GSK - maailman isoimpia lääkeyhtiöitä (2. osa)
Joseph Edward Nathan (s. 1835 ja k. 2.5.1912) oli Lontoossa syntynyt uusiseelantilainen kauppias ja menestyvä liikemies. Hän oli lontoolaisen räätäli Edward Eezekiel Nathanin ja Rrachel Davisin kuudes poika ja kahdeksas lapsi. Nathan muutti jo vuonna 1853 Austaliaan viktoriaanisen kultakuumeen aikana ja avasi Melbournen keskustassa kultakaivostyöntekijöitä palvelleen myymälän. Joseph Nathan avioitui Dinah Marksin kanssa Melbournessa juuri ennen muuttoaan Uuteen-Seelantiin vuoden 1857 lopulla liittyäkseen sisarensa miehen maahantuontiyritykseen nimeltä Jacob Joseph & Co. Sittemmin Nathan osti paikallisesti tuotettua villaa vientiä varten. Vuonna 1873 Jacob Joseph jäi eläkkeelle ja silloin Joseph Nathan osti yrityksen itselleen ja jatkoi sen toimintaa eteenpäin nimellä Joseph Nathan & Co. Liiketoiminnan kasvu näkyi selvästi vuonna 1874 avatun Wellingtonin pääkonttorirakennuksen koosta ja sen korvaamisesta uudella rakennuksella samalle paikalle, Featherston ja Gray Streetin kaakkoiskulmaan vuonna 1907. Rakennus purettiin vuonna 1974 AMP:n rakennuksen tieltä.
Joseph Nathan vältteli poliittista osallistumista. Nathan toimi samoin Wellingtonin kauppakamarin puheenjohtajana, hän auttoi Wellington Harbor Boardin luomisessa ja hän oli ensimmäinen Wellingtonin ja Manawatu Railway Companyn puheenjohtaja. Joseph Nathan asui vaimonsa kanssa vuodesta 1887 Englannissa. Heinäkuussa 1899 hänen yrityksensä omistus siirtyi perhesyistä Jjoseph Nathan & Company Limitedille, joka on Englannissa perustettu yhtiö. Yhtiön täytyi rekisteröityä julkiseksi yhtiöksi vuonna 1913, mutta osakekauppaa varten ei tarvittu listausta. Joseph Nathan & Co tunnetaan kaikkein parhaiten Uudessa- Seelannissa valmistetusta kuivatusta lehmänmaitotuotteestaan, Glaxosta, joka on 1900-luvun alussa kehitetty vauvanruoka. Sen tuotenimi rekisteröitiin Englannissa lokakuussa 1906.
Etuosakkeita tarjottiin yleisölle ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1919 ja ne listattiin Lontoon pörssiin. Yrityksen tuotevalikoimaan lisättiin vitamiinilisät. Uusi tytäryhtiö perustettiin vuoden 1935 lopulla ja tytäryhtiö otti haltuunsa Glaxon laboratorioiden eri osastojen omaisuuden. Uusia tehtaita, laboratorioita ja toimistoja valmistui samana vuonna Greenfordiin, Middlesexiin. Glaxon tuotevalikoimaan tuli lääkkeitä, mukaan lukien penisilliini. Pian toisen maailmansodan jälkeen osakkeenomistajat likvidoivat Joseph Nathan & Co Limitedin ja ostivat vuoden 1947 alussa sen tytäryhtiön Glaxo Laboratoriesin. Glaxo listattiin Lontoon pörssiin seuraavassa kuussa.
Glaxosta tuli yhden maailman suurimmista lääkeyhtiöistä, GlaxoSmithKline (GSK), ydin. Sen maailmanlaajuinen pääkonttori sijaitsee neljän kilometrin päässä Greenfordista etelään Brentfordissa, Länsi-Lontoossa. Joseph Nathanin vaimo kuoli vuonna 1893 ja Joseph Nathan kuoli 2.5.1912. Heiltä jäi neljä tytärtä ja kahdeksan poikaa. Pojat osallituivat Palmerston Northin, Wellingtonin ja Lontoon eri yritysten johtamiseen. Vuonna 2008 Joseph Nathan valittiin postuumisti New Zealand Bisiness Hall of Fameen.
Amerikkalaiset farmaseutit Henry Salomon Wellcome (s. 21.8.1853 ja k. 25.7.1936) ja Silas Mainville Burroughs (s. 24.12.1846 ja k. 6.2.1895) perustivat vuonna 1880 lääkeyhtiö Burroughs Wellcome & Co:n Lontooseen. Vuonna 1894 perustettiin Wellcome Physiological Research Laboratories, joka keskittyi voimakkaasti biologisten rokotteiden kokeiluun. Sudaniin perustettiin kymmenen vuoden sisällä Wellcome Tropical Research Laboratories, joka tutkii trooppisten alueiden tartuntatauteja, mukaan lukien kelluva, liikkuva laboratorio patologiapalveluineen Valkoisella Niilillä.
Silas M. Burroughs syntyi Medinassa, New Yorkissa ja hän oli kongressiedustaja Silas M. Burroughsin (1810-1860) poika. Silas menetti äitinsä viisivuotiaana ja isä kuoli hänen ollessa 13-vuotias. Tädit ja sedät kasvattivat hänet. Ammatillisen uransa hän aloitti työskentelemällä apteekeissa ja sittemmin kiertävänä lääkemyyjänä. Vuonna 1869 hän liittyi John Wyeth & Bro (nykyisin Wyeth Pharmaceuticals) yritykseen Philadelphiassa. Hän valmistui Philadelphia College of Pharmacysta vuonna 1877.
Silas Burroughs matkusti vuonna 1878 Lontooseen Wyethin edustajana ja perusti Burroughs & Co:n, joka toi heidän tavaroitaan sekä hankki muiden toimistojen tuotteita ja markkinoi omia tuotteitaan. Vuonna 1880 hän sai amerikkalaissyntyisen ystävänsä Henry Wellcomen liittymään yritykseen osakkaaksi ja yrityksen nimi muuttui muotoon Burroughs Wellcome & Company. Burroughs teki vuosina 1881-1884 myynninedistämiskiertueen laajentaakseen yrityksen toimintaa. Hän matkusti SS Ceylonilla ensimmäisellä kaupallisella maailmanympäriristeilyllä Southhamptonista jääden laivasta Bombayssa. Hän solmi Intiassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tärkeitä yhteyksiä ja loi näin perustan tulevalle kaupalle näissä maissa.
Hänen palattuaan matkalta takaisin Englantiin yrityksen pääkonttori oli muuttanut Snow Hilliin Lontooseen ja tuotannon valmistus siirtyi vielä myöhemmin Dartfordiin Kentiin. Dartford-rakennuksen osto oli yksi monista ongelmista, jotka aiheuttivat kitkaa kumppanuuden välille; yhtiökumppaneiden läheinen ystävyys heikkeni ja vuonna 1889 Silas Burroughs yritti purkaa kumppanuutta epäonnistuneesti. He keskustelivat purkamisesta jälleen vuonna 1894, mutta Silas Burroughs kuoli yllättäen seuraavana helmikuussa.
Silas Burroughs tuki kahdeksan tunnin työpäiviä, yrityksen voitonjakoa sekä lukuisia sosiaalisia ja radikaaleja poliittisia liikkeitä – mm. vapaamatkailu, Irlannin kotisääntö ja maailmanrauha – sillä hän oli visionäärinen työnantaja. Hän oli myös yhdysvaltalaisen poliittisen taloustieteilijä Henry Georgen (s. 2.9.1839 Philadelphia ja k. 29.10.1897 New York) ja Single Tax Movementin – tunnetaan myös georgismina tai geoismina, jonka mukaan ihmisten tulee omistaa itse tuottamansa arvo - hyvä ystävä ja intohimoinen kannattaja. Hänestä tuli yhä aktiivisempi liberaali; hän oli myös Bexleyheathin liberaali- ja radikaaliklubin puheenjohtaja ja häntä jopa kannatettiin mukaan parlamenttiin.
Häntä veti puoleensa kristillinen sosialismi ja hän oli vankkumaton presbyteeri. Hänen hyväntekeväisyytensä huipentui Livingstonen sairaalan perustamiseen Dartfordiin. Burroughs oli tunnettu äärirajoilla ajamisestaan; toipuessaan flunssasta pyöräretkellä Ranskan Rivieralla hän uupui ja sairastui keuhkokuumeeseen. Hän kuoli Monte Carlossa vain 49-vuotiaana jättäen jälkeensä vaimonsa Oliven ja kolme lastaan: Annan, Francesin ja Stanleyn. Olive kuoli vuonna 1905 ja hänet haudattiin samaan hautaan miehensä kanssa. Testamentin ehtojen mukaan jokainen työntekijä sai osuuden Burroughsin omaisuudesta, joka oli kuusi guineaa kullekin. Hänen kuolemansa jälkeen perustettiin Burroughsin stipendi, jota hallinnoi Royal Pharmaceutical Society. Olive Burroughs yritti säilyttää osuutensa yrityksestä, mutta Wellcome käytti oikeuttaan ostaa osakkeet suoraan. Vasta vuonna 1924 Wellcome muutti holdingyrityksen nimen Wellcome Foundation Limitediksi.
Sir Henry Salomon Wellcome syntyi rajahirsimökissä Almondissa, Wisconsissa pastori SC Wellcomelle, katetuissa vaunuissa kiertävälle lähetyssaarnaajalle, ja Mary Curtis Wellcomelle. Henry oli jo hyvin varhain kiinnostunut lääketieteestä. Henryllä oli tiukka uskonnollinen kasvatus, varsinkin suhtautumisessa alkoholiin ja raittiusliikkeeseen. Henryn isä oli väkevä adventtikirkon jäsen ja saarnaaja. Henry Salomon Wellcome oli merkittävä keräilijä ja vapaamuurari.
Henry perusti vuonna 1880 lääkeyhtiön Burroughs Wellcome & Company -nimellä kollegansa Silas Mainville Burroughsin kanssa. Aikaisemmin lääkkeet myytiin pääasiassa jauheina ja nesteinä, mutta he esittelivät Englannissa vuonna 1884 uutena lääkitsemistapana tabletit. Samoin he alkoivat suoramarkkinoida lääkkeitään lääkäreille ja jakoivat lääkäreille ilmaisia näytelääkkeitä. Silas Burroughs kuoli varhain vuonna 1895 ja Wellcome otti yrityksen omistukseensa. Yritys menestyi hyvin ja Henry Wellcome perusti useita tutkimuslaboratorioita lisää. Wellcome yhdisti kaikki kaupalliset ja ei-kaupalliset toimintansa vuonna 1924 yhteen holdingyhtiöön, The Wellcome Foundation Ltd:hen.
Henry Wellcome meni naimisiin vuonna 1901 Gwendoline Maud Syrie Barnardon kanssa, joka oli orpokodin perustaja, irlantilainen Thomas John Barnardon (s. 4.7.1845 ja k. 19.9.1905), tytär. Heille syntyi yksi poikalapsi, Henry Mounteney Wellcome vuonna 1903, joka lähetettiin sijaisvanhemmille noin kolmen vuoden ikäisenä. Poikaa pidettiin tuolloin sairaana ja hänen vanhempansa viettivät paljon aikaa matkoilla. Avioliitto ei kuitenkaan ollut onnellinen ja aviopari erosi vuonna 1909. Avioeron jälkeen Syyrialla – kuten häntä kutsuttiin – oli useita suhteita, mm. tavaratalon magnaatti Harry Gordon Selfridgen (s. 11.1.1858 Ripon, Wisconsin ja k. 8.5.1947 Putney, Lontoo) kanssa ja kirjailija William Sommerset Maughamin (s. 25.1.1874 Pariisi ja k. 16.12.1965 Nizza) kanssa, jonka kanssa hän sai lapsen, Mary Elizabeth, ja meni myös myöhemmin kirjailijan kanssa naimisiin.
Henry Wellcomesta tuli vuonna 1928 meritutkimusseuran kunniavarapuheenjohtaja. Vuoden 1932 syntymäpäivänään hänet nimitettiin Knight Bacheloriksi ja samana vuonna hänestä tehtiin Englannin Royal College of Surgeons -yliopiston kunniajäseneksi. Henry Wellcome kuoli keuhkokuumeeseen The London Clinicissä vuonna 1936 leikkauksen jälkeen 83-vuotiaana. Hänen kuolemansa jälkeen perustettiin Wellcome Trust, hyväntekeväisyyssäätiö, joka keskittyy terveystutkimukseen Lontoossa, Englannissa. Vuonna 2020 Wellcome Trust oli maailman neljänneksi rikkain hyväntekeväisyyssäätiö ja Financial Times kuvaili vuonna 2012 Wellcome Trustia Yhdistyneen kuningaskunnan suurimmaksi valtiosta riippumattomaksi tieteellisen tutkimuksen rahoittajaksi. Vuosiraporttinsa mukaan Wellcome Trust käytti 1,1 miljardia puntaa hyväntekeväisyyteen tilikaudella 2019/2020. OECD:n mukaan Wellcome Trustin vuoden 2019 kehitysrahoitus kasvoi 22 prosenttia 327 miljoonaan dollariin. Wellcome Trust -säätiön ensimmäinen puheenjohtaja oli Sir Henry Dale, Wellcome Physiological Research Laboratoriesin entinen johtaja, joka vuonna 1936 sai Nobelin lääketieteen palkinnon liittyen hermopulssien kemialliseen välitykseen.
Insuliini keksittiin Toronton yliopistossa vuonna 1921. Vanhat yritykset Burroughs Wellcome ja Allen & Hanburys olivat ensimmäisten joukossa, jotka tuottivat hormonia kaupalliseen käyttöön Iso-Britanniassa. Vuoteen 1923 mennessä Allen & Hanburys tuotti 95 prosenttia maan insuliinista. Vuoteen 1924 mennessä Burroughs Wellcome oli kuitenkin muuttanut prosessejaan tuottamaan insuliinia suuressa mittakaavassa lehmän haimasta.
Joseph Nathan & Co:n ensimmäinen kemisti Harry Jephcott lisensoi menetelmän D-vitamiinilisän valmistamiseksi vuonna 1924. D-vitamiinilisää myytiin Ostelinina (tuotenimi), joka oli Glaxon ensimmäinen lääketuote. Liiketoiminnan tutkimuspuoli kasvoi ja vuonna 1935 näki päivänvalon tytäryhtiö Glaxo Laboratories Ltd. Vuoteen 1947 mennessä Glaxo oli ohittanut emoyhtiönsä myynnin ja tuotevalikoimansa suhteen ja tytäryhtiö osti Joseph Nathan & Co:n. 1930-luvun lopulla penisilliini kehitettiin antibiootiksi. Vuoteen 1944 mennessä 80 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan penisilliinituotannosta ohjattiin Glaxon Greenfordin tehtaan kautta. Beecham Ggroup perusti vuonna 1945 tutkimusosastonsa, Beecham Research Laboratoriesin, jossa keskityttiin antibiootteihin. Kaksitoista vuotta myöhemmin Beechamin tutkijat löysivät penisilliiniytimen, molekyylin ytimen, joka tunnetaan nimellä 6-APA. Tästä ytimestä he päättivät kehittää uutta penisilliiniä.
Tohtori George H. Hitchingsin (s. 18.4.1905 Hoquaim, Washington ja k. 27.2.1998 Chapel Hill, Pohjois-Carolina) tutkimusryhmä Burroughs Wellcome & Co:ssa teki kolmenkymmenen vuoden aikana joukon tärkeitä löytöjä. Näihin löytöihin kuuluivat 1950-luvun alusta lähtien malarialääkkeet ja aivan ensimmäinen onkologinen lääke leukemian hoitoon. Näitä seurasivat lääkkeet myös kihtiin, virusinfektioihin sekä elinsiirtojen hylkimisreaktioiden estoon. Vuonna 1988 George H. Hitchings ja hänen kollegansa biokemisti ja farmakologi Gertrude Belle Elion (s. 23.1.1918 ja k. 21.2.1999) saivat Nobelin lääketieteen palkinnot.
Vuodesta 1956 inaktivoituja polirokotteita valmistivat ja kauppasivat Glaxo Laboratories, Wellcome Foundation ja belgialainen Recherche et Industrie Thérapeutiques. 1960-luvun alussa kehitettiin suun kautta annettavia poliorokotteita, jotka annettiin sokeripaloissa käyttäjille. Kun Glaxo Laboratories Ltd. osti Allen & Hanburys Ltd:n, uusi tutkimus- ja kehitysyksikkö tuotti markkinoille ensimmäisen astmalääkkeen vuonna 1969. Sitä seurasi ensimmäinen steroidipohjainen ehkäisevä lääke kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1997 tuotiin markkinoille parannellut inhalaattorit. Kuivajauheinhalaattoreiden parissa työskenteli yli 200 tiedemiestä ja insinööriä vuonna 2013.
Burroughs Wellcome & Co:n (USA) tiimi keskittyi 1980-luvun alussa tehokkaan hoidon löytämiseen HIV:lle. Marty St. Clair löysi sellaisen vuonna 1984 ja se otettiin potilaiden käyttöön vuoden 1987 alussa. 1990- ja 2000-luvuilla jatkui yksittäisten ja yhdistelmä-HIV-lääkkeiden sekä HIV-ongelmien, kuten AIDSiin liittyvän keuhkokuumeen, hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden kehittäminen ja lanseeraus. Tammikuussa 2000 julkistettiin, että Glaxo Wellcome plc sulautuu SmithKline Beecham plc:hen GlaxoSmithKline plc:ksi. Vuonna 2009 kumppanuus lääkeyhtiö Pfizerin kanssa johti ViiV Healthcaren lanseeraukseen; yritys keskittyy tarjoamaan edistynyttä hoitoa HIV-potilaille. ViiV Healthcareen vuonna 2012 liittyneen japanilaisen lääkeyhtiö Shionogin avulla yrityksellä on nyt kuusitoista hiv-hoitoa ja tautia ehkäisevää lääkettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti