GSK - maailman isoimpia lääkeyhtiöitä (1. osa) 

Lääkeyhtiön historia alkaa vuodesta 1715, jolloin Plough Court Pharmacy perustettiin Lontoossa. Nykyään yhtiö tunnetaan nimellä GSK. Tässä esityksessä luon lyhyen katsauksen yhtiön historiaan.

Täältä suureksi lääkeyhtiöksi kasvanut liiketoiminta lähti liikkeelle Lontoossa.

Aina siitä alkaen, kun Plow Court Phamacyssa Lontoossa vuonna 1715 alkoi toiminta, on yhtiö kehittänyt erilaisia lääkkeitä sekä rokotteita, jotka auttoivat ihmisiä terveydenhoidossa. Tänään biolääkeyhtiö GSK on kasvanut jo 70 000 ihmistä työllistäväksi yritykseksi. Suhteellisen pieni joukko ihmisiä 1700- ja 1800-luvuilla perusti innovatiivisia, terveyteen keskittyviä yrityksiä Englannissa, Aasiassa ja Tyynenmeren alueella sekä Yhdysvalloissa.

Apteekkari Silvanus Bevan.

Apteekkari Silvanus Bevan syntyi vuonna 1691 Swanseassa varakkaaseen Walesin kveekariperheeseen. Porvari isä Silvanus omisti kiinteistön Penclawdd Llanrhidianissa sekä maata ja tiloja. Äiti oli Jane Bevan (o.s. Phillips). Perheeseen kuului myös nuorempi Timothy-veli (1704-1786) ja kuusi sisarta. Silvanus Bevan lähti kotiseudultaan jo nuorena miehenä ja asettui asumaa Cheapsideen Lontooseen. Seitsemän vuoden oppisopimuskoulutuksen jälkeen Thomas Mayleigh’n luona Silvanus Bevan sai pätevyyden Worshipful Society of Apothecaries -yhdistykseltä vuonna 1715. Silvanus Bevan perusti oman apteekkinsa Lombard Street numero kahteen Plow Courtiin. Hänen apteekkinsa yhdessä huoneessa oli runoilija Alexander Pope syntynyt vuonna 1688.

Silvanus Bevan solmi avioliiton 9.11.1715 kuninkaallisen kelloseppä Daniel Quaren tyttären, Elizabethin, kanssa. Elizabeth valitettavasti kuoli pian heidän avioliittonsa jälkeen synnyttäessään pojan, joka eli vain muutaman tunnin. Silvanus Bevan avioitui vielä myöhemmin Martha Heathcoten kanssa, joka oli kuningas William III:n kveekarilääkäri Gilbert Heathcoten (1664-1719) tytär. Tämä avioliitto oli lapseton. William Cookworthy (s. 12.4.1705 ja k. 17.10.1780) oli Silvanus Bevanin apteekin oppipoikana; William Cookworthy oli myöhemmin kveekariministeri ja menestynyt apteekkari sekä tekniikan alan uudistaja, joka kehitti kiinalaisen alkuperän mukaisen kovapasta-posliinin valmistusta löytäessään kaoliinia Cornwallista. Vuonna 1770 hän perusti Bristoliin posliinitehtaan, jonka hän myi vuonna 1773 liikekumppanilleen.

Silvanus Bevan apteekkiliiketoiminta menestyi Lontoossa ja vuonna 1725 apteekkiin tuli mukaan hänen nuorempi veli, Timothy Bevan. Timothy Bevan jatkoi Plow Courtin apteekkarina veljensä jäätyä eläkkeelle ja Timothyn poika, Joseph Gurney Bevan (1753-1814) oli hänen seuraajansa apteekissa. Silvanus Bevan kuoli Hackneyssa 5.6.1765 ja hänet haudattiin Bunhill Fieldsin hautausmaalle. Tiedemies ja hyväntekijä William Allen (s. 29.8.1770 ja k. 30.9.1843) osti vuonna 1795 eläkkeelle jääneeltä Joseph Gurney Bevanilta Plough Courtin kemianliiketoiminnan. William Allen oli silkinvalmistaja Job Allenin (1734-1800) ja Margaret Staffordin (k. 1830) kveekariperheen vanhin poika. Hän opiskeli Rochesterin kveekarikoulussa, Kentissä, ja tuli mukaan isänsä liiketoimintaan. 1790-luvulla hän kiinnostui tieteestä ja hän osallistui tieteellisten yhdistysten kokouksiin, mm. St. Thomasin sairaalan ja Guy´s Hospitalin luontoihin. Allenista tuli Guy´s Hospitalin Chemical Societyn jäsen. Isänsä kuoltua William Allen otti perheen silkkiyrityksen hallintaansa.

William Allen.

Vuonna 1802 Allen valittiin Linnean Societyn jäseneksi ja hän luennoi kemiasta Guyn sairaalassa. Vain vuotta myöhemmin hänestä tehtiin Guy´s Physical Societyn puheenjohtaja ja Humphry Davyn ja John Daltonin neuvosta hän samoin hyväksyi kuninkaallisen instituutin kutsun tulla yhdeksi sen luennoitsijoista. Vuonna 1807 Allenin tutkimus hiilestä sai aikaan sen, että hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi. Siellä hän tutustui paremmin Humphry Davyyn sekä ystävystyi Luke Howardin kanssa.

William Allenin lääkeyhtiö toimi vuonna 1795 nimellä Mildred & Allen, kun hänen kumppanina oli Samuel Mildred. Yhtiö toimi Lontoon Lombard Streetin varrella. Allen otti vuonna 1797 liikekumppanikseen kemisti Luke Howardin (s. 28.11.1772 ja k. 21.3.1864). Yhtiön myöhempi kumppani oli kveekariproviisori Daniel Bell Hanbury (s. 8.2.1794 Stamford Hill ja k. 12.2.1882 Clapham Common, Surrey), joka oli Allenin toisen vaimon perheenjäsen. Lääkeyhtiö oli jo saavuttanut arvostusta amerikkalaisten lääkärien keskuudessa 1700-luvun lopulla ja heidän lääkkeitä vietiin myös Länsi-Intiaan. William Allenin kuoltua Hanburyn perhe otti lääkeyrityksen hallintaansa.

Daniel Bell Hanburyn aikana lääkeyritys tuli entistäkin tunnetummaksi maailmalla, sillä Hanbury kävi mm. aktiivisesti kirjeenvaihtoa tunnettujen tutkijoiden kanssa. Yritys kasvoi jatkuvasti, mutta varsinkin 1800-luvun puolivälin jälkeen yritys kasvoi todella voimakkaasti. Yritys rakensi tehtaita Wareen, Hertfordshireen ja Bethnal Greeniin Itä-Lontooseen. Warenin tehdas aloitti tuotantonsa vuonna 1892 ja se erikoistui lastenruokiin, dieettituotteisiin, lääkinnällisiin pastilleihin, mallasvalmisteisiin ja galeenisiin valmisteisiin. Tuotemerkkejä olivat Allenburys N°1- ja N°2-ruoat (lähinnä maitoruoat alle kuuden kuukauden ikäisille vauvoille) ja Allenburys N°3 (mallasjauhoinen ruoka, kuusi kuukautta ja sitä vanhemmat lapset). Allenburys Ddiet oli ”stimuloiva juoma” sairaille, toipilaille ja vanhuksille. Allenburys-korput olivat ensimmäistä sopivaa kiinteää ruokaa vauvoille.

Allenburys väitti olevansa Isossa-Britanniassa edelläkävijä pastillien valmistuksessa ja siten tehdas tuotti samoin Allenburys glyseriini- ja mustaherukkapastilleja sekä 80 erilaista lääkeainetta sisältävää ja kiteytettyä pastillia. Waressa valmistettiin myös mallasvalmistetta ja mallasuutetta sekä ”Byno”-valmistetta. Joka oli mallasuute kalanmaksaöljyllä. Usein tuotteet pakattiin kemisteille ja muille jälleenmyyjille, joilla oli oma osoite ja toiminimi. Allen & Hanburys oli eräs ensimmäisistä kalanmaksaöljyn valmistajista Iso-Britanniassa ja yritys omisti tehtaita Lofoottien saarilla (Norja) sekä Hullissa ja Aberdeenissa, joissa turska saatiin suoraan Pohjanmerestä.

Bethnal Greenin tehdas kattoi suuren osan lääketehtaan liiketoiminnan hallinnollisesta ja tieteellisestä puolesta, johon kuului tutkimusta, analyyttistä valvontaa, kemiaa, farmasiaa ja farmakologiaa. Tässä tehtaassa valmistettiin galeenisia valmisteita, pillereitä, tabletteja, kapseleita ja muita farmaseuttisia ja lääketieteellisiä tuotteita. Tehdas tuotti myös kirurgisia instrumentteja – pääasiassa ruostumattomasta teräksestä valmistettuja – sekä Barts-leikkauspöytiä. Merkittävä tuote oli samoin Cromwell House Super Sensitive Baby Scale (valuraudasta valmistettu vaaka), joka suunniteltiin vauvojen tarkkaan punnitsemiseen testiruokinnan tai tutkimuksen aikana. Yrityksellä oli ulkomaiset sivuliikkeet Lindsayssa, Ontariossa, Durbanissa, Intiassa, Shanghaissa, Australiassa ja Buenos Airesissa sekä toimistoja monissa muissa maissa. Yrityksen osoite oli useiden vuosien ajan osoitteessa 37 Lombard Street, London EC. Allen & Hanburys toi markkinoille ensimmäisen selektiivisen ß²-reseptoriagonistin, Ventolinin eli salbutamolin, vuonna 1968. Lääke oli heti menestys ja lääkettä on käytetty astman hoitoon siitä lähtien.

Smith & Gilbertin lääketalo avattiin vuonna 1830 Philadelphiassa, Yhdysvalloissa. John K. Smith (n. 1805-1845) oli amerikkalainen apteekkari ja liikemies perusti oman lankonsa John Gilbert yrityksen osoitteessa 296 North Second Street Philadelphiassa. He myivät yhdessä lääkkeitä, maaleja, lakkoja, kemikaaleja ja ikkunalaseja. Gilbertin vetäytymisen jälkeen John K. Smith otti nuoremman veljensä, Georgen, liikekumppanikseen ja yrityksestä kasvoi menestyvä tukkuliike. Vuoteen 1870 mennessä veljenpoika Mahlon Smith oli noussut yrityksen johtoon ja mukaan yritykseen oli tullut myös kirjanpitäjä Mahlon Kline osakkaaksi; yrityksen nimi oli siinä vaiheessa Smith, Kline & Co. Yritys osti vuonna 1891 French, Richards & Co:n, ja tämän jälkeen yrityksen nimi muuttui muotoon Smith, Kline & French Co.

Pohjois-Englannissa kahdeksanvuotiaana paimenpoikana toiminut brittiläinen liikemies Thomas Beecham (s. 3.12.1820 Curbridge ja k. 6.4.1907 Southport) avasi ensimmäisen myymälänsä vuonna 1848. Beecham keskittyi vuonna 1859 yrityksen markkinointiin mainostamalla sanomalehdissä sekä käyttämällä tukkumyyjien verkostoa Pohjois-Englannissa ja Lontoossa rakentaen omaa liiketoimintaa nopeasti. Thomas Beecham työskenteli alkuun postimiehenä Kidlingtonissa, mutta vuonna 1847 hän muutti Wiganiin. Samana vuonna hän avioitui Jane Evansin kanssa ja yhdessä heille syntyi kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Myöhemmin Thomas Beecham meni naimisiin Sarah Pembertonin kanssa vuonna 1873 ja Mary Sawellin kanssa vuonna 1879. Hänen vanhempi poikansa oli Sir Joseph Beecham ja hänen pojanpoikansa oli tunnettu kapellimestari Sir Thomas Beecham (s. 29.4.1879 ja k. 8.3.1961). Englantilainen runoilija, opettaja ja historioitsija Helen Audrey Beecham (s. 21.7.1915 ja k. 31.1.1989) oli Sir Joseph Beechamin tytär.

Thomas Beecham kehitti reseptin laksatiivisille pillereille ennen kuin rakensi vuonna 1887 Iso-Britannian ensimmäisen sähkötehtaan. Beecham laajeni lopulta lääketutkimuksen alueelle keskittyen vielä varsinkin antibiootteihin ja fuusioitui SmithKline && Beckman Corp:n ja muodosti SmithKline Beecham plc.