisen pidättyväinen linjako, jota tasavallan presidentti, ulkoministeri ja ulkoministeriö edustavat, vai se suuren maailmanpoliittisen välittäjän tehtävä, johon pääministeri Sorsa tarjoutuu.”
Kalevi Sorsan maailmanparannusvietti oli edustaja Tuure Junnilan mielestä oirehtinut jo aikaisemminkin näkyvästi ja toimiminen Sosialistisessa Internationaalissa oli epäilemättä vain voimistanut tätä oireilua. Pääministeri Kalevi Sorsa oli suoraan puuttunut ”yksipuolisella tavalla milloin Keski-Amerikan ongelmiin, milloin Euro-ohjuskiistoihin siitä mitään välittämättä, että Suomi on eri yhteyksissä vakuuttanut haluaan pysytellä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella.” Kaikkein suurinta lukkarinrakkautta Kalevi Sorsa on vuosien saatossa osoittanut tuntevansa juuri palestiinalaisjohtaja Jasser Arafatia (s. 4.8.1929 Kairo, Egypti ja k. 11.11.2004 Clamart, Ranska) kohtaan. Jasser Arafat vieraili ensimmäisen kerran Suomessa tammikuussa 1989 ulkoministeri Kalevi Sorsan kutsusta. Kalevi Sorsa oli jo aikaisemmin vuonna 1982 yrittänyt kutsua Jasser Arafatia Suomeen, mutta asiasta nousseen kohun vuoksi tapauksesta syntyi niin iso riita maassamme, että eduskunnan puhemies Johannes Virolainen putosi vuoden 1983 vaaleissa eduskunnasta.
Suomessa kohun hälvettyä Kalevi Sorsa alkoi ajaa Arafat-asiaa sitkeästi ja Kalevi Sorsa pääsi tapaamaan Jasser Arafatia Tunisian pääministerivierailunsa yhteydessä. Tuure Junnila sai tästä pääministeri Kalevi Sorsan toiminnasta aiheen kysyä: ”Mitä suomalaisia intressejä pääministeri Sorsa katsookaan palvelevansa pyrkiessään väen väkisin tapaamaan niin kiistellyn henkilön kuin Jasser Arafatin? Tuskinpa hän on palvellut muita intressejä kuin tunnettua henkilökohtaista viehtymystä ”ulkotöihin”. Mutta Kalevi Sorsa ei tehnyt käyntiään Tunisiaan yksityishenkilönä, vaan Suomen pääministerinä. Ja eiköhän Suomen etujen mukaista olisi pysyä pelkkänä sivustakatsojana sellaisissa tulenaroissa kiistoissa, joissa Suomella onneksi ei ole elintärkeitä etuja valvottavanaan?”
Edustaja Tuure Junnila kirjassaan, Kekkosen valtakaudesta Koiviston aikaan, herättää huomiota pääministeri Kalevi Sorsan silmiinpistävän antiamerikkalaisiin ennakkoasenteisiin sekä Sorsan jatkuvasti toistuviin hyökkäyksiin Yhdysvaltain silloista presidenttiä Ronald Reagania kohtaan. Mikään valtavan suuri Amerikan ystävä presidentti Mauno Koivistokaan ei suinkaan ollut, mutta hän sentään edes yritti noudattaa korrektin pidättyväistä linjaa läntisen supervallan ja sen valtionpäämiehen toimia kommentoidessa. Kalevi Sorsa katsoi asiakseen täysin avoimesti julistaa, ”että Reagan ja Yhdysvallat, erityisesti Yhdysvaltain varustelupolitiikka, on vastuussa maailmanpoliittisen ilmapiirin viilenemisestä ja suurvaltojen välisen jännityksen kasvusta.” Arveluttavaa Sorsan julistus oli Suomen puolueettomuuspolitiikan kannalta ajatellen varsinkin se, että hän ei ollut ”samalla tavalla sormella osoittaen arvostellut Neuvostoliiton valtionpäämiehiä ja heidän johdollaan harjoitettua politiikkaa Euro-ohjuksineen ja Afganistanin miehityksineen.”
Kalevi Sorsa ei tasapuolisuudesta näyttänyt piittaavan paljonkaan. Sosiaalidemokraattien Lahden puoluekokouksessa kesäkuussa 1984 pääministeri Kalevi Sorsa puhui ja hän sysäsi päävastuun suurvaltojen suhteiden kylmenemisestä presidentti Ronald Reaganille ja Yhdysvaltain hallitukselle samalla syyttäen näitä tahoja ”vuosia kestäneestä epäluottamuksen kylvöstä, jonka satoa maailma nyt korjaa yhä kärjistyvässä ilmapiirissä.” Tuure Junnila teki tämän vuoksi Kalevi Sorsan puoluekokouspuheen vuoksi eduskuntakyselyn, jossa hän kyseli: ”Onko hallitus tietoinen siitä, että pääministeri Sorsa on yksipuolisella tavalla syyttänyt Yhdysvaltain presidenttiä ja hänen hallitustaan suurvaltasuhteiden viimeaikaisesta kärjistymisestä; ja onko hallitus sitä mieltä, että tällainen menettely on ilmeisessä ristiriidassa sen puolueettomuuspyrkimyksen kanssa, jota Suomi on ilmoittanut noudattavansa?”
Pääministeri Kalevi Sorsa vastasi eduskuntakyselyyn itsevarmasti, että Suomi harjoittaa yhä edelleen puolueettomuuspolitiikkaansa ”vuosikymmenien aikana viitoitettujen linjojen mukaisesti”. Kalevi Sorsa erityisesti korosti Lahden puoluekokouksessa puhuneensa puolueensa puheenjohtajan eikä pääministerin ominaisuudessa. Nämä tehtävät olivat Kalevi Sorsan mielestä täysin erillisiä ja poikkesivat toisistaan samoin parlamentaarisen vastuun osalta”. Tuure Junnilan mielipiteen mukaan Kalevi Sorsa kierteli vastuutaan vastatessaan eduskunnassa, ”että hänen pääministerin vastuunsa loppuu sillä hetkellä, jolloin hän astuu johtamansa puolueen puoluekokouksessa puhujakorokkeelle ja alkaa esittää käsityksiään siellä oleville puoluetovereille”.
Tuure Junnila katsoi, että näin tilanne ei voi olla. Pääministeri on toimessaan 24 tuntia vuorokaudessa ja samoin pääministeri kantaa vastuun aivan kaikista julkisuudessa esittämistään puheenvuoroista, myös niistäkin, jotka hän esitti ”Lahden puoluekokouksessa tai SIDAC:in kokouksessa Tokiossa taikka neuvotellessaan Jasser Arafatin kanssa Tunisiassa.” 1980-luvulla Suomen poliittisissa piireissä vannottiin hämmästyttävän paljon antiamerikkalaisuuden nimiin. Jopa länsiystävällisiksi miellettyihin Kokoomuslaisiin tämä päti ja varsinkin tämä korostui Kokoomuksen puolueen radikalisoituneen nuorison keskuudessa.
Pääministeri Kalevi Sorsa ”kunnostautui” jälleen vappuna 1985, kun hän piti vappupuheen Helsingin Käpylän työväentalolla. Puheessaan Kalevi Sorsa hyökkäsi peittelemättä kiihkeästi presidentti Ronald Reagania vastaan ja Sorsa nimitti Reaganin esille nostaman Strategic Defence Initiative -aloitteen eli ns. Tähtien sota -suunnitelman tyystin mielettömäksi sekä moitti Yhdysvaltain Nicaragua-politiikkaa alastomaksi voimapolitiikaksi”. Kalevi Sorsan saatua haukutuksi ensin Yhdysvaltojen politiikan Kalevi Sorsa alkoi estottomasti kehua ja kiitellä Neuvostoliiton uuden johtajan Mihail Sergejevitš Gorbatshovin (s. 2.3.1931 ja k. 30.8.2022 Moskova) aseidenriisuntaesitysten rakentavuutta.
Tuure Junnila soi mielellään Kalevi Sorsalle yksityishenkilönä vapauden ajatella ja ilmaista mielipiteitään, mutta pääministerinä toimiessaan Kalevi Sorsan pitäisi käyttää tarkemmin harkintakykyään ilmaistessaan asioita virallisemmin. Tuure Junnila laati Kalevi Sorsan Käpylän vappupuheesta eduskuntaan eduskuntakyselyn, jonka perusteluissa Junnila mm. tokaisi, että ”pääministeri Sorsan puolueettomuuspolitiikkamme kanssa ristiriidassa olevat julkiset esiintymiset ovat olleet sen luonteisia, että ne viittaavat järjestelmälliseen pyrkimykseen muuttaa maamme perinteistä ulkopoliittista linjaa.”
Kalevi Sorsaan kohdistunut Tuure Junnilan arvostelu oli sikäli hankalaa, että sitä oli sisällöllisesti melko mahdotonta osoittaa vääräksi; asiasta oli kyllä samoin vaikea vaieta täysin. Kun Tuure Junnila puhui eduskunnassa, häntä myös silloin kuunneltiin; lehterit olivat täysiä samoin kun salikin ja hänen puheensa käännettiin heti tärkeimpien läntisten suurlähetystöjen käyttöön. Tuure Junnilan puheita ei siten kovin helposti voinut jättää huomioimatta, oltiinpa hänen puheista muuten mitä mieltä hyvänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti