Hjalmar Linder, Mustion patruuna (2. osa) 

Hjalmar Linder.

Hjalmar Linderin isän serkku, Mustion tilan omistaja Fridolf Linder osoitti viimeisinä elinvuosinaan Hjalmarille paljon huomiota, jopa niin paljon, että olisi ollut valmis adoptoimaan pojan omiin nimiinsä. Sukulaisilta salassa vähin äänin hän siirsi omaisuuttaan suosikkisukulaiselleen. 13.12.1895 allekirjoitettiin kauppakirjat, joilla Hjalmarin omistukseen siirtyivät 469 000 markalla seuraavat alueet: Lohjalta Laakspohjan, Moision, Ventelän, Veibyn ja Dansbackan, Inkoon Morasta Mangsin, Tunnbindarsin, Skräddarsin ja Smedsin, Kärkölästä Lövkulla-Vävarsin, Pusulasta Ahonpään Holgerin ja Pyhäjärveltä Siikalan kylästä Siikalan, Viisaan, Mattilan, Nuijan ja Pastonmaan tilat. Vihdistä Vanjärven Jaakkola, Weiri ja Pietilä, Pakaselasta Maru, ja Haapkylästä Övergård, Suomusjärveltä Kettula, jossa hän myöhemmin vietti aikaansa metsästämällä. 


Smålandilaisen metsänvartijan Ögge Andersinpojan poika Magnus Oegidii eli Öggenpoika muutti sukunimensä Linderiksi - nimi viittaa hänen kotipitäjäänsä - kirjautuessaan opiskelemaan Uppsalan yliopistoon. Suvun juuret periytyvät Lindhövdasta ja tunnetaan jo 1500-luvulta lähtien Ruotsin Smålandista. Magnus Linder päätti muuttaa Suomeen vuonna 1744 ja päätyi täällä naimisiin Mustion ruukinpatruunan tyttären kanssa edistyen omassa ammatissaan aina vuorimestariksi asti. Vuorimestari tarkasti ruukkien toimintaa ja toimi vuorikäräjien puheenjohtajana ruukeissa kerran vuodessa. Mustiolainen everstiluutnantti Carl Anton Linder (s. 15.2.1795 Mustio ja k. 6.4.1866 Åminne Gård) sai aatelisarvon vuonna 1830 ja hänen sukunsa introdusoitiin Suomen ritarihuoneeseen vuonna 1832 ja suvun aatelisnumero on 193.

Linderin sukuvaakuna.

Carl Anton Linder adoptoi vanhemman veljensä ruukinomistaja Magnus Linderin vuonna 1833, joka nousi näin vapaaherran arvoon vuonna 1859 ja vuonna 1860 introdusoitiin aatelissukuna nro 44 nimellä Linder af Svartå. Ruukin lisäksi Mustion kartano on kuulunut Linderin suvulle 1700-luvun puolivälistä lähtien ja Magnus Linderin poika, Magnus Linder II rakennutti Mustion linnan vuosina 1783-1792. Rakennuksen suunnittelijoiksi hän valitsi Ruotsista arkkitehti Erik Palmstedtin ja Suomesta Turun kaupunginarkkitehti Christian Friedrich Schröderin (s. 29.4.1722 Westfalen ja k. 1789), jotka suunnitelmissa saivat talon tyylillisesti edustamaan siirtymää rokokoosta uusklassismiin kalusteiden edustaessa selvästi kustavilaista tyyliä. Schröder laati Mustion kartanon päärakennuksen alkuperäiset piirustukset, mutta omistaja Magnus Linder tilasi uudet piirustukset ruotsalaiselta Erik Palmstedtilta. Ensimmäisen kerran Mustion linnassa käytettiin Suomen oloissa kaksinkertaisia lasituksia ikkunoissa, joita oli useita kymmeniä 22-huoneisessa talossa.

Mustion linnaa sisältä.

Magnus Linder IV osti 1940 myydyn Mustion takaisin suvulle joulukuussa 1985 ryhtyen kohentamaan paikkoja ja hänen arkkitehtipoikansa, Filip Linder, isännöi nykyään Mustiota. Mustion sääntöperintötilaa ja rautaruukkia sekä sahaa Fridolf ei voinut myydä Hjalmarille, vaan ne perisi Hjalmarin isä, Constantin. Kun Fridolf halvauksen seurauksena kuoli 23.5.1896 ja tehdyt järjestelyt tulivat suvun tietoon, oli pettymys varmasti suuri, mutta pesänselvityksen yhteydessä sukulaiset hyväksyivät kuitenkin sopimukset ja Hjalmarille langetettiin vielä korvauksia perillisille. Kaikkiaan Hjalmar maksoi vuoden 1895 kaupoista, veloista ja korvauksista noin miljoonan markan verran ja sen summan kerääminen oli hänelle suuri ponnistus. 700 000 markkaa hän sai myymällä Vihdin ja Pusulan tukkimetsien hakkuuoikeudet kymmeneksi vuodeksi ja omaisuutta kiinnittämällä Vihdissä ja Pyhäjärvellä hän sai lainaksi 350 000 markkaa. Constantin otti korvauksen menetetystä perinnöstään luopumalla Mustion raudanjalostuksesta ja kehittämällä sahan toimintaa sekä hävittämällä tilan tukkimetsät. Vuonna 1901 Constantin vuokrasi Mustion puustosta ryöstetyn maan ja teollisuuden pojalleen Hjalmarille, eikä sen jälkeen osoittanut Mustiota kohtaan mitään mielenkiintoa.

Laakspohjan kartano.

Hjalmar Linder asettui asumaan itse Lohjan Laakspohjan kartanoon (Laxpojo gård) ja Ventelään hän perusti sahan. Laakspohjan kartano on perustettu vuonna 1556 kuningas Kustaa Vaasan kuninkaankartanoksi; se perustettiin viidestä talonpoikaistilasta ja kuninkaan tiedetään vierailleen kartanossa 1550-luvulla. Kruunu omisti tilan vuosina 1556-1559, sen jälkeen omistaja oli Juhana-herttua (s. 20.12.1537 ja k. 17.11.1592) vuosina 1559-1562 ja valtaneuvos Nils Boije (1490-1568) vuodesta 1563. Lohjalla saman aikaisesti Hjalmar Linder kuitenkin edelleen laajensi maaomistuksiaan, ja pian hän omisti käytännöllisesti koko Lohjan kaupungin maa-alueet. Lohjan selluloosatehtaan rakentaminen vaati varoja, joita Hjalmar taas sai myymällä omaisuuttaan.

Isä Constantin Linder oli panostanut Mustiolla sahan toimintaan, mutta poika uskoi enemmän  paperintuotantoon. 5.7.1901 Hjalmar muutti isältään vuokraamaansa Mustion kartanoon, jonne hän myös keskitti liiketoimintansa. Vanhan takopajan paikalle rakennettiin puuhiomo, joka aloitti toimintansa tammikuussa 1902. Puuhiomon vuosituotanto oli tasaisesti 4 500 tonnia massaa vuodessa ja ensimmäisen maailmansodan vuoksi hinnat olivat koko ajan nousussa ja se merkitsi massateollisuudelle suuria voittoja. Monitoimisuudesta luovuttiin Mustiolla vähitellen; saha vuokrattiin ja tiilitehdas menetti merkitystään. Hjalmar katsoi maatalouden kuitenkin hyvin tärkeäksi ja teollisuuttaan tukevaksi toiminnaksi ja halusi kohottaa työntekijöiden elintasoa hyvillä asunnoilla ja ravitsevalla ravinnolla. 1901 rakennettiin kosken pudotuskorkeutta suuremmaksi ja hiomo saatiin näin sähköistettyä vuonna 1903. Sähkö mahdollisti samana vuonna rakennetun kapearaiteisen rautatien rakentamisen hiomolta Mustion asemalle.

Heinäkuussa 1907 Lohjan tehdas alkoi tuottaa selluloosaa aluksi 5000-6000 tonnia vuodessa, mutta vuoden 1909 laajennustöiden jälkeen vuosituotanto oli 8000-9000 tonnia vuodessa. Tehdas työllisti aluksi 200 työntekijää, mutta myöhemmin työntekijöiden tarve vakiintui 180 työmieheen. 1907 rakennettiin myös kapearaiteinen rautatie tehdasalueelta Lohjan asemalle ja kylän asukkaat saivat myös sellutehtaan ansiosta sähkövalon. Vuonna 1907 Hjalmar Linder osti isältään 4 100 000 kultamarkalla Kytäjän kartanon sivutiloineen ja maata tässä kaupassa siirtyi Hjalmarille 18 000 hehtaaria.

Constantin Linder edusti säätyvaltiopäivillä ritareita ja aatelisia vuosina 1863-1878 ja 1888-1905 ja taipuvaisena myöntyväisyyslinjan edustajana tuli kenraalikuvernööri Nikolai Ivanovitš Bobrikovin (s. 27.1.1839 Strelna ja k. 17.6.1904 Helsinki) suotuisalla myötävaikutuksella nimitetyksi Suomen senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi syksyllä 1900. Nykyään tämä virka tunnetaan meillä paremmin pääministerin toimena. Vuoden 1904 valtiopäiville Linder nimitettiin maamarsalkaksi ja vuoden 1905 alusta Suomen ministerivaltiosihteeriksi. Saman vuoden lopulla keisari Nikolai II myönsi hänelle eron tästä toimesta ja nimitti hänet loppuelämäkseen Venäjän valtakunnanneuvoston jäseneksi. Isä Constantin jätti perinnöksi viiden miljoonan markan perinnön, kun hän seuraavana vuonna kuoli ja tästä perinnöstä Hjalmarin osuus oli 500 000 markkaa. Hjalmar Linder osti edelleen määrätietoisesti maaomaisuutta haltuunsa tarkoituksenaan lisätä ennen kaikkea metsäreserviä. Ostetuista metsistä hän taas vapautti nopeasti pääomia velkojen vähentämiseksi. Linder rakennutti vielä Kytäjälle uuden sahan ja aloitti 1907 Hyvinkää-Kytäjä radan rakennustyöt 1500 miehen voimin nopeasti ja hyvin edullisesti. Parhaimmillaan Hjalmar Linder omisti maata 64 000 hehtaaria eli Suomen pinta-alasta 1/500 osan ja oman kertomansa mukaan hän työllisti 5 000 ihmistä.

Louis Sparre.

Mitä me sitten tiedämme itse Hjalmarista ihmisenä? Yleisesti häntä pidetään maailmanmiehenä ja kosmopoliittina henkilönä, joka ylellisiä juhlia järjestäessään lahjoi myös mielellään omilla tavaroillaan vieraitaan. Mustiossa on käynyt paljon vieraita Ruotsin ja Venäjän hoveista, ja vieraiden joukossa olivat mm. taiteilija Pehr Louis Sparre af Söfdeborg (s. 3.8.1863 Gravellona, Lombardia ja k. 26.10.1964 Tukholma) ja säveltäjä Johan Christian Julius Sibelius (s. 8.12.1865 Hämeenlinna ja k. 20.9.1957 Järvenpää). Ruokia ja juomia tilaisuuksiinsa hän tilasi aina Pariisista ja Pietarista asti ja matkoillaan saattoi täysin silmittömiä summia käyttää ylellisiin ostoksiin. Vuonna 1912 viettäessään 50-vuotisjuhliaan hän vuokrasi ison junan ja kuljetti seurueensa ylellisesti kestiten Kaukasiaan. Hän järjesti myös ystävilleen kuuluisia metsästysmatkoja. Tällaiset matkat saattoivat maksaa muutamia satojatuhansia markkoja per reissu.

Kirjanpito oli hänelle myös viitteellistä ja tarvittaessa suurpiirteistä. Tämä johti aikanaan verottajan kanssa hankauksiin ja myös Yhdyspankki suurimpana luotottajana alkoi vaatia tiukempaa kuria taloudenpitoon ja omia miehiä Linderin yritysten johtopaikoille. Hän oli toisaalta seuraihminen, joka sopivassa seurassa kertoi taitavasti puoliuskallettuja tarinoita, mutta toisaalta hän oli myös hyvin yksinäinen ihminen, joka avokätisyydellään ja kestityksillään yritti välttää yksinjäämisen pelkoaan.

Hjalmar Linderin auto oli Suomen ensimmäinen.